Hei kevät!

Ehkä kesästä tulee ylisöpö näiden verhojen kanssa. Ehkä kaikki meneekin hyvin. Näsiä vakuuttaa.

 Tänä vuonna en ole melkein uskaltanut ollenkaan innostua keväästä tai juhlistaa sitä saapuneeksi. Se karkaa aina pois. Vieläkin pelkään. 

Sinivuokot ovat kuin läikehtiviä jalokiviä puiden ja pensaiden alla. On käsittämätöntä miten kaikissa kukissa voi olla erilainen sinisen sävy. Myös niissä metsässä kukkivissa. 

Huojentavaa on ollut nähdä taas näitä karvapeppuja touhuamassa. 

Scilla mischtschenkoana 'Tubergeniana' eli persiansinililja on nykyään oma suosikkini.  Leviää kauniisti eli kukkii joka kulmalla. Sitruunaperhoset tuntuvat pitävän tästä. 

Kuitenkin: kauneinta, parasta ja toivoa herättävintä koko maailmassa on pullistuvat puiden ja pensaiden nuput. En saa niistä koskaan kyllikseni ja omien keväitteni kohokohta on kun ne pitkän odotuksen jälkeen avautuvat. 

Paviljongin kauniit verhot ovat hajonneet vuosien saatossa ja löysin jemmoista vain nämä mansikkajäden väriset, niiden täytyy kelvata. Virittelin pääsiäisenä, kun oli hetken kesä. 

Paviljongissa kirsikoiden nuput 🌸 Tuo pienempi pullea on kukkanuppu.

Kesästä on tulossa kaikkien aikojen köyhin kesä hintojen nousun vuoksi. Ruukut jätettävä tyhjiksi. Onneksi kylvetyt siemenet ovat itäneet, ehkä niistä saa vielä jotain väriä kesään. Kasvibudjettikin on minimaalinen enkä ole tilannut kasveja enkä siemeniä koko talvena kaikista houkutuksista huolimatta. Onneksi hamstrasin siemenet alesta viime vuonna. Täytyy myöntää, että olen osittain tästäkin syystä menettänyt elämäniloni lähes kokonaan. Toinen taustatekijä on maailman kovuus, en oikein tahtoisi olla mukana oikein missään mitä nyt tapahtuu. 

Vihreys on nyt niin lähellä, hipaisu lohtua. 

Ihastelen yhdessä perhosten kanssa marjakuusien ja krookusten yhdistelmää. Lajike on Crocus tommasinianus 'Barr's Purple'.

Istutuskaipuuseen ajattelin tehdä kasvisiirtoja, sitten kun pystyn. Talvivihreiden kasvien ohella pienten aidanpätkien kasvattelu & leikkuu on intohimoni kohde tällä hetkellä. Joten kyllä nyt marjakuuset ja taikinamarjat saavat kyytiä. Eturinteestä pitää pelastaa kärsiviä kasveja. 

Vitipensas (Abeliophyllum distichum) aikoo monen vuoden tauon jälkeen kukkia, miten jännittävää. 

Tämä on kuin valkokukkainen onnenpensas, ostin sen joskus Mustilan arboretumista.