sunnuntai 14. tammikuuta 2024

Salaista villeyttä

Kesästä tuntuu olevan niin pitkä aika, että tuntuu hauskalle muistella sitä aikaa. Varsinkin kun talvi on poikkeuksellisen raju. Kuva on kesäkuun alusta, kun viherrys on tullut kiinteäksi osaksi maisemaa. Pidän kukkapenkkini rehevinä ja hitusen villeinä, liiallinen kliinisyys ei ole oikein koskaan miellyttänyt. Hippunen tummaa purppuraa kaunistaa mielestäni puutarhaa. Tässä kuvassa tummia elementtejä ovat verijapaninvaahtera, keijunkukat, tumma koristeomenapuu, peruukkipensas ja tummat tulppaanit. Keskellä Dolgo-koristeomppuli. Samaistutte varmaan ainaiseen kottikärryjen mukana raahaamiseen...

Suuren kukkapenkin hoitopolun luona on tarkoitus olla etupäässä ikivihreää. Tästä löntystän "hoitamaan" penkin takaosaa. Vasemmalla kasvaa talven yli hyvännäköisenä säilyvä rönsytiarella ja oikealla ikivihreä rönsyansikka. Kumpikin kuuluvat kurissapidettäviin kasveihin, kuten etuliite rönsy-  varmaan paljastaa. Lisäksi on pysyviä muotoja tuomassa sokeritoppakuusia ja pallomaisia puksipuita (osa jää kuvan ulkopuolelle). Pikkusipulikukat ovat juuri lopettaneet kukintansa kuvanottohetkellä ja pian maisemassa kukkivat varjoliljat eri väreissä. 

Kukkapenkin keskivaiheilla pronssinsävyt puutarhassa ovat erityisen kauniita, kuten Irish Bronze -rodgersia todistaa. 

Valeangervoilla on niin kauniit kukatkin, pörröiset ja kauniin puuteriset värisävyiltään. On kermanvaaleaa, hempeää puuterista vaaleanpunaista ja beigeä. 

Todellinen klassikkotulppaani Queen of night kukkii makuuni vähän liian myöhään, kesäkuun puolella Eiffelin luona. Kuvassa on sammalruusun (Nuits de Young) vastapuhjenneita pronssinsävyisiä lehtiä, se on ollut jo vuosia deekiksellä, koska en ole suojannut sitä jäniksiltä. No nyt on - koko puutarha ensimmäistä kertaa tiukastipaketissa. Viime keväänä yhtenä yönä kaikki mustat tulppaanit oli purtu poikki varren yläpäästä, voi huokaus. Luultavasti peura. Pohdiskelen yhä portin hankkimista. Viime syksynä ostin pari pussukkaa tulppaaneja Tulipa 'Bleu Aimable' & Tulipa 'Wyndham'. Niiden näkemistä odotan hulluna. Wyndham näyttää kuvissa niin upealta.

Vihreän lisäksi suuressa kukkapenkissä on tietysti tarkoitus olla paljon hopeista, kuivuutta kestävää ja tuoksuvaa. Matala mäkimeirami, hopeinen tyrnipensas ja salvia ovat kauniita yhdessä. 


Kaikilla on varmaan sellainen oma kasviryhmä mistä saa eniten kiksejä. Minusta kauneinta koko maailmassa: kukkivat puut ja pensaat. Nämä kukinnot kuuluvat valeakaasialle ja tuoksuvat tosi ihanalle. Jatkan kukkivien puiden ja pensaiden hankkimista, kun tilakaan ei ole vielä loppunut. 

Puutarhani muodonmuutos on edennyt hiekkakentän työstämiseen (siitä lisätilaa). Istutin sisäänkäynnin yhteyteen keväällä pyökkiaidanteen ja kerrottukukkaisen imeläkirsikkapuun. Ihana puhtaanvalkoinen kukka. Toivottavasti se suostuu kukoistamaan hiekalla ja kukkimaan runsaasti. 
Yritän henkisesti myös varautua siihen (jos ylipäätään edes voi), että kovan pakkastalven seurauksena saattaa tulla kasvimenetyksiä. Voi kurjuus tätä "reunalla elämiseen" perustuvaa harrastusta. 

Valeakaasian lehdetkin ovat niin upeat, tässä kuvassa ylimmäisenä. Kukkapenkin kaareva muoto saa aikaan olon kuin olisi kasvien syleilyssä. Mikä on ihana fiilis. Persikan sävyiset tulppaanit ovat Apricot beauty-lajiketta. Kaikki on moneen kertaan juurta jaksain raportoitu, ikävystytte varmaan kuoliaaksi ruudun toisella puolen.
 
Kellokuusama kasvaa ihan pihan perällä, salaisessa minilehdossa. Kesäkuussa se puhkeaa upeaan kukintaan, jota kuvassa ilta-aurinkokin käy ihastelemassa. Tuoksua en ole aistinut. Kuusama myös syksyn aleostoja joltain vuodelta. 

Runsaasti tuoksua on sen sijaan tuoksuherneissä, joita on pakko kasvattaa joka vuosi, jo lapsesta saakka. 
Otin nyt siemenet talteen, jotta ei tarvitse ostaa uusia. Siemenet ovat hirveästi kallistuneet. 

Onhan se tärkeää, että puutarha tarjoaa tuoksuvia ja houkuttelevia kukkia mehiläisille. Joku kesä kylvin etelänruusuruohoja eri väreissä, niistä tuli aivan valtavan korkeita...tämä lajike on Knautia macedonica Pastel Shades. Luulin niiden olevan hieman matalampia.

Kukat ovat todellakin mehiläisten mieleen. Pastellinsävyt ovat herkkiä. Ja kukinta-aika tolkuttoman pitkä. Lopulta leikkaan aina hujopit alas. Tuoksu on pistävä. 

Kivimuurilla eriytetty ylätasanne on pikkuisen puutarhan eniten villeyttä pursuileva apilaviidakko. Täällä kasvaa villikukkia ja villiruusuja. Vanha metallisänky on ruusutuki. Siihen istutin viimeisenä syksyllä Skedanruusun. Nuo laatikot pitäisi perata ja uudistaa. Mansikoita ja kesäkukkakylvöksiä niissä on viime vuosina ollut. Mansikat ovat lähteneet laatikoista viljelyskarkulaisiksi rönsyillään. Alesta löysin kannen laatikoihin, on helpompi keväällä kylvää aikaisin kannen suojaan. Kun apilat ja muut luonnonkukat kukkivat, ylätasanne on täynnä elämää. Perhosia, mehiläisiä, lintuja..ja tietysti naapuruston bengalinkisut vaanimassa saalista. 

Istutin Skedanruusun ylätasanteelle siksi, että luulin tämän Single Cherry -ruusun kuolleen. Mutta se olikin vain piiloutunut kuihtuneiden apiloiden alle. Nyt ne kasvavat sitten rinta rinnan metallisängyn suojissa. 
 

Tämä upea ruusu on kasvanut jo aika kauan puutarhassani: Neidonruusu Mme Plantier (alba-noisette hybridi). Kasvaa puolittain köynnösruusuna telineessä, koska on niin korkea. Ihana vanhanajan ruusun voimakas tuoksu. Yksi pieni kukka maljakossa riittää tuottamaan voimakasta parfyymiä huoneeseen. Jotenkin pidän myös siitä, että kasvaa verijapaninvaahteran rinnalla, kumpikin tukien toistaan. 

Tuoksut puutarhassa ovat niiiin tärkeitä. Rakastan neilikoiden jouluntuoksua. Valkokukkaisen hietaneilikan kasvatin joskus siemenestä. Neilikoiden valikoima Suomessa on harmittavan suppea. Ostan aina, kun näen taimen tai löydän siemeniä. Niin helppoja kylvää onneksi, en ole mikään supergurukylväjä. 


Helenanruusu tai hunajaruusu 'Lykkefund' on ollut suloisen luonnollinen ja runsaskukkainen, tuoksu on nimensä veroinen, hunajainen. On säilynyt jo vuosia ylös asti ihan vihreänä, koska kasvaa lämpimällä muurilla. Paikka on kyllä muutoin vähän huono ja metsittynyt. Jotain pitäisi tehdä. Välillä villiintyminen todella etenee nopeasti. 

Esimerkiksi pikkuinen puutarhani ryöppyää jo asfaltille. Rönsyleimu on itsekseen kylväytynyt tähän.

Tämän vuoden suurin haaveeni on luumupuun istuttaminen. Kuvassa on kirsikkaluumu, jolle ostin kaverinkin syysalesta, lajikkeen nimeltään Hollywood. Cool nimi. Kirsikkaluumujen kukinnot ovat erityisen ihania ja niiden tuoksu on eksoottisuudessaan ihan vertaansa vailla. Kun kirsikkaluumut kukkivat, tuntuu kuin asuisi ulkomailla. 

Voih, olen ollut viimeiset puoli vuotta naatti ja toipunut hitaasti nukkuen paljon. Nyt vihdoin alkaa elämä voittaa. Olen ylpeä itsestäni, sain suoritettua toisen yliopistotutkinnon täysipäiväisen työn ohessa - ja vielä niin että työnantaja velvoitti toistuviin ylityömääräyksiin ja lapsistakin piti huolehtia. Kirjoitin gradun öisin ja viikonloppuisin. Pomonikin oli suorituksestani yllättynyt (ei varmaan uskonut, että onnistuu hih) ja sain upean jättikokoisen kukkakimpun.  En ole muutoin mitenkään yli-ihminen todellakaan, mutta tästä jutusta olen niin iloinen. Raataminen vaatii kuitenkin aina veronsa väsymyksen muodossa. Lisäksi huomaan, että jatkuvien ylitöiden tekeminen helposti kyynistää ihmistä.  Välillä elämä tuntuu  naurettavalta pyristelyltä, mutta ei tässä muutakaan voi tehdä. Onneksi on energiaa tuottava puutarhaharrastus!

Mutta se siitä. Kuten aina tässä vaiheessa, alkaa olla syntyä haaveita tulevalle kasvukaudelle, mikä on hykerryttävän ihanaa. Tämän talven pakkaset ovat kauhistuttaneet. Lapsesta asti vaikeasti atooppinen iho halkeaa kovilla pakkasilla erityisesti käsistä ja jaloista mikä tekee elämästä tosi kurjaa. Juna- ja bussivuoroja on peruttu kelien vuoksi ihan hulluna ja olen joutunut kävelemään tuntitolkulla aamuyöstä paikkoihin mistä pääsee reissaamaan jollain kulkupelillä töihin. Siksi odotan nyt erityisen paljon kevättä ja lämpeneviä säitä. Ensi viikolla näyttää olevan kovia pakkasia jälleen, apuaah.

Mutta kivoihin puutarhajuttuihin; Haaveprojektini tälle vuodelle on etupihan hiekka-alueen muutos. Tämän vuoden ykköstrendiksi puutarhamaailmassa olikin trendiraportissa mainittu etupihan kohennus. Meillä se on ehkä kamalin alue pihasta ja on taatusti sitä vielä pitkään. Aion istuttaa lisää kohtuuhintaisia kuivuutta kestäviä kasveja ja aloittaa vaalean liuskekiven asentamisen. Näen mielessäni ranskalaisen puutarhan. Laventelia ainakin. Pyrin laittamaan lähes kaikki ruukut pois. 
En ole tilannut kasveja tai siemeniä vaikka niin kovin mieli tekisi. Tuli ostettua siemeniä poistohinnalla viime syksynä niin en valitettavasti tarvitse yhtikäs mitään. Niin ja vuoden väriteema voisi olla trendien mukainen; aprikoosi ja musta. 

Havahduin myös tajuamaan, että talomme täytti viime vuonna 66 vuotta. Olemme talon kolmas perhe ja täällä on ihan varmasti asunut onnellisia ihmisiä, talon seinät huokuvat sellaista hyvää fiilistä. Rakas talonröttelö. Alun perin tässä on asunut puutarhuri, joka on pitänyt omenatarhaa. Sinänsä maailma on muuttunut niin, ettei talojen omistaminen ole enää järkevää. Mutta puutarhan omistaminen tuntuu vain niin  ihanalta... 

lauantai 6. tammikuuta 2024

Varjon puolella

 Piti joskus kirjoittaa pienikokoisen puutarhani minikokoisista varjoalueista vaikka juttu onkin mitätön. Nyt löysinkin kirjoituksen täältä luonnosten seasta. Pikkuinen puutarhani on lämmin ja aurinkoinen, mutta aika tuulinen. Onneksi aurinkoa piisaa, sillä se on minulle puutarhassa tärkein juttu. 

Varjoalueet ovat syntyneet minikokoiseen puutarhaani vuosien saatossa puiden & pensaiden kasvun myötä.  Kuluneet vuodet puutarhan kanssa ovat alleviivanneet itselleni talvivihreiden kasvien merkitystä. Vaikka täällä on lähes aina talvisin lunta maassa, on kuitenkin kuukausien mittaisia kausia, jolloin päivien harmauden keskelle ikivihreät kasvit tuovat väriä ja elämää (ja näkösuojaa). Erityisesti talvivihreät puutarhan kehykset ovat kullanarvoiset - erityisesti ikivihreät aitakasvit ja kukkapenkeissä kasvavat talvivihreät kasvit. Tämä ikivihreistäminen on ikuisuusprojekti eikä olla ihan vielä siinä pisteessä mitä tavoittelen. Raha- ja voimavarojen puitteissa mennään sitkeästi eteenpäin. 

Pienessä tuijien muodostamassa kulmauksessa pergolan luona olen kokeillut vuosien varrella vaikka mitä. Paikka on myös hillittömän kuiva - ennen aurinkoinen ja kuiva, nyt kuiva varjo. Nyt olen uudistanut sitä ihan vähän ikivihreämpään suuntaan; vasemmalta oikealle Posliinihopeaviini (todella talvenarka, mutta hengissä jee), kirjava kuunlilja (itsekseen saapuneena), Tarhavarjohiipat Lilafee (alakuvassa), kaksi puksipuuta ja tumman purppuraisia kurjenpolvia (Raven). Takarivissä kasvaa ikivihreitä varjoyrttejä. Niiden kuivuudenkesto ei ole kovin hyvä, mutta yritän saada ne menestymään. Lintukylvyn alle olen laittanut rönsyansikan pistokkaita, ikivihreä sekin. Rönsyansikka on vaan niin loistoperenna, kun sen lisääminen on helpointa ikinä; nykäisee vaan alkuja ja istuttaa maahan, kastelee ja juurtuu tuosta noin vaan. Rönsyansikan kuivuudenkesto on todella hyvä. Keltainen pikkukukkakausi on todella lyhyt hetki alkukesästä. Tämäkin pikkukukkapenkki korostui kivetyksen valmistumisen myötä. 

Monet köynnöksistä ovat olleet vuosien jälkeen jo aika risukasoja, joten olen uskaltautunut rohkeammin leikkaamaan ne ihan alas asti. Tuoksuköynnöskuusama on näinkin raikkaan oloinen alasleikkauksen jälkeen. Tein saman parturoinnin kärhöille, oli hyvä juttu tai ei. Olen tutkailujakson jälkeen tullut siihen tulokseen, etten oikein välitä kärhöistä. 

Ainoaan varsinaiseen varjokukkapenkkiini (pieni, kuten kaikki täällä) ikivihreyden ihanne on myös saapunut hiljalleen. Aluksi perustin penkin unelmakasveillani, en valitettavasti enää muista tarkalleen mitä ne olivat, olisikohan muutama menehtynytkin tai siirretty muualle, mutta ainakin osa kasveista on alkuperäisiä. Laajensin penkkiä hieman pari kertaa ja tälle voi jatkossa lohkaista nurmikosta lisää tilaa jos tulee sellainen olo. Talvivihreyttä tuovat jouluruusut, alppiruusut ja varjohiipat. 
Onneksi kukkapenkki ei ole syvässä varjossa, vaan aamuauringon ensi säteet syleilevät kasveja ja ilta-aurinko vielä hyvästelee kukkapenkin ennen yötä. 

Penkissä kasvaa pensaita, kuten Mustilanhortensia, pari valkokukkaista atsaleaa, pari valkokletraa, pari kääpiökokoista alppiruusua ja japaninorjanlaakeri. Atsaleat ja alppiruusut säilyvät kyllä hyvännäköisinä koko talven. 

Vasemmalla Rhododendron 'Percy Wiseman', kaunis väriä vaihtava Yakushimanalppiruusu. Penkissä kasvaa myös ikivihreitä saniaisia (ihan kotimaisia), joista kuvassa Kallioimarre ja Tummaraunioinen, jotka kestävät myös kuivuutta. Hopeanhohtoinen Japaninhiirenporras Metallicum tulee ja menee, mikäli on pitkä kuiva jakso se katoa tyystin ja ilmaantuu taas ensi vuonna. Tänne sopii siis vain kuivuutta kestävät saniaiset. Maa-aines on epämääräistä, yritän parannella sitä hiekalla ja kompostilla. Viime vuonna purin lehtikompostin, josta sain tosi runsaasti hyvää multaa tähänkin kukkapenkkiin. Se näkyi aika pian kasvien lisääntyvänä hyvinvointina.

Vihreä on kaunista. Tässä kuvassa vasemmalla & oikealla Valkokletra x 2 (joka harvoin ehtii kukkia kunnolla), keskellä Revontuliatsalea White Lights ja alla tarhavarjohiippoja eri väreissä. Revontuliatsaleat on Minnesotan yliopistossa jalostettuja talvenkestäviä atsaleoja. Keskellä oleva hentoisen oloinen kasvi on ikivihreä Myrttikuusama, leikkasin sen jo syksyllä muotoon, mutta keväällä siirsinkin sen tänne varjoon. 

Alesta hankkimani Japaninorjanlaakeri Ilex crenata 'Caroline Upright' talvehti hyvin. Sekin on ikivihreä ja siksi arvokas lisä penkin kukoistukseen. Kuvasta voi bongata sen minipienet valkoiset kukat. 

Toinen viime syksyn aleshoppailu Japaninkellovaivero Pieris japonica 'Carnaval' selvisi talvesta ja kuivasta jaksosta kuin ihmeen kaupalla vaikka hetken aikaa tilanne oli paha (kuivuus oli selvästi pahempi). Vastapuhjenneet lehdet ovat punaisia väripilkkuja. Lehdet säilyvät kauniina koko talven.

Myöhemmin lehtiin tulee vaaleanpunaiset reunukset. 

Jotenkin pidän tästä lehtien sekamelskasta. 

Penkissä kasvaa ainakin toistaiseksi Koreanperhosvaahtera (käytännön syistä). Vaahtera on niin hentoinen, että halusin istuttaa sen tuulensuojaiseen paikkaan (sitä edeltävästi kertaalleen myrskytuulessa katkesi). Muutoinkin se sopii ihan hyvin varjopenkin tyyliin. Nätti tuo punainen varsi. 

Toisaalta puutarhasta siirsin kirjavaa pikkutalviota, koska sekin on ikivihreää. Huomaan, että minulla on jatkuva ikivihreä prosessi käynnissä. Kolokohdissa kasvaa keväisiä kukkasipuleja ja tuoksuorvokkia. Hiiret tai lumikko söivät aika paljon krookuksia. Säästösyistä en kuitenkaan istuttanut uusia. 

Jostain syystä alussa halusin kukkapenkin taustakasviksi valkoisen ukonkellon ja se onkin varjossakin kukkiessaan hyvin kaunis. Leikkaan kuihtuneet kukkavarret heti kukinnan jälkeen. En löytänyt yhtään kuvaa ukonhatusta, mutta se on varmasti kaikille tuttu kasvi. 

Mielenkiintoa lisäämään kukkapenkissä kasvaa muutama kaunis ja jännittävä kukka. Japanista kotoisin oleva Karvakonnanlilja (ei kuvaa tällä kertaa) ja Katvio (Kirengeshoma palmata), ehkä jotain muutakin. Kumpikin kukkii tässä myöhään syksyllä. 
Useat varjopenkin kasveista ovat Japanista tai Koreasta lähtöisin ja se luo kukkapenkille omanlaisen tunnelman. 

Syksyllä istutin joukkoon vielä yhden ikivhreän kasvin Leveälehtikalmian,  Kalmia latifolia 'Elf'. Siitä ei tässä kirjoituksessa ole kuvaa. Mutta se on ihana, toivottavasti talvehtii. Lunta on ainakin pian vyötäröön asti niin "elfistä" ei näy mitään tällä hetkellä. 
,
Pieni varjopenkki on isojen puiden ja pensaiden katveessa, taustalla kasvaa syreenejä ja kirsikoita sekä tietysti aitakasvina tuijaa, jotta talvellakin vihertäisi. Yhden jasmikkeen olen saanut ympättyä mukaan. Istutin sen heti muuttovuonna. Tuulen mukana tulee pihan paraatipaikalle keväällä syreenien, kesällä atsalean ja jasmikkeen tuoksua. 
Ihanaa keväänodotusta 🍏 

lauantai 30. joulukuuta 2023

𝓅𝓊𝓊𝓉𝒶𝓇𝒽𝒶𝓉𝓇𝑒𝓃𝒹𝒾𝓀𝒶𝓉𝓈𝒶𝓊𝓈 𝟤❀𝟤𝟦

Tervetuloa puutarhavuosi 2024! 

On taas puutarhan trendikatsauksen aika. 
Mikä on tulossa puutarharintamalla muotiin, mitä värejä, muotoja, kasveja ja materiaaleja näemme tulevana vuonna? Pikainen koonti alla. 


1. Kuivuudenkestävä puutarha

  • Perennat ovat vuoden kuumimpia kasveja!
  • Preeria- tai New Perennial Movement-tyylin uudelleen tuleminen, luonnolliset kukkapenkit; heinät ja mehiläisystävälliset kukat
  • hiekkaan istuttaminen
  • puutarhassa suositaan kuivuudenkestäviä kasveja kuten tulikukkia, kärsämöitä ja salvioita
  • pehmeät ja luonnonmukaiset istutukset, joissa yhdistyy preeriatyylisiä heiniä ja helppohoitoisia - ennen muuta -paikallisia kasveja. 
  • kaikki värit ovat muodikkaita
  • kivipuutarhat
  • kuivuus, hiekka ja kivet = ei rikkaruohoja
  • lannoituksen ja veden tarve minimaalinen.

2. Hyvän olon puutarha - paluu perusasioihin

  • tuoksuvat kasvit ja niiden herättämät tuoksumuistot ovat tärkeitä
  • syötävistä kasveista kuumimpia ovat sekä ihan tuikitavalliset että erikoisemmat marjat ja hedelmät,  erityisesti mansikoiden ja mustikoiden erikoislajikkeet sekä vihanneksista artisokka
  • yksinkertaisen elämän ja omavaraisuuden tavoittelemisen maksimointi
  • syötävät kasvit, jotka ovat sekä kauniita kasvattaa että herkullisia syödä. Syötävät kukat, yrtit, vihannekset, marjat ja hedelmät. Syötävistä kukista mainitaan erityisesti päivänliljat ja dahliat mehevinä ja rouskuvina herkkupaloina. Herkullisia ovat myös köynnöskrassi, värikäs lehtimangoldi ja lehtikaali. 


 3. Nostalgiaa & romantiikkaa henkivä puutarha


  • Kasveista perinneruusut, hortensiat, pionit ja kaikki kukkivat pensaat (mieluiten helppohoitoiset)
  • suuret ja värikkäät kukat 
  • helppohoitoiset cottage gardenit - mummopuutarhat perinnekasveilla ja omalle alueelle sopivilla kasvivalinnoilla
  • kaikki perinteikäs, kaunis ja tuoksuva
  • pienet lukunurkkaukset ja tuolit kukkapaljouden keskellä
  • vastapainoksi vähäsen leikattuja muotoja
  • villit niityt


4. Ympäristötietoisuus - puutarhan biodiversiteetti* ihanteena (monimuotoisuus)

  • luonnonmukaisuus, ekologisuus, lehtien haravoimatta  jättäminen, hyönteishotellit, perennojen jättäminen kuihtumaan rauhassa, liiallisen siisteyden karsiminen puutarhasta
  • hyönteisten ja muun eliöstön houkutteleminen puutarhaan
  • turpeelle ehdoton EI puutarhassa. 
  • perinne- ja luontokasveihin keskittyminen 
  • kompostoiminen, sadeveden talteenotto, pienet vesiaiheet 
  • mehiläis- ja perhoskasvit; laventeli, syyssyrikkä, punahatut, salvia, kosmos, auringonkukat, akileija
  • syötävät kasvit, erityisesti kuivuutta kestävät vihannekset raparperi, parsa, maa-artisokka, maissi, pavut, kurpitsa, yrteistä timjami, mintut
  • ötököiden hyväksyminen osaksi puutarhan olemusta (myös tuholaisten!)
  • kantopuutarha.


Muita tulevan puutarhavuoden kuumia juttuja

  • puutarhan tärkein ehostettava alue on etupiha
  • kuumin trendi "goth gardening". Tummat värit tulevat isosti tänä vuonna. 
  • Hortifuturismi - vertikaalipuutarhat, hydroponiset kasvatusmetodit ja futuristiset sensorit ja automaattiset kastelujärjestelmät 
  • Gravel gardens - sorapuutarhat alppikasveille
  • Leikkokukkapuutarha jatkaa harrastuksena ja kaupallisena juttuna
  • Helppohoitoinen elegantti puutarha, jonka trendikasveja ovat keijunkukat (erityisesti limenvihreänä ja mustana) ja japaninvaahterat 

  • Vuoden väri Pantonen mukaan on persikkainen Peach Fuzz
  • Väreistä persikan ohessa trendikkäitä ovat erityisesti limenvihreä, burgundinpunainen, malva ja musta
  • Oma pieni "viinitila" puutarhassa
  • Ankat puutarhassa seuralaisina ja tuholaistorjujina

Vuoden kuumimmat kasvit

Hortensiat, erityisesti Hydrangea paniculata Little Lime

Trendiperennoja ovat Echinacea ‘coconut lime’, Heuchera ‘Key Lime Pie. Pensaista limenvihreät pensaat, kuten happomarjat. 

  • kuivakukat ja kasviprässit
  • istumapaikka kukkapenkin keskellä
  • puksipuun korvaaminen muilla alkuperäislajeilla
  • persoonallinen ja oman tyylinen puutarha
  • kotipuutarhurien suorittamat ekologiset diplomit ja koulutukset
  • epäekologisen nurmikon korvaaminen apiloilla ja kukkaniityillä 
  • lämpimät sävyt
  • materiaaleista yhä terrakotta ja kupari
Viherkasveissa
  •  limenvihreät kasvit ovat todella kuumia - kuten limenvihreä kultaköynnös.
  •  posliinikukat ovat erittäin trendikkäitä tulevana vuonna, erityisesti Hoya Carnosa Krimson Princess
  • Alocasiat tummasävyisinä ja kultakorvat pinkinsävyisinä jatkavat muodikkaina
  • Philodendron Moonlight (neonsävyineen)
  • kirjava Monstera Albo 
  • Flamingonkukat eri väreissä


Kasvi-isukit ja äitylit ovat muodikkaimpia kaikista, viherkasvit nähdään perheenjäseninä

Kukkakimpuissa

  • kimpuissa "go big or go home"; suuret, näyttävät & värikkäät ovat in. Vuoden muodikkain leikkokukka on Pioni
  • luonnonmukaiset kimput, ekologisuus ja kestävyys tulevat isosti kimpuissa tänä vuonna
  • paikallisesti kasvatetut leikkokukat ovat yhä muodikkaita

Mitä mieltä olette tulevan vuoden trendeistä? Hot or not? 


PS. Tiedot ja kuvat jälleen poimittu villin nettisurffauksen ansiosta eri ulkomaisista lähteistä.