sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Keväisissä puutarhatöissä


Tänään pääsin puutarhatöihin. Tuntui hyvältä, vaikka oli aika kylmä ja satoi jotain jäistä. Osittain maa on kuitenkin sulaa ja rikkaruohoja voi jo nyhtää pois. Harmaus roikkuu yllä päivästä toiseen. Tämän vuodenajan toistuvia perushommia on perennanvarsien silppuamiset, kivimuurin siivoaminen ja muut siivousjobit. Kivimuurin kolosista kaivelen heinää pois. Siisteyskäsitykseni on, kuten varmaan tiedätte jo, aika joustava. Puutarhassa saa olla hieman villiä ja rikkaruohojakin saa jonkin verran elellä vapaasti. Tepsuttelin siis ympäriinsä kun silppusin ja tsekkailin tiluksia.

Esimerkkinä sallivuudesta nämä hiirenvirnat, ne saavat olla, pidän niistä kovasti, ihan lempparirikkaruohoja :)


Kun syksyllä jättää korret törröttämään, ne ovat paitsi kauniita, myös suojaavat perennoja talvea vastaan ja niiden suojissa kasvit uskaltautuvat lähtemään aikaiseen kasvuun. Vielä kun jaksaa silputa jäämät aikaisin keväällä niin maanparannuskin hoituu automaattisesti. Täältä korsien alta kurkistaa aina jotain, nämä taitavat olla tarha-alpia

Yleisilme keväällä on siis hyvin sotkuinen ja ruskea. Mietin jo nyt miten vanhana pärjään tämän puutarhan kanssa. Mahtaa olla aika vaikeaa. Silloin on varmasti aika luovuttaa puutarha eteenpäin uudelle innokkaalle ja itse vetäytyä parvekeviljelijäksi. Onneksi ei olla vielä siellä asti vaan edessä on  kevät juuri tämän oman rakkaan puutarhan kanssa💚 Ja ahkeraa raadantaa! 

Ruusujen tilanne vaikuttaa yllättävän hyvältä. Useimmat niistä on vihreitä ihan ylös asti. Tässä köynnösruusu, Helenanruusu 

Tänään leikkelin nuo kuihtuneet alppipiikkiputket ja juuresta näkyy jo uusia vihreitä lehtiä

Kukkapenkeissä sai mennä tosi kieli keskellä suuta, jottei  tallo näitä tulppaaninvarsia muussiksi

Ainoa suojaamani kasvi (eka kerta ikinä!) vaikuttaa kyllä aika ruskealta. Suojaus hieman epäonnistui, eikä riittänyt ylös asti. Kyseessä on siis pensaspioni. Saapa nähdä pihiseekö siinä vielä henki

Keväthommiin lukeutuu myös kaariportin marjatuomipihlajien taivuttelu. Näin alkukeväästä ne ovat vielä niin pehmeitä ja joustavia, saa hyvin työnnettyä kaaren muotoiseksi

Magnolioiden tilanne näyttäisi olevan parempi kuin viime keväänä. Muutamia mustahkoja oksia ylhäällä olevan, mutta toisaalta alhaalla on uusia ja vihreitä eli tasoissa ollaan. Kuvassa on vaaleanpunainen tähtimagnolia

Ja tässä valkokukkaisen tähtimagnolian pörröinen nuppu

Esikot ovat aika freesinä heti keväällä, mutta tunnustan, että nuo salaatinlehdet käyvät pahasti hermoilleni. Kukathan ovat hyvin kauniita kyllä. Mietin onko lehteä nakertanut joku etsku (systerin antama lempinimi etanalle). Niitä en nyt nähnyt, mutta systeri kertoi eilen niiden heränneen jo heidän tontillaan.

Salaisessa lehdossa kasvaa näitä erityyppisiä maanpeitekokeilukasveja, joiden toivon leviävän. Tämä on valkokukkainen kevätkukkija Kaukasianpitkäpalko. Ei ole mitenkään hirmuisen hyvin levinnyt

Ja tästä pöhelöstä iloitsen erityisesti, se näyttäisi talvehtineen ihan jees. Keijunsilmä, luonnonkasvi rapakon tuolta puolen. Kaunis vaaleansinilila pieni tähtikukinto sillä.

Mikähän se tämä pieni ja suloinen ruusuke onkaan...

Puheen ollen vanhojen korsien suojassa kasvuun lähtevistä perennoista: Poimulehti ja sen vastapuhjennut lehti

Samoin korsien alta löytyi Verikurjenpolven uusia lehtiä

Ensimmäisen leppäkertunkin näin kävelyllä 

Eiffelin juurella virvaliljoja nousee lisää, niissä suloiset lilansävyiset kärjet

Tuoksuköynnöskuusamassa on jo isot silmut, se on aina ollut hyvin aikainen

Tässä ystävän virkkaama taivutuspussi Keltakanelin oksalla

Siivous ja möyhennys jatkuu...

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Viikonlopun kukkajutut

Kevätjuttu kuistilla. Tuoksuherneitä ja päivänsineä
Kukkajuttuja keittiössä. Kaunis kesätarjotin Indiskasta

Kukkajuttuja puutarhassa. Vaaleanpunaisen sinivuokon nuput

Kukkajuttuja salaisessa lehdossa. Keltavuokot nousevat
Kevättä rinnassa ja mielessä

Kuistilla puhtaan puuvillan ja kukkien tuoksu

Valkoisen sinivuokon nuput

Torstaina häntä ei vielä näkynyt, perjantaina jo kurkisti elämää maan päällä: rakas ruusupioni, viime kevätmessuilta. Siitä puheen ollen odottelen jo kukkamessuja kovasti, onkos teillä muilla samat tunnelmat, menettekö messuille Helsinkiin...?

Torstaina nämäkin krookukset olivat kovasti lyhyempiä, monta senttiä nousee vuorokaudessa...tänään en puutarhaan oikein päässyt kun toimin sairaan lapsen sylinä. Mutta huomenna teen uuden yrityksen. 
Siihen asti istuskelen tällä hassulla pikkusoffalla miekkojen ja koristeomenatyynyjen tukemana.
Viherkasveista ja siemenkylvösten kasvusta nautiskellen. Iloista keväänodotusta teille kaikille ❦

torstai 16. maaliskuuta 2017

Aikaan pajunkissojen

Jokin aika sitten sinitiainen alkoi tehdä pesää pergolan pylvääseen. Linnunpönttöjen kanssa tuli lopulta kiirus kun sinitiaiset alkoivat kiikuttaa majatarpeita kiven päälle maan tasalle unohtuneisiin äidin tekemiin pönttöihin. Mustarastas pöyhii pensaikossa ja laulaa. Aikaisina aamuina näkyy valonkajoa. Minä kuikuilen silmä kovana hedelmäpuita ja siirtelen taivutuspusseja, joita ystäväni virkkaa minulle. Saadaan oksat kauniiseen kulmaan.
Kiiruhdin kotiin pää kolmantena jalkana tutkimaan puutarhaa (ja tein miinusta, mutta oli sen arvoista). Aurinko paistoi. Kevät tuoksui ilmassa. 
Lumikelloja näkyy siellä täällä, varhaisimmat ovat jo ehtineet ohikukkia (nyyh)

Jouluruusut muodostivat kukkanuppuja myöhäissyksyllä ja kukkivat nyt

Vastapuhjenneita jouluruusujen lehtiä, leikkelen vanhat kulahtaneet pois (luin joskus, että voivat aiheuttaa sienitauteja), kalkitus toimi hyvin, nyt näkyy monissa tummempikukkaisissa kukkanuppuja

Skilloja nousee saunan edustalla, nuo pienet pallot ovat niiden siemeniä, tehokas itämiskyky..pitäisi painella varmaan syvemmälle

Tulppaaninalkuja

Kevätkelloja (Leucojum vernum). Näillä on niin hurmaava englanninkielinen nimi "spring snowflake"

Jään keskeltä nousee virvaliljoja

Tarhakylmänkukan pehmoiset nuput, minulla on valkoisia ja liloja, tahtoisin tänä keväänä ostaa sellaisen tummanlilan

Viime syksyn aleostos Charles Joly-jalosyreeni, kukkien pitäisi olla juuri sellaiset tummanlilat

Jäänreuna väistyy krookusten tieltä

Kukkapenkeissä ei voi enää hyppelehtiä leikkaamassa perennankorsia, pikkuisen harmittaa saamattomuuteni...tässä viime kesänä hankittu Kuolanpioni, olin haaveillut siitä jo jonkin aikaa

Tavallisia lumikellejä

Näsiä on näyttänyt aika samanlaiselta jo monta kuukautta. Kurkkasin metsän näsiääkin, se on tänä vuonna aika samassa kuin tämä. 

Jään läpi on tullut pieni ruusunätkelmän verso, tosi söpö...kylvin nämä viime kesänä, pitäisi olla pinkkejä ja valkoisia...toivottavasti kukkivat tänä kesänä
 
Jään läpikin versot nousevat, ihanaa....
Aikaisia iiriksiäkin nousee mullasta
Pikkuruinen on hän..kerrottu lumikello

Kotimatkalla poimin kimpun pajunkissoja

Leskenlehtiä, ihania kevätmerkkejä...
Loch Ness-mustavadelma säilyi vihreänä koko talven, se on isokokoinen, huitelee jossain kahdessa ja puolessa metrissä..en oikein tiedä minne sen laittaisin. Vieressä on tavallisia vadelmia.

 Tämä talvi imi minusta täysin mehut. Se oli näännyttävän kauhea ja jäinen, pitkä ja pimeä, uuvuttava ja vielä pari adjektiivia perään. Pelko jää pitkäksi aikaa. On ollut niin liukasta, että olen kaatunut pari kertaa pahasti (ja koska olen ihminen, joka menee lääkäriin vain äärimmäisessä hädässä) olen molemmat kädet murskana rahjustanut töihin. Olen tuhissut piikikkäänä kuin talviunilta herätetty siili....välillä on onneksi ihan naurattanutkin oma äkäisyys, siis joinain hyvinä päivinä...
Pienimuotoista kylvötoimintaa olen harrastanut. Jostain syystä olen rakastanut aina kesäköynnöksiä. Onneksi niiden kylväminen on myös superhelppoa. Monella isot pampulasiemenet, jotka liotettuna lähtevät hyvin kasvamaan. Tänä vuonna kylvin suklaanväristä päivänsineä ja hyasinttipapua sekä tietysti tuoksuherneitä. Ostin vielä yhden pussin valkoista ruusupapua. Halpissiemeniäkin löysin ja herneet on hommattuna. Tahtoisin niin päästä istuttamaan. Voi kunpa se talvi ei nyt enää jatkuisi...