maanantai 30. huhtikuuta 2018

Toukokuun kynnyksellä, hiirenkorvalla


Sain yhden aurinkopäivän ja tulin siitä hyvin onnelliseksi. Huomasin aamulla, että koivu on hiirenkorvalla, joten ryntäsin leikkaamaan ruusut. Nyt on siistiä ja käsivarret naarmuilla
Toin ulos tuoksuherneet ja istutin ne loppusijoituspaikalleen. Tässä vaiheessa kaikki on niin kovin vaatimatonta. Etualalle kylvin kesäkukkia, Mustasievikkiä & Harsokukkaa ja heitin harson yöksi vielä päälle

Vapusta insiroituneena hommasin pelaquita (calliope) ja istutin ne murattien kanssa keittiön ikkunan alle, tuli hyvä ja kesäinen mieli

Lehteen tulivat Lamoherukat ja Kuusamat

Ja angervotkin (norjanangervo kuvassa)
Köynnöshortensia avasi lehtensä

Eka narsissi avautui, Rip van Winkle, pörröinen ja keltainen
Pionit ovat heränneet
Samoin söpöt syyskimikit

pääkaupunkiseudulla alkoivat valkovuokot kukkia metsässä (ja pikkuisessa puutarhassa) tällä viikolla, kaunista
Rakkaat tuoksuorvokkini ovat nuppuisina, tämä on Viola odorata Reine de Neiges, laventelinlila ja hyvin tuoksuva
Kirsikat ovat hyvin valmiina kukintaan..pulleat, vaaleanpunaiset nuput. Kukinta ajoittuu ensi tai sitä seuraavalle viikolle, luulisin. Kuvassa Rusokirsikka
Todella tohkeissani olen tästä kerrotusta tillipionista ja sen nupuista paraatipenkissä. Istutin tämän vasta viime syksynä
Taimistoshoppailujen tuloksia: Paeonia rosea plena (aikainen perinnepioni) ja Amerikankullero (aikaisempi ja yksinkertaiskukkainen kulleroinen)

3,90 € köynnöshortensia ja 7,90 € alppiruusu alppisvisiota rajalle toteuttamaan. Kiitollinen siis tänään, vappuiloa toivotellen

sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Vappupalloja, harmautta & shoppailuja

Vappupallot puhkesivat viikolla kukkaan pikkuisessa puutarhassa, kuten tavallista, pallonpyöreät vappukukat palloesikot

Olen hulluna tähän kasviin...kiurunkannus Beth Evans, siis niin viehättävä...on toinenkin,  punaisempi George Baker. Kaunis sekin. Siniset kukkivat myös, mutta en muistanut kuvata niitä
Salaisen lehdon uumenissa on paljon pieniä sieviä, joita täytyy polvistua katsomaan läheltä. Tämä vihreäkukkainen on Kevätputki! Se on hyvin aikainen, on kukkinut jo pari viikkoa syvässä varjossa
Tässä tämä pienoislehtoni, vuokkoparatiisini...keräilen tänne sini- ja valkovuokkoja erityisesti..tämä vihreä pilvi on kukintaan ryhtyviä keltavuokkoja, joista pidän erityisen paljon..niissä kun on jotain häikäilemättömän iloittelevaa ja kuitenkin arkista.Rusokuusamat ovat nuo vanhat kulahtaneet pensaat, joista tulee puolestaan antiikkinen feelis
Imikät ovat myös hiljalleen avanneet kukkiaan, tämä on Valkotäpläimikkä Sissinghurst White. Imikät kiinnostavat minua, hopeinenkin löytyy ja tavallinen lehtoimikkä, keräilen hissukseen. En ole koskaan mieltänyt itseäni kasvikeräilijäksi, mutta hiljalleen alan ymmärtää ehkä osittain olevani sellainen
Salaisessa lehdossa on riemastuttavia alkuja....Lumikki Sanguinaria canadensis Multiplex, rumaa silti, hetkeä ennen kukintaa
Tulppaanien aika on alkamassa...nämä eivät ole vastaistutettuja, joten veikkaisin niiden olevan Queen of nighteja, niitä mustanpuhuvia ja ekassa kuvassa olevat niitä hyvin erikoisia Light and dreamy


Ja ilahduttavasti se persianpikarililja nousee myös paraatipenkistä, sekin mustanpuhuva. Istutin sen viime syksynä, joten sillä tulee olemaan grand première puutarhassani. Taustalla rakkaat riesat poimulehdet kannattelevat vesipisaroita lehdillään
Sitten on näitä pikkusinililjoja, joita olen myös keräillyt...sininen
Roosat ja kuumana uutuutena valkokukkainen, joka on vasta nupulla (kuvia myöhemmin)


Tässä vielä uusi ostokseni clematis alpina purple dream kukkivana, sievä 


Kevätpenkissä on juuri nyt eloa, kaunistakin. Kukinta on myöhässä, nupulla ovat vielä osa esikoista ja tarhakylmänkukat 
Pikkuiset villit tulppaanit ovat alkaneet kukkia, tulipa humilikset...pinkkejä väripilkkuja kevätpenkissäni, näsiän jo lakastuttua (ruusukkeet kuuluvat Unelmatädykkeelle)

Naurahdin kun näin tämän, maasta puskee jouluhyasintti, jonka iskin jo kukkineena maahan tammikuussa, räväyttää uuden kukinnan


Ostin viime syksynä valkokukkaista sinililjaa ja posliinihyasinttia, oikeastaan tajuamatta edes mikä niiden ero on, joten laitetaanpa ne tähän peräkkäin. Ylemmässä kuvassa on sinililja (se jonka näemme usein taivaansinisenä, nurmikolle laajoille alueille leviävänä pikkusipulikukkana). Jälkimmäisessä kuvassa on puolestaan isompikukkaisempi posliinihyasintti (josta se sinivalkoinen versio lienee kaikille tuttu). Nämähän ovat siis todella kauniita, pieniä aarteita. Valitettavasti valkokukkaiset versiot eivät leviä käsittääkseni yhtä hyvin kuin siniset ja siksi eivät olekaan yhtä yleisiä puutarhoissa

Viime aikoina elämä on tuntunut kuormittuneelta ja vastoinkäymisten hidastamalta. Okei. Sellaista elämä joskus on. Menetin läheisen ihmisen. Monet pikkujutut ovat menneet penkin alle, isommatkin ehkä jollain tapaa. Kesken kevätkukkaunelmien realisoitumisen kamerani hajosi ja jouduin lainaamaan kameran, joka on masentavan huono. 

Tämän kaiken keskellä olen niin väsynyt tähän jatkuvaan harmauteen, kylmyyteen ja tuuleen. Tuleekohan tästäkään kunnon kesää edes, kevät on ollut tosi kurja. Joskus tuntuu katkeralta, että on syntynyt tänne pohjan perukoille, jossa kaikki muu on osapuilleen hyvin, mutta ilmasto on kauhea. Ja sillä ilmastolla on kuitenkin suuri merkitys. Köyhänkin pitäisi voida hoitaa yhä kallistuvat lämmityskulut, pukeutua lämpimästi ja huolehtia kehon energiataloudesta, jotta säilyy voimissaan puolen vuoden pimeydessä.

Luovuttaminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto, joten jatketaan taistelua. Hyviä asioita on päivä päivältä lisääntyvä vihreys. Terveet lapset. Systerin kanssa tehty shoppingspree, joka erinäisten vappumekkojen sovituksen jälkeen (=kauheita) siirtyi taimistolle. Poistuimme lukuisten kukkanyssyköiden kanssa ja totesimme tulleemme hyvin keski-ikäisiksi, kun käynnistymme parhaiten kukkashoppailuissa. Myöhemmin sisko lähetti vielä kuvan kotoaan, joka muistutti enemmän kukkakauppaa kuin kotia. Kukat tekevät onnelliseksi.

Esittelen ostoksia seuraavaksi, heti kun saan tallennettua kuvamateriaalia. Iloista vappua 🎈

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Huhtikuun kukkasia II

Huhtikuu ja kukat. Olen voinut lopettaa ostoleikkokukkiin tuhlaamisen, kun lapsi tuo luonnosta tälläisiä 😍

Pitkän kuivan kauden jälkeen puutarha jälleen kukkii. Istutin paljon valkoisia skilloja ja posliinihyasinttejä syksyllä, kauniita ja puhtaanvalkoisia
Punakukkaisista jouluruusuista ekana kukkii aina Helleborus Atrorubens ja tämä on suuri suosikkini, onnistuin sen kerran saaman käsiini ihan tavallisesta kukkakaupasta. Kyseessä on ihastuttava jouluruusujen luonnonlaji, ei yhtä näyttävä kun jalostetut jouluruusut, mutta yhtäkaikki hyvin sievä

Kukkapenkeissä krookusten kukinta alkaa olla ohitse ja korvautumassa tarhakylmänkukilla ja aikaisilla pikkutulppaaneilla, vuokoillakin
Villitulppaani tulipa humiliksia nämä, tarvitsevat aurinkoa ja lämpöä avautumiseen

Sinivuokkoja tupsahtelee puutarhasta aina silloin tällöin, tämäkin yksilö on tullut itse. Siementävät varmaan lintujen mukana lähimetsästä

Nämä olen sen sijaan istuttanut, valkoinen..

...ja pinkki
Ja kun sinivuokot kukkivat niin keltavuokot ovat aina tässä jamassa: seuraavana kukintavuorossa
Pieniä sipulikukkatuppaita kukassa..persiansinililja

Kevättähti Pink Giant
Scilla sibirica

Palloesikoista voi nähdä väriä

Kärhöt valmistautuvat avautumaan

Tässä uusi hankintani alppikärhö purple dream, on vielä istuttamatta

Pieniä kurjenmiekkoja tupsahtelee myös sieltä täältä, näistä en kyllä ihan hirveästi välitä
Tämä viime syksyn kokeilu on kyllä todella kaunis, se on pakko myöntää..Painted lady, näyttää aivan vesivärimaalaukselta


'Kukkapenkeissä alkaa olla yhtä paljon vihreää kuin ruskeaa, mikä helpotus
Tuoksuköynnöskuusama avannut pari lehteä, ilahduin niin

Sisällä alkaa olla tukalaa kesäköynnösten takia, kelloköynnös
Tuoksarit
Rakkoköynnös. Ehkä vien nämä tuimasti ulos ja istutan vaikka harson alle
Ihana joululahjani Jasmiini tekee uutta lonkeroa. Tuoksuu niin hyvälle, koko kuisti on kuin paratiisi

Otimme maljat keväälle yhdessä ystävien kanssa tällä uudella "italian rosé" -cavalla, oli namia

Nyt kun kevät viimein tuli,  kasviostoslistani pitenee. Tarvitsen kaksi alppiruusua ja yhden rusokirsikan lisää. Paha sanoa tämä, kun itse asiassa viime viikolla katsellessani satoja sipulikukkien alkuja ajattelin, että minäkö nämä kaikki olen istuttanut, voi ei, olenko näin ahne. Yritän lohduttautua ajatuksella, että pörriäiset kiittävät. Naapuri kertoi repineensä kaikki kukkivat kasvit pois, koska kertoi turhautuneensa niin peurojen syöttämiseen. Täytyyhän tässä joku tasapaino säilyttää. Odottelen yhä eniten puiden lehteentuloa ja toukokuisia vihreyden täyttämiä päiviä.