torstai 19. maaliskuuta 2020

Uinuva kevät on herännyt

Ensimmäiset sitruunaperhoset puutarhassa lepattelemassa tekevät hyvin onnelliseksi...


Puutarha on uinunut pitkää talviuntaan, mutta on valmistautunut salassa uuteen kevääseen. Silmut paisuvat, mullasta puskee pieniä elonmerkkejä. Luonto on valmiina häkellyttämään yllätyksillään. Kevään odotus kohisee kuumeisena suonissa. Tulee vielä pettymyksiä, kylmän kohmettamia aamuja, jääriitteen peittämiä vesilätäkköjä, mutta lopulta aurinko näyttää voimansa. Kamppailu talven vallasta on viimein ohitse. Fasaani on syönyt lähes kaikki syksyllä istuttamani sipulit (vaikka verkotin), mutta tämä säästyi..kerrottu Talventähti
Onnellinen krookuksista. Vanguard
Ihanimmat kaikista, snowbunting
Kirsikoiden pullistuvat nuput vasten sinistä taivasta. Sielukin laulaa. 
Kiurunkannukset salaisessa lehdossa
Tätä odotan, odotan! Pink lady ruusukvittenin nuput
Hiljalleen pihan perällä nousevat vuokot
Hulluna valkoisiin krookuksiin yhä, Jeanne D´arc
Pienet kurjenmiekat lepattavat tuulessa ja sateessa
Puiden eloon herääminen, suuria onnenhetkiä luvassa
Lintuvauvojen ruokinta käynnissä, sydämessä läikähtää rakkaus
Kukintaan valmistautuvat helmihyasintit, scillat ja monet muut
Suloiset ja dramaattiset jouluruusut
Hän räväyttää itsensä hereille kukinnallaan: tähtiputki salaisessa lehdossa, jossa pieniä yllätyksiä..
...unkarinsinivuokko..valkoiset ja vaaleanpunaiset ovat pitäneet vielä kukkansa piilossa, varjossa, kartiovalkokuusen alla
Lehtensä säilytti koko talven syksyllä istutettu Tulimarja, ja sen huomattuani tajusinkin, että kasvi on talvivihreä. Jännittävää seurata tuleva kesä ja syksy.
Krookuksia kullankeltaisina,tämä on joku Romance tai Cream beauty
Pientä vihreää jo kuusamissa, salaisessa lehdossa tämäkin
Kasvitieteellisiä krookuksia, etsin nimen joskus
Lumikellojen kukinta on aika lailla ohitse, enää varjossa pari kerrottua yrittää vielä
Niin uuvuksissa olinkin jo vesisateeseen, ropinaan peltikatolla ja tuuliin, jotka piiskaavat. Pitkä, raskas odotus on lähes ohitse. Kukat kukkivat puutarhassa vaikka nyt vasta tiedostin niiden olemassaolon. Tämä talvi on ollut erilainen kuin aikaisemmat. En ole miettinyt puutarhaa lainkaan enkä lukenut puutarhakirjoja. Pienesti alan vasta herätä horroksesta ja haaveilla keväästä ja tulevasta kesästä. En oikein tiedä mistä se johtuu, se vain on niin. Maailma on muuttunut jotenkin ikävämmäksi paikaksi ja ihmisistä on tullut itsekkäämpiä. Somessa "välitetään", mutta oikeassa elämässä kukaan ei välitä muista kuin omista läheisistään. Some nielee ihmisten ajan ja sokeuttaa oikealle elämälle. Työpaikoilla puukotetaan selkään heti kun on mahdollista, kilpailu on hurjan kovaa. Nostan kädet pystyyn ja vetäydyn omaan kuplaani. Laadin listaa kevään kasvihankinnoille eli pientä kasvikuumetta poreilee rinnassa 🌳

sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Linnunlaulua puutarhassa

Neljään kuukauteen en ole käynyt puutarhassa. Kerännyt vain myrskytuulien risuja hiekka-alueelta. Mitä tuolla olisi nähnytkään, pimeydessä ja vesisateessa? Näsiä kukkii jo 

Onneksi talvea ei ole vielä tullut, linnut ovat alkaneet hiljalleen laulaa kaupungissa ja täällä omassa puutarhassani. Vielä kun valon määrä on kohdallaan, voi alkaa oikeasti odottamaan kevättä. Nyt se tuntuu vielä hyvin kaukaiselta. Miten ihanaa olisikaan jos talvea ei tulisi ollenkaan (kuten vuosina 2006-2007!). Vuosi 2019 oli kamalin elämässäni ja olen niin onnellinen kun se on ohitse. Heti kun päästiin 2020 puolelle niin tunsin, että nyt tapahtuu hyviä asioita.
Lumikellot puskevat ylös mullasta hohtavan vihreinä ja valkoisina
Colchicum hungaricum valentine, nimi tulee siitä kun suotuisissa olosuhteissa pikku sipulikukka voi kukkia jo ystävänpäivänä. Suloinen vaaleanlila
Pienet ja pyöreät puksipuupallot odottavat jo kevätleikkuuta
Syysmyrkkyliljatkin näemmä vielä kukkivat
Valkoiset Snowbunting-krookukset näkyvillä
Söpöjä sipulikukkien alkuja on siellä täällä. Viime syksynä istutetut sipulit on fasaani syönyt suojauksista huolimatta. 
Ruusunätkelmät ovat säilyneet vihreinä ja elinvoimisina paviljongissa
Kauniita ja haikeita muistoja menneestä syksystä: pyökin lehdet...
Lyhtykoison herkkiä siemenkotia
Pienten kurjenmiekkojen elinvoimaa puhkeamassa ruskeasta maasta 

Vihertäviä silmuja tuoksuköynnöskuusamassa

Onnenpensaan takana on kuisti, jossa istun haaveksimassa uudesta keväästä...
Helmililjojen seurassa, sateen piiskatessa tammikuista puutarhaa vuonna 2020.