perjantai 20. tammikuuta 2017

Neljä* kuvaa/Neljä vuodenaikaa

Haasteita. Ihanaa. Kiitos jälleen Vaaleanvihreää & Kukkia ja haaveita -blogeihin! Ilman teitä en varmaan koskaan pääsisi vastaamaan näihin, joten olen erityisen iloinen ja kiitollinen teille! Onni sinänsä, että haasteen myötä kameratonkin pääsee blogiinsa kiinni. Kuvia viime vuodelta...


Tämä ensimmäinen kuva on otettu ystävänpäivänä 14.2.2016.  Lumikello on puskenut itsensä sokerilumen läpi. Kevät taistelee läpi lumen ja jään...



Vuodenaikahaaste onkin mielenkiintoinen. Pidän vuodenajoista, talvi on vain turhan pitkä verrattuna niihin muihin. Tajusin tosin vasta jälkikäteen, että ideana oli valita kai kuvia samasta paikasta eri vuodenaikoina, mutta unohdin koko asian. Ja kuviakin tupsahteli liikaa matkaan mukaan*. Excusez-moi.
Salaisen lehdon toisella puolen on kevätesikkoja ja siperiankurjenmiekkojen varret nousevat kuulaan vihreinä, kuva on toukokuulta, silloin on jo täysi kevät. Tämä kuva harmittaa hieman, en saa näitä esikkoja lisääntymään vaikka tahtoisin.

Kivikossa on aikaisin keväällä onnenpensaan kultaa ja japaninvaahteran punaa toukokuulta tämäkin (vaahtera on dissectum garnet ja onnenpensas lajiketta Week-end). Jotenkin vaan rakastan tuota keltaista ja purppuraa yhdessä. Siinä on munaa!
Ja kivikko hehkuu hehkuu pieniä villitulppaanejaan (little beauty)


Kesällä samassa paikassa neilikat tuoksuvat voimakkaasti (äidiltä saatuja, lajike ei tiedossa, mutta on kulkenut suvussamme pitkään, äidiltä tyttärelle -periaatteella). Katkon niitä mukaan sisälle maljakkoon ja mausteinen tuoksu siirtyy mukana. Pieni osa puutarhaa sisätiloissa.

Kesällä on ihanaa istua paviljongissa verhojen keinuessa tuulessa...nautiskella auringon lämmöstä ja huolettomuudesta, josta talvinen sielu ei tiedä mitään, ei muista eikä haluakaan muistaa. Kuvassa anemoneja, kruunuvuokkoja, nekin ovat upeita maljakkokukkasia myös. Verhon olemus ei välity kuvista, mutta auringonvalossa siihen ommellut paljetit kimmeltävät auringonvalossa kuin timantit.

Syksyllä nautiskellaan väreistä, kuten tästä pallesorvarinpensaasta, jonka syysväri on huikean punainen. Keltaiset ovat Keltajapaninangervoja, joita olen lisännyt muuten ihan leikkaamalla oksan ja tökkäämällä maahan!
Syksyllä kivikossa maisema muuttuu ja lämpö astuu väreihin. Samaiset neilikat ovat jo kuihtuneet, Pallovaahtera vetänyt ylleen keltaista syysväriä, hernepensaan herneet roikkuvat puussa kypsän ruskeina.



Talvella vain odotellaan, haaveillaan ja tallotaan lunta. Ulkona on valkoinen hiljaisuus ja ikkunalaudalla kevätsipulijuttuja. Aina sama juttu. Yöpöydällä on nyt perennakirja ja hiljalleen rakentuu lista kukista, joita tahtoisin lisää kukkapenkkeihini.

Ottaisiko joku täällä kävijöistä haasteen vastaan? Vai olikos tämä ollut jo kaikilla?

lauantai 7. tammikuuta 2017

Tilinpäätöshaaste

Tilinpäätöshaaste Anun puutarhasta, ihanaa kiitos  

Mitä unelmia toteutit 2016?


Ostin vaaleanpunaisen tähtimagnolian. Heti keväällä. Onkohan se hengissä tänä keväänä? Tuttuun tapaan en suojaa mitään. Lunta on aika reippaasti. Magnolia kukki kuistilla huhtikuun alussa, ihastuttava. Ostin sen kaveriksi valkokukkaiselle tähtimagnolialle. Yritin ottaa kuvia eri kukintavaiheissa. Olen valitettavan epäkiinnostunut kaikista raaoista hommista, puutarhan rakenteista ym. Enemmän innostun herkästi kasveista. 







Mitä opit?


Luulisin etten mitään...samat virheet teen uudestaan ja uudestaan. Ja kun kirjoitan tätä niin mieleen nousee vanha riparilaulu punaisesta kirjasta! Muistatteko tämän? Anna mun etsiä ja olla epävarma. Pakko tehdä varmaan siitä motto tälle(kin) vuodelle.

Muistaakseni nämä tuoksaritkin jouduin kylvämään uusiksi kun multa oli outoa savea ja mädätti ne. Uusi versio onnistui onneksi hyvin. Kesä ei ole kesä ilman kesäköynnöksiä. Mitähän sitä kylväisi tänä keväänä? Keijunmekot ja  Kelloköynnökset ainakin kyllästyttävät, jotain uutta olisi mukava. 

Mitä murehdit?



Kaikkea ja kokoajan. Erityisesti sadetta ja lämmön puuttumista. Kaipasin kunnon kesää ja kukkia. Tiedän mitä kaksi peräkkäistä sadekesää tekee erityisesti tulppaaneille. Surku. Tämä rivakka sademäärä oli tullut päivän kestävän reissun aikana täällä pikkuisessa puutarhassa. Kyrsi myös suunnattomasti koko kesän jatkunut raskas hiekkarinteen tasoitus kun rankkasateet piiskasivat. Haba kasvoi. Surin myös kameran viimeisiä hengenvetoa (ei varaa uuteen). En ole varma voinko jatkaa tätä blogiharrastusta enää tänä keväänä.





Mistä nautit?

Kasveista. Taimistokierroksista, yksin/kaksin/moninolemisesta puutarhassa. Väreistä ja niiden yhdistelmistä. Tarkistin olleeni ekalla ulkotaimistolla 3.4.2016 ja sieltä ostin tuon magnolian. Rakastan taimistoreissuja, on ihana katsella erilaisia kasveja, lukea nimikylttejä, nuuskia ympäriinsä tuoksuja ja ihastella värejä. Miten on mahdollista, että se on ilmaista vielä?
(kuva on tietysti taimistolta, taitaa olla Billnäsistä)


Tässä kuvassa on se fiilis mitä tahtoisin omaan puutarhaan (kuvakin on Billnäsistä, bistron kulmalta). Valurautaa, saniaisia, joista tulee villi ja vanha tunnelma, kiveä....

Mitä haaveita on mielessäsi vuodelle 2017?


Haaveilen tietysti uusista kasveista. Lista on jo kohtuupitkä ja sisältää puita, pensaita ja perennoja. Auts. Tahtoisin jatkaa paviljongin maisemointia erilaisin pensain (lehtimajaksi). Ja istuttaa ensi syksyllä lisää pieniä sipulikukkia nurmikolle. Jatkaa muutenkin puutarhan maisemointia luontoon erilaisin pensain ja luonnonkukin. Tahdon, että puutarhani on villi. Mielessäni siintää puutarha, jossa on liukuvärjättyjä tunnelmia, reunuksettomia ja vapaita kukkapenkkejä ja paljon pensaita. 


Puutarha tarjoaa jatkuvaa inspiraatiota ja iloa, tässäkin on miniaidanne puksipuusta, jonka yhtäkkiä innostuin leikkelemään eräänä iltana puutarhassa. Puutarhanhoito on kuin askartelemista, mutta materiaalit ovat aina saatavilla. Tai no ainakin lähes. 


Rakastan katsoa kun puut kasvavat. Ihan pienestä Katsurastakin on tullut jo vuosien saatossa minua pidempi. Pergolassa verhot heiluvat. 

Saanko antaa tämän haasteen teille? Piti olla nopsa, jotta ehtisin kerrankin ennen, mutta voi olla, että siltikin myöhästyn...(seuraavan haasteen kun ovat varmasti kaikki jo saaneet, sen kimppuun seuraavaksi)




Vaaleanvihreää

Kukkia&Haaveita
Suvikummun Marja &
Kivipellon Saila


ps. tekstit heittäytyivät randomilla eri kokoisiksi eivätkä tottele. Olkoot sitten niin.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Tammikuisia kukka-ajatuksia

Havahduin viime yönä kesken unen. Kävelin keväisessä metsässä, joka on vielä kohmeinen ja pälvipaikoissa luminen, mutta kuitenkin jo tuoksuva. Kun heräsin, nenässä tuoksui aivan varmasti tuo keväisen metsän tuoksu. Se hetki kun huomaa ensimmäistä kertaa talven väistyvän on niin ihana. Pienenä kaivettiin heti polkupyörät esiin ja ajettiin jääsohjossa. Hetken aikaa tuntuu kuin elämässä olisikin yhtäkkiä paljon toivoa, kaikki mahdollista ja uusi alku seisoo edessä avoimena. Kaikki talven synkkyys on poispyyhkäisty. Muistelen miltä kevät tuoksuu. Ensimmäinen uuden kasvukauden merkki on aina sama (kuistilla): viikunan vastapuhjennut lehti.

Uudenvuodenaattona istuttelin krookuksia puutarhassa. Multa oli ihan sulaa. Pidin sitä henkilökohtaisena joululahjana, että pääsin vielä istuttamaan alesipuleja. Nyt luonto on jälleen kohmeinen ja etäinen, mutta tunnen toivoni heränneen ja sen tuntee myös pikkuiset sipulit, kuten tämä syksyllä autotalliin viety posliinihyasintti, joka herkesi kukkimaan keittiön ikkunalla.

Siivosimme tänään kaappeja, mikä on hyvin epätyypillistä toimintaa meillä. Se on nimittäin hyvin tuskallista, koska pääsen käsiksi siihen mitä olen, enkä oikein ymmärrä miksi kaappini pursuilevat kaikeanlaista rojuja niin etteivät ne edes mene kiinni. Ja miksi eri kaapeista löytyy samoja tavaroita siroteltuina sinne tänne, miksen voi olla järjestelmällisempi ja siistimpi ylipäätään....ja jokaisen setvityn kaapin myötä inhoan ihan pikkuisen lisää itseäni. (kuvassa on kuiva-amaryllis cherry nymph)

No mutta takaisin puutarha-aiheisiin, jotka sentään tuottavat pelkkää iloa. Joulukuussa löysin Plantusta nämä sipulikukat eurolla pussi ja laitoin ne hiljalleen multaan kuistilla, en jaksanut mitään kylmävarastohommeleita tai pimeyksiä, ajattelin kokeilla kukkisivatko siltikin. Ja juuri nyt näyttää aika hyvältä. Irikset ja krookukset ovat nousseet mullan pinnalle.
Samaan aikaan paljuun laitetussa hyasintissa "Woodstock" (se punajuurenvärinen) on jo kukkanuppu

Ruukussa on muutakin seuraa : iristä ja krookusta.

Syksyllä laitoin veteen yhden tavallisen hyasintin sipulin (samaista lajiketta, nämä eivät tainneet olla suosiossa tänä vuonna kun olivat jääneet kauppojen hyllyille). Se kukkii nyt. Mielenkiintoista tässä on, että ovat täysin tavallisia preparoimattomia sipuleja ja kukkivat silti ilman kylmäkautta! Ruukussa ilman erityisiä toimenpiteitä. Olipas hyödyllinen kokeilu.

Muutoin olen vain ja luen, luen, luen. Haaveilen tulppaaneista ja pioneista. 

Aurinko pilkisti tänään ja lämmitti hyasintin kukkia.

Kielot kukkivat hurjan pitkään (ruukusta pilkistää anemonet, jotka laitoin ruukkuun joulukuussa)

Tänään olen hurjan kiitollinen teille minut haastaneille, joita ilman en koskaan pääsisi vastailemaan hurjan hauskoihin haasteisiin (Vaaleanvihreää, Kukkia&Haaveita & Kasvihormoni &Anun puutarhassa -blogeihin). Voi kun voisin vaan joskus antaa näitä takaisinkin. 

maanantai 26. joulukuuta 2016

Tapaninpäivänä puutarhassa & trendien nuuskintaa

Auringonpaiste herättelee. Tein tapaninpäivän kunniaksi kierroksen puutarhassa. Olen aika keväisissä fiiliksissä jo, lauha sää saa uskomaan keväisiin juttuhin. Ja pari kevätkuvastoakin on jo tullut (ripeiltä ruotsalaisilta tietysti), bulbs.se ja Impecta siemenpuljulta. Niitä olen ilolla lueskellut ja haaveillut keväästä. Hollantilaisen Eurobulbin sivuilta kurkistelin jo valikoimaa (joka tulee myyntiin tammikuussa). Omenapuuhun ripustin mistelinoksan.
Havut ovat ihania tähän vuodenaikaan. Pikkuinen hopeakartiovalkokuusi loistaa penkissä hopeapilkkuna.

Kivasti on elpynyt myös Hopeakuusi, joka kasvaa aivan muurin kupeessa rutikuivassa maassa. Minä näitä aina syksyn alesta ostelen halvalla vaikka varoitellaan myöhäisestä istutuksesta.

Serbiankuusi on myös euron aleostos muutaman vuoden takaa. Sillä ei ole multaa nimeksikään

Havuista lempparini on tämä marjakuusi, lajike on luultavasti Thayere

Tämä on matalampi ja kultalehtinen marjakuusi

Tarkkailen erityisesti tätä taikapähkinää...

Ja tietysti maasta nousevia piippoja, tämä on Talventähden alku (eranthis)

Ja tässä virvaliljoja

Lumikellon pieni nenänpää

Kasvihuoneen luona Näsiän lilat nuput

Syyskrookuksista ollut pitkä ilo

Eiffelin tienoo on vähän ruhjottu


Loch Ness-mustavadelma on säilynyt vihreänä, toistaiseksi

Kevään värikseni kaavailen aprikoosia. Se on väri, jota olen vähän vierastanut, mutta tuntuu nyt houkuttelevalta. Istutin syksyllä mustia persikkaisia tulppaaneja. Miellän värin 50-lukulaiseksi vintageväriksi. Se on puuterisen pehmeä ja lämmin. Ja koska väri on lempeä, on siihen yhdistettävä jotain ihan tummaa kontrastiväriä. Luin muuten, että suklaakosmos on trendikasvi ensi kaudelle, sitä näemme varmaan sitten paljon. Keräilin taas hieman trendijuttuja puutarhurointiin ensi vuonna...

Kuvahaun tulos haulle pantone color of the year 2017 greenery
Kauden 2017 väri on vihreä.

Värit ovat muutenkin tulleet takaisin reippaasti. Lila, oranssi ja maan sävyt tulevat takaisin. Ylipäätään 70-lukulaisuus on muodikasta.

Trendikkäitä huonekasveja
-kaktukset ja mehikasvit
-palmut
-peikonlehti

Kimput
-suuria ja villejä & värikkäitä

Ideat:
-materiaalina lasi
-amppelit vaihtuvat terraarioihin ja koeputkiviljelmiin, pienoiskasvihuoneisiin
23. terra-glass
Ensi kauden puutarhatrendejä ovat yhä keittiöpuutarha (huokaus), hyötykasvien viljely sisällä ja ulkona.

-ruoanviljely pienessä tai suuressa mittakaavassa
-erityisen suosittua on parvekeviljelys
-kasveissa suositaan ötökkäkasveja, pölyttäjien suosiossa olevia lajikkeita

Kasveista:
-tomaatti, chili, yrtit
-persilja

Kukkia kasvatetaan viljelysten lomassa
-pelargonit
-samettikukat
-laventeli
-tupakka
-erityisen trendikkäitä ovat syötävät kukat

Väreistä
-roosa ja liila
-vihreä ja maansävyinen harmaa
-oranssi

vihreys kaikkialla,
-kotona, konttorissa, pienessä tilassa, muodissa
-ikkulaudalla, kukkatelineet ovat taas muotia

-trendikasveja:
Lyyraviikuna (iso fiikuskasvi)
Kultapalmu

Kesäkukista:
-lobelia, neilikka, saniainen, pikkupetunia, verbena, kohtalonkukka

Materiaaleja:
-teräs, emali, koivu, tammi, vaaleat puut

Muut rojut:
-hippimäistä, espandrilloksia, bambua, mattoja puutarhassa, 70-lukulaisuutta

Värit:
-roosa, hiekanruskea, erityisesti sininen ja vihreä

Viherlabra

-kokeilunhalu ja innovatiivisuus
-käytännöllisyys menee kauneuden edelle
-viljely-yhteisöt
-lasten mukaan ottaminen viljelemiseen

Värit:
-vihreä, harmaa, sininen ja viininpunainen

Kukista:
-dahlia
-petunia
-riippapelargoni

Muita ensi vuoden trendejä puutarhamaailmasta:

-luonnollisuus ja luonnonmukaisuus, kierrättäminen
-yhden värin korostaminen
-ympäristötietoisuus, joka ilmenee esimerkiksi paikallisten kasvien hyödyntämisenä
-romanttiset istutukset
-pienet puutarhat ovat muotia
-tärkein puutarhakaluste on keinu
-vihannespuutarha on yhä hot
-pienoishedelmäpuut
-kultalehtiset kasvit, kuten keltalehtiset japaninvaahterat, karamellimaiset heucherat (keijunkukat), keltalehtiset heinät
-Ruotsissa vuoden perenna on Rönsyleimu

Kaivelin tiedot ruotsalaisista, brittiläisistä ja jenkkiläisistä lähteistä. Mitäs taasen tuumitte näistä?
Mahoniassa kevään lupaus...kukkanuput

lauantai 24. joulukuuta 2016

Kukitetun jouluaaton tunnelmia

Rakastan kukkia ja joulua, joten olen erityisen onnellinen joulunpyhinä. Sen lähemmäs pyhyyden kokemusta en oikeasti edes pääse, koska joulupukki ja jumala edustavat minulle lähinnä satuolentoja. Ehkä valitettavaa, mutta niin vain on.

Kukat, niiden tuoksu ja oma perhe, se on pyhintä pyhää. Vaikka oikeasti meininki meillä on kaukana siitä, joku huutaa, pari poikaa kuristaa toisiaan ja pienimmäinen tekee lumienkeleitä olohuoneen lattialla pakkausmuovien keskellä. Minä olin jo alkuviikosta päättänyt säilyttää sisäisen zeniläisyyteni hösellyksestä huolimatta ja ihme kumma se tällä kertaa onnistui.

Joulu kielojen tuoksussa, sammalen kosteudessa ja shampanjan maku kielellä, ei hassumpaa

Puutarhasta poimin muutaman syyskrookuksen & jouluruusun maljakkoon


Tämänkin yksilön kaiken kostean ja ruskean keskeltä nousseen

Onpa onni, että kaupasta saa ostaa kukkia, koska puutarhastani poimitut kielot osoittautuivat apiloiksi ja siksi ainoaksi perennaksi, joka vähän rasittaa minua...eli Vuorikaunokiksi, hih. Mukkelismakkelismenneet sipulikukat autotallissa kukkivat lähes, hieman ruhjottuina. Aina ei voi onnistua eikä edes kovin usein, siltä ainakin tuntuu elämässä välillä. 

Kauppakeskuksen ryysiksessä jonotin joulukukkiani epätavallisen kauan ja liikutuin kukkakaupan myyjästä, joka paneutui asiakkaan unelmiin rauhallisesti ja innostuen. Sain hänen yllättäen tarjoamasta kiirettömyyden elämyksestä rutkasti iloa. Voimmeko me ihmiset muuta tarjotakaan toisillemme kuin hetken hengähdyksen kaiken keskellä -kiireettömyyttä ja hitusen empatiaa? Sain irtokukkina ostettua mukaan lempikukkiani anemoneja, kruunuvuokkoja, muutaman tummanpuhuvan Tähtiputken, Harsokukkaa, Vahakukkaa, eucalyptusta ja Eustomaa. Tämän kimpun myötä tunnen viimein kyllästyneeni eucaan, mikähän on seuraava kukkamaailman ybertrendi kun tämä ei ehkä kestä enää kauan?

Näihin anemoneihin en kuitenkaan kyllästy koskaan

Sain kuin sainkin vihreän joulun - ja joulumyrskyn. Ulkona viuhuaa ja tuulee kuin viimeistä päivää. Roihut lepäävät pakkauksissaan, mutta kasvihuoneessa palaa elävä tuli. Kun välillä kurkkaan ikkunasta niin näen sen turvallisen loimun.
Sininen hetki kimpun takana keittiön ikkunasta katsottuna ja suurten puiden kauniit siluetit

Perinteinen shokkipinkki hyasintti tuoksuu himppusen eksoottisemmalta
Systeriltä sain tämän ihanuuden, hyasinttiasetelman sammalpedillä

Nallet herkuttelivat ahkerasti

Ystävän hieno joululahja: antiikkinen juomateline, upea kapistus

Ilolla ja pelolla odotan uutta vuotta 2017. Toivotan kuitenkin hempeän lempeitä & kukkaisia hetkiä ystäväisilleni. Joulu on rakkauden aikaa.