perjantai 10. marraskuuta 2017

Marraskuinen puutarharakkaus

Marraskuu on vähän turha kuukausi, mitään ei oikein tapahdu, on pimeää ja lämpötilat sahailee. Voisi vaikka luopua koko kuukaudesta. Innostuisikohan EU ehdotuksesta. Onneksi talvella voi tehdä taidetta, sateenkaaria sinnekin minne päivä ei paista. Tällä viikolla julkkiskarhu Sulokin kömpi talviunille ja nukahti heti. Kuvat on viime viikonlopulta, oli pieni hetki aurinkoa.
Viime viikonloppuna ehdimme vähän puuhailla pihalla, mistä tuli iloinen olo. On vielä jotenkin vehreää. Istutin lisää lumikelloja tähän jouluruusujen lomaan, mistä seurasi puolestaan jotenkin järjettömän romanttinen olotila. Rakkauden puutarha! Odotan jo huomista kun näkee puutarhan ekaa kertaa tällä viikolla päivänvalolla
Pionien varret leikkasin pois, ällöttävä tuoksukurjenpolven löyhkä levisi ilmaan. Näistä pionien juurella kasvavista kurjenpolvista on PAKKO päästä eroon ja istuttaa jotain muuta. Inhoan tuota hajua...rusokirsikka kasvaa tuossa bambusängyllä yllä, kaunis punaruskea runkonsa on rusikoinut sänkyä rikki hieman
Haravointimeiningit jatkuivat vielä, nyt alkaa puut olla lehdettömiä. Taimimyymälästä ostin muutaman pussin alesipuleja, niitä ihan tavallisimpia kaikista. Istuttelin uusille korkkaamattomille paikoille. Taimiston omistajamies sanoi, että nähdään 1.4.! Vatsanpohjasta kouraisi puoliksi ilosta, toinen puoli kauhistelee lähes puolen vuoden odotusta. Onneksi vanhetessa ajankulku nopeutuu. Meneeköhän aika eläkkeellä sitten kuin huvipuistolaitteessa konsanaan
Saunan luona köynnösruusut ovat säilyneet vielä vihreinä

Kivipolut on räfsattu kutakuinkin siistiksi, kukkapenkkeihin lehdet saa jäädä kevääseen. Tänä vuonna en aio suojata mitään, en edes pensaspionia. Kuolee jos kuolee

Kivipolun reunaan olen yrittänyt saada timjamia viihtymään & leviämään ja niiden eteen vielä tarhalaukkaneilikoita (tukkapehkon näköiset oikealla) eri väreissä. Tässä on vain soraa, ei multaa ollenkaan

Sieviä syysvärejä tarjoilee ihan muutama hassu kasvi enää, kuten tämä tarhavarjohiippa
Sumea kuva,  jonka on tarkoitus esitellä naapurista saatuja ihania kiviä. Kivihullun sydämessä läikähtää mukavasti. Kivipiha ei ole todellakaan vaivaton, varsinkaan kun meillä kaikki tehdään manuaalihommina. Nypin paritkin hanskat rikki viime viikonloppuna märkiä lehtiä kivien seasta. Iso urakka aina, mutta kuka sanoi, että puutarhan hoitaminen olisi helppoa. Ei kukaan. 
Kasvihuoneessa pidän talvisin aina öljykynttilää palamassa, lohduttaa ikipimeydessä. Kävi vähän köpelösti halloweenkoristelujen suhteen tänä vuonna, löysin ne vasta jälkikäteen. Kurpitsa pääsi kuitenkin kasvihuoneeseen oleskelemaan
Kasvihuoneeseen siirretyt aurinkokennovalot palavat vaihtelevalla menestyksellä
Suloinen väriävaihtava timantti on lempparini
Vanamo on kotiutunut salaiseen lehtoon (ilman vippaskonsteja tai mitään) ja lähtenyt leviämään. Ihanaa. Olen ihan keväthöperö ja nyt jo tarkkailen ensi kevään merkkejä. En yhtään kaipaa mitään talvenmittaista taukoa puutarhurointiin vaan mieluusti jatkaisin vaikka heti tähän perään
On muuten tosi ihanaa, kun on ollut niin leutoa tovi. Ihastelen näitä tähtimagnolian pörröisiä nuppuja
Muutoin on niin harmaata ja ruskeaa ja valjua. Pienet havut piristävät maanväristä yleisilmettä onneksi, kuten tämä hopeakartiovalkokuusi (muistattehan isänpäivälahjani joidenkin vuosien takaa, hih)
Jouluruusu on noussut hiljalleen pystympään asentoon, kukintavalmiuteen
Villin penkereen drinkkiteline kaipaa selvästi glögimukia tai glögiskumppaa eikös?
Vieläkin nousee maasta syyskrookuksia, nämä upeat ovat artabir -lajiketta. Voi kun ei aina viikonloppuisin sataisi vettä...
Näsiä valmistautuu aikaiseen kevätkukintaan jo nyt, nuput on sillä jo nähtävillä. Taustalla on Loch Ness-mustavadelma, se ei tajua vielä talven tulleen...
Kosteankylmässä puutarhassa jännitän näitä: voisiko alut kuulua Colchicum hungaricumille, eräälle myrkkyliljan unkarilaiselle lajikkeelle (erinäisten vuosien takainen ostos). Jos on, niin värin pitäisi olla kalpeanlila ja kukinnan osua tammi-helmikuun vaihteeseen! Vieressä taitaa olla lumikellon alku, miten onnelliseksi tulinkaan näistä aluista
Ja salaisessa lehdossa nousee mukulasta lehtiä: syklaami pienoinen
Sisällä tarkkailen sipuleja: vasemman puoleinen hyasintti on ollut hatun alla, oikeanpuoleinen ei...ja äskeisen  kuvan serkkukasvi on tehnyt nätit lehdet, muttei kukkia...
Olen keräillyt kauniita lehtiä syksyn mittaan
Talvikoristelin huonekuusen niillä
Joulukukkarumbaa aloittelen
Viikossa hitusen lisää vihreää näkyvissä taseteissa
Jouluruusun tuoksuinen kynttilä & samassa sävyssä kauniita Juudaksenpuun lehtiä
Olkkarissa on tosi hämyisää, poika makaa tuossa soffalla reporankana pitkän viikon päätteeksi. Tuntuu noilla lapsillakin olevan kovat paineet nykyisin. Ei ole kovin pehmoiset arvot vallalla juuri nyt. Onneksi viikonloput ovat vielä meidän. 

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Pian marraskuu

Lumi tuli, suli pois. Kuten etukäteen ounastelin, talvi tuli aikaisin tänä vuonna. Kaikki pihahommat oli kyllä hoidettu pois alta, ei tullut ylläreitä. En oikein ehtinyt edes reagoida koko juttuun, kun aamulla on pimeää, illalla hämärää. Yhtenä iltana vain kuljin kolan kanssa tien. Ulkona tauoton vesisade jatkunut koko viikonlopun ja maisema on tuskaisen harmaa. Ehkä on vain parempi pysytellä sisätiloissa ja kuljettaa kotiin kukkakimppuja.
Maisema oli hetken omituinen työpaikan ikkunasta katsottuna, puissa keltaiset lehdet ja maa valkoinen. Yhden kuvan ehdin puutarhasta ottaa hämärtyvässä illassa.
Lumi liiskasi krookukset, syysmyrkkyliljat eikä tänä talvena taida olla talventörröttäjiäkään, mikä on kyllä vähäsen harmi, koska pidän niistä kovasti
Osa puskista on vasta kehittämässä syysvärejään lumen alta vapautuessaan, kuten tämä Kellokuusama, aleostos muutaman vuoden takaa, kasvaa salaisessa lehdossa
Lumen alta vapautui pieni jouluruusun nuppu, kävin sitä heti tervehtimässä
Salaisen lehdon penkki on yksinäinen, meinasin tässä eräänä päivänä kuolla nauruun kun näin naapurin kissan istumassa tällä penkillä...jalat olivat painuneet maan sisään (kyseessä on iso, pulska kissa). Sama katti käyttää minilehtoa yleisenä vessanaan...

Kuten aina tähän vuodenaikaan, katse kääntyy havuihin
Niillä on mukava iloitella, kesällä siirsin isossa paraatipenkissä vuosia kasvaneen pilarikatajan tien viereen, kivikon eteen. Nyt nautin sen katselemisesta kun kuljen ohitse pergolaan. Tännehän se olisi alunperinkin sopinut, kuivaan hiekkaan & aurinkoon
Seuralaisina kun on muitakin saman tyylisiä havuja: kalliovuortenkataja (vasemmalla) ja pallolehtikuusi. Niiden vieressä kasvava onnenpensas on venynyt kymmeniä senttejä pituutta kesän mittaan ja on pudottanut lehtensä jo aikapäiviä sitten. Ai että nämä ovat nätit yhdessä, kun onnenpensas kukkii aikaisin keväällä keltaisenaan. Sitä odotellessa...
Lehtensä ovat pudottaneet japaninvaahtera, rusotuomipihlaja ja marjatuomipihlajatkin. Väriä tuomassa on enää siniharmaat neilikat, jotka jossain vaiheessa talvea varmaan päätyvät jänöjussien ruoaksi, mutta elpyvät onneksi yleensä
Tässä kohtaa mielen valtaa aina hieman syyllinen olo: olen istuttanut hemlokin kuivaan aurinkoon. Tämähän on kai tsuga canadensis, luulisin. Minusta kivet ja hemlokki näyttävät niin hyvältä yhdessä

Kupariheisiangervo ei ole vielä pudottanut lehtiään kotikatajan alla. Kuten huomaatte, pidän tosi paljon katajista
Marjakuusista vielä enemmän. Siinä missä katajat pistelevät, ovat marjakuuset pehmoisia ja havunvihreitä
Ja talvivihreitä ilman ei voi vaan olla, niitä tarvitaan kuten Mahonioita ja Orjanlaakereista
Sisällä odottelen amaryllisten avautumista (Ikeasta). Tovi sitten multaan laitettu amarylliksen sipuli (lajiketta Picotee) on myös alkanut valmistamaan nuppuja lämpimän patterin päällä
Tarkkailen tiiviisti hyasinttien kasvua  (hattu otettu tältä hetkeksi pois, otan sen pois kun vihreää näkyy noin 5 cm)
Kunnon juuret ovat ainakin kasvattaneet
Ihan minipienet alut on taseteissa nähtävissä kun oikein tiirailee. Tasettien (narsissien) kasvatus on tärkeä perinne, josta en voi luopua. Kielot ajattelin sen sijaan unohtaa tänä vuonna, tahdon kokeilla jotain uutta
Viikuna on vielä oikein kaunis, ei ole sille vielä talvi koittanut, tämän alla on ihana istuskella ja haaveilla
Sisälläkin nautin juuri nyt eniten havuista, huonekuusista. Valitettavasti hopeapinja menehtyi tänä kesänä, ei tainnut tykätä jatkuvista sateista. Näitä en vienytkään ulos, mikä on jälkikäteen ajatellen fiksu homma. 

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Onnellinen sunnuntai

Loman jälkeen olo on leppoisa & onnellinen. Ja ystävän käynnin jälkeen vielä onnellisempi.

Onko mitään ihanampaa kuin ystävältä saadut omakylvönamit?
Vastaus.: ei ole.

Otin tietysti typerän kuvan aarteista & upeasta astiasta, kuinkas muutenkaan. Jännitän vielä mitä tässä ryppäässä on. Siitä olen varma, että se kuorruttaa arkielämääni runsaasti.

Saaripalstan Sailaan tutustuminen on ollut yksi onnellisimmista asioista blogielämän myötävaikutuksena. Te kaikki tunnette varmasti Sailan (&Mustin&Ransun) jotain kautta. En voisi kuvitella puutarhablogimaailmaa ilman Saaripalstan botaanista saari-ihmettä. Sailan intoa istuttaa erityisiä kasveja, kauniita kasveja, rumia kasveja, ilman talvehtimisen toivoa olevia kasveja, kasveja joista et ole koskaan kuullutkaan, kasveja, joita yllättäen tajuat himoavasi omaan puutarhaasi heti 💓

Ymmärrättehän, tämä on ylistyslaulu Sailalle, eikä sanat riitä. Mikä tragedia! Jos Saaripalstan pitäminen yhtäkkiä loppuisi niin varmaan romahtaisin. Saaripalsta on minusta koko Suomalaisen 100 vuoden blogimaailman tukipilari. Kukaan muu ei pysty samaan kuin Saila, enkä tajua miksei blogi keiku listaykkösenä joka puutarhablogilistalla! Kaiken lisäksi Saila on ihmisenä 100 % !  Kaunis, hauska, fiksu & Sailan kirjat tekevät omasta yöpöydästäni satumaan, jolle ei ole vertaista. Monena iltana/yönä ne vievät uusiin puuatarhaulottuvuuksiin. Henkilökohtaisesti odotan, että saisimme ehkäpä lukea kirjamuodossa Sailan reissukirjoja maailmalta.....
Jotta ei menisi täysin imeläksi, katsomme välillä mustan mullan kuvia. Hyasintissä on uutta elämää
Tasetit uinailevat vielä, mutta juuret ulottuvat jo syvälle
Ikeasta amarylliksejä, todellinen talven merkki
Satsasin talvikukkiin pikkuisen tänään: hopealankaa ja...

Söpis monivärikanerva
Kaikki on taas niin frozen
Japaninvaahteran pakkaspurema
Syreenin kauneus
Ja Jouluruusun nuppu. Grinchit varokaa, joulu lähestyy...