En ole saanut kirjoitettua tänne vaikka on ollut kaunista. En ole vain jaksanut avata konetta muutoin kuin työajalla. Olen taas raivaussiivonnut vuoden mittaan kertyneet kasat, pitänyt kirppistä ja maalannut. Lukeekohan tätä edes enää kukaan..? Taitaa aika olla blogeista ajanut ohitse, pitäisi varmaan lopettaa tämäkin.
Kesä on tuntunut pitkältä syksyltä. Kesän saldona liuskekivilattia valmistui paviljonkiin ja se on mielestäni todella upea. Kiitos miehelleni, joka tämän urakoi. Kivistä innostuneina totesimme, että laitamme hiljalleen koko hiekka-alueen liuskekivetykselle. Jaksamisen ja rahavarantojen mukaisella tahdilla.
Istutin kaksi pyökkiaidannetta ja tuija-aidan, jotka toistaiseksi ovat selvinneet. Aitakuumeilen jatkuvasti (avoimet näkymät ovat kauheinta mitä tiedän). Likusteriaidanteen leikkasin vielä alas; se kasvaa tuskastuttavan hitaasti, mutta on ihastuttava muutoin.
Talvivihreähurahdus poiki alppiruusuja liuskekivikäytävän luokse, ne ovat jotenkin selvinneet kuivuudessa.
Käytävällä on jotenkin viehättävä tunnelma ja alue vihreä ympäri vuoden. Vaikka aita on jo korkea, luikertelee jostain kuitenkin riittävästi aurinkoa köynnösruusuille.
Kaikki on taas kasvanut paljon ja puutarhasta on tullut yhä enemmän kurissapidettävä. Japaninverivaahtera on kasvanut hurjan isoksi.
Istutin paviljonkiin unelmieni kasvin eli persikan. Prunus persica ’Rubira’ on upean tummalehtinen. Tämän vuoden trendikasvi olikin persikka, joten ajan hermolla ollaan. Kasvihuoneessa on vuosia ollut persikka ’Bonanza’, ei viihdy kovin hyvin.
Kesäkuun lämpö joudutti tuoksuherneet nopeasti kukkiviksi, läkähdyttävän ihana aprikoosin sävyinen 'Juliet' ja alakuvassa 'April in Paris' ovat lempilajikkeitani. Tällä kertaa otan siemenet talteen.
Monta vuotta olen yrittänyt keskittyä kuivuutta kestäviin kasveihin, mikä vaatii luonteenlujuutta taimikaupoilla kaikkien houkutusten äärellä. Kestävimpiä kuivuudelle ovat olleet hopeiset kasvit. Tässä kuvassa on Tyrnin ('Hikul') lisäksi Loistosalviaa (Salvia nemorosa 'Schwellenburg') ja Mäkimeiramia.
Kylvän tosi usein punahattuja niiden helppouden vuoksi. Kuitenkaan en lähes millään saanut onnistumaan Rohtopäivänhattuja, lukuun ottamatta yhtä taimea. Nyt se kukkii surumielisen kauniina. Lajike on Echinacea pallida 'Hula Dancer'. Kastelin sitä alkukesästä hieman ja nyt se on tuollainen kerrostalon korkuinen verrattuna muihin kuivuudessa kasvaneisiin kasveihin.
Ultimaattista kuivuutta kestävät myös neilikat, marunat, mäkimeiramit, keijunkukat & iisot.
Erittäin hyvä kuivuudenkesto on myös kääpiöperuukkipensaalla. Uusimmat lisäykset kukkapenkkiin ovat heinät (Hopeatoppo ja Ikikaura). Hentoinen kasvi kuvassa on kivikkokäenminttu, se on mielestäni fantastinen (oikeasti minun ei pitäisi tehdä kukkapenkkejä ollenkaan, koska niistä tulee aina yhtä kauheita).
Kukkivat kiviportaat..eivät onnistu kovin hyvin. Mutta taistelen eteenpäin. Maaliskuussa löysin jo alesta kolme pientä ikivihreää kääpiöalppiruusua (Rhododendron 'Microhirs 3' Bloombux), jotka istutin tähän kiviportaiden viereen. Kivimuurissa asuu Lumikko, tuli nuuhkimaan varpaitani, kun levitin pyykkejä narulle. En ole koskaan ennen nähnyt lumikkoa. Ehkäpä kukkasipulini mutustellut hiiripopulaatio on ainakin mennyttä? Tänä kesänä näin ensimmäistä kertaa myös hurjasti surisevan syreenikiitäjän.
Kukkiessaan kääpiöalppis oli oikea kaunotar.
Viime syksyn alelöytöjä: Huntukorpipaatsama (Rhamnus frangula 'Asplenifolia'). Pensaan alla kasvaa timjamia. Alan hiljalleen istuttaa kasveja talon edustalla olevalle hiekkakentälle ja kokeilen miten ne viihtyvät. Minulla on tietty visio, jonka rakentamiseen tulee kulumaan tuhottoman paljon aikaa, rahaa ja kyyneleitäkin. Näen mielessäni kuivuutta kestäviä eksoottisia kasveja, liuskekiviä, vaaleaa singeliä. Tuoksuvia kasveja, ranskalaista tunnelmaa. Viime vuonna istutin paatsaman, tänä vuonna hopeapäärynän ja ensi vuonna ehkä jotain muuta mitä alesta löytyy.
Vaikka välillä puutarhafiilikset lässähtävät, nostavat kasvit nopeasti suosta. Ja istutuskokeilut ovat puutarhanhoitoharrastuksen suola. Syystamariski kukki ensimmäistä kertaa, oli todellinen wow -elämys. Huomisesta ei kuitenkaan voi tietää. Oman kokemukseni mukaan talvenarat kasvit voivat viisikin vuotta kukoistaa, kunnes seuraa kuolinisku usein talven kautta. Viime talvi oli yllättävän suopea; ei tullut mitään menetyksiä ja köynnösruusutkin säilyivät vihreinä ylös asti. Myös maahan viime tipassa siirtämäni Syyssyrikkä selvisi. En oikein millään jaksaisi enää talvehdittaa kasveja sisällä ja ruukkukasvatuksestakin olen aika pitkälti luopunut.
