maanantai 17. heinäkuuta 2017

Tuoksujen puutarha

Puutarhassa on erityinen fiilis juuri nyt, kun ilmassa on niin paljon tuoksuja. Jasmikkeiden, ruusujen, pionien ja neilikoiden tuoksu.

Roskaava saniainen vietti talven pakkaselle menevässä kellarissa ja selvisi, mutta pääsi nyt kesää viettämään pergolaan
Pyykit jo melkein säilyvät kuivana pergolassa, kiitos vuosi vuodelta rehevöityvän ruosteviinin, joka yltää puoleen väliin pergolan ylärimoja. Olen tosi iloinen tästä, koska mitään rumaa valokatetta en tahtoisi, mutta pyykkien kanssa puliveivaaminen on tuskastuttavaa

Rehevyyskilpakumppania viinille alkaa hiljalleen tarjota Kiinanlaikkuköynnös, joka on täynnä uusia vastapuhjenneita lehtiä (ne ovat alussa laikuttomia)

Puutarhassa nautitaan ruusujen ensimmäisen aallon kukinnasta
Aivan fantastinen tämä duchesse de Montebello, hempeä, hyvin kerrottu kukka ja hyvä perusruusun tuoksu. Ranskanruusu, joista pidän hulluna

Ensimmäistä kertaa kukkimassa: helenanruusu Lykkefund.  Tuoksu on ihana, hunajainen ja väri kermankeltainen. Yhtään ei palelluttanut versojaan viime talvena, mikä oli yllätys. Ruotsissa olen näitä aikoinaan ihaillut, missä ne ovat julmetun suuria, jopa kymmenmetrisiä...tässä kohdassa saa vapaasti tullakin niin korkeaksi jos suinkin kykenee
Nuput ovat lähes oransseja, aika hauskoja. Kukalla on voimakkaan keltaiset heteet

White Grotendoorst -ruusu on tänä vuonna hennon vaaleanpunainen ja yhteen oksaan on tehnyt pilkahduksen vaaleanpunaista kukkiinsa. Istutin tämän viime kesänä, on vielä aika pikkuinen...neilikkaruusut ovat juhannusruusun ohella oikeastaan ainoita, joita muistan lapsuudestani...ei tainnut kenellääkään olla mitään erityisen hienoja ruusuja. Villiintyneitä ruusupuskia näki kyllä siellä täällä
Sen sijaan iso puska on talon alkuperäisiä Minette -ruusuja. Tuoksu on sitruunainen. Vaikka on aika kestävä, on selvästi kärsinyt parista viime talvesta. Onneksi on ehtinyt kukkia jonkin aikaa, sade homehduttaa sen nuput. Tämäkin ruusu on Suomessa Mustialanruusu -nimellä, ruotsissa taas jollain muulla ja muualla Euroopassa vielä eri nimillä. Mahdollisimman sekavaa siis. 
Perinteinen punainen Flammentanz, olen hurjan innostunut köynnösruusuista ja olisin erityisen innokas kokeilemaan "tavallisia" ruusuja köynnösruusuina. Pohjantähdestä kun en onnistunut pääsemään eroon vaan juurivesasta tupsahti uudelleen, siirsin sen kaareen sitten nöyrin mielin.  Punalehtiruusu ehti jo kukkia, sitä voi hyvin kasvattaa köynnösruusuna. Japaninköynnösruusu ei ole vielä kukkinut, sillä on korkeutta vasta 1.5 metriä (luin ruusukirjasta, että kukkivat noin parimetrisinä ja luulen sen pitävän paikkansa). Himoan yhä villiruusuja, joita en vieläkään ole mistään löytänyt
Mieheltä sain suviruusun (Poppius). Huolestuneena luin sen vaativan hyvänlaatuista maata. Hui. 
Nupulla ovat vielä lemppariruusuni tummanpunaiset Nuits de Young, Munstead Wood, roosa Louise Odier & raidallinen Honorine de Brabant. Pari ruusua odottaa vielä istutusta...aiemmin keväällä ostettu Kiiltoruusu (rosa virginiana), joka on viettänyt kesän sinkkiämpärissä ja -70% alessa ollut Eden Rose (aka Pierre Ronsard). Kummastakin havittelen köynnöstelevää ruusua. Ruukuissa on kesäkukkakylvöksiä ja Peikonkakkaraa, kasvihuoneen kulmalla. 
Kukkapenkeissä on eloa ja väriä juuri nyt, paraatipenkin homssuista kesäasua, apiloita ei voi juuri nyt leikata kun niissä käy niin kova pörinä

 neilikat, Keijunkukat ja Nukkapähkämö kukkivat 

Ojakärsämö, pari vuotta sitten siemenkylvetty, kukkii väleissä sievänä

Marhanlilja Claude Shire, istutuksesta kukintaan meni pari vuotta

Vaaleanpunainen varjolilja, muut syksyllä istetut varjoliljat tekivät vain lehtiruusukkeet, täytyy taas odottaa pari vuotta, huokaus...
Puutarhassa on juuri nyt parhaat tuoksut, Pihajasmikkeen raikas puhtaanpyykintuoksu

Pikkujasmikkeen metsämansikan imelyys

Pionien makeat ja kirpeät tuoksut. Shirley Temple

Talon alkuperäiselle en tiedä nimeä. Samannäköisiä on monia, vaikkapa Edulis superba

Kiviportaat ovat niin romanttiset juuri nyt, Pionit ja Kivikkokilkka kukkivat

Rakas Sarah Bernhardt
Punaisen lammen kultakala (joka vuosi hieman erisävyinen!). Tänä kesänä kylmänkalpea lila
Lähes kukintansa lopussa on Duchesse de Nemours, joka retkottaa bambusängyn  ja kultahumalan 
yllä. Tällä pionilla on minusta se parhain tuoksu, ruusuntuoksu. Kiinnostaisi jatkossa valita kasveja enemmänkin tuoksun perusteella, nautin tuoksuista niin paljon. Muistan joskus esimerkiksi lukeneeni suklaan tuoksuisesta pionista. Aah. 

Suloinen vuokkomainen pioni Pink Butterflies, jonka laitoin juurakosta tänä keväänä. Sen sijaan viime kesänä istutetut eivät vielä kuki ja niitä odotan kovasti vielä. Kaipaan oikein punaista ja karmiinia pionia kukkimaan. Ostin Inspecteur Lavergnen viime viikolla, kun se oli tarjouksessa. Sen pitäisi olla karmiininpunainen

Minusta kaunein kumppani pioneille on hailun vaaleanpunainen Astrantia. Leviää niin mukavasti, että kukkaro todellakin kiittää. Tässä lajikkeessa on vihreitä sävyjä, se on kaunista. 

Sikoangervo, kerrottu sellainen, on söpis kun kukkii nyt ensimmäistä kertaa penkissäni

Hahaa, hiekkakentällekin on muodostunut keidas suviruusun ja roskista peittämään ostetun puskan (Purppisheisiangervo) myötä. Tähän paistaa aamupäivän aurinko elikkä ruskistelen tässä koipiani. Lojutuolit pitäisi taasen maalata, harmi vain, että tuli kolmas sadekesä joten maalaushommat on aika jäissä. Nuo portailla olevat uurnat on ollut paras puutarhaostos koskaan, kestävät aikaa. Tänä vuonna istutin niihin neilikkaa ja hopeaputousta

Sisäänkäynti on nyt huomattavasti viihtyisämpi kun Keijunmekko roikkuu oviaukossa

Paviljongissa Viiniköynnös ja kärhöt nousevat kohti taivaita. Viinikärhöt kukkivat pian
Kukintaansa aloittelevat hortensiat, ruusunätkelmät, tuoksuherneet ja ne ruusut. Sade piiskaa puutarhaa, joten niitä täytyy vielä odotella hetken. Kupissa höyryää glögi ja natustelen pipareita. Pitäisi siirrellä kasveja, mutta kuka tuonne sateeseen tahtoisi mennä....

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Heinäkuu


Voi kiitos teille lohdutuksesta ja vertaistuesta heikolla hetkellä ♥ Se tuli tarpeeseen. 


Lainakameralla olen operoinut, mutta sitten sekin vietiin. Jouduin hetken elelemään ilman kameraa, mutta sitten osui jackpot kohdalle ja sain käytetyn kameran kirpparilta. Sitä opettelen nyt käyttämään, malli on kyllä superbasic, joten onneksi voin tarvittaessa syyttää kameraa jos kuvat ovat huonoja :) 

Kiirus olisi kahlata blogitkin läpi, en ole yhtään ehtinyt lukea ja olo on sen vuoksi ontto! Kesä on ollut kelien puolesta luokaton. Kukinta on reippaasti myöhässä sen vuoksi. Mutta heinäkuiset päivät ovat mielikuvissani aina kuumia ja aurinkoisia, niin täynnä elämää...valo on täydellinen, lämmin ja syleilevä.

Kuunliljapenger on nyt uhkeimmillaan kuunliljoja. Ovat niin tylsiä kasveja, mutta ovat kuitenin aika näppäriä kuihtuneiden sipulikukkien rumien varsien kätkijöinä. Tähän etualalle reunaan olen jatkanut pionipenkkiäni, pionit saavat tapella elintilastaan kuunliljojen kanssa. Joskus aiemmin istuttelin sekaan myös korkeita alliumeja, mutten oikein ole innostunut niistäkään, joten jotain muuta pitäisi keksiä...

Swensons red -viiniköynnös on rehevöitynyt vuosien saatossa
Kirsikkaluumu, tuo kuunliljapenkereen väripilkku. Alppikärhö on napannut siitä kiiinni ja asetellut haluamaansa muotoon
Joskus siemenestä kylvetyt tädykkeet ovat mitä sinisintä sineä, huikea väri

Keijunmekko on puolessa välissä sisäänkäyntiä. Yleensä juuri kun se on saanut verhottua molemmat pylväät, tulee ensipakkasen puraisu. Ah tätä pohjolan ilmastoa
Pylväshaapa on aika pridehenkinen tänä vuonna

Unelmani saavuttamattomuudesta ja yksityisyydestä elää: pergolan suuntaan on enää pieni kurkistusaukko Pallovaahteran, Rusotuomipihlajan, Sulkahernepuun ja alppikärhön välistä. Neilikat kukkivat parhaillaan ja Japaninvaahtera on aina yhtä tummanpunainen
Ruosteviini on myös kasvanut vuosien mittaa osittain katoksi pergolaan. On hyvin kaunis
Kukkalaatikosta putosi pohja. Onneksi Ikeasta löytyi mustaa pitsiä ja syntistä yöntummaa verbenaa lootaan
En muista ken hän on, mutta hyvältä näyttää ruusun tie. Talvehti ylös asti vihreänä
Ruusuntuoksua tarjoaa Duchesse de Nemours -pioni. On lempipionini sen tuikitavallisen Sarah Bernhardtin ohella. Kermankeltainen, pienehkö, hyvin kerrottu, hyväntuoksuinen, täydellinen! 

Juudaksenpuu on elpynyt ja nyt sitä koristaa tumman purppuraiset sydämet, on hyvin sievä. Talvenarka on hyvinkin, palelluttaa aina paljon oksiaan ja tänäkin keväänä lähti kasvuun hurjan myöhään pitkittyneiden pakkasten vuoksi. Tämä tulevaisuudesta ei kyllä tiedä jos pitkät talvet jatkuvat.  
Pallohortensiassa on pieniä kukkaryppäitä

Paraatipenkin keskivaiheilla, siinä epätyydyttävässä kohdassa, kukkii tähtiputket. Lajikenimeä en lähde edes arvailemaan, on sellainen mielikuva, että näitä viininpunaisia myydään tusinalla eri nimellä. Maasta on noussut myös vuosia sitten kylvetyt punaluppiot. Tässä kohdassa pitäisi olla punaista...Liljoja näkyy myös, miten jännittävää, en muista mitä istutin

Kasvihuoneeseen olin lykännyt kaupan päälle saamani liljansipulin. Huh kun on säpäkkä punainen

Paraatipenkin keskivaiheilla vasemmalta oikealle: Tähtiputkia, valkoista myskimalvaa, Kurjenpolvia, Rodgersia eli Valeangervo, Valkolatva (tuo tumma keskivaiheilla), edessä tummalehtistä maanpeittäjää Rentoakankaalia (niin ärsyttävä nimi!) ja limenvihreä on Poimulehti. Pian kun sinisyys lakastuu, alkaa punainen kausi palavanrakkauden ja verenpunaisten japaninhanhikkien myötä

Pakkomielle on saada jotain tummuutta mukaan, niin ja ruusuja. Istutin tänne siis Japaninvaahterankin. Ja sen vieressä kasvaa Madame Hardy -ruusu ja taustalla on hunajaruusu lykkefund, ne kukkivat pian
Taustalla on myös tummuutta tuomassa Royalty -koristeomena ja oikealla puolen pari tummaa Syyskimikki. Väreissä yritän sekoitusta tummaa purppuraa, valkoista ja vihreää
Kasvihuoneen luona on viime kesän tuotos minikukkapenkki, jossa on reunuksena Iisoppia, keskellä Ruusupioni, jonka alle kylvin viime kesänä kissankelloja ja Sinipellavaa valkoisena. Tässä tavoittelen jonkin sortin rappioromantiikkaa & villeyttä

Olen kuljeskellessani miettinyt istutustyyliäni ja tullut siihen tulokseen, että luonnonmukaisen villi sekaistutus miellyttää eniten. Värien pitäisi sointua yhteen ja mieluiten istutuksissani suosisin pitsimäisen keveitä kasveja ja vastavoimaksi jotain robustimpaa. Istutustyylini on siis tälläinen, tai on vuosien vieriessä mennyt siihen suuntaan. En ole varma onko se kovin kaunista (ainakaan ei tyylikästä) ja ujostelen hieman omaa tyyliäni. Ehkei se ole ihme, juuri lähipiirini ihminen katsahti kukkapenkkejäni ja lausuhti, että on kyllä aika sotkuisen näköistä. Olen muuten ollut aistivinani, että luonnonkukat olisivat muotia. Että omia valintoja säätelevät varmasti tiedostamattomat trendit yhtä lailla
Tälläinen suloinen tähtililjakin siellä kasvaa
Kissankellot ovat lapsuuteni lemppareita (ruukussa on kellarissa talvehtinut Syyssyrikkä)

Sillä välin paraatipenkissä on liikettä

Paljon hopeanhohtoa (Hopeamaruna, Silver scrolls -keijunkukka & Nukkapähkämö)

Hopeaa ja tuoksua: neilikoita, tässä Pispalan neito, kerrottu neilikka

 
Nämä pienet söpöset ovat mukamas napolinlaukkoja, mitä hieman epäilen, koska ovat vaaleanpunaisia. Yhdestä Keijunkukasta on tullut tosi punainen. Vihreät lehdet kuuluvat Syysvuokoille. Tässä penkissä on monet lempikukistani, syysvuokot, nukkapähkämö, neilikka jne. Värimaailman suhteen tavoittelen hopeaa, tummaa purppuraa ja lilaa. Pian sitä tule lisää kun ruusut avautuvat (Nuits de young-sammalruusu ja ranskanruusu Merveille)....homma on vielä vähän kesken tässä, pitäisi jatkaa penkkiä kohti leikkimökkiä. Saaripalstalta sain ihanaa Harmaaminttua, jonka istutin ruusujen viereen. Loppupäähän siirsin Helminukkajäkkärää & Villanukkajäkkärää. Näitä lajikenimiä saan muuten muistella nykyisin pitkään ennen kuin välähtää..lisää jännittävyyttä elämään tuo kun heitin keväällä kaikki kasvieni nimilaput roskiin ennen kuin olin kirjoittanut ne ylös...en vain halua, että yksityiselämäni on myös luetteloita, numeroita ja tilastoita. Pääsen toteuttamaan sitä puolta ihan riittävästi työelämässä. 

Penkin keskellä on tämä kääpiöperuukkipensas. Olen miettinyt puutarhani tulevaisuutta ja muutama asia on selkiytynyt. Ainakin se, että tahdon hiljalleen eroon kaikista kurjenpolvista, en pidä niistä lainkaan. Kuunliljojen elintilaa tulen yhä kaventamaan. Alppiruusut ei ole myöskään mieluisia, joten yhdestä jossain vaiheessa vielä eroon. Sen sijaan tahtoisin valkokukkaisen atsalean, mutta en ole vielä raaskinut ostaa, kun ovat niin kalliita. Kaariportteihin olen hieman koukussa, joten yhden lisää tahtoisin. Luonnonkukkien määrää puutarhassa lisäisin mieluusti. Tuoksuvia kasveja olisi ihana saada lisää puutarhaan. Ostoslistalla on tietysti vielä kirsikoita

Pikkuisen ruusuntuoksuakin on ilmassa...ranskanruusu Duchesse de Montebello. Rakastan näitä ruhtinatar -nimisiä kasveja, kuin myös viiniin liittyviä kasvin nimiä
Siitä puheen ollen, Heisiangervo Summer wine kukkii nyt juuri kauniisti. Kesäviini. 

Vaaleanpunaiset varjoliljat ovat lopettelemassa kukintaansa, ne muut erikoisvärisemmät eivät ole edes avautuneet vielä, odotan niitä niin...


Jasmikkeet aloittivat kukintansa hetki sitten, tämä on kerrottukukkainen Snowbelle, Kameliajasmike. Pihan perällä on myös Minnesota snowflake-lajike. Pitääkin käydä tsekkaamassa se. 
Impropenkkien satoa: kuivalle eteläpuolelle rakentelen kivikkokasvipenkkiä, tässä kasvaa erivärisiä ajuruohoja ja Tarhalaukkaneilikoita. Maa on kiveä ja hiekkaa

Tämä ihanuus kukki jo ohi. Single cherry -ruusu. Olipas se unelma, terälehdet kuin paperinohutta silkkiä ja väri kirsikanpunainen. Se supersuosittu Tove Jansson on tämän ja Poppiuksen risteymä muuten. Jotenkin vaikea ymmärtää miten kahdesta niin eri näköisestä ruususta tulee punainen! Tove on siis punainen siinä missä tämä on enemmän kirsikanpunainen. Nimi on nappivalinta, tuskin ruususta olisi muutoin tullut yhtä suosittu...muumimamma on niin helposti lähestyttävä. Single Cherry on alunperin skotlantilainen ruusu ja vanha kuin hauta (1899). 
Keski-ikäistymisen merkki: aurinkokennovalot ovat alkaneet kiinnostaa. Illan tullen ovat aika hienonnäköisiä paviljongissa. Väriä vaihtava timantti! Otin nämä kuvat eräänä iltana, kun puutarhassa jytisi Tuska -festareiden rokki. Pikkuisessa puutarhassa kuuluu yllättävän hyvin kaikki cityn ulkomusiikkikeikat. Hupia.