lauantai 14. syyskuuta 2019

Syyskuun tunnelmia & uusia kasveja

Puutarhaan on saapunut syys. Usvaisia hetkiä, jolloin maailma on hetken epätarkka ja siksi hyvin kaunis. Äänimaailmakin on herkkä kun haavat havisevat tuulessa. 
Pylväshaavat peittävät hiljalleen näkymän kuistille
Siirsin vähän Lyhtykoisoja kun piileskelivät hemlokin alla. Onneksi ovat viimein alkaneet levitä kuten monta vuotta olen toivonut...
Oranssi on ihana syysväri! Kerrottuja tiikerililjoja sisäänkäynnin yhteydessä, marjakuusien seassa. Tiikerililjat ja havut, aah
Amurinviini on valtavan ihana juuri nyt. Näistä hetkistä on värit vielä asteittain tummuneet. Lehtien seasta roikkuu rypäleitä pergolassa
Sisäänkäynti pergolaan maisemoituu hiljalleen...kaariporttiin istutetun marjatuomipihlajat ovat kasvaneet vuosien varrella isoiksi ja kasvavat nyt alaspäin kaaressa...niiden seassa köynnöstelee alppikärhö. Niiden seassa on suloinen pieni linnunpesä. Oikealla kasvaa pallovaahtera ja muutama vuosi sitten istutin vielä molemmin puolin purppuraheisiangervot
Sisällä pergolassa on omanlainen tunnelmansa syksyllä, kun värit vaihtuvat ja tuoksuja leijailee ilmassa. Katsuran lempeä hattarantuoksu vangitsee. Olen aivan hulluna tuoksuun joten ostin toisen katsuran alesta paraatipuolelle pihaa ♥ En vaan yhtään tajua vielä minne sen istutan


Maailman vanhin puu...neidonhiuspuu ginkgo biloba, elävä fossiili. Kasvaa pienoislehdon uumenissa, sinne se sopii. 
 
Paljon ihania hortensian kukkia on tullut ja mennyt, tämä on vanilla fraise...
...onka takaa pilkistää herkkä metsäasteri . Sopii hyvin rennon luonnonmukaiseen kukkapenkkiin
Tälläinen oli valkoakaasian ensimmäinen vuosi..syyssateet ovat saaneet sen rehevöitymään & kasvattamaan uutta kaunista lehteä. Jotenkin upea puu, toivottavasti kotiutuu puutarhaani
Koristeomppujen kauniista hedelmistä ollaan saatu nauttia ja hillota niitä myös. Näistä tulee upean väristä sosetta. Parhaimman makuista tulee Dolgon hillosta ja marmeladista. 


Sisäänkäynnin luokse tänä kautena istutettu Japaninmarjakuusi taxus cuspidata on kasvanut hurjasti ja tehnyt suloisia marjoja. 
Hopeasyysvuokot kukkivat. Olen lopulta tullut siihen tulokseen, että syysvuokko ja valkovuokko ovat minulle rakkaimmat kukkaset. Ostin näitä aikanaan yhden ja nyt niitä on lähes kymmenen. Ehkäpä jossain vaiheessa kukkapenkkini on vain syysvuokkopeltoa. Kaksi kuvaa - kaksi erilaista valoa. Ensimmäinen muistuttaa jo lokakuun kelmeydestä
Maksaruohot, tummalehtiset rentoakankaalit ja hopeiset neilikat, kaunista
Olen niin nauttinut liljahankinnoistani, eka puuliljani Friso kukki ja se tuoksui fantastiselle
Päärynöitä kypsyi ennätysmäärä ja maultaan olivat todella hyviä. Aunen päärynöitä. Varmaankin viime lämmin kesä oli päärynälle suotuisa. 
Perhosia oli tänä vuonna todella paljon
Syysistukset ovat hyvin yksinkertaisia tänä syksynä, lämpimän pronssin sävyisiä (keijunkukka caramel & tummalehtinen myrttipuu)
Ihanaa hopeanhohtoa, keijunkukka silver gumdrop
Katse hakeutuu usein jo loppukesästä hopeisiin kasveihin. Valo hehkuu niissä erityisellä tavalla silloin. Kasvattelen kahta hopeakuusta ja kahta hopeakartiovalkokuusta kukkapenkeissäni. Muistan jo pikkutyttönä haaveilleeni hopeakuusesta.Tuntuu uskomattomalta, että unelma on toteutunut...omistan oman pienen maapalan, jolle voin istuttaa.
Pieni punaluppio on urheasti kukkinut kartiovalkokuusen ja keltajapaninangervon kainalossa. Kylvin tämän varmasti jo lähes 10 vuotta sitten ja kiinnyn siihen vuosi vuodelta yhä enemmän
Aina syksyn tullen huomaan istuttaneeni Punahattuja vähän kaikkialle, eli taitavat olla nekin lemppareitani
Paraatikukkapenkkiä syyskuussa. Sitten uutuuttaan hohkaaviin kasvihankintoihin
Lempeän mausteisia syysvärejä..Taustalla näkyy uusi hankinta, jota olen funtsannut monta vuotta jo
Kotakuusama Monet, jonka sävyt ovat yhteensopivat keijunkukkien kanssa
Kaksi uutta likusteria aidanteeseen (olivat jo taimimyymälässä kuivuudessa tuleentuneet). Likusteriaidanne alkaa olla ihana, olen niin happy siitä. Palataan joskus ajan kanssa likusteriprojektiin..
Yhtäkkiä illat pimenivät
Synttärilahjaksi sain hurmevaahteran. Vaahterakuumeeni on roihunnut monta vuotta, mutta nyt tukahdutan sen
Konnanlilja, eikö ole upea? Melkein kuin orkidea, mutta perenna
Valkokukkainen Punalatva
Ja kasvi, jota olen etsinyt pitkään: hopeaviini. Köynnös...heikkona yhä viiniaiheisiin nimiin... Istutetaan pergolaan...
Tähtitaivas paviljongissa
Kesä on mennyttä. On satanut hurjasti jo monta viikkoa. Todella rajuja sateita, puutarha alkaa olla syksyisen ränsistynyt..kuun loppupuolella ja lokakuussa jää ihasteltavaksi vielä myöhäiset sipulikukat.

Sipulini eivät ole vielä saapuneet. Odotan jo kovasti. En nimittäin enää muista mitä tilasin. Ostan tänäkin vuonna kohtuullisen määrän sipuleja. Lappiin on tulossa jo ensimmäisiä yöpakkasia ensi viikolla.

Kesällä leikkasin paljon puita ja pensaita. Koristeomenoita, Rusokirsikoita jne. Puutarha on kypsynyt ja kasvanut, enää ei tarvitse odottaa, että näkymät peittyisivät vaan päinvastoin. Tänään siivoan puutarhan talviteloille. Glögikausi alkamassa (Blossan vuosikertaglögi on tänä vuonna Aloha - hibiskuksen kukkaa, passionhedelmää ja kookosta, wow). Nyt lähden tästä pihahommiin, mukavia syyshetkiä toivotellen🍎

sunnuntai 11. elokuuta 2019

Kullankeltainen elokuu

Ilmassa tuoksuu syksyn kirpeys. Omenoiden posket punertavat jo. Elokuu on ihana kuukausi. 


Kerrankin ehdin kasvattaa auringonkukat niin, etteivät ne päätyneet lintujen ruoaksi
Pergolassa on kaunis ja melko peittävä katto amurinviinistä, joka on alkanut hissukseen punertaa. Tämä köynnös on suuri rakkauteni, kun se syksyn tullen tekee rypäleitä & muuttuu pinkiksi syksyn edetessä
Katsurassakin on jo hentoa väritystä
Liljoista on saanut nauttia pitkään eri väreissä: nyt on hempeämpien vuoro, vaaleankeltaista ja valkoinen on Lilium Henryi Lady Alice, jonka keskusta on oikeasti oranssimpi kuin kuvassa. Kaunis!


Rakastan syksyn korkeita kukkivia perennoja. Villapaitoja. Syksykimppuja kauppareissuilta. Kuumaa kahvia ja kaakaota puutarhassa. Kanelin tuoksua. Rapisevia kultaisia lehtiä, joita voi kulkiessaan lennättää ilmaan. Tammenterhoja taskuissa. Vielä lämpimiä päiviä, jolloin aurinko kuumentaa poskea ja voi kulkea mekossa palelematta. Mutta on myös päiviä, jolloin tuulee ja sataa kuten syksyllä usein tekee. 

Syksy on puutarhan toinen kevät, kun kaikki kukkii väreissä.
Aronian marjat maistuvat mustarastaille, jatkuva mussutuksen ääni kuuluu pihan toiselta puolen 
Päärynöillä on jo punaposket

Olen alkanut pelätä vanhenemista. Olen siivonnut nurkista turhaa pois, yrittänyt muuttua minimalistiksi. Syksy on kuin pieni kuolema, mutta kaunis sellainen. Puutarha uinuu puoli vuotta ja puhkeaa uuteen kukoistukseen. Totuus on, ettei elämästä selviä kukaan hengissä. Syksyt seuraavat toisiaan vääjäämättä kuin kello. Vanhenemisessa on pelottavaa se kun voimat vähenevät, mutta maailma ei pysähdy vaan jatkaa pyörimistään.


Mutta ei vaivuta synkkyyteen, kuorma kukkasipuleita on matkalla pikkuiseen puutarhaan. Täydennän pikkusipulivalikoimaani, koska fasaani on tänä vuonna nautiskellut ennätysmäärän sipulejani. Verenpaineeni nousee vaarallisiin lukemiin aina kun näen kyseisen linnun. 


Elokuu on tuoksuvien omenapiirakoiden kulta-aikaa. Puutarha on kuiva kuin aavikko, sipulien istuttaminen tulee olemaan kuntosalikäynti. Äärimmäinen kuivuus on koetellut puutarhaa ankarasti peräkkäisinä kesinä.


Haaveilen usein syyskukkapenkeistä. Erityisen ihania ovat mielestäni tuulessa huojuvat korkeat hujopit. Elokuussa kauneinta on kullankeltaiset kukat, syys-lokakuussa hurmaannun puolestaan kalpeanviileistä kukista. Hopeasyysvuokko, syyskrookukset ja myrkkyliljat ovat sellaisia kasveja. Niistä olen istuttanut vain lajikkeita, jotka kukkivat myöhään syksyllä. 

Nyt kuitenkin niihin kultaisiin elokasveihin.

Ajattelin tehdä näistä uuden kukkapenkin, kunhan keksin minne nämä kasvit sijoitan: kerrottu on monivuotinen auringonkukka Helianthus Soleil d´Or, samoin toinen on monivuotinen preeria-auringonkukka Helianthus laetifolius ja oranssisempi kasvi oli kuvissa jo aiemmin, se on päivänsilmä Heliopsis hocus pocus




Elokuinen valo on niin lämmin ja pehmeä, on valtavan kaunista kun auringonsäteet sytyttävät kukat hehkuun
Lapsena näillä Kultapiiskuilla aina leikittiin ja vieläkin rakastan näitä todella paljon. Ihana myös maljakossa
Tiikerililjat kukkivat vielä korkeiden hujoppien lomassa


Kävin poimimassa auringonkukkia Haltialan pellolta Helsingistä, se on elokuun traditioita. Muutoin rakastan vaellella metsissä ja pellonpientareilla ihailemassa luontoa..läheisen pellon vehnä on jo kullankeltaista. 


Punahatut kukkivat kauniisti. Tämä on muuten ollut valkoisten perhosten kesä!


Kesähumala on valtavan rehevä sisäänkäynnin luona
Olen suopayrttien ystävä ja tämä valkoinen kerrottu on todella suloinen! Lajike on Saponaria Betty Arnold
Valkoinen punaluppio on sievä tuulessa huojuessaan
Trooppisen rehevä Piippuköynnös
Ihanat yhdessä: pinkki pallohortensia, helminukkajäkkärä ja tummansininen ukonhattu
Ja se syyskukkasetti on vielä tässä: havuja, tädykettä, irlanninkellokanervaa, pari asteria ja hopealanka. Sormet syyhyävät päästä asettelemaan näitä..virittelin jo kaamosvalotkin piristämään elokuisia aamuja ja iltoja.