Helmihyasintteja saniaispedillä

Viikonlopun kukat: pieniä helmihyasintteja valurautaruukuissa saniaisilla peiteltyinä. Pakkanen pureskelee, on niin talvista. En ole uudenvuoden jälkeen edes kurkkinut kukkakaupan ovesta sisään, tuli tehtyä uusi henkilökohtainen ennätys varmaan. Huomenna ajattelin tehdä minipienen kierroksen puutarhamyymälöihin, se piristää kummasti. 

Hyasintin tuoksussa vielä oleskellaan. Herkullisen punajuuren värinen on tämä hyasintti, joka kylpee auringonvalossa

Villikirsikassa on pienet vihreät alut. Uskomatonta, että se elää nyt kuistillani matkustettuaan ties kuinka monta viikkoa jossain pahvilootassa Suomeen. 

Magnoliaa tarkkailen tiukasti, mutta vielä en osaa päätellä onko hengissä vai ei (ruukku oli jäässä taimistolla, palautan sen itselleni mieleen aina välillä etten toivoisi liikoja). On hurjan hauskaa kasvattaa pensaita sisätiloissa. 

Tarkempi (tai mahdollisesti vielä sumeampi) kuva, mitä luulette, hengissä vai ei? Tämän kuvan myötä muistutan myös itselleni etten talvettaisi muratteja. Niistä tulee karmea sotku eivätkä ne viihdy lainkaan viileällä kuistilla. 

Viikuna on jo saanut kuusi ekaa lehteä auki. Viime sadekesänä se ei tehnyt yhtään hedelmää, edellisenä kaksi. En uskalla istuttaa tätä maahan, taitaa olla todella talvenarka. 

Sipulikukkia & havuja, kukka-alttarilla

Kaikissa vanhoissa amarylliksissä on nyt ihan pieni alku. Ja joulukuussa ostetussa sipulissa näkyy myös jotain vaikka ehdin jo heittää toivoni. Tämä vahvistaa amarylliskirjan kertoman amaryllisten luontaisesta kasvukierrosta: ne kukkivat ulkona Etelä-Afrikan luonnossa helmi-maaliskuussa. Onpa hullua, että niistä on onnistuttu tekemään meillä joulukukkia, aika uskomatonta bisnestä loppujen lopuksi. 

Hernesypressi ja Myrtti ottavat aurinkoa. Kauniin sipulikukkataulun toi joulupukki.

Oma minihavumetsä sisätiloissa ei ole ollenkaan hullumpi. Hopeapinja ja Kartiovalkokuusi, joista jälkimmäinen päätyy varmasti puutarhaan keväällä, mutta mietin vielä männyn kohtaloa. Hyasintti on muistaakseni marraskuussa maljakkoon laitettu, pian sekin kukkii. 

Multiflora -hyasintti aloittelee kukintaa, laventelinlila sävyltään

Kaksi uutta siemenkuvastoa: Korpikankaan ja Hyötykasviyhdistyksen. Mitään en toivon mukaan tilaa, siemenet on jo hankittu.

Odotan jo kovasti hetkeä kun voi kylvää tuoksuherneitä. Peuhata mullan kanssa. Olen muuten vähän aikataulusta jäljessä. En ole vielä edes löytänyt keväälle teemaväriä kuten yleensä. Huomenna nuuskin vähän tuulia kukkakaupoilla jos sinne asti pääsen.

Ruusukuume

Tammi-helmikuussa on pakko tehdä puutarhaan liittyvä hankinta joka kannattelee unelman lailla kevääseen asti. Tänä vuonna se liittyy ruusuihin. Salainen ruusupenkki, joka tulee everestin päälle (vasta ostettu) perimmäiseen nurkkaan. Ympärillä kasvaa vielä nuoria vaahteroita ja juhannusruusuja ja penkki maisemoidaan villiruusuilla. Ei mitään kovin hienoa tai erikoista vaan ihan tavallista. Kestäviä ruusuja joiden kanssa ei toivottavasti tarvitse olla sydän sykkyrällä ja peloissaan. Osa kuvista on netistä (en pidä lainatuista kuvista, mutta nyt oli pakko) ja muutama äidin puutarhasta, muut omasta pihasta.

Kaaripenkkiin tarvitsee luonnollisesti ruusuja. Olenkin koko talven miettinyt ja perehtynyt eri ruusulajikkeisiin. Tämä köynnösruusu kasvaa saunan edustalla.



Mietiskelen tälläistä japaninköynnösruusua (Rosa Multiflora) - haaveilen sitä ruusupenkkini pääkasviksi, mutta toistaiseksi ole vielä pakkomiellettä suuntaan eikä toiseen. Katselen kevätpuolella mitä taimistolta löytyy. Tai alesta...

 
Löytöruusu Oittaa olisi myös tosi suloinen. Oittaalla on tullut pienenä uitua paljon (Bodomjärvellä). Nämä kuvat ovat Pirjo Raution Simolan rosario-sivuilta. Ihailen aivan valtavasti Pirjoa ja luen puhki hänen ruusukirjaansa (sivuhuomautus: oikeastaan ihailen häntä kahdesta syystä, ensinnäkin uskaltaa asua kuuluisassa Nurmijärven murhatorpassa, mutta vielä enemmän ihailen hillitöntä uurastusta ruusujen parissa!). Kirjan nimi on ytimekkäästi Suomen ruusut.

Rosa Nitida eli nukkeruusu olisi myös suloinen (kuva Hongiston taimiston sivuilta). Pitää vielä tarkemmin perehtyä mitkä ruusut tekevät juurivesoja ja tuoksuvatko. Olisi extramukavaa istuskella penkillä ruusuntuoksussa. Aika paljon tuntuu muuten löytyvän tälläisia vaaleanpunasävyisiä ruusuja.

Ruusujen kaverikasveiksi sopii hyvin kellokukat (puutarhassani änkevät omin luvin ruusujen jalkojen juureen). Valkoinen Ukonkello on kaunis paitsi kuihtuu suht nopeasti ruman näköiseksi. Leikkurit onkin aina mukana pihakierroksella. Voisin vaikka siirtää tämän hyväkkeen ruusupenkin läheisyyteen. Luonnonkukat olisivat aika ihana kumppanuuskasvi yksinkertaisille ruusuille. Viime kesänä toin jo Puna-ailakkia penkin paikan lähettyville.

Toinen riesakello Vuohenkello on myös yllättävän kiva ruusujen kanssa

Ehkä eniten rakastan kuitenkin akileijoja ja ruusuja yhdessä...tämä kuva on äitini puutarhasta, jossa oli akileijabeibejä kasvamassa. Tuo kuhmurainen vati on yli sata vuotta vanha sinkkisammio. Kaikki vanha vetää puoleensa kuin magneetti. Vanhoissa esineissä on niin paljon tunnetta. Akileijat ovat ainakin minusta osoittautuneet kylvökelpoisiksi, joko suoraan syksyllä kukkapenkkiin (onnistuu) tai keväällä sahaavissa lämpötiloissa (sisä-ulko/lunta kylvöksen päälle-viileä-patteri). Noh väreistä ei ole takuuta, mutta jos pitää yllätyksistä...

Tälläinen tuntematon ruusu tupsahti yhtäkkiä puutarhaani. Hyvin yksinkertainen valkoinen ruusu. Tämän tyylisiä löytyy aika paljon. Nopeasti katsottuna ruusu muistuttaa ainakin Rosa caninaa (Koiranruusu) ja tarhapimpinellaruusuja ulkoasultaan.

Punalehtiruusu on minusta vastustamattoman kaunis. Minulla on niitä jo pari eikä haittaisi vaikka lisääntyisivät. Omani yritän ohjata köynnösruusumaisesti säleikköön.

Pohjantähtiruusuni luovutin äidin vanhan talon ikkunan alle. Sinne se sopiikin paremmin kuin hyvin. Vanha talo, pitsiverhot ja ruusuja..



Äidin naapurissa on upea vanha talo, jonka puutarha on vuosia ollut villinä ja koskemattomana. Joskus muistan kauhistelleeni rappiotilaa, mutta nyt näen tässä kauneutta. Koiranputkien, Juhannusruusujen ja  luonnonkukkien täyttämä puutarha on omalla tavallaan kaunis. Minä kohtasin pöheikön luona hellyydenkipeän kissan ja veikkaan, että tämä puutarha on muidenkin eläinten suosiossa. Perhosia lenteli tuolla todella paljon. Puutarhainnostukseni on vuosien saatossa mennyt sallivampaan ja luonnollisempaan suuntaan. Muistan kuinka ensimmäisessä rivitalopuutarhassani pyrin kontrolloimaan ja tekemään siistejä istutuksia ja muutama vuosi sitten vielä tuskastelin pahasti rikkaruohoja. Pikkuhiljaa alkaa sen aikaiset ajatukset ovat alkaneet tuntua aika kuristavilta ja oudoilta. Nyt ajattelen jo hieman toisin. Rakastan kukkia jotka tupsahtelevat itsekseen sinne tänne ja kauneimpia istutuksiani ovat vapaat ja luonnonmukaiset, reunuksettomatkin kukkapenkit. Niin sitä voi ihminen muuttua. Se siisteysvaatimuskin alkaa tuntua vähän turhalta. Luonto kun tekee kuitenkin ne (minun silmääni) kauneimmat asetelmat ja kukkapenkit. Ehkäpä luonnonlapsi minussa on viimein ottanut vallan.

 Mutta silti on mukavaa, että jokaisella puutarharilla on oma tyyli: rakastan myös katsoa säntillisiä ja perattuja kukkapenkkejä, suoria linjoja ja erilaisia puutarhoja kuin mitä minulla on. Saan niin valtavan paljon iloa tästä harrastuksesta ja vielä enemmän sen jakamisesta muiden kanssa.

Talvipuutarhaa

Puutarhassa on talvi. Aika menee pääasiassa lumitöitä tehden. Tehdäänkö pieni perinteinen lumikierros?

Mennään mieluummin pergolan portista sisään niin ei tarvitse katsoa kauhurinteitä...siellä tein lumityöt. Kaariportissa alppikärhö ja molemmin puolin marjatuomipihlajat jotka ovat viimein viittä vaille kohtaamassa ja täyttämässä portin. Sitä olenkin ehtinyt odotella jo joitain vuosia.

Pergolassa ei oikeastaan ole nyt muuta kuin jouluvalot ja lunta. Kasvukautena pergolaa hallitsevat oikeastaan eniten Makamik -koristeomena ja Lumikärhö, jotka kumpikin tuntuvat kasvavan nopeaa vauhtia

Pergolasta jatketaan matkaa liuskekivipolkua pitkin kohti leikkimökkiä, oikealla ruusuja & harsokukkaa, vasemmalla tuija-aronia-tupla-aidanne joiden jalkojen juurella on kuunliljareunus (boring, mutta nätti), vasemmalla polun alussa tummia&keltalehtisiä Heisinangervoja ja oikealla pergolan kulmalla Helmipensas jonka juurella krookuksia

Liuskekivipolun yllä on kaksi kaariporttia, joista toisessa kasvaa kärhöjä (nihkeästi toistaiseksi) ja toisessa kultahumalaa ja tuoksuköynnöskuusamaa

Vanha kivimuuri tukee kuunliljapengertä, sekin jo ajan saatossa vähän kallelleen mennyt. Täältä ei pahemmin niitä suoria linjoja löydy

Suoraan edessäpäin leikkimökki, vasemmalla Jasmike ja sen alla Imiköitä, Jouluruusuja ja tulipunaisia villitulpsuttimia. Jasmikkeesta täytyy leikata vanhimpia oksia piakkoin, alkaa olla liian tiheä sisältä

Kuunliljapenkereen reunuksella kasvaa valkokukkaista sammalleimua koko leveydeltä, just nyt vaan aika paljon lunta tuossa päällä. Pionit kasvavat tässä reunuksessa myös

Leikkimökin takana (salaisessa lehdossa) piileskellen, oksat kuuluvat kaarisyreenille, joka on kaunis vaaleanpunainen hörselöpilvi kukkiessaan

Salaisesta lehdosta voi kurkistaa taloa

Leikkimökin takana on leikkinurkkaukseni, kyllähän aikuisenkin pitää saada leikkiä

Salaisen lehdon uumenissa, lunta lunta (joulukuusenkin toin tänne, se on yhä kaunis ja neulaset kiinni vaikkei todellakaan ollut mikään laadukas kotimainen metsäkuusi)

Täällä linnut usein istuvat oksalla tai kivellä ja mussuttavat. Hirveitä määriä siemeniä menee päivittäin (pian vararikossa). Olen innostunut väsäämään siemennäkkäriä, joka näyttää ihan samanlaiselta kuin lintujen ruoka. Kyllähän sitä nälkäänsä järsii, pitäisi olla terveellistäkin.

Siirryimme paraatipenkkiin- pitämyskoivumme talon yllä ja edessä Dolgon oksat, se on kasvanut paljon

Pienet kartiovalkokuuset peittyvät lumeen

Ruusunurkkaukseni: Honorine de Brabant, Madame Hardy, Fairy, Louise Odier, Munstead wood ja Lichtfield angel

Paraatipenkissä Eiffel

Kuunliljapenkereessä pieni kirsikka Ko-Jo-No-Mai

Magnolia Stellata. Näitä katsellessa pelko hiipii kylkeen, onkohan kukaan enää näistä hengissä keväällä?


Kissa on tallustellut kohti "everestiä", joka on kaistalemainen kivipenger

Sen päällä pieni marjatarha, karkkimansikkaa, pinkki ja sininen  mustikkapensas ja viime keväänä maljakkoon leikatusta oksasta muotoiltu mustaherukkapuu isketty siihen keskelle.

Everestin päältä voi kurkistella alas paviljonkiin. Etualalla ah-niin-ihania riesoja Juhannusruusuja

Penger eli Everest koko komeudessaan. Ihana naapurimme on istuttanut tuon upean tuija-aidanteen taustalla. Tuijaa aina parjataan, mutta minä kyllä pidän kovasti. Ihailen tuota naapuriamme kovin, hän tekee upeita ja kestäviä istutusratkaisuja. Varmaan vastakohtani.

Madame Plantier-ruusu, sain lahjaksi tuollaisen pienen söpön tukiaidanteen sille

Rusokirsikka ja Riippakoristekirsikka kohtaavat

Pienoiskasvihuone on peittynyt lumeen. Pitäisi varmaan istuttaa tuonne joku oikein arka kasvi. Nyt siellä kasvaa vain rikkaruohoja.

Kasvihuoneen jääkukat. Nyt jo paleltaa eli siirrymme sisätiloihin..

Tosi pieniä kodinkohennusprojekteja: Kalvo oven ikkunaan. Pitsinen, modernit lasiovet ovat aika kamalia. Pelkään murhaajia, jotka voivat kytätä lasin läpi.

Yksi avautuvista hyasinteista paljastui tosi ihanan väriseksi, aivan kuin syreeni ja siltä se tuoksuukin. Valkoinen puolestaan tuoksuu enemmän kielolta. Ihan kuin tuoksuja kesästä, muistoja tulvii mieleen.

Kellarista tuodut helmihyasintit venyvät pituutta, odottelen kovasti milloin alkavat kukkimaan. Minulla ei ole ennen ollut kerrottua helmihyasinttia, olisi ihana nähdä sellainen kukkimassa.

Viime vuotinen amaryllis alkaa sittenkin kukkimaan, mutta on vielä oudon kelmeä väriltään

Tärkeä auringonpaiste ja viikuna, joka on etuajassa. Tämä on neljäs vuosi ja yleensä ensimmäiset lehdet ovat avautuneet vasta helmi-maaliskuussa.

pöydän alla kassi odottelee istuttamista.

Rungollinen atsalea kukkii ihanasti

syreenin oksassa on suloinen kukkanuppu.