perjantai 11. elokuuta 2017

Vaaleanpunaista, hipaisu purppuraa

Tunnelmapaloja viime perjantailta, hetkeä ennen kaatosateita. Kukinta on kaksi viikkoa myöhässä ja minä viikon...hihii...Todella rakastuin tähän liljaan. Olen aina hieman vierastanut liljoja, mutta nyt yritän päästä kiinni touhuun...lilja Nightflyer, luonnossa ihan miltei mustanpunainen
Harmaamalvikit kukkivat, ovat minusta kauniimpia robustimpina kuin ruusu- ja myskimalvat
Lisää vaaleanpunaista, hempukkaa. Sanotaan, että se sopii uneksijoille, ehkä sitten minulekin. Tarhajalomalva Elsie Heugh, malva siis tämäkin. Myskimalvat ovat sen sijaan jo lopettaneet


Onneksi nyt on paljon hempukkaa, talven pelko kun on päällimmäisenä. Preeria-angervo


Mesiangervo Kahome, matalampi ja tummemman ruusunpunainen, muutoin tosi samanlainen kuin edellinen
Pieni maanpeiteruusu Fairy. Näitä on ihana poimia muffinseihin ja kakkuihin koristeeksi (intensiivinen leipomuskausi käynnissä, kompostori jo täynnä...)
Punahattu White swan, pidän näistä hirveän paljon
Korkeat hujopit vasten kasvihuonetta ovat itsekylvettyjä punahattuja, joilla meni kylvöstä kukintaan 4 vuotta. Vaaleanpunaisia nekin, eivät vielä ole täysin kukassa. Jouduin tänä kesänä siirtämään tästä näkymästä Pikkusyreenin pois, kun se alkoi blokkaamaan kurjenmiekkojen elintilaa
Vettä on piisannut. Tällä viikolla ollut hellettä. Olen käynyt joka päivä lounastauolla kävelyllä, nauttinut kesästä
Ruusuista osa on niin paljon myöhässä, Munstead Wood on vasta nuppuinen, sillä on lehdetkin tummemmat kuin muilla
Vaaleanpunainen pihaharso
Vaaleanpunainen Virginiantädyke. Olen tädykefani
Suloinen Hagley Hybrid oli jäänyt verhon alle
talon peruja, tuntematon ruusu, joita oli 5, kova talvi 2015/2016 tappoi niistä kolme
Tilalle istutettu Veilchenblau on rehevä
Niin on varjopenkkikin. Vasemmalla Klethra-pensas, keskellä Lady in red-saniainen ja oikealla Katvio
Jokaiseen pergolan pylvääseen istuttamani Ruusunätkelmä kukkii nyt, osa valkoisena, osa pinkkeinä. Minipieni kärhönkukkanen on Mary rose, se on vasta aloittamassa kukinnan...
...lähikuvassa...eikö ole hurmaava? Viticella on hän, kukka kerrottu, pieni ja tummanlila

Pink Annabelle -pallohortensia on vielä vähän vaiheessa, valkoinen jo lopettelemassa kukintaansa
Metsäasteri on suloinen, unelmani astereista on viimein toteutunut. Aster divaricatus
Pihaharson kukkapilvet. Yksi parhaista oman puutarhan leikkokukista
Paviljonki on nyt kauniimpi kun kärhöt alkavat päästä yläilmoihin asti. Pian on riisuttava verhot, tyhjennettävä poreamme, siivottava kesä pois. Niin haikeaa. Onneksi rakastan syksyä todella paljon. Se talvi vain on niin raskas.
Limelight -syyshortensia


Alkukesästä purppiskeiju oli ihan kirkuvan punainen, näin loppukesästä cool jäisen roosa
Syksyn merkkejä ilmassa...punertuvat Ruosteviinin lehdet ja hedelmät
Amorosa -omppu
Tiikerililjat ovat näin myöhässä, purppurakasvi on summerwine-heisiangervo
Köynnösukonhattu on kiivennyt Rusokuusamaan sen kukkanuput roikkuvat alas hauskan näköisesti sieltä täältä. Olen hulluna tähän lämpimän keltaiseen valoon, josta pääsee nauttimaan elokuisin. Siitä tulee niin hyvä ja turvallinen olo.

lauantai 5. elokuuta 2017

Pihahopeat


Kuten tiedätte, olen ollut useamman vuoden innostunut hopeasta. Siitä ilosta esittelen minusta parhaimmat hopeiset kasvit. Paraatipenkin lempparikohdan yleisilme on hopeinen.
Helminukkajäkkärä on helppo, hopeinen lehvästö ja valkoiset kukat. Leviää, mutta helppo nyppäistä pois ja uudelleenistuttaa toivomaansa paikkaan. Kasvupaikka kuiva ja aurinkoinen (minulla kasvaa puolivarjossa), ei vaadi mitään hoitoa. Kaunis.
Sen matalampi versio on Villanukkajäkkärä, joka ainakin minulla kukkii vähän myöhemmin, vasta näin elokuussa. Paahteesta sekin pitää ja kukkii valkoisin kukin. 


Hopeakartiovalkokuusi. Hopeinen kartiovalkokuusi, kaunis ja aina sinihopeinen. Minulla kasvaa keskellä kukkapenkkiä, en varjosta kevätauringolta, hyvin on pärjännyt silti. Pikkuinen satumetsän kuusi. 
Toinen hopeinen kuusi on Sinikuusi Baby blue. Tämä on noin kolmivuotias ja kasvanut paljon, on säilynyt täysin hopeisena ja on kaunis. Paikka on tosi kuiva, puiden alla. 


Hopeiset lehdet on myös monilla neilikoilla, tässä vasemmalla Palleroneilikka ja oikealla neilikka, jonka olen saanut äidiltä (ei nimeä). Näissä hopeanhohtoisissa neilikoissa ihan parasta on myös niiden talvivihreys. Maistuvat hurjan hyvin myös jänöjusseille, mutta toipuvat hyvin talviruokailuista. 
Suorastaan hämmentävän hopeinen on Kissankäpälä, joka peittää kuivia hiekkamaita. Leviää hitaasti kauniiksi hopeisiksi matoiksi ja kukkii kissankäpälöillä, mikä on järkyttävän söpöä. Minulla on vaaleanpuna-, puna-, ja valkokukkaista versiota, isompikukkainen Kollinkäpälä (valkoinen) on oikeasti kuin kissantassu!
Lempihopeani on Nukkapähkämö, sen pehmeät aasinkorvat ovat kuin samettia..tämä on yleensä kasvi, josta kaikki kysyvät mikä tuo on? Se on niin eksoottisen kaunis ja kuitenkin helppo. On olemassa kukattomia versioita, jotka toimivat vain maanpeitehopeana, mutta itse pidän enemmän tästä kukkivasta versiosta, joka on häkellyttävän kaunis ja lisäksi pörriäisten suosiossa. Upea on myös talventörröttöjänä. 
Mikä tahansa kasvi näyttää kauniilta sen seurassa, kuten tässä esimerkiksi purppurakeijunkukat, peruukkipensas ja pihaharso rosea

Keijunkukka Silver Scrolls on tosi ihana...on säilynyt hopeisena aina, mutta lehdet kuultavat alta viininpunaisina, siksi sopii erityisen hyvin purppurakasvien seuraan. Nyt tosin hiukka vihertääkin, kun on ollut aika heavyt sateet.

Hopeiset kasvit ovat parhaimmillaan kuumassa auringossa. Puutarhani on yleensä ottaen aurinkoinen ja kuiva, joten kuivuutta kestävät hopeakasvit sopivat tänne erityisen hyvin. Tosin nyt on kolme kesää satanut rivakasti, tulee testattua näiden hopeisten sateensieto samalla. Raportoin miten sitten käy ensi kesänä. Jossain vaiheessa olin kovinkin innostunut hopealusikoista ja muista keittiökapistuksista. Mutta ehkä hopeat sopivat sittenkin paremmin pihalle...
Sitten on vielä osasto koelabra eli yritän jatkaa paraatipenkkiä leikkimökin suuntaan hopeanhohtoisena. Tämän näkymään se tyssää nyt. Reunuksena on Verikurjenpolvea ja leikkimökkiin penkki päättyy päivänliljoihin ja iriksiin. Penkin keskiosa on silkkaa kuunliljaa...
Saaripalstalta sain Harmaaminttua, jonka istutin tänne loppuosaan, sen pitäisi levitä ja toivottavasti sen vielä tekeekin. Oikea minttu ja vaatii kai hieman kosteampaa maata, katsotaan miten sen käy. Lilat kukat, kaunis tämäkin, todella. 
Hopeisista hopeisin on Hopeamaruna, ollut jo monen monta vuotta, muttei leviä kuten toivoisin ja kasvutapakin on aika ohut. Mutta ehdottomasti kaunis on.
Eli testikasveihin. Ensimmäisenä Silkkimaruna eli Artemisia Pontica. Menettää kuulemma hopeanhohtoaan varjossa ja märässä. Eli tutkaillaan. Jaan tämän ensi kesänä jos on vielä kunnossa. Marunakasvit ovat allergisoivia, mikä on niiden puoli puoli. Varsinkin pajuallergikoille, joihin itse kuulun. Jostain kyllä luin etteivät tälläiset pitkälle jalostetut kasvit aiheuttaisi niin paljoa allergiaa kuitenkaan. No, toisaalta aivan sama jos muutaman kuukauden vuodesta niiskuttaa.

Testikasvi 2. Hopeatädyke. Hopeinen lehdistö ja siniset kukat, kukkii näin heinä-elokuussa. Kokeilen nyt miten selviää talvesta. 
Ja sitten tämä jo aiemmin esitelty Purppura-alpi, jolla on upea hopealehdistö ja purppurakukat, täydellinen kasvi siis. Talvenkesto jää nähtäväksi, myyjä oli ostanut saman ja mietti samaa, että miten hyvin talvehtii...
Kesäkukkien hopea-aatelia edustaa Hopeaputous, joka näyttää kauniilta riippuessaan mistä tahansa astiasta, vaikka amppelista
Hopeasyysvuokkojen nuput ovat suloisen hopeaisia ja antavat lupauksen syyskukinnasta. 
Tuhannet kiitokset vielä haasteesta vaaleanvihreää-blogiin! Ja vielä Vaarintorppa-blogiin myös iso kiitos!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Elokuu ~pimenevien iltojen ja sadonkorjuun kuukausi

⚛☮Kesä sujahti ohitse, arki alkoi. Tuli elokuu. Puutarha on kypsynyt, ränsistynytkin, keltaisia lehtiä on siellä täällä.
Siirtoja olen joutunut taas tekemään, usein tulee istutettua kasveja väärin...valkoreunukselliset kuunliljat siirtyivät toisen samanlaisen seuraan eli Laikkukirjokanukan ystäväksi, villiin kuunliljapenkereeseen valoisuutta tuomaan, kielojen seuraan. Edessä näkyvät korkeat kasvit ovat syysleimuja, jotka ovat aloittaneet kukintansa juuri
Purppuraa ja hopeaa....uusi kasvi shoppailukierrokselta, Purppura-alpi Beaujolais, yhä heikkona viiniaiheisiin nimiin...



Kesäprojekti on ollut jatkaa hopeapenkkiä loppuun asti kuunliljojen eteen ja verikurjenpolvien taakse. Aikamoisen sotkun olen saanut aikaiseksi, puuh. Täytyy vähän koelabrailla, jotta tietää mitkä kasvit tässä viihtyvät. Kokeilen tässä nyt hopeamarunaa ja helminukkajäkkärää toisaalta penkistä siirrettynä sekä uutena hopeista hopeatädykettä (joka on kylläkin sinikukkainen).
Hopeatädyke
Toisessa suunnassa keijunkukat ja tummakurjenpolvi hallitsevat penkkiä
Keijunkukka cappuccino on maitokahvinruskea, sateet vaan viherryttäneet häntä hieman. Tämä on vanhin keijunkukistani, varmaankin jo 8-vuotias ja rehevin myös

Myöhäiskesän kärhöt aloittelevat hiljalleen kukintaansa, historiallinen Étoile Violette, ranskasta 1888. Juuri avautumassa ovat muut myöhäiskesän kärhöt

Kevätpenkki on myöhäiskesästä raivostuttavassa kunnossa...koska kukinta on reippaasti myöhässä, punahatut eivät kuki ihan vielä. Kutsun kurjenmiekkoja kukkapenkkien surffareiksi, ne kun halkovat ilmaa terävine lehtineen. Ja kun en osaa lopettaa ajoissa, sai tämä penkki kaksi uutta kurjenmiekkaa tänä kesänä, valkoisen ja vaaleanpunaisen. Tähän on haussa vielä joku täytekasvi, joka toisi ilmavuutta ja kauneutta loppukesästä. Yritin akileijaa, muttei toiminut. Jotain herkkää...

Pelargonien väliin keväällä istettu riippakasvi on Viitasammakonputki, laitan sen maahan talvehtimaan ja takaisin ensi keväänä, se on ollut ihana koko kesän
Hanhikit (ei ne keltaiset koulunpihapuskat (OMG)) ovat lemppareita, Nepalinhanhikki ja Verihanhikki, kerrottu
Verihanhikkina olen tämän ostanut, vaikka joissain taimistoissa myydään Meksikonhanhikin nimellä, oli miten oli, hän on kaunis ja verenpunainen, kuuma pakkaus
Kasvihuoneen kesä sujui ok. Salaatteja on syöty. Kylvin isoon sinkkiastiaan sekoituksen kaikkea. Mangoldia, basilikaa ja perennoja (neilikkaa ja silkkiyrttiä valkoisena, asclepias). Kaikki iti hyvin. Kasteluvedestä ei ole ollut pulaa, sadevesi on riittänyt, yhden kerran haimme kunnan pumpulta vettä



Yhä luonnonkukkainnostuksessa kylvin myös kamomillasaunioita, täytyy vielä siirtää ne maahan, monivuotisia kun ovat ainakin etelä-Suomessa. Vähän kuin reunuspäivänkakkara, mutta pienempi ja hennompi ja tuoksu on omenan. Hiekalle (alla) kylvin viime syksynä valkokukkaista ajuruohoa, se on kukkinut kauniisti keväästä asti.


Siemenkylvöistä lilat kaliforniantuliunikot paljastuivat karmeiksi ripsureunaunikoiksi, osa hukkui sateisiin matkan varrella tosin
Tomskut punastuivat vihdoin, potaatit olisi kannattanut nostaa jo aikoja sitten, mutta se on jäänyt....mullat sain sentään kaikille viherkasveille vaihdettua kottikärryssä, helpompaa kuin sählätä mullat pitkin poikin sisällä
Amppeliherneistä tuli satoa kasvihuoneessa (tavallisia herneitä kylvettynä amppeleihin). Maahan en herneitä enää viitsi laittaa, joku lintu syö ne aina muutoin...

Perennakylvöt kasvihuoneessa sujuivat paremmin, kuin taivasalla sateisiin hukkuneilla (pienikokoinen valkoinen lupiini onnistui ulkona kesti monet vedenpaisumukset kylläkin). Dierama Blackbird, Enkelikaari lienee hänen suomenkielinen nimensä, ei välttämättä talvehdi...itämiseen meni kauan
Kasvihuoneessa vironmuratti valloittaa hiljalleen nurkkia omasta istutusnurkastaan käsin. Olen leikellyt tästä pistokkaita, juurtuivat hyvin


Ruusuja on vaikea olla palvomatta.... Honorine de Brabant, joka on raidallinen ja tuoksuva bourbonruusu
Sen seuraan yritin mätsätä näemmä samansävyistä liljaa, jonka on pakko olla Tiikerililja Night Flyer, se on vielä supussa, korkea hujoppi

Louise Odier, uudemman kerran, tämä on ollut uskollinen ystävä puutarhassani, tämäkin Bourbon
Cool laventelinlila Veilchenblau, köynnösruusu, saunan akkunalla
Pienoiskukkapenkki kasvihuoneen luona sai maksaruohoreunuksen vielä, more is more...joskus mua harmittaa, kun en osaa lopettaa ajoissa
Metsäkastikka tuo niittyfiiliksen kukkapenkkiin


Katsura punastuu. Mustaselja on sen sijaan aina musta. Aluskasvillisuutena on tarhavarjohiippoja.



Kellokukkapenkissä utuinen tunnelma, kun morsiusharsot aloittavat kukintansa. Kelloista tässä Herttakelloa, Pisamakelloa, Tähtikelloa ja jotain muutakin kelloa lienee. Hyvä kuivuudensietokyky näillä, tähän ei tule pisaraakaan vettä


Mustilanhortensia on kaunis ennen kukintaa, hortensioiden aika alkaa
Kesäshoppailut: kaksi kirkasta tuikkualustaa ja fakiiri (tuo missä kortti on). Sitä voi käyttää korttitelineenä tai maljakon pohjalla, jolloin siihen voi asetella kukkavarret. Löysin kauppakeskuksesta kierrätyskeskuksen hihnan, jonne olen kiikuttanut pussitolkulla tavaraa. Pakko karsia kamaa. Kukaan ei elä täällä ikuisesti!

Arabella -kärhöstä maljakkoon leikattu palanen yllätti kukinnalla


 Aamulla ilma on jo pimeää, kun herään. Olen oikeastaan huojentunut, kun ei enää tarvitse odottaa, kesän lämpöä. Syksy on uusi mahdollisuus. Mieli askaroi jo syyssipulien parissa. Seuraavaksi kukkivat syysleimut, hortensiat & liljat. Onnellisia elokuisia päiviä  kaikille toivotellen♥