perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pientä ja herkkää

Pienenä lemmikin ohella lempikasvejani oli harsokukka. Kylvin niitä joitakin vuosia sitten siemenestä ja iloitsen joka vuosi pienestä hörhelömäisestä kukinnasta. Tarkoitus oli saada harsokukista kumppani ruusuille samaan tyyliin kuin kukkakimpuissa on (erityisesti vanhanajan kukkakimpuissa), mutta istutin suurimman osan taimista väärään penkkiin. Hups, siellä kukoistavat ja vain tämä pieni tupas jäi ruusujen seuralaiseksi. 
Lidlistä löytyi kaunis valkoinen Laventeli. Yritän istuttaa ensimmäistä kertaa sen talvehtimaan maahan. Olen tehnyt paljon kesäkukkalaventelikylvöjä aikoinaan parvekkeella, mutten omistanut silloin vielä puutarhaa. Tuoksu on minusta hieman paha samoin kuin timjamilla. Makuasioita. 
Ilta-auringon lumossa Ruusumalvoista tulee maagisia
Olen aina ihmetyksellä ihastellut ihmisiä jotka hurahtavat tiettyyn kasvisukuun. Minulle ei sellaista yhtä tiettyä ole vielä löytynyt enkä ehkä muutenkaan ole täysin keräilijätyyppiä. Siihen tarvitaan parempi luoteenlaatu. Lähimpänä kasvihurahdusta on ehkä tädykkeet, niitä tekisi hieman mieli keräillä. Minulla on vain yksi. Virginiantädyke (Veronica virginica 'Pink Glow'). Korkea hujoppi toimii pionitukena, värissä on hento pilkahdus vaaleanpunaista. Kukinto on hento olemukseltaan. 
Mustilan tavallisesta taimitarhasta ostin reissulta yhden lisää, Tähkätädyke Pink Goblinin. Vaaleanpunainen näemmä sekin. Haaveilen niistä tummansävyisistä tädykkeistä. Kuvassa taustalla sinkkiämpärissä kasvava Norjanangervo. Voi ihan hyvin, toistaiseksi. Katsotaan taas miten ensi talvi sujuu. 

Puutarhassa on tosiaankin nyt paljon pientä ja hentoa suloa. Lumikärhökin.
Vastaostettuun Koreanvaahteraan olen aika ihastunut jo. 
Mustilasta "varastin" myös kuusenkävyt, suuret. Jonkin ison kuusen käpyjä, en ole varma minkä. 
Superhelle saa Syyskimikki Bruneten kukkimaan etuajassa tänä vuonna, yleensä kukkii vasta syyskuussa
Äitienpäiväruusu jaksaa vielä ovenpielessä lähteä uuteen kukintaan

On todella kuumia päiviä ja lämpötila sisätiloissakin pysyttelee +30 asteessa. Kärsin hieman, mutta yritän olla valittamatta. Ainoa pelko on, että tähän tottuu ja pian paleltaa todella kun lämpötila laskee alle kahdenkymmenen. Kasvit ovat jo tottuneet lämpöön ja paahteeseen tässä pihassa. Pyrin hieman lisäämään varjopaikkoja pikkuhiljaa, mutta kuuma ja aurinkoinen piha on omanlaisensa.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Hellettä & Mustilaa

Kurkistus heinäkuiseen hellepuutarhaan, illat pimenevät pikkuhiljaa, pian on aika sytyttää kaariporttiin valot

Saniaisia löytyy kylväytyneenä sieltä täältä, varmaan lintujen kuljettamina

Minusta Mustaselja on niin kaunis

Paraatipenkissä Keijunkukat ovat uhkeita ja hienon värisiä, vasemmalla Jalokello, taustalla Nukkapähkämöä & Peruukkipensas
Naapurilla on upea kivimuuri, olisipa itselläkin varaa tälläiseen. Onneksi on rajalla ilona.
Kaiteet on maalattu vihdoin, oikein hohtavat valkeuttaan ainakin hetken

Sitten Mustilaan, oli mukavaa käydä vaikka olikin aivan liian kuuma päivä. Kahvilassa mutustelimme jotain pientä ja kiersimme kierroksen metsäpuutarhassa. Ostojakin tein. Kahvilassa oli pieni taimimyymälä, jossa kaikenlaista erikoisuutta (ja tavallistakin). 
Ostin Vitipensaan (Abeliophyllum distichum). Pitäisi kukkia aikaisin lehdettömänä valkoisin kukin. Kokeilu.
Kaksi pientä vaahteraa ostin myös. Kuvassa on Koreanperhosvaahtera, joka jää parimetriseksi ja pensasmaiseksi. 
Ja Koreanvaahtera jossa on tosi hieno punainen runko. 
Mustilassa oli ihania Siipipähkinäpuita, en ole koskaan ennen nähnyt niiden kukkivan...
Ja hienoja kaarikäytäviä muun muassa vanhoista Syyshortensioista

Mantsurian Jalopähkinöitä oli paljon, niiden lehvästöjen alla oli kuin paratiisissa
Alppiruusuihin ja Atsaleoihin ovat erikoistuneita, niistä en vain niin jaksa innostua
Puutarhassa on vielä haalistuneita kaunottaria...puutarhan alkuperäisiä kasveja tämä Ritarinkannus, haaleansininen ja harva 

Hagley Hybrid -kärhöt haalistuvat ja pudottavat terälehtensä. Pian syksy kolkuttaa ovelle. 

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Puutarhakäsityöläinen

Ensimmäiset tuoksuherneet kukkivat (värisekoitus)
Ruusujen aikaa...niitä tupsahtelee sieltä täältä eri väreissä..nämä kasvavat ovenvieruspenkissä Pikkutalvioiden kanssa
Värikylläistä, Sailalta saatu Rusopäivänlilja on tosi kaunis, kiitos kovasti, edelleen mieluusti antaisin jotain vastalahjukseksi jos löytyy...
Ruso kasvaa yhdessä Mustaseljan kanssa, minusta sopivat hienosti yhteen
Viherpeukalot-ruusu on hellyyttävä. Yöpöydällä nyt ruusukirjoja, luen ja yritän ymmärtää...kesähaastetta. Olen huomannut, että usein niillä ruusuilla joiden kukkia erityisesti ihailen on sameanvihreät lehdet. Osalla on kuitenkin tälläiset kiiltävät ja kauniit lehdet. 
Kasvihuoneesta satoa, käyn joka aamu hakemassa ruisleivän päälle Romainesalaattia, lemppariani
Kirsikkatomaatteja myös. Ensimmäinen kasvihuonekesä on kokeiluja ja innostusta täynnä, ehkäpä tomaatintaimet kannattaisi ostaa valmiina keväisin kuten tämä yksilö. Satoa saa heti kesäkuussa eikä vasta elokuussa.
Metsämansikka elelee kasvihuoneessa tuoksun vuoksi, on ihana avata ovi ja tuoksutella ilmaa. Kasvihuonehernekokeilu onnistui ihan kivasti, pieniä mutta makeita palkoja olemme mutustelleet. Ulkona herneet on usein popsittu fasaanien toimesta ennen itämistä. Vaikka asumme kaupungissa on tämä varsinainen luontopiha varmaankin suurten puiden ansiosta. Oravat, ketut, fasaanit, peurat, jänikset ja suuri määrä lintuja pyörii pihalla jatkuvasti. Naapurustossa elelee myös kyitä. Toisaalta kodikasta, toisaalta hankalaa. Sopeuduttava on. 
Riippapelargonit ovat suosikkejani, pidän niiden nahkeista kaunismuotoisista lehdistä ja kukat ovat herkempiä, lamoavan kasvutavan ohella siis. Lisäksi ovat aika helppoja talvetettavia kuistilla. Pistokkaita otan kun alkavat olla liian suuria tai risuisia. Lähtevät kesälläkin helposti kasvuun. 
Sain ystävältä tuliaisiksi hienon lyhdyn joka sopii intialaisen sermin kaveriksi. Lohtua pian pimeneviin iltoihin. 
Ja kasvihuoneen edustan kausikimpussa on nyt Kuunliljan kukintoja

Olen niin iloinen kun tänään sataa (kolmen viikon tauon jälkeen). Ennen sadetta ehdin leikellä kuihtuneet kukinnot kukkapenkeistä, tuloksena siistimpi yleisilme. Nurmikon reunat revin usein ihan käsin vaikka olisi kanttauslapiokin, tykkään tehdä käsin töitä. Puutarhakäsityöläinen siis. 

Harkinnassa on reissu Mustilaan ensi viikolla. Tuskin maltan odottaa. 

torstai 17. heinäkuuta 2014

Varjopenkki

Keväällä istutin elämäni ensimmäisen hyvin pienen varjopenkin syreenien ja kirsikoiden katveeseen. Helteillä huomaa selvän eron varjossa olevassa maassa, se on kosteaa ja muhevaa. Tässä kuvassa on koko komeus. Tyypilliseen tapaani on eri kasveja sikinsokin eikä tyylikkyydestä tietoakaan, mutta omaa silmääni tietysti miellyttää. Toivon voivani laajentaa tätä vielä hieman. Yleisvärityksenä on valko-vaaleanlila-vaaleankeltainen. Olisi mukava saada jokin lehdistöltään vaalea kasvi mukaan. Mutta katsellaan, pikkuhiljaa. 

Katviossa on ehkä kukkanuppu, en ole itse koskaan nähnyt kasvin vielä kukkivan (vaaleankeltaisin kukin).

Soreahiirenporras Lady in red on kyllä kaunis, mutta pieni pettymys...punaista en kyllä mitenkään löydä tuosta varresta.

Syysvuokko Whirlwind, ei vielä tietoa kukkiiko tänä syksynä...muissakaan syysvuokoissa ei vielä nuppuja näy, ovat niin myöhäisiä. Valkoiset kerratut kukat pitäisi olla. 
Jaloängelmä Hewitt´s Double, ei varmaan kuki vielä tänä vuonna (vaaleanliloin kerrannaisin kukin) mutta lehvästökin on hyvin kaunis.

Toisessa reunassa penkki päättyy Mustilanhortensiaan joka aloittelee kukintaa parhaillaan

Sen vieressä kasvaa valkokukkainen Valkokletra, kukkanuppuja ei ole vielä näkynyt. Valkoiset kukat tässä yksilössä.
 Varjopenkin edustalla on Jasmike pudottanut terälehtensä nurmikolle...romanttista...
Ensimmäinen Ruusumalva avautui, näistä tykkään hulluna ja ovat niin helppojakin

Kiva yhdistelmä on tummat lehdet ja vaaleanpunaiset/lilat kukat, Kurjenpolvi kyseessä (Dusky Crug)

Pallerolaukat ovat erityisen hienoja Mustaselja Black Lacen seurassa

Rumiakin on...Siperianpallo-ohdake jonka kylvin siemenestä muutama vuosi sitten kukkii kauhurinteessä. Kerrankin kauhurinteeseen sopiva kasvi! 

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Nautiskelua

Tykkään itämaishenkisistä aineksista, tässä kuvassa oikealla Kirsikkaluumu Punainen Paroni 
Japaninvaahtera Dissectum Garnet, sain pienen Japaninvaahterakuumeenkin, uskaltautuisinkohan ostamaan toisen? Tällä ensimmäisellä on ikää viisi vuotta ja on talvehtinut vaikeuksitta ilman talvivaurioita. Tosin takana on neljä lumitalvea ja yksi superleuto. 
Kivikossa etualalla Mantelikirsikka ja tuo värikäs on Katsura.
Toin vihdoin ulos tummakukkaiset riippapelargonitkin
Ruosteviini alkaa jo muodostaa kattoa pergolassa

Vuorikärhö on valtavan reheväkasvuinen, tämä lajike on Fragrant Spring. Pidän siitä Viiruhelpiin sekaantuneena. Kaunista. Ei kuitenkaan kuki, on talvenarka.
Ruosteviini on aika hyvä näkösuojakasvina, kuva pergolan toiselta puolen
Kääpiöperuukkipensas on osoittaunut suloiseksi ja pysyy yhtä tummana koko kauden. Toivottavasti talvehtisi hyvin. 

Eilen kirjoittelin ettei ole mitään odotettavaa..onneksi löysin Punahatut, ihania kasveja jotka aloittavat kukintansa pian. 

Kruunuvuokot aloittavat vihdoin kukinnan jee

Ja vielä on ruusuja nuuskuteltavana, Viherpeukalot -ruusu

Ja se alkuperäinen tuntematon köynnösruusu..kaunis...

Jatkan puutarhasta nautiskelua, tänään vaihtoi muutama kasvi paikkaa ja siivoilu jatkuu. Pikkuisen sadetta saatiin jälleen. Onko kuvat jo liian suuria katseltaviksi, mitä luulette?