keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Romanttista

Olen lähes rakastunut puutarhaani uudelleen. Se näyttää uudelta ja jotenkin vieraalta vaikka onkin tuttu. Tuntuu miltei samalta kuin ihan suhteemme alussa kun näin kaiken ruusunpunaisin & tuorein silmin, ilman kiukuttavaa realismia ja mitään tajua mitä on tulossa.



Puutarha tarjoaa juuri nyt vähän kaikkea. Tuletko mukaan romanttiselle pihakierrokselle?

Herkkää valkeaa, kuten Honorine Jobert -syysvuokossa


Kirjavia lehtiä, tummia lehtiä, vihreää (koristeomena, kanukka, vaahterat, syreenit= kaikki pienet lempipuut yhdessä kasassa)


Värejä ja tunnelmia kuin Särestöniemen maalauksissa (keltainen keskellä on Jalokello - huikea syysväri!)

Pikkuisen kesääkin, apilan ja mansikan kukkia


Päivä päivältä syvenevää, järisyttävän kylmänkalpeaa & unenomaista tunnelmaa (syreeni)
Lämmintä kullankeltaista ja oranssinpunaa (Kuunliljoja ja Juudaksenpuu)

Lähes vaaleanpunaista & punaista tarjoilee Rusokirsikat, joita kasvaa tässä kohdassa molemmin puolin, mutta vain toinen näkyy kuvassa

Koko kesän on kukkinut kauniisti tämä kerrottu Harmaakäenkukka (Mustaseljan ja Sirotuomipihlajapensaan kanssa)

Yksi hienoimmista syysväreistä tulee hurjan myöhään tälle Pallesorvarinpensaalle, se on yhä ihan vihreä. Kimpassa sen kanssa kasvaa Keltajapaninangervoja

Sisäänkäynnin luona Mahoniat ovat niinkuin aina, vihreitä ja teräviä. Perhoangervo on hankkinut itselleen herkän syysvärin

Kasvihuoneessa kasvaa Vironmuratti kolmatta vuotta ja suikertelee vähän kaikkialle

Varjopenkille ei tapahtunut kesällä juuri mitään (vaikka toivoisin niin jotain kehitystä). Oikealta siirsin vain pois Mustaherukan ja siirsin tilalle Mustialanhortensian

Vasemmalta oikealle: Pihajasmike, Rotkolemmikkejä (kirjavia ja tavallisia), Imikkää, Jouluruusuja, Morsiusleinikkiä, Valkokletra, Varjohiippaa, Saniainen, Katvio ja lisää jouluruusuja...sipuleista lumikelloja, villitulppaaneja ja espanjansinililjaa.

Niiden yllä kaartuu Mantsurianjalopähkinä ja syreenejä, hieman Rusokirsikkakin

Syyskrookuksen "hampaita" pilkistää

maanantai 26. syyskuuta 2016

Syyskuun lämpö

Viikonloppuna olin surullinen siitä, että talvi on tulossa. Yritän hyväksyä sen urheasti, vaikka kaipaan jo yhteiseloa puutarhan kanssa. Nautiskelen uusista väreistä, puutarha on taas ihan eri näköinen. Sirotuomipihlaja on herkkä punaisena.

Rusokirsikka alkaa hiljalleen saada sille ominaista syyspunaa. Monessa muussa paikassa se on jo aivan kirkuvanpunainen, mutta minulla vasta latvoissa väriä. Syksy on fantastisen lämmin ja kaunis, syyskuu
 
Syysmyrkkylilja Rosy Dawn muutti sekin hieman väriä. Niin söpö.
 
Toinen Sirotuomipihlajoista, se uusi Ballerina on sekin leiskauttanut kunnon värityksen

Kivikkoon satelee taivaalta koivunlehtiä, Japaninverivaahteran, Sammalleimujen ja Neilikan päälle. Pienokainen Happomarjakin siellä piilottelee. Keväällä sitten keräilen lehdet pois. Ylipäätään ajattelin tänä syksynä jättää suurimman osan lehdistä vain maatumaan.

Mantelikirsikka on saanut lähes vaaleanpunaisen syysvärin
 
Hortensioilla lehtienkärjet punertuu (endless summer), taustalla Pallohortensia kuihtuu kauniisti

Puut ja arimmat pensaat verkotin loppuun viikonloppuna, voi jo huokaista. Ruusumanteli siellä pienenä ison suojuksen alla kyyryssä

Lamoherukka punertuu

Puistosyreeneistä tulee läpikuultavia talvea vasten. Kuljen niiden alla kuin satumaassa
 
Pihan perällä Korallikanukalla joka toinen vihreä joka toinen punainen -metodi

Pergolassa voi ihmetellä punaisen lehtikaton alla jouluvaloja (amurinviini)

Paviljongissa kukkaan eivät ehtineet keväällä kylvetyt Ruusunätkelmät (=monivuotinen tuoksuherne). Ensi vuonna sitten. Zilga-viiniköynnös elpyi hitaasti kovasta talvesta kesän mittaan.

Alkukesästä yhdestä taimesta riviksi jaettu valkoinen Iisoppi juurtui hyvin ja nyt kukkii. Aidanne on minikukkapenkkiä varten, sen sisässä kasvaa ruusupioni ja nyt tuikin sinne sipulikukkia, syksyllä kukkivia krookuksia ja keväällä kukkivia krookuksia myös. Miten unelmoinkaan jo tuon ruusupionin kukkimisesta 
 
Muutama pörriäinen näkyi vielä Syyskimikin kukinnossa imemässä mettä

Keijunkukat ovat erivärisiä kuin ennen: vihertäviä sävyjä löytyy
 
Ei voi mitään, elämä siirtyy yhä enemmän sisätiloihin pikkuhiljaa. Kuistilla pieni hopeahavu antaa hopeanälkään tyydytystä
 
Minusta tämä on kaunein pelargonini: valkovihertäväkukkainen Kronprinsesse Mary
 
Kuistilla alkaa olemaan tungosta kun olen kiikuttanut kasveja ulkoa sisälle, on pelargoneja, amarylliksiä ja vanhus purppurainen Oxalis, Käenkaali
 
Viimejouluinen ostos Hopeapinja (oikealla) on kasvanut kesällä paljon, on ihanan utuinen ja hopeinen. Oikealla on hopeaa myös: Eucalyptus

Soraan laittelin jo Tasettien (narsissien) sipuleja kasvamaan. Nyt on jotain odotettavaa.

torstai 22. syyskuuta 2016

Colchicum autumnale ~ Myrkkylilja


Kyllä vain - olen näihin ihan hulluna! Ja nyt ne kukkivat. Kuvassa on Waterlily, joka puski maasta valkoisena, mutta alkaa hiljalleen muuttumaan taivaallisen kauniiksi vaaleaksi lilaksi.

Colchicum autumnale -nimikin on musiikkia korville. Kuvat eivät tee näille oikeutta (olen niin huono kuvaaja), luonnossa ovat paljon kauniimpia. Suomalainen nimi on hurmaavan murhaava (siitä alaston impi -nimestä en oikein pidä, jotenkin groteski) Ruotsiksi nimi on Tidlösa - ajaton ja englanniksi Meadow Saffron - niittysahrami. Näillä voisi toden totta tehdä murhan kuten eräässä lukemassani romaanissa. Myrkky on kolkisiiniä, arsenikkiä muistuttavaa ainetta. Näitä ei siis kannata napostella.

Tosiaan ensimmäisen kerran ostin vuosi sitten tälläisen ryttyisen sipulin jostain alekorista aivan rusinana, tietämättä siitä sen enempää. Istutin sen aika myöhään (varmaan joulukuussa) ja unohdin koko jutun. Seuraavana syksynä pysähdyin niille sijoilleni tullessani töistä väsyneenä. Mikä kumma on tuo eksoottinen lumpeenkukka, joka loistaa kuin jalokivi kukkapenkissäni kun kaikki muu on jo lakastunut? Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nyt kerään näitä yhden sipulin vuosivauhtia...joku voi varmaan pitää näitä aika mitättöminä pikkukukkasina, mutta minä pidän pienistä ja herkistä.


Rosy Dawn, on roosansävyinen, tummenee ilmeisesti vanhetessaan. Hyvin pikkuinen on hän.


Agrippinum on tämän vuoden ostos, istutin sen noin kaksi viikkoa sitten ja nyt se kukki. Kukka on pilkullinen tai ruudullinen, riippuu miten tämän nyt tulkitsee.


Tämä albo on esiintynyt kuvissa jo aiemmin kun se aloittaa aikaisemmin kuin muut myrkkyliljat. Tänä vuonna kaikki tuntuvat olevan hieman normaalia aikaisemmassa kun ollut niin ihanan lämmin syksy. Jossain on vielä kerrottu valkoinen alboplenum, onkohan se tuhoutunut viime talvena?

Hauska yksityiskohta näiden suhteen on, että mikäli puutarhassa kasvaa luumupuu, joka ei tuota satoa, kannattaisi sen juurelle istuttaa myrkkylilja. Se kun stimuloi luumua tuottamaan hedelmiä. Pitäisi kokeilla, minulla olisi passeli luumupuukin.

Kuin marmoria on puutarhan perällä kasvava Syklaami, odottelen josko se vielä kukkisi. Kukat ovat kai roosanlilat.


Ja postissa saapui vielä yksi unohtunut sipuli: valkoinen Varjolilja, aika muhkea ja suloinen, kuin artisokka. Se oli kostea ja tuoreen oloinen joten rynnistin istuttamaan sen heti kun luin, että kuivuvat hyvin herkästi. Näitä varjoliljojakin tahtoisin kerätä myös, tunnen myös niitä kohtaan jonkin sortin intohimoa. Viime vuonna ostin pari Marhanliljaa, jotka kasvattivat vasta tänä vuonna vartta (väriltään niiden pitäisi olla tummia). Luinkin, että se on niille aivan tyypillistä käytöstä, kukintaan voi mennä tovi. Kaikki kuitenkin kai kuuluvat Lilium Martagon -ryhmään, minusta varjolilja on vain nimenä niin paljon kauniimpi kuin marhanlilja. -

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Syyssipulien istutus, valkoista kukintaa & pari uutta pensasta

Sipulit on maassa ja olo huojentunut. Tulppaanit jyskättiin maahan ystävän avustuksella. Maa oli hyvin kuivaa ja raskasta kaivaa kuivuusperiodin myötä. Tuli mieleen lapsuusmuistot kun vanhempani istuttivat aina sipuleja rautakangella....Olen onnellinen siitä, että istutusurakka on tältä vuodelta ohitse (nyt kun tajuaisi olla repsahtamatta alelaarien luona sitten myöhemmin). Kevään tekeminen on niin hauskaa (madot vaan hieman suutahtivat) ja jokaisen sipulin myötä hoimme ystävän kanssa kuinka paljon jo kevättä odotamme.

 Lista muistiin: Tulipa Paul Scherer, Apricot Impression, La Belle Epoque, Concerto, Continental, Apricot Foxx. Eli värikokeiluna aprikoosi-lähes musta.


Aloitin myös peittelyurakan, metallikellon ylleen sai Koreanperhosvaahtera, joka syötiin aika huolella ekana talvenaan. Tämän verkotushomman tahdon viedä päätökseen viimeistään ensi viikonloppuna.

Erityisen iloinen olen Tähtimagnolian elpymisestä. Se näytti keväällä niin kuolleelta, että pelkäsin pahinta, se on ollut jo niin kauan minulla, etten tahtoisi luopua. En tiedä onko magnolian kukkasista haaveileminen turha unelma.


Syyslöytöjä: roosa säleikkö rikkoutuneen tilalle, 60 cnt. Ruusu on Duchesse de Montebello


Äidiltäni sain taas uuden pienen Kotakuusaman, joka kukkii parhaillaan. En tunne näiden sielunelämää, minnehän kannattaa istuttaa...


Valkoisena hehkuu Honorine Jobert -syysvuokko, kukat sillä pikkuisen riekaleina



En tiedä mikä tälle on tullut, aiemmin lila Waterlily syysmyrkkylilja on yhtäkkiä muuttunut valkoiseksi. Ehkä sateet olivat sille liikaa. Mutta kaunis on valkoisenakin.

Syyskimikkiin avautuu uusia vitivalkoisia kukkia, haistoin tätä ensimmäistä kertaa. Erikoinen tuoksu, kuin vessanpesuaineen ja kielon sekoitus.

Ja ne uudet ostokset. Kaikki oli jo 50-70% alennuksessa (Kukkatalossa) ja ostin koko kesän kaavailemani jutut. Rusotuomipihlajan täydennykseksi Isotuomipihlajarivistön päätteeksi, näkösuojaksi
Kaunis syysväri oli jo taimistolla kehittynyt. Näillä on niin vaatimattomat elinolosuhteet, pelkkää kiveä ja hiekkaa, mutta kasvavat siinä urheasti. Olen tosi kiitollinen siitä.

Ja ostin vielä toisen,  Sirotuomipihlaja Ballerinan. Itseasiassa olen haaveillut tästä kasvista reippaat kymmenen vuotta! Luin siitä kerran yhdestä puutarhakirjasta ja rakastuin välittömästi. Nyt kun se oli puoleen hintaan niin raaskin sen ostaa. No, mikäs tässä on nyt niin erityistä? Ei kai juuri mikään..kaunis valkoinen kevätkukinta ja sävykkäät pronssinpunaiset lehdet koko kauden. Tuomipihlajat ovat minusta vastustamattoman kauniita siksi, että ne ovat luonnonmukaisen oloisia, eivätkä tee numeroa itsestään. Tykkään ostaa pensaita syysalesta, ne ehtivät vielä hyvin juurtumaan. Perennoja en enää syksyllä haluaisi ostaa, minusta eivät oikein kotiudu enää talvea vasten. Ystäväni muuten osti parvekkeelleen kokeeksi Sinisateen. Wow.

Kun istutin tätä puskaa niin naapuri huikkasi mitä teen ja kerroin korvaavani kuolleen puun. Naapuri huokaisi stressaantuneena, että niin pitäisi, mutta kun on niin paljon muutakin tekemistä..usein tuntuu, että moni on niin stressaantunut ja väsynyt, minäkin olen. Voisipa vaipua talviuneen.
Katsura on aivan mielettömän energisoiva kasvi, saan tästä niin paljon iloa aina kun kuljen ohitse. Tai oikeastaan levittelin vielä pyykkejä narulle sen vieressä.



Ihan mahtava on ollut tämä Summer wine-Heisiangervo hehkuessaan syksyn auringossa

Koko päivän seuraa pitää aina tämä kaveri. Illalla juoksee sähkölangalla ja pysähtyy jyrsimään tammenterhoa. Pojalta olin anellut, että hän poimii koulumatkalla tammenterhoja, joissa on vielä "hattu" kiinni (olisin tahtonut glitteröidä ne joulukoristeeksi). Niitä olikin aimo kasa, joka jäi hetkeksi kuistin kaiteelle. Kuinkas kävikään, hetkeä myöhemmin ne olivat kadonneet. Katsot siis myös varkaan muotokuvaa.

Sisään raahasin vielä kaikki pelargonit, murateista tein sisäkukkia ja jynssäsin astioita taseteille. Talven tuloon täytyy valmistautua.