lauantai 30. syyskuuta 2017

Syyskuun loppuessa

Viikossa syksyistäminen on edennyt. Maisema on muuttunut riemunkirjavaksi ja samaan aikaan sameaksi vesivärimaalaukseksi. Syysvärien kehittymisen seuraaminen on innostavaa. Pyykkinarullekin on jäänyt viiniköynnöksen lehti kuivumaan

Seuraavassa kuvakavalkadi kauniita puna-keltaisia syysvärejä
Rusotuomipihlajan pinkkipuna
Perhoangervon kullanpunainen
Jalokellon väkivaltaisen kauniit syysvärit

Isotuomipihlajan oranssinpuna
Rusokirsikan lempeää oranssia, hetkeä ennen kirkuvaa punaa
Villiviinin puhdas punainen

Ihana Japaninvaahteran kirkuva puna

Juudaksenpuun oranssinpunaisuus & kuunliljojen keltaisuus taittuu kirsikan väliväreihin. Yksi sydän loistaa valoa teille
Yksi kiinnostavimmista syysvärittäjistä: onnenpensas

Hyvin kaunis on Ruusunätkelmän helmiäisvalkoinen
Häkellyttävän erikoinen Waterlily -syysmyrkkylilja

Pieni ja sievä Kissankello, jonka kylvin viime kesänä ja taimet kotiutuvat kasvihuoneen luo 
Syyssahramien kukintaanlähtö etenee, nämä ovat valkoisia
Kolmen kopla. valkoinen yksinkertainen syysmyrkkylilja
Upea aprikoosinsävyinen Lichfield angel -austinruusu

Ja vielä on hortensiat
Pallohortensiat tekevät vielä pieniä limenvihreitä kukkia. Huikea 2 kk kukinta-aika!
Tavalliset hortensiat muuttavat väriään
Vanhan roosan Annabelle-pallohortensian pienet pallot

Vielä kukkii laventelit vaikka kuunliljat kellastuvat
Syyskimikki pinkkiytyy kukintansa loppua kohti
On punaa, lilaa & vihreää. Roaylty-koristeomena, villiviini ja kuihtuneet nauhukset

Viime hetken kasvishoppaukset tänään Puutarhanikkareilla (suloinen perheyritys pk-seudulla, jota tuen 100%)
Olin hieman haaveksinut Konnanyrtistä muutaman vuoden, nyt löytyi sekä valkoinen että roosa eurolla. Lisäksi parilla eurolla Lysimacchia Autumn snow (=syyskuun lumi). Siitäkin olin ehtinyt unelmoida. Ostoskoriini pesiytyi vielä kaunis syysmyrkkylilja "giant" (kuva alla), eli syysmyrkkyliljakokoelmani kasvoi sittenkin yhden sipulin vuosivauhdilla, mistä olen todella onnellinen. On ihmeellistä kuinka ne kukkivat ilman vettä ja maata. Olen näitä harrastanut ensimmäisestä puutarhastani asti enkä tahtoisi harrastuksesta luopuakaan. Nämä myöhään kukkivat kasvit (=kaikki jotka tällä kertaa löytyivät) ovat oikea ilo ja onni. On outoa miten tänä vuonna olen ostanut vain perennoja. Rakastan kuitenkin enemmän puita & pensaita. Ei ole tullut mitään haaveissa olevaa vastaan.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Syksyn pieniä/suuria aarteita


Harmaiden syyskuun päivien jälkeen aurinko. Ihanaa viikonloppu ja lepoa. Aikaa nauttia yhdentymisestä puutarhan kanssa ja haistella syysilmaa, jossa tuoksuu sienet (yök) ja makoisat omput. Puutarhan absolut viimeiset kukkijat aloittavat ja on hauska kulkea tutkailemassa sipulikukkia, joita maasta nyt nousee. Tämä pikkuinen on colchicum alboplenum (syysmyrkkylilja), valkoinen ja kerrottu. Syksyn sipulikukkien kanssa on ihan sama juttu kuin keväällä, on yhtä innoissaan, toiveikas & ilahtunut jokaisesta pienestäkin nykeröstä, joka mullasta kurkistaa ilostuttamaan pimeneviä päiviä
Ihan edellisen vierestä pitäisi nousta pilkullisia syysmyrkkyliljoja, agrippinum. Sipuli on aarteeni, johon olen tosi ihastunut...tänä syksynä jätän myrkkyliljan istuttamisenkin väliin ja nautiskelen näistä jo olemassaolevista
Muutamasta paikasta nousee myös silkkisiä kerrottuja Waterlily-syysmyrkkyliljoja, joilla on jo lähemmäs 10 vuotta ikää
Syyskrookuksia (crocus speciosus) eri väreissä hivuttautuu esiin mullasta. Rakastan syyskrookuksia lähes enemmän kuin kevätkrookuksia. Näistä oli iloa pitkälle syksyyn viime vuonna, joulunpyhinäkin poimin muutaman maljakkoon. Tähän kasvihuoneen sisäänkäynnin reunaan upotin myös kesällä kylvetyt Dieramat (enkelikaari). Itsellenikin on arvoitus miten muistan olla kitkemättä ruohon näköiset kasvit pois...tai sitten ne kuolevat Suomen talvessa pois
Pieniä päitä kurkistelee sieltä täällä, tässä kohtaa on vielä arvoitus mitä näistä muotoutuu. Puutarha on täpösenään sieniä. Kukat ja sienet on omituinen yhdistelmä ja paras syysharrastukseni onkin kulkea pihalla potkiskelemassa sieniä kumoon. Samalla nautiskelen syysvärien energisoivasta vaikutuksesta
Mahonia, Kivikkoalvejuuri & kaunis ja korkea Perhoangervo. Hoivailen puutarhan ohessa flunssapotilaitani, itse vielä tanakasti pystyssä. Syyslomaan on yhä kolme pitkää viikkoa. 
Puutarhassa oikeastaan ei ole enää mitään järkevää tekemistä kuin lehtien putoamisen seuraaminen. Ajatukset ovat jo suuntautuneet sisäkasveihin  ja sisäsipulihommiin. Ensimmäisen amarylliksen sain hoivailtua multiin ja ikkunalle kasvamaan. Tässä on amarylliksen lapsia liuta. Mitään kevätsipuleja en jaksa nyt ruukkuihin ährätä.
Puutarhan toiseksi viimeisiä kukkijoita ovat:

Syyskimikki Brunette alkoi viikolla kukkimaan. Sen tuoksu on voimakas ja minun nenuuni haisee aivan esanssiselta vessanpesunesteeltä, hyh. Yksittäiset kukat ovat kyllä hurjan sieviä, kuin pieniä kirsikankukkia.
Eikö ole ihana pikkusyreenin väritys?
Pinkki lumimarja (Mother of pearl) on myös ylisöpis syysväreissään ja pinkkine marjoineen. Muutoinhan on melkoinen risukasa koko puska
Viimeisiä ruusunkukkia viedään, Fairy-maanpeiteruusu
Muutama hassu vielä aloittelisi, nämä ovat ruusuja, jotka normaalikesinä kukkivat heinäkuun puolessavälissä. 
Kuka tämä on? -En ole varma
Syysmaksiksia ja viimeisenä himalajanmaksaruoho...ihan vähän olen koukussa näihin maksaruohoihin, vaikka ovat tosi mitättömiä niin kuitenkin jotenkin välttämättömiä puutarhassa. Muutoin puutarhan vikat kukkijat jatkavat kukintaansa...

Monet lehdetkin ovat nyt kuin kukkia koreissa väreissään. Koreanperhosvaahtera
Katsura
Korallikanukka
Juudaksenpuu
Tähtimagnolia on oikea hölmöläinen, kun jatkaa kasvuaan liian innokkaana näin myöhään, nyt on räväyttänyt uudet kukkanuputkin
Huiput väriyhdistelmät tarjoilee heisiangervot Lady in Red, Diabolo, Summerwine & Sirotuomipihlaja
Sirotuomipihlaja varistelee lehtiään ja tuoksari kukkii yhä
Lehtiurakka on vielä edessäpäin
Pihan perällä on lakastunutta tunnelmaa, salaisessa lehdossa.
Suuren kukkapenkin lopussa on rappio. Oikealla parhaat lumikello- ja talventähtipaikat, suoraan edessä jouluruusut..
söpö himalajanjalkalehti
Ja iloinen yllätys: callicarpa bodnieri (helmimarja) elää ja hengittää. Luulin sen kuolleen. 
Onnellista syysviikonloppua toivotellen..