lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksyn pieniä/suuria aarteita


Harmaiden syyskuun päivien jälkeen aurinko. Ihanaa viikonloppu ja lepoa. Aikaa nauttia yhdentymisestä puutarhan kanssa ja haistella syysilmaa, jossa tuoksuu sienet (yök) ja makoisat omput. Puutarhan absolut viimeiset kukkijat aloittavat ja on hauska kulkea tutkailemassa sipulikukkia, joita maasta nyt nousee. Tämä pikkuinen on colchicum alboplenum (syysmyrkkylilja), valkoinen ja kerrottu. Syksyn sipulikukkien kanssa on ihan sama juttu kuin keväällä, on yhtä innoissaan, toiveikas & ilahtunut jokaisesta pienestäkin nykeröstä, joka mullasta kurkistaa ilostuttamaan pimeneviä päiviä
Ihan edellisen vierestä pitäisi nousta pilkullisia syysmyrkkyliljoja, agrippinum. Sipuli on aarteeni, johon olen tosi ihastunut...tänä syksynä jätän myrkkyliljan istuttamisenkin väliin ja nautiskelen näistä jo olemassaolevista
Muutamasta paikasta nousee myös silkkisiä kerrottuja Waterlily-syysmyrkkyliljoja, joilla on jo lähemmäs 10 vuotta ikää
Syyskrookuksia (crocus speciosus) eri väreissä hivuttautuu esiin mullasta. Rakastan syyskrookuksia lähes enemmän kuin kevätkrookuksia. Näistä oli iloa pitkälle syksyyn viime vuonna, joulunpyhinäkin poimin muutaman maljakkoon. Tähän kasvihuoneen sisäänkäynnin reunaan upotin myös kesällä kylvetyt Dieramat (enkelikaari). Itsellenikin on arvoitus miten muistan olla kitkemättä ruohon näköiset kasvit pois...tai sitten ne kuolevat Suomen talvessa pois
Pieniä päitä kurkistelee sieltä täällä, tässä kohtaa on vielä arvoitus mitä näistä muotoutuu. Puutarha on täpösenään sieniä. Kukat ja sienet on omituinen yhdistelmä ja paras syysharrastukseni onkin kulkea pihalla potkiskelemassa sieniä kumoon. Samalla nautiskelen syysvärien energisoivasta vaikutuksesta
Mahonia, Kivikkoalvejuuri & kaunis ja korkea Perhoangervo. Hoivailen puutarhan ohessa flunssapotilaitani, itse vielä tanakasti pystyssä. Syyslomaan on yhä kolme pitkää viikkoa. 
Puutarhassa oikeastaan ei ole enää mitään järkevää tekemistä kuin lehtien putoamisen seuraaminen. Ajatukset ovat jo suuntautuneet sisäkasveihin  ja sisäsipulihommiin. Ensimmäisen amarylliksen sain hoivailtua multiin ja ikkunalle kasvamaan. Tässä on amarylliksen lapsia liuta. Mitään kevätsipuleja en jaksa nyt ruukkuihin ährätä.
Puutarhan toiseksi viimeisiä kukkijoita ovat:

Syyskimikki Brunette alkoi viikolla kukkimaan. Sen tuoksu on voimakas ja minun nenuuni haisee aivan esanssiselta vessanpesunesteeltä, hyh. Yksittäiset kukat ovat kyllä hurjan sieviä, kuin pieniä kirsikankukkia.
Eikö ole ihana pikkusyreenin väritys?
Pinkki lumimarja (Mother of pearl) on myös ylisöpis syysväreissään ja pinkkine marjoineen. Muutoinhan on melkoinen risukasa koko puska
Viimeisiä ruusunkukkia viedään, Fairy-maanpeiteruusu
Muutama hassu vielä aloittelisi, nämä ovat ruusuja, jotka normaalikesinä kukkivat heinäkuun puolessavälissä. 
Kuka tämä on? -En ole varma
Syysmaksiksia ja viimeisenä himalajanmaksaruoho...ihan vähän olen koukussa näihin maksaruohoihin, vaikka ovat tosi mitättömiä niin kuitenkin jotenkin välttämättömiä puutarhassa. Muutoin puutarhan vikat kukkijat jatkavat kukintaansa...

Monet lehdetkin ovat nyt kuin kukkia koreissa väreissään. Koreanperhosvaahtera
Katsura
Korallikanukka
Juudaksenpuu
Tähtimagnolia on oikea hölmöläinen, kun jatkaa kasvuaan liian innokkaana näin myöhään, nyt on räväyttänyt uudet kukkanuputkin
Huiput väriyhdistelmät tarjoilee heisiangervot Lady in Red, Diabolo, Summerwine & Sirotuomipihlaja
Sirotuomipihlaja varistelee lehtiään ja tuoksari kukkii yhä
Lehtiurakka on vielä edessäpäin
Pihan perällä on lakastunutta tunnelmaa, salaisessa lehdossa.
Suuren kukkapenkin lopussa on rappio. Oikealla parhaat lumikello- ja talventähtipaikat, suoraan edessä jouluruusut..
söpö himalajanjalkalehti
Ja iloinen yllätys: callicarpa bodnieri (helmimarja) elää ja hengittää. Luulin sen kuolleen. 
Onnellista syysviikonloppua toivotellen..

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syysvuokkoja & uusi puu

Sadekesän jälkeen olisi toivonut kaunista syksyä, mutta sitä ei tullut.  Pian alkaa kaikki tuudittautua talven unosille. Viime hetken unelmia pyöritän mielessäni. Ja ihan pienesti alan haaveilla myös uudesta keväästä kukkineen ja linnunlauluneen. Kuuntelin youtubesta linnunlaulukaraokea jo kevätikävääni. Keski-ikäistyminen etenee uhkaavasti!  

Olen jo syystalven moodissa, istuttelin hyasintteja kynttilänvalossa (preparoituja) ja tunkaisin vähät syyskukkasipulini jo multaan (mitään haittaa en ole aikaisesta istutuksesta huomannut) ja hyvästelin syyskuntoisen puutarhani. Haikeaa luonnon kiertokulkua. Väistämätöntäkin. 

Tänään oli kaunis päivä. Kärsin ikävä kyllä migreenistä eilisestä lähtien mikä pilasi vähän fiiliksiä. Alkuviikosta päätin vastata viimein kiitollisuushaasteeseen, mutta viikon puolivälissä unohdin jo olla kiitollinen, hih. Teistä lukijoista olen kyllä hurjan kiitollinen kun jätätte niin herttaisia kommentteja ja jaksatte lukea näitä juttuja 🌸

Pörriäisten suosikkeja ovat
Viimeisiä kukkijoita puutarhassani ennen syyssipuleja (krookuksia, myrkkyliljoja) on syysvuokot
Koska kyseessä on lempiperennani, olen istuttanut erilaisia puutarhaan. Tämä on muistaakseni puolikerrottu Serenade. Koska kukinta on myöhässä, voi olla, ettei valkoinen Honorine Jobert ehdi kukkia tänä syksynä, se kun on vasta nuppuvaiheessa
Ylisöpöjä
Jalokello on sekin puolikerrottu ja suloisen kaunis näin syksyllä, vanhempi yksilö yksinkertainen vaaleanpunainen on vasta nupulla

Kurkien huudot saattelevat syyspuuhiani, ne kerääntyvät nyt etelä-Suomeen lentoharjoituksiaan tekemään ja pian lähtevät kauas pois, talveksi. Voisinpa lähteä mukaan
Syysmaksaruohot ovat vielä eriasteisia, osa jopa ensimmäistä kertaa mädäntyneitä sateista. Mutta osa terhakkaasti punertaa kohti syksyä
Sekamelskani paraatipenkin keskivaiheilla sisältää mm. Rodgersioita (valeangervoja), tänä kesänä hankin yhden uuden Irish Bronzen, jonka pitäisi hieman punertaa (mitä ei nyt kyllä tee). Tummemman värinen kasvi kuvassa on Valkolatva chocolate, suklaati. Ja on tuolla jossain alla aika kitukasvuisena höyhenpensas...
Pidän näistä väreistä, vihreästä ja purppurasta

Kasvihuoneen seinustalla tukka-heinä & ruosteenpunainen pieni kryssa
Tänä kasvukautena on monesti tullut todistettua sitä ihmettä, kun monen kasvin kukinta ei edisty viikkokausiin. Niin kävi myös tälle silkkiyrtille, joka on ollut valmiudessa jo heinäkuusta alkaen. 

Hortensioissakin alkaa vasta näkyä pientä punerrusta
Liuskekivipolku on liukas sateilla...kohti pergolaa
Pergolassa on pieni kahvittelupaikka
Toisesta suunnasta, tieltä, voi kurkistaa pergolaan
Nyt tuoksuu Katsura eniten, lehtien pitää olla tuollaisia ruskeita ja kuihtuneita, sään mieluiten pouta niin tuoksu voimistuu ihanaksi hattaraksi
Osa puista on jo pudottanut lehtensä ja se tuntuu rankalta
Hurjan kasvuspurtin teki Nietospensas tänä kesänä, samoin vieressä kauniin pronssinpunainen Taikapähkinä
Nappasin kuvan joain iltana kun oli kaunista. Syysleimujen tuoksua ilmassa.

Pohjailma on selkeästi viilennyt. 
Suloinen pieni Paliblin-syreeni, olen leikkaamalla pitänyt sen pyöreänä. Tänä kesänä siirsin sen ylös penkereelle, vähän jännittää mitä se pitää uudesta paikastaan. Minusta on vain niin kivannäköinen ruusupenkin luona
Siellä se nyt kasvaa, villin pöheikön keskellä
Ekaa kertaa siemenkylvöspunaluppio kukkii, olen niin happy...olen kylvänyt tämän ainakin 7 vuotta sitten ja näin kauan meni
Syyskimikki ehtii varmaan tänä syksynä kukkimaan kun sen kukka-aihioista alkaa kuultamaan valoista
Kesäköynnökset kukkivat vihdoin, hyasintti- ja ruusupavut
Tämän kesän ainoa puutarhaprojekti nytkähti minipikkuisen eteenpäin. Istuttelen paviljonkiin puuseinämää noin yhden puun vuosivauhdilla. Tänä keväänä ostin japaninkirsikan

Ja sain ystävältä toisen, tämän pienokaisen Prunus aviumin
Käytiin Kukkatalon markkinoilla ja repsahdin puuhun, Veripyökkiin. Hinnaksi jäi 8 euroa. Perheen mielestä tämä oli älyttömän makea...
Se istutettiin heti villin penkereen loppuun

Vielä nousee onnelliseksi tekeviä juttuja mullasta, myrkkyliljat
Ja syyskrookukset💎