lauantai 6. tammikuuta 2018

Uuden vuoden ensimmäinen puutarhakierros

Uusi vuosi, uusi alku.

Vuosi 2017 oli aika vaikea puutarhalle & minulle. Siksipä hieman peloissani odotan vuotta 2018 ja sitä mitä se tuo tullessaan. Olen elätellyt vuosia erästä pientä/suurta unelmaa, joka on kerta toisensa jälkeen mennyt säpäleiksi. Pettymyksestä ylipääseminen on joskus  tosi vaikeaa. Yritän kuitenkin aina pitää ohjeenani J.F. Kennedyn lausahdusta "Älkää kysykö mitä maa voi tehdä teille – kysykää, mitä te voitte tehdä maallenne." Yksilö on loppujen lopuksi aika merkityksetön palanen kokonaisuudessa. Saan hieman lohtua tuosta ajatuksesta, että pienen ihmisen ongelmat ovat pienen ihmisen ongelmia. Mutta kun yksilöinä täällä pallolla kuitenkin tallustellaan, voi olla tarpeen kehittyä ihmisenä. Omien ja toisten kielteisten tunteiden kohtaaminen on vaikeaa. Tekopositiiviset ihmiset eivät halua kohdata muiden negatiivisia tunteita vaan mieluusti torjuvat ne, sellainen en siis tahtoisi olla. Harjoittelen kuitenkin myönteisen ajattelun kehittämistä elämässäni. On hurjan vaikeaa olla samanaikaisesti pehmeä ja herkkä tyyppi, mutta omaksua varsinkin työelämässä tarvittavaa tiukkuutta sopivassa määrin. 

Edellä mainituista syistä en oikeastaan halua muistella kulunutta vuotta vaan mieluummin pohdiskelen tulevaa. 

Mutta mennäänpä asiaan, kun kyseessä kuitenkin on puutarhablogi. Tervetuloa mukaan puutarhakierrokselle, jonka tein tänään. Talvi odotuttaa vielä itseään ja ikävä kyllä usein saapuu silloin kun vähiten enää tahtoisi. Olen kuitenkin nauttinut kovasti näistä keväisen oloisista päivistä puutarhani kanssa. Tänään jopa istutin jotain! En muista koskaan ennen istuttaneeni tammikuussa. Kuvat ovat vain hieman rujon harmaita ja ikäviä...


Pensaiden juurelle istutin joululta jääneet kaksi jouluruusua, huikea fiilis. Tästä pienestä alueesta vielä myöhemmin lisää.
Aivan pienikokoisen kartiovalkokuusen istutin myös pyörittyäni jonkin aikaa väkkäränä pitkin kukkapenkkejä etsimässä optimaalia istutuspaikkaa. Piti jopa rehata perhe sisältä sateeseen antamaan kommenttinsa. Eiköhän tämä siirry taasen toiseen paikkaan joskus, nyt kuusi päätyi omenapuun viereen paraatipenkkiin

Mikähän tämä on?
Tämä on helppo: krookuksia
Tämä vielä helpompi: kurjenmiekkoja
Luulisin, että nämä ovat narsisseja
....niitä uusia alkuja löytyy siis myös puutarhasta, on hauskaa kulkea ja arvailla mitä kasveja sieltä nouseekaan ja mitä on tullut istuttaneeksi mihinkin. Hupihommaa. Tässä jotain kalmeankelmeää, todennäköisesti krookuksia vaiko sitten lumikelloja, jotka ovat jo hieman kärsineen näköisiä ikuisista sateista. 

 Olen pitkään etsiskellyt sivustoa, josta löytäisi tunnistusapua näille pienille kevätsipuleille, mutten ole löytänyt hyvää...
Loppuvuosi on ollut niin leuto, että suurin osa ruusuista on säilynyt lehdessä tänne asti.

Lisää sipulien alkuja..lupauksia tulevasta. Näistä saa toivoa, että uusi kevät kuitenkin tulee vaikka se juuri nyt tuntuukin vimmatun kaukaiselta....
Lumikellojen alut kurkistavat yhtä mullasta, nämä ovat vihdoin lisääntyneet paljon, en ole raaskinut kovin paljoa ostella, kalliita kun ovat. Tänä vuonna löysin lokakuussa vielä pari pussukkaa lumikelloja alesta, olivat kyllä hieman kuivahtaneen oloisia, liotin jonkin aikaa ennen istuttamista. Muistan istuttaneeni ne johonkin uuteen korkkaamattomaan paikkaan, mutta unohdin minne. Kuvassa on kuitenkin tavallisia lumikelloja, jotka sain vuosia sitten äitini puutarhasta, ovat levinneet söpöksi tuppaaksi
Jouluruusuista lempiruusuni on Helleborus atrorubens, joka valmistautuu kukintaan kuten kuvasta näkyy. Se on kasvitieteellinen luonnonlaji Balkanilta, ja kukkii aiemmin kuin orientalikset, usein jo helmi-maaliskuussa, siinä missä myöhäisemmät kukkivat kunnolla vasta huhti-toukokuussa. Väri on tumma purppura ja kuten luonnonlajit usein: pienikukkainen ja hyvin kaunis. Sitkeästi uskon, että tämä on nimenomaan atrorubens eikä joku orientalisristeymä. Kukissa on sisällä vihertävää.
Tavalliset Helleborus orientalikset ovat ovat nekin kovasti kasvukauden alussa nuppuineen
Täällä lehdon perukoilla ne kasvavat, lintujen ruokintapaikalla. Palataan siis tähän jouluruusumaahan. Mustarastaat pöyhivät ahkerasti täällä ja talitinttikin herkesi laulamaan tityytä. Tuli hetkeksi niin keväinen olo vaikka talvi on vasta alkamassa
Rusokuusamat alkavat viimein olla vähän paremmassa kunnossa ja siistimpiä, olen karsinut hiljalleen reippaan 5 vuoden ajan oksia vanhoista puskista. Luopua en näistä raaskisi, vaikka joka ikinen kesä saavat riesakseen jotain ötököitä ja menevät hieman ruman näköisiksi kesän mittaan. Antavat kuitenkin luonnetta ja vanhan puutarhan tuntua
Talvella pidän tästä kohdasta oikeasti eniten koko puutarhassani. Kesällä unohdan lähes koko paikan. Jos aurinko paistaa niin se paistaa aina tähän kohtaan. Jouluruusujen ruusukkeiden lomaan olen istutellut niitä lumikelloja ja keltaisia talventähtiä.
Rusokuusamat ovat vanhoja ja ryhmyisiä, orava on raadellut yhden oksan niistä pahannäköiseksi. Yllätin oravan repimässä kuorta. Toivoin, että se olisi voinut kertoa syyn toimilleen, olisin ehkä leppynyt
Loppupäässä suurehkoa paraatinpenkkiä on havuja & Magnolia Susan, taustalla näkyy kaksi kartiovalkokuusta, näiden jatkumoksi tuli se kolmas pienokainen toiseen päähän penkkiä, tasapainon vuoksi. Jouluksi ostin sen pikkuisen kartiovalkokuusen sisätiloihin.
Kartiovalkokuuset ovat varsinkin nuorena niin suloisia, vanhana heissä on enemmän luonnetta. Itse yhdistän nämä kuuset aina 70-lukulaisiin matalien talojen pihoihin
Syyskrookuksista on yhä iloa, tällä kertaa Eiffelin luona ja kaikissa väreissä. Rakastan näitä niin. Tuovat talveen iloa. Kestävät hyvin pakkaset ja lumetkin etabloiduttuaan kunnolla puutarhaan
Seuraan innolla myös jo aiemmin esitellyn valentine-myrkkyliljan edistymistä, kovin on hidasta, mutta haaveilen voisiko olla vuoden ensimmäinen kukkija (pois lukien syyskrookukset) puutarhassani
Nämä ovat Snowbunting-krookuksia, paraatipenkin keskivaiheilta. Kukkivat yleensä maaliskuussa ja nyt lupaavat nykeröt katsovat jo mullasta
Nämä kylvökset istutin syksyllä, kyseessä on Dierama pulcherrimum Blackbird eli Enkelikaari. Sen talvehtiminen on kai toivotonta, kylvin siemenestä viime kesänä, mutta tahdon kokeilla kun on niin hurjan kauniin näköinen kuvissa. Iti hirvittävän hitaasti.
Joku ihana sipulikukka on puskenut lehtien läpi kurkkaamaan maisemia, tästä en ole aivan varma mikä on, jännän näköinen. Olen pitkään etsinyt nettisivustoa mistä saisi tunnistusapua näihin kevätkukkasipuliarvailuihin, en löydä kovin hyvää, missä olisi muutakin kuin helposti tunnistettavia narsisseja sun muita
Tämä on ainakin helppo tunnistaa....Krookusten vihreät päät pilkistävät jo
Valkoisesta sinivuokosta löytyi se ensimmäinen nuppu
Näsiä on niitä ensimmäisiä kevätkukkijoita, tarvitsee vain hieman aurinkoa ja lämpöä. Kokonaan vihreänä on säilynyt mustavadelma vaikka lumia ja pakkasia on tullut ja mennyt
Mahonia on nupulla, kuten aina tähän aikaan vuodesta, vieressä kasvava orjanlaakeri on myös oikein hyväkuntoinen. Sitä ne sateet teettävät
Sipulista istuttamani hyasintit avautuivat myös joulunpyhiksi. Näitä oli hauska kasvattaa, ekaa kertaa laitoin sipulista multaan sisällä, yleensä olen vain vedessä kasvattanut. Veteen laitetut hyasintit kukittuivat nopeammin

Olen hakenut kukka-alesta mielenpiristystä uuvuttavaan vaiheeseen (tammi-helmikuu), puoleen hintaan löytyi ihana musta palmuvehka nimeltään Raven!
Joulun kukkakimppu purkautui uudenvuodenkimpuksi, Leinikit kestivät pitkään
Tänään poimin haikeana joulukoristeet laatikkoihin, kuusi saa kukoistaa vielä huomiseen. Yhtään neulasta ei ole tiputtanut vieläkään...kuivatut Juudaksenpuunlehdet ovat säilyneet kauniina kuusessa. Ei ole tiputtanut neulasiaan ihana pihtakuusi
Joulupukki toi tosi vähän lahjoja, olen varmaan ollut tuhma hui. Ostin kuitenkin meille uuden maljakon ja sain toisen, molemmat ovat lempimerkiltäni Bloomingvilleltä. Kiitokset ystävälle tästä pienestä!
Suurempi on pyöreä kuin pallo, hauskan näköinen ja jotenkin kaunis
Kummityttöni poseeraa tähtisadetikun kanssa★
Meidän olohuoneemme oli hetken aikaa aika näyttävä Tigerista ostetun köynnöksen ansiosta 

Onnellista uutta vuotta puutarhaihmiset🌱 Let´s hope it´s a good one! 

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Kirsikankukkasia

Kirsikoista vielä vuoden pian vaihtuessa. Ikävöin toukokuuta, jolloin nämäkin puhkeavat kukkaan. Kirsikankukat ovat symboli kaikelle kauniille elämässä ja elämä, kuten kukintakin, on lyhyt 🌸

Jos mahdollista, erityisesti rusokirsikkapuu kannattaa istuttaa niin, että sen ylle jää paljasta taivasta. Pala sinistä taivasta kirsikan pronssinpunaisten lehtien puhjetessa ja vaaleanpunaisten herkkien kukkien avautuessa tekee nautinnosta täydellisen. Itse en jaksa enkä ehdi vaeltaa minnekään kirsikoiden kukkiessa, siksi päätin istuttaa näitä omaan puutarhaani nautittavaksi.

Kun kirsikkapuuni kukkivat, keskeytän arkiset touhuni ja istahdan puun alle kiviportaille katsomaan. Saatanpa avatan piccolopullon kuohuvaakin

Nuorena puuna kukinta on ollut vaatimatonta, mutta upeutuu vuosi vuodelta. Rusokirsikka Prunus Sargentii. Näitä on kaksi pikkuisessa puutarhassa, kumpainenkin ostettu noin metrin mittaisena. Ensimmäisenä ostin ehkä vuonna 2009 ja toisen 2010. Nopeasti ovat kasvaneet aika isoiksi. Toinen kasvaa pihan puolella kuunliljapenkereessä hiekkamullassa, toinen rajalla. Ja muodostavat kauniin luonnonmukaisen kaariportin. Tämän vuoden olen harkinnut kolmannen ostoa paraatipenkkiin ja ensi vuonna aion toteuttaa hankinnan. Todennäköisesti istutan puun paraatipenkkiin Kanzanin tilalle ja siirrän jälkimmäisen paviljonkiin. On eduksi jos näitä on useampia lähekkäin, kukinta on kauniimpaa massaefektinä.

Kirsikkakokoelmaani kuuluvat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut:
*Prunus Cerasus Sargentii  eli Rusokirsikka, näitä on kaksi kappaletta. Minusta se paras kirsikka!
*Prunus Accolade, joka on saanut ylihölmön suomalaisen nimen "kevätsuudelma", on kuitenkin rusokirsikan ja kevätkirsikan (arka subhirtella) risteymä. Accolade tarkoittaa -riippuen suomennetaanko ranskasta vai englannista- kunnianosoitusta tai syleilyä/halausta, suudelmaa tästä ei nyt kyllä saa millään. Näitäkin on kaksi kappaletta, eri paikoissa kasvamassa.
*Prunus Serrulata Kiku-Shirade-Sakura (Riippajapaninkoristekirsikka), kerrottukukkainen
*Prunus Serrulata Kanzan (Japaninkirsikka), kerrottukukkainen tämäkin

Valkokukkaisista:
*Prunus Pensylvanica  eli Pilvikirsikka
*kerrottukukkainen Prunus Cerasus Rhexii (saanut meillä nimen Schalininkirsikka), uusin viime vuonna ostettu kirsikkapuu, oli ihan pakko saada kun haaveilin pitkään valkoisista kerrotuista kirsikankukista

Kirsikkapensaista:
*Prunus Tenella (Kääpiömanteli), se kestävin kirsikkapensas
*Prunus Glandulosa Alba Plena ja Rosea Plena (Mantelikirsikat), kauneimmat kaikista kerrottuine kukkineen! Kestäviä ovat olleet ainakin minulla
*Prunus Incisa Ko-Jo-No-Mai (Japaninkääpiökirsikka), todella suloinen ja pieni valkokukkainen kirsikka
*Prunus Pumila depressa (Lamohietakirsikka)

Prunus Triloba kuoli, sitä en osta uudelleen, olin vähän pettynyt ko. puskaan jo aiemmin siskoni ja äitini puutarhoissa...

Mitään näistä kirsikoista en ole peitellyt tai suojannut vaan testaan niiden talvenkestävyyttä reippaasti. Syötäviä kirsikoita en nyt luettele tähän ryppääseen, vaikka ne kauniita ovatkin
Syksyllä Rusokirsikka on jälleen puutarhani kaunein puu hehkuessaan punaisena

Onkohan muuten nyt niin, ettei kaikkiin tepsi tämä absoluuttinen kauneus vaan jättää kylmäksi?

Korvikkeita (talvenkestävämpiä sellaisia) löytyy koristekirsikoille. Kuten tämä Sirotuomipihlaja & alakuvassa esiintyvä Kirsikkaluumu. Vaaleanpunaisia kukkia heillä ei kyllä ole valitettavasti, valkokukkaisia ovat
Kauniit pronssinpunaiset lehdet on kuitenkin kummallakin sekä hyvinkin kirsikkamaiset kukat
Sitten on tietysti aina koristeomenat. Ihan sama fiilis ei ihan niissäkään ole, vaikka ovatkin hyvin kauniita. Mutta kuka nyt ylipäätään elämässä aina kaiken saisi. Ja kun laittaa silmälasit pois ja antaa terälehtien varista kasvoille voi mielikuvissaan olla vaikka Japanissa kirsikankukkajuhlien aikaan. 

Kuriilienkirsikkapensas

Pilvikirsikka
Imeläkirsikka Prunus Avium Sunburst, joka teki ihanat kirsikat, jotka linnut söivät
Riippajapaninkoristekirsikka Kiku-shirade-sakura
Lamohietakirsikka
Mustaluumu


Mantelikirsikka Prunus Glandulosa Alba Plena
Mantelikirsikka rosea plena

Kirsikkakokoelmani karttuu jälleen yhden kirsikan vuosivauhtia (välillä ehtii entiset kupsahtaa alta..). Listalla on useita nimiä, joita hiljalleen kartutan. Unelmissa siintää erityisesti aikaisin keväällä kukkiva kirsikka. Erityisesti kokeilut aralla subhirtellalla eli kevätkirsikalla kiinnostaisivat. Sydänsuruja niistä tulee kuitenkin melko varmasti...
Suosittelemme lämpimästi kirsikoita.