keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Kukkien kieli

Kuistilla touhutessani haaveilen aina välillä joulun ja uudenvuoden leikkokukista. Silloin annan itselleni luvan hankkia leikkokukkia, joista aina muutoin vähän säästän.  Annan kukkien puhua omaa kieltään.

Unelmissani ostaisin:

-eucalyptuksia (kukkakauppias sanoi, että reippaat kaksi vuotta on jo kestänyt eucan leikkokukkavalloitus)
-jotain keväistä, mitä sattuu löytymään
-neilikoita (niissä on niin vanhanaikainen fiilis ja kesto maljakossa omaa luokkaansa)
Ja ruukuissa amarylliksiä ja hyasintteja (hamstrattuna). Piti laitella näitä tuoksuvia tasettejakin, mutta ne herkesivät kukkimaan hieman etuajassa (säävaihtelut sotkivat lämmönsäätelyn). Ei siis mitään erityistä, mutta kaunista ja onnelliseksi tekevää.

Nämä tammenterhot ja kuivakukat ovat viimevuotisia (terhot Tigeristä ja kukat Morsiusharsoa, Mäkimeiramia ja Pallohortensiaa, vihreä liaani kuuluu aussivillipelargonille)

Jos hieman sulaisi, niin hakisin omasta pihasta havuja ja sammalta. Oikeasti haaveilen lumikelloista ja ajattelen niitä aika paljon. Yritän tänä vuonna olla hieman naturellimpi kuin yleensä (siis pidän tietysti tolkuttomasti glitteristä ja olemme ahtautuneita tänne yläkerroksiin koko sakki). En ole jaksanut edes raahata koristelaatikkoja kellarista (jossa minulla on tietenkin oma pikku huone koristeille).  Ensi viikonloppuna valitsemme poikien kanssa joulukuusen, odotan jo sitä...
Suloinen pikkukukka tällä orjanlaakerilla (marja on feikki)

Vanhainkodissakin on  sitten joskus vielä oltava kimppu kukkia ja viherkasvi. Elämä ilman kasveja on kuin kylmä siperian jääkentän ylitse puhaltava tuuli.

Vahakukkaa ja lapset tykkää näistä humanoidin näköisistä tontuista, ei ole minun oikein

Halloween -orkidea on kukkinut ihanasti ja kauan (ilmankos, hän kun on kukkien kielellä kaunotar)
Pelargonit ovat kaameita hujoppeja ja keltaisia lehtiä saa olla alvariinsa nyppimässä.
Ihana vahakukka!
Hyasintti ottaa aurinkoa. Tulisiko muka joulu ilman hyasintin tuoksua, tai kevät? Kukkapenkkiin istutin taas muutaman hyasintin syksyllä, lajiketta en enää muista, mutta ihania ovat kukkiessaan ulkona. Hyasintti edustaa leikkejä kukkien kielellä. 
Otin vielä päivänvalolla kuvan tästä jännästä amarylliksestä (kukkien kielellä=suurenmoinen kauneus). Se on juurineen päivineen lykätty tuollaiselle puunpalaselle. Se luonnonmukainen kuivaversio. Mitähän näille on oikeasti tehty?
Viimejouluinen Hopeapinja ei ole enää kovin pieni ja söpö, vaan on kasvanut hurjasti

On pienesti ylellistä leikata omasta eucalyptuspuusta oksia. Se on hyvin vaikea, suuttui kamalasti kun olimme pari päivää poissa eikä kukaan kastellut...nyt lepyttelen sitä urakalla. 
Tuoksuva huonekuusi on ollut aika ihana, Sarah Bernhard -pionit roikkuvat sen oksilla (pioni tarkoittaa kukkien kielellä häveliäisyyttä)

On olemassa niin paljon kukkamuistoja ja hienoja hetkiä kukkien parissa. Muistikuvissa elävät lapsuuden kukkaniityt, vuosien varrella poimitut (luonnosta ja kaupan tiskistä) kimput. Tunnemuistot siitä, kun tuo kotiin uuden unelmakasvin, jonka pääsee istuttamaan.  Tuoksumuistot saavat sydämen läpättämään. Vuodet vierivät, kasveja kulkee sormien lävitse kuin hiekkaa, jotkut pysyvät, jotkut lähtevät, sydämeen jää niistä kaikista jälki. Pienenä kirjoitin joskus tuntikausia muistiinpanoja kukkien kielestä (ah sitä aikaa ennen nettiä). 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Aurinkokylpy

Talvenaika on siksi niin raskasta, kun ei ole kasveja, kukkia ja vihreyttä, lintujen laulua. Oven takana odottaa vain pimeys ja kylmä hiljaisuus. Päivänvalo on ylellisyys, johon kaikilla ei ole varaa. Tänään pakotin itseni ulos harvinaiseen auringonpaisteeseen (olin suunnitellut ulkoilevani seuraavan kerran keväällä). 12 tunnin yöunet edesauttoivat ajattelemaan hieman iloisemmin.

Ruusupömpeli kylpee auringossa, suurten havujen katveessa. Unelmoin jo ensi keväästä, kukkisivatko taustalla olevat Holgerinsyreenit reippaammin kuin ennen -toivon. Juhannusruusujen keppien ympäröimänä istuminen on niin romanttista...

Tarkkailen tiivisti lapulla merkkaamaani lumikellopaikkaa. Tässä ei vielä alkuja näy, ne ovat toisaalla. On pikkuisen jännittävää kun ei koskaan tiedä mistä suunnalta ne ensimmäiseksi ponnistavat pintaan.

Juuri nyt on vaikea uskoa, että näihin oksiin puhkeavat keväällä kirsikankukat

Salaiseen lehtoon yltää myös pirteimmät auringonsäteet tähän vuodenaikaan. Sinivuokon lehdet ovat talvivihreinä oikea piristys, samoin tuo hopeinen kartiovalkokuusi.

Niiden luota voi kurkistaa kasvihuonetta, kesällä sitä ei kunnolla näy kun korkeat perennat peittävät näkymän

Alppiruusun nuppu antaa toivoa

Kasvihuoneen eteen istutin aikoinaan syreenin, jotta voin ihastella sen talvella vihreitä nuppuja

Kasvihuone on jäinen kuutio näillä keleillä

Sisällä kesäkukka Poutapilvi vielä kukkii

Multapussi oli sulanut ja pääsin istuttelemaan alesipuleja, hyasintteja, iriksiä ja krookuksia. Saa nähdä tuleeko näistä mitään, autotalliin pitäisi kai viedä

Balkaninvuokot vaikuttivat niin nahistuneilta, että kokeilin laittaa puolet veteen likoamaan ja sitten multaan

Amarylliskokeilu jatkuu, pöydän alle pyörähtänyt, siellä liki pari vuotta ollut amarylliksen sipuli oli tehnyt nämä vauvelit, kokeilin laittaa ne multaan. Amarylliskirjasta luin, että niillä menisi ainakin kolmisen vuotta kukintaan. Kokeillaan nyt sitten tätäkin 

Tonttu oli unohtanut muuten tonttulakkinsa meidän pergolan pyykkinarulle, kyllä se joulu on nyt  selvästi tulossa :)

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Kuistilla tuoksuu multa & hyasintti & gardenia

Viikko taasen vierähti ja jokainen talvipäivä jätti haavan sieluun. On niin hurjan kylmä. Anteeksi kun en ole ehtinyt interaktiiviseen puutarhavuorovaikutukseen kanssanne.  Talven ykkösleikkokukkani on tämä Vahakukka, rakastan sen sitrusmaista tuoksua, joka nousee ilmaan kun katkaisee varret ja tuota pientä  valkoista kukkaa, joka säilyy maljakossa pitkään. Kuin miniatyyrikirsikankukkia.

Plantusta löytyi vielä sipuleja euron pussi. Kukista en vain pysty säästämään, sen totesin ja kiersin Plantun ohella Bauhausin ja Taimian myymälät ja poimin joulunajan kukkakattauksen mukaani. Näytän sen teillekin.

Kuvaan en saanut vangittua tämän specialvärin "dark red" tummuutta ja samettia. Spektaakkelimainen on hän. Tänä vuonna aina kun näen kohtuuhintaisen amarylliksen niin poimin sen mukaan..se on minusta talven upein kukka...erityisen ihastunut olen pinkin ja punaisen yhdistelmään

Punainen ja valkoinenkin toimii, kerrottu valkoinen Alfresco kukkii yhdessä peruspunaisen kanssa (tuliainen anopilta)
Hot pink-värin säästän joulupöytään

Kuin myös kerrotun "kuiva-amarylliksen", nyt näkyy kaupoissa paljon niitä luonnottomia vaha-amarylliksiä, jotka omaan silmääni näyttävät ihan kidutukselta (varsinkin kun ryllikset on minulle monivuotisia kasveja). Löysin tälläisen kuivaversion, jossa on juuret tallella ja se on aseteltu puunpalaseen, kaunis minusta...väri on ihana kirsikanpunainen Sweet nymph, kerrottu

Tukholmassa pyörähdettiin, sieltä ainut tuliainen on tämä pieni Ilex

Nyt otin hyasintin hatun pois kun uutta kasvua näkyy noin 5 cm. 

Hieman kuivahtamaan päässyt Verbena bonariensis on tehnyt uuden lehtivanan

Ulkona on synkeää. Jouluruusumaa lojuu nujerrettuna. Näihin väleihin pitäisi keväällä nousta lumikelloja & talventähtiä

Kaikki on vain niin frozen. 

Syyskrookukset, pienet raukat

Kasvihuonessa vielä persiljat tuoksuvat ja muratit viheriöivät

Syksyllä istutin pienen kuusen ruukkuun, tuleva joulukuusi?

Ulkona Ilex -orjanlaakeri on kuin tomusokerin kuorruttama, tämä on tyttölajike

Kuistilla tuoksuu voimakkaasti sininen hyasintti. Pojat tulivat treeneistä ja sanoivat, että täällä tuoksuu se iso puska mikä meillä on ulkona, miten se on mahdollista (tarkoittivat syreeniä). Tuoksu on todellakin hyvin samankaltainen.
Viimevuotinen amaryllislöytö, se vihertävän keltainen fresh lemon vietti kesän kasvihuoneessa ja on nyt tehnyt lämpimän patterin päällä uuden kukkavanan. Tämän olen huomannut olevan varmin tapa amarylliksen kukittamiseen: joulun jälkeen kastele normaalisti kuin huonekasvia kerran viikossa, vie kesäksi ulos ruukussa tai istuta suoraan multaan. Syksyllä tuon sisään viileään hetkeksi ja sitten siirrän porottavan lämpöisen patterin päälle. Amaryllikset ovat todellisia persoonia, jotkut herkeävät kukkimaan nyt, toiset taas helmi-maaliskuussa ja osa jättää väliin.

Kuistilla on hemmetin ahdasta, mutta on ihanaa olla siellä kun on niin paljon vihreää ja kasvussa olevaa, tasetteja ja skimmioita, hyasintit pilkistävät, Bauhausissa oli taasen niitä sähäköitä erityisvärejä hyasinteissa, ostin RED -värisiä, todennäköisesti kun ne kukkivat niin ei tarvitse kuolata värien perään

Mies haki puita autotallista ja rikkoi huolella valmistamani kevätruukun (josta tietysti pidin kovin). Sipulit olivat jo lähteneet kasvuun, siirsin ne uuteen ruukkuun (vasemmalla). Joskus tuntuu, että vaikka kovasti yritän luoda kauneutta ympärilleni niin taatusti joku sen tuhoaa. Sain kerran tosi edullisesti ihanan Welcome -telineen ostettua ja ihailin sitä noin kaksi päivää kunnes pojat stigaili sen tuhannen palasiksi. En täysin lannistunut vaan istutan uutta, niitä uusia euron pusseja krookuksia, anemoneja ja iiriksiä. Jäisen multapussin toin kasvihuoneesta. Hiljalleen sulava pussi tuoksuu keväältä ja kukilta.
Bauhausista ostin kauan kaipaamani Gardenian, käteni rusensi vahingossa sen kukkaa kun imuroin ja mieletön tuoksu nousi ilmaan. Rakastuin siihen heti.

Olen väsynyt ihmisiin (myös itseeni),  voi kun joskus itsekin saisi tuollaisen fair play -kortin...tuntuu, että maailma on täynnä omaneduntavoittelijoita ja pelureita, en jaksa enkä pysy mukana. Joulurauhaa kaikille. 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Salaisessa lehdossa

Yöllä olikin tupruttanut lunta joten puutarhuroinnit jäivät vähiin tänään. Palaan tähän pieneen plänttiin pihan perällä. Raivasin sen viime vaiko toissajouluna? Muisti alkaa pettää. Mutta joka tapauksessa alue on pienenpieni metsäpuutarhani. Päivä sinne paistaa joten enemmän kyseessä on lehtomainen pienalue leikkimökin takana ja sivulla. Siellä ei ennestään kasvanut juuri mitään, suuret Rusokuusamat vain, jotka mahdollistivat aluskasvillisuuden istuttamisen puolivarjoon. Levittelin aluksi ison kompostin ja lehtimassaa ja aloin istuttaa. Nyt ajattelin esitellä näitä pikkujuttuja tarkemmin, oikeastaan omaksi muistinvirkistykseksi.

Tarkemmin ajatellen alue taitaa täyttää nyt juuri kaksi vuotta. Nyt toisena vuonna löysin lähimetsän siivouksessa kivipaloja, joista sain askelmerkit tänne. Muut murikat löytyivät kun muokkasin maata ja niistä sain jonkin verran reunuksia hyödynnettyä. Pikkuhiljaa tahtoisin peittää tuon mustan mullan alueen kukilla. Siirtelin tänne Tuoksumataraa ja Metsämansikkaa tämän kuvan ottamisen jälkeen vielä. Ja ostimme tänne kauniin valkoisen puutarhapenkin, jonka alle istutin keväiset esikot. Viime keväänä kylvin myös eri värisiä lemmikkejä, joista useimmat istutin tänne. Niin ja kevätmessuilta löydetyn kukkasen myös, Valkorentukan. Ja kovasti olen yrittänyt saada täällä viihtymään puolukan ja mesimarjan, ne vähän nihkeilevät. Mutta oikeastaan tämän jutun pointti on se, että kyllä minipieneen tilaankin saa tehtyä omanlaistaan istutusta, ei kaiken tarvitse olla aina megasuurta. Nyt pitäisi vielä keksiä mitä tänne voisi kylvää maanpeitoksi. Juurruttelin vähän Vironmurattia ja sitä ajattelin kokeilla...muratista tulisi vanhan puutarhan tunnelmaa tänne uuteen alueeseen.


Ihastuin kerran kasviin nimeltä Iberis Sempervirens eli Talvisaippo. Muutamaan kertaan yritin sitä siemenestä kylvää ja lopulta sain aikaiseksi tämän yhden taimen! Puuh. Viime keväänä se kukkikin ensimmäistä kertaa siirrettyäni sen lehtoon. Olipas muuten pitkä kukinta-aika kasvilla.

Kun joulukuisessa vesisateessa aikoinaan seisoskelin tyhjän alueen edessä niin päätin istuttaa luonnonkasveja ja lempikasvejani tänne. Ihan kaikkia -mitä alussa ajattelin ja haaveilin- en ole saanut viihtymään, vaan olen vienyt pois ja vaihtanut tilalle. Orvokit on kuitenkin pakko saada viihtymään. Tässä valkokukkainen perhosorvokki valmistautuu kukintaan.

 Lehtoon on tullut metsän puolelta kieloja (convallaria). Ostin tänne kaksi uuttakin, vaaleanpunaisen ja kerrotun. Sellaisen raitalehtisen tahtoisin vielä.
Täällä on myös joitain jalokiviä, kuten tämä kukkanen, Sinikämmen...sen viereen istutin kerrotun Lumikin ja niiden vieressä on muutamaa erilaista Kiurunkannusta (corydalis), kun ne sopivat niin hyvin yhteen. Tämä on rakas kasvi, koska olen saanut sen puutarhaystävältä kuten corydaliksenkin. Ajattelen aina heitä kun näen ne :)

Ja ihana Alaskankleitonia tähtikukkineen, pidän tästäkin kovasti, on talvivihreä. Minulla ei ole levinnyt vielä yhtään vaikka varoiteltiin. Tämän vieressä vaalin aarrettani Vanamoa (Linnea). Ei kukkinut, mutta ei kuollutkaan.

Istutin tänne myös Albina plena-kärhön kuusaman oksille kiipeilemään koska alue ilman köynnöksiä on yhtä tyhjän kanssa. Haaveilen tänne vielä jotain villiruusua kuusille kiipeilemään (naapurin ylikasvaneet kuuset rajaavat aluetta).

Tämä kuva oli jo alussa, mutta tarkennan: vasemmalla puolella kasvaa kaksi hopeista kuusta ja kerrottukukkainen Jasmike (Minnesota Snowflake) ja Pikkujasmike (Erecta), Korallikanukka ja Kellokuusama. Kuvassa näkyvien isojen pensaiden varret kuuluvat Kaarisyreenille ja Rusokuusamille.

Pikarililjoja ja arovuokkoja (kalvaspikarililja on hän)

Kieloja ja valkovuokkoja (itsekseen tulleita), alta pilkistää kerrottu kielo, jota mallailin tuohon
Ketunleipää kasvaa hopeakuusen juurella
Tuoksuorvokki Königin Charlotte (joka tuoksuu kiduttavan hyvälle). Olen istuttanut tänne rakkaimmat tuoksuorvokkini.

Yksi harvinaisuuskin täällä on, kerrottukukkainen valkoinen kolmilehti trillium flore pleno. On kukkinut vain kerran, viime keväänä ei kukkinut ollenkaan. Toinen (omasta mielestäni) mahtierikoisuus, joka vaalin täällä, on kerrottu metsämansikka!

 Marketanpuiston markkinoilta ostan aina jonkun kasvin tänne, uusvanha perinteeni. Tämä on Smilacina stellata, Tähtirotkokielo, joka lie muuttanut nimeään, mutten jaksa nyt piitata siitä. Viime keväänä ostin markkinoilta myös Kevätputken ja Karhunlaukan, sitä edellisenä Merimiehensydämen. Oikealla näkyy sinivuokon lehtiä, niitä keräilen myös...täällä on vaaleanpunainen ja valkoinen sinivuokko jo kasvamassa. Ostin unkarinsinivuokon huutonetistä. Sieltä olen ostanut monet näistä erikoisvuokoista.
Keräilen hissukseen kauniita erikoisvalkovuokkoja, tässä kerrottu
Lisää kerrottuja valkovuokkoja, hieman eri lajike kuin aiempi, tämä on flore pleno myös, mutta vitivalkoisella sisuksella
Blue eyes, sininen silmä hällä
Ja tämä on Kentish pink, muistaakseni, sillä on hienot lilahtavat, kuin vesivärisivellyt terälehdet

Ja pieni soldanella kasvaa minipenkin vieressä

 Kevätlinnunherneen vieressä kasvaa Tulipa Tardaa (parvitulppaani) ja syksyllä laitoin muutaman metsätulppaanin (sylvestris) maahan, sipulikukista täällä kasvaa muutoin vaaleankeltaista krookusta, pikarililjoja, keltaisia talventähtiä ja lumikelloja

Pidän siitä, että aikaisin keväällä on keltaista ja valkoista yhdessä, oikein aurinkoisen iloisia kasveja, varsinkin kun maa on vielä paljas ja ruskea

Viime keväänä ostin tänne ihanan uuden perennan (saa nähdä onko vielä keväällä hengissä), Keijunsilmän, se on amerikkalainen luonnonperenna. Tosi nätti kukkapilvi.

Jäljelle jää kyllä vielä hommia. Olisin niin tahtonut saada villiviinin peittämään leikkimökkiä, mutta se otti ja kuoli...

Toisella puolen rusokuusamia on jouluruusumaa, mutta se on jo toinen tarina.