torstai 30. lokakuuta 2014

Inspiraatiosta

Rumilusnauhuksen kuihtuneet kukkapallerot ovat aika taiteellisia

Sain inspishaasteita kaksin kappalein -olen iloinen ja kiitollinen! Aihe on sekä helppo että vaikea. Auringonpaiste pitkästä aikaa piristi tänään vastaamaan haasteeseen ja ottamaan muutaman ruskean&harmaanvärisen kuvan puutarhasta. 
Istuttamisesta hullaannun aina välillä. Uudelleenistutin ja siistin raja-aidanteen naapuriin, tämä on meidän ei-niin-turhantarkkojen dilemma: kaikkialla on erilaista tuijaa, mistä nyt satutaan halvalla saamaan. Timanttituijaa & Kartiotuijaa sekaisin. Mutta leikkelemällä ahkerasti niistä saa suht yhtenäisen näköisen. Tuijien edustalla kasvaa kaksi valkokukkaista Holger-syreeniä ja Laikkukirjokanukka (punaiset versot etualalla). Näkymä on hieman kummallinen kun yllä kasvaa naapurin ylikasvaneet harvahapsikuuset...tälläistä se joskus on...

Mutta takaisin inspiraatioon.
Asustelin joskus Ruotsissa ja sain sieltä paljon ideoita. Ruotsalainen puutarhakulttuuri oli ainakin tuolloin aikoinaan tuhansien valovuosien päässä Suomesta. Eikä siellä oikein talvea ollut. Vyöhyke oli ruotsin ykköstä joten näin siellä joitain kasveja joiden näkemisestä en ole vieläkään toipunut. Yksi ihanimmista paikoista ikinä on Göteborgin kasvitieteellinen puutarha. Puistot ovat tärkeitä myös, en ole matkustanut paljoa, mutta Pariisin puistot ovat ihania. Kotoisat Helsingin puistot ovat aivan yhtä hienoja, eri tavalla vain. 
Vanha betonimuuri on rujon kaunis auringon luodessa varjoja. Kynin Hopeakuusesta kuihtuneet alaoksat pois eli tästä tuleekin vartettu versio

Olen kasvanut siirtolapuutarhamaisessa ympäristössä ja leikkinyt lähes vain metsässä koko lapsuuteni. Vieläkin jos kaipaan rauhaa niin menen metsään. Onneksi nykyisen asuinpaikan vieressä on metsää paljon. Keväisin nautiskelen lehtometsästä, lähellä on rauhoitettu pähkinäpuulehto. Mutta ei tarvitse olla erityistä jotta voi hengittää. Pienenä saimme viljellä ja poimia kukkia vapaasti. Muistan kesäpäiviä jolloin makoilin nurmikolla ja katselin yläviistoon pionia ja ihmettelin muurahaisia jotka kiipeilivät ylös alas vartta pitkin. Minulla oli myös isä, joka osti perjantaipullon sijasta usein omenapuun. Nyt ne omenapuut ovat jo suuria ja tuottavat satoa vaikka isää ei enää ole. Istuttamalla voi tavallinen ihminenkin jättää jälkeensä jotain suurta. 

Olen siis henkeen ja vereen ulkoilmaihminen. Pyrin ulkoilemaan säällä kuin säällä. Tänään tuntui kuin aivot olisivat tuulettuneet rajussa myrskytuulessa. Palasin inspiroituneena sisälle. 
Pienoislehto "talviasussa", ryhmyisten rusokuusamien alla kasvaa vuokkoja & esikkoja

Innostusta saa tietysti myös perinteisistä lukemisista. Lapsuudenperheessäni kaikki kulkivat nenä kirjassa ja sama jatkuu. Luen aina vähintään kolmea kirjaa lomittain. Valitettava harrastus koska kirja- ja lehtipinoja lojuu aina kaikkialla, hermostun niihin säännöllisin väliajoin. Puutarhalehtiä en juurikaan lue (säästösyistä), en ainakaan kotimaisia. Ulkomaisia joskus jos käsiini saan. Viime aikoina olen lukenut muutaman Gardens Illustrated -lehden ja olivat kyllä ihania..
Kuihtunut Iris- ja Päivänliljapenkki

Puutarhablogeja luen aina kun vain ehdin. Kaikista saan voimaa. En kopioi muiden ideoita, pidän niitä jotenkin pyhinä, ihailen vain. On kiva lukea muiden ajatuksia puutarhasta. Voisin lähettää haasteet takaisin sinne mistä sainkin ja moneen muuhunkin. Varmaan lukisin enemmänkin blogeja jos ehtisin. Perheenäidin roolissa itselle jäävä aika on rajallista välillä. Ylipäätään muiden ihmisten kanssa oleminen on rikkaus (no, joskus kirouskin). Ihmisistä saa kovasti energiaa ja uusia ideoita.
Jotkut vielä jaksaa...Tuoksuköynnöskuusaman uusia lehtiä

Olen omasta mielestäni pikkuisen saamaton ja vapautta rakastava enkä jaksa tehdä juttuja vain siksi, että "pitäisi". Jätän väliin kaiken mitä ei ole pakko hoitaa niin jää enemmän tilaa luovuudelle ja hengittämiselle. Esimerkiksi vanhempainillat voi hyvin jättää väliin ja lukea jutut muualta. Eli luovuuden ja inspiraation syntymiselle tarvitsee tilaa ja vapautta. 
Kuinkahan hyvä idea oli istuttaa pienet sipulikukat aikaisin...? Tälläistä versoo nyt...Puutarhanhoidossa virheet ovat hieman lannistavia, mutta niistä oppii. Ja silti välillä tekee saman virheen uudelleen. Puutarhan kanssa pitkään eläminen antaa enemmän inspiraatiota kun näkee vuosikierron, kättensä jäljet ja kehityksen. 

Eniten kuitenkin inspiroi kaikki kaunis ja esteettinen. Jos on liian kaunista niin täytyy mennä hetkeksi pois koska meinaa pakahtua (Kauniit ihmisetkin inspiroivat, enkä nyt tarkoita vain sitä ulkokultaista kuorta). Mietin ja puntaroin mielessäni paljon erilaisia kasviyhdistelmiä ja juttuja. Parhaat yhdistelmät ovat silti syntyneet ihan vahingossa. 
Toivottavasti ei tule paljon lunta ja Jouluruusu kukkii

Paras harrastukseni on kierrellä keväisin ja kurkistella ihmisten pihoihin ennenkuin pensasaidat puhkeavat tiheään lehteen. Mutta kun olen hieman ujo niin en ole oikein avoin puutarha-tyyppinen ihminen vaan enemmän tälläinen salatarkkailija.
Ensimmäinen Amaryllis aloittaa kohta kukinnan kuistilla.

Puutarhan hoidossa kaikki inspiroi! Se on ihana harrastus. 

maanantai 27. lokakuuta 2014

Koristeomenapuista

Alkukeväällä purppurakoristeomenoiden lehdet puhkeavat tumman purppuraisina, vähän lajikkeesta riippuen eri sävyisinä

Ajattelin kirjoitella hieman koristeomenapuista joista pidän todella paljon. Olen kerännyt niitä noin yhden puun vuosivauhdilla (toivottavasti lopetan nyt tähän). Varsinkin purppuraomenat (Malus purpurea) ovat hienoja korvikkeita talvenaroille koristekirsikoille. Lajikkeita on suunnilleen joka makuun. Nimet ovat kauniita ja runollisia. Aika moni tunnetuimmista on löydetty Helsingistä. Helsingin kaupungin rakennusvirasto on tehnyt hienon julkaisun joka löytyy netistä: 


Olen lueskellut antaumuksella julkaisua vuosia sitten. Mutta on paljon muitakin kun vain helsinkiläisiä lajikkeita. 

Omat puuni ovat vielä hentoisia kun olen ne itse istuttanut enkä vielä ole satavuotias (vaikka viime aikoina on tuntunut siltä). Koristeomenoissa on sekin hyvä puoli, etteivät tuota kotioloissa kohtuuttomia määriä omenoita hävitettäväksi jos kuitenkin tahtoo maksimaalisesti nauttia omenapuiden kukinnasta. Täällä linnut ja oravat napostelevat yleensä pikkuomenat. Ja mikä parasta, puut eivät ole mitään etelä-suomen hienostelukasveja vaan menestyvät hieman lajikkeesta riippuen V-VI- vyöhykkeille asti! Purppuroista kestävämpiä ovat ainakin Makamik, Hopa ja Wabiskaw (V). Valkokukkaisista Erstaa, Hyvingiensis ja Dolgo samoin V. Peräpohjola vielä kutosellekin, ehkä muitakin. III-vyöhyke useimmille muille. Omistani eniten ongelmia on aiheutunut Linnanmäestä ja Tammisaaresta, ehkäpä ovat tottuneet ihan etelän suotuisiin oloihin. 
Makamik nuppuisena
Kukassa
Makamik jo haalistuneena kukintansa lopussa. Makamik jäi alussa jäisen katolta pudonneen lumimassan alle ja taipui kaksinkerroin, runko katkesi osittain. Voitelin heti puuvahalla ja sidoin kangasrievulla ja ihme kyllä puu toipui. Makamik aloittaa kukinnan aiemmin kuin muut, en ole varma johtuuko suojaisesta ja lämpimästä paikasta pergolassa. 
Tumma kaunotar kasvaa myös pergolassa. Tässä nuppuisena, sekä lehdistö että kukat ovat hyvin tummia
Kukat avoinaisina 
Tässä kuvassa näkyy tumma lehdistö hieman paremmin
Puu on yleisilmeeltään paljon kepeämpi kuin esimerkiksi robusti Makamik, mutta hyvin tumma
Haalistuneena kukinnan lopussa
Aamuruskon nuppuja
Aamurusko on kerrannaiskukkainen ja vaaleanroosa. Kirsikkamaisin kaikista. 
Kukat ovat herkän roosat. 
Ja selvästi kerrotummat kuin monella muulla. 
Yleisilmeeltään suurempikasvuinen ja siro, mutta tästä tulee iso
Lehtien väritys muuttuu alkukesän jälkeen pronssin sävyiseksi
Pikkuinen riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aivan kuin koristekirsikka
Purppurakoristeomenoiden vastapuhjenneet lehdet ovat hyvin kauniita ja tummia

nuput ruusunpunaisia
Avautuneena  puhdas roosa
Ja aivan kukinnan lopussa hyvin vaaleanroosa
Linnanmäki on pieni puu ja minun versioni erityisen pieni koska koki kovia ensimmäisinä talvina ja kuihdutti yläosansa kokonaan. Jännityksellä odotan mitä tästä tumpista tulee. Muutoin Linnanmäki taitaa olla pienimpiä koristeomppuja ja kukinnaltaan tumma & yksinkertainen. 
nuput
Avoinaiset kukat
Paraatipihan puolelle valitsin valkokukkaisia puita. Tämä on Dolgo.  Kestävä ja uskollinen. 
Yksinkertaiset valkoiset omenankukat
Aika iso ja luutamainen latvus
Kaunis, ylenpalttinen kukinta
Toinen paraatipenkin koristepuu on Erstaa. Sitä en ollutkaan paljon kuvannut, mutta on malliltaan leveämpi ja riippuvampi. Kukat ovat valkoiset omenankukat. 
Syyskuussa syntymäpäivälahjaksi valittu puu: Riippakoristeomenapuu Royal beauty. Tummat lehdet ja kukat. Kukintaa pääsemme toivottavasti ihailemaan ensi keväänä. 
Kivipenkereen päällä kasvaa vielä melkein unohtuneena Malus Tammisaari (tässä jo verkotettuna). Ensimmäisinä talvina en muistanut käydä tamppaamassa lunta puun ympäriltä ja jänöt pääsivät pahasti nakertamaan puuta. Siirsin Tammisaaren sisäänkäynnin luota penkereen päälle suojaisempaan paikkaan muutama vuosi sitten ja nyt näyttää elpyvän. Lehdistö on erittäin tumma, kukkinut ei ole vielä koskaan. 
Koristeomenoita voi hyötykäyttää normaalisti vaikkapa hilloihin. Olen joskus tehnyt, hillosta tulee herkullisen väristä, aivan punaista. Pienenä nakertelin pihassamme kasvavia omppuja sellaisenaan vaikka ovat usein aika pahanmakuisia. Rautatienomenapuussa omput ovat julmetun isoja, katselin niitä kerran hämmästyneenä Kasvitieteellisessä puutarhassa. 
Paraatipaikan keskustassa kasvaa Dolgo lipputangon paikalla. 

Syksyllä ostin vielä alesta kympillä Hopan. Kukinnaltaan lilansävyisin näistä. Olen huomannut, että taimistolla koristeomenapuita myydään hyvin kirjavilla lajikenimillä mikä on tosi hankalaa.  Aina on melkein ollut lapussa eri malus-suku nimettynä. 

Tähän päätän pienen koristeomenaraportin.
Inspiraatiohaasteeseen vastaaminen on vielä kesken. Ajattelin aloittaa myös joutessani lempikasvisarjan. Olin hetken ajan vähän siipi maassa talvesta, mutta se meni ohi. Onneksi pakkasetkin taittuivat hetkeksi. Heti kun tulee vähän talven aineksia ilmaan meidän perheessä sairastutaan ja kurjistutaan. Mielenpiristykseksi ostin vielä muutaman alesipulipussin, jotka olivat hurjan halpoja. Kokeilen toista kertaa sisällä hyötämistä Iriksillä, Lumikelloilla ja Pikarililjoilla. Aah. Ensimmäisen kerran vuosia sitten tein monikerroksisen ruukun ystävälle joululahjaksi, mutta mikään ei monista sipuleista kukkinut, nyyh. Itseluottamus on siis hieman pohjissa projektin suhteen, mutta täytyy kuitenkin kokeilla. Mikään ei ole ihanampaa kuin pienet sipulikukat pahimpaan pakkaskauteen, tyynnyttävät lempeästi kevätikävää.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Metsän orvokki


Nyt puutarhakausi 2014 on ohitse. Kirveltää aika lailla. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeampaa on kestää pimeää & puutarhatonta kautta. Tekee mieli paeta ulkomaille. Kyllähän tähän taas tottuu ajan kanssa. Vedin taas verhot eteen kun hiutaloi hentoa lunta ulkona ja tuulee jäätävästi. Joulutähden virittelin kuistille, sen seurana vielä kukkivan Kruunuvuokon hieno lilansininen väri.

Minulla oli kuitenkin onnea kun sain inspiraatiotunnustukset sekä Suvikummun Marjalta että Saaripalstan Sailalta, ne lämmittivät todella paljon. Aion ilman muuta lähiaikoina vastata haasteeseen, tämä on suuri kunnia! En kyllä siltikään koe mitenkään ansainneeni kehuja, mutta olen niin iloinen tästä.

Väreistä tarjolla on enimmäkseen ruskeaa ja harmaata. Vertasin viimevuotisiin kuviin ja silloin taisi olla hieman pidempään syksyistä. Nyt on ollut muutama tosi kylmä yö ja päiväkin. Kaikki meni..
 
Ystävältä saatu murattikranssi korvasi oikean muratin, pelastin kirjavan muratin viime tipassa kuistille. Jännä nähdä miten kasvihuoneeseen istutettu muratti selviää talvesta. 
Pakkanen teki kaikesta ruskeaa tai mustaa. Madame Lemoine -syreenikin muutti muotoaan kasvihuoneen edustalla, 
Pieniä väripilkkuja löytyy ruskean seasta, kuten tämä Sissinghurst white -Imikkä (joka muuten siementää sinne tänne ympäri pihaa)
Jalopähkämö on aina yhtä hopeinen
Ja Heisiangervojen lehdet pysyvät pitkään, pitkään. Jos oikein vielä muistan niin tulevatkin lehteen myöhään keväällä. Uskomattoman kaunis ihan viimeinen silaus lehdissä ennen talvea, kuin kimaltavaa nahkaa. 
Kuistilla orvokkitaulu muistuttaa uudesta keväästä.
Ja vanha omenajuliste Parhaita laatuomenia: "virallisesti hyväksyttyjä pöytäomenalajikkeita" ovat  Huvitus, Valkea Kuulas, Bergius, Lavia, Punakaneli, Melba, Åkerö ja Lobo. Ahvenanmaalla puolestaan Cox Pomona ja Ingrid Marie. Puutarhakulttuurihistoriaa. Vuosilukua ei valitettavasti esitteessä ole. 
Nettiavaruus on vaarallinen paikka. Viime tipassa hoksasin, että onhan niitä taimialeja myös ulkomailla ja toteutin unelman. Hölmö ajankohta, nyt saan talvettaa tätä kaunokaista kuistilla. Enää en uskalla istuttaa (vai kasvatanko kokonaan ruukussa, on niin arka). Kyseessä on Amerikanjuudaksenpuu eli Nuppupuu toiselta nimeltään.
 Cercis canadensis Forest pansy (=metsän orvokki, eikö olekin ihana nimi?).
 Olen haikaillut tämän perään aina siitä hetkestä kun ostin Katsuran, lehdet ovat hyvin samanlaisia, sydämenmuotoisia (Katsura=Cercidiphyllum), en vain tajunnut näiden lehtien olevan niin isoja. Lehdistö on tumman purppurainen ja puu kukkii liloin kukin.  Cerciksen kanssa olen valmis vaikka nukkumaan jos se tarvitsee lämpöä talvella :)
Ehkä höperöityminen uhkaa muutenkin, onpahan älytön ajankohta kylvää kesäkukkia kuistilla, mutta kummasti näistä pienistä vihreistä aluista saa voimaa ja iloa.