Maaliskuu

Kevätpöydällä käyn haukkaamassa vihreää jotta jaksaa näitä iljettäviä pakkasia vielä. Ihastuttavan magnolian oksan sain murulta. 

Kevään ensimmäiset orvokit tuntuvat niin erityisiltä. Olen tunnelmoinut niiden parissa viikonlopusta asti. Loppuviikosta on luvattu taasen lunta, gulps. Plantusta löytyi nämä. Jututin mukavaa myyjää ja hän kertoi, että orvokit tulevat Tuomiojan tarhalta. Kävin heti tutustumassa heidän sivustollaan.

Esikot ovat ulkoilleet päivät ja yöt levänneet kuistilla kun on niin kovia pakkasia. Voivat paremmin kuin esikkoni yleensä.

 Uuden vauvankin on tämä yksilö tehnyt. 

Perintöpelargoni on aina ollut lamoavakasvuinen, mutta nyt on ykskaks alkanut tehdä pystysuoraa kasvustoa. Mikähän sille on tullut...

Viime vuotinen Plantun pistokasostos Kronprinsesse Mary selvisi onneksi talvesta hyvin, se on niin kaunis kerrottuneine valkokukkineen

Ostin sille kaverin tässä taannoin, yhden pistokkaan jotakin vaaleanpunaista lajiketta, taisi sekin olla tanskan kuningashuonetta edustava. Kerrankin leikkelin myös osan pelargoneista. Muutama uhri tuli talvella, yli viisivuotias banaani kuoli, samoin joitakin pelargoneja menehtyi. Nyyh.

Ihan täysin ei kuollutkaan jouluruusuihanuus kylmähoitoon, mutta sillä on vieläkin kirvoja...tyydyn kylvettelemään usein. Hämmentävää on, että kirvat ovat jälleen pinkkejä :)

Kukkien kuivatuskokeilussa kauneutensa säilytti mukavasti muotonsa Morsiusharso ja Helminukkajäkkärä kumpainenkin

Mutta kaunein on ollut oregano eli Mäkimeirami, tuoksuukin vielä hennosti. Ensi syksynä kerään oikein ison kimpun. Tämä kasvi tupsahtelee siellä täällä puutarhassani, linnut varmaan sitä levittävät myös ja muurahaiset.  Mikä on mukavaa, pidän siitä kovasti.

Pelargonin pistokkaita läjässä. Haaveilen tuoksupelargonista. Omenan- tai ruusuntuoksuisesta. En ole vielä löytänyt.

Ihanaa tuoretta vihreää kasvustoa Hopeapinjassa

Magnolian vastapuhjennut lehti, sileä ja täydellisen vihreä

Kaivelin esiin kuivahtaneet Anemonetkin (kruunuvuokot) jotka muuttuivat liottamalla pulleiksi ja istutin ruukkuihin

Sokeripallukka kerrottu helmililja on tosi suloinen, näitä pitää hankkia lisää pihaankin ensi syksynä.

Hienohelma eli Unelma ryöppyää alas hyllyltä, se täytyy pian taas leikata tai muutoin se keikahtaa alas

Näistä taitaakin tulla kesäamarylliksiä, hauskaa. Rakastan niin paljon amarylliksiä, miksipä ei olisi mukavaa saada puutarhaan kesällä kukkivia amaryllejä. Nämä yksilöt ovat toissajouluisia ja elävät jo omassa rytmissään. Kesäksi vien nämä jälleen ulos. 

Kaikista kurkistaa nyt pienenpieni kukkanuppu, jopa siitä marraskuussa ostetusta kuivasta sipulistakin. Kesän viettivät ulkona, muutoin olen kastellut kerran viikossa ja lannoittaa unohdin kokonaan. 

Sinulle kiitos joka jaksoit lukea tämän kuivan höpötyksen loppuun asti  ♥

Aurinkoenergiaa - sininen taivas & nuppuja

Elämän pienet ilot ovat pieniä puutarhassakin. Helmipakkaset alkoivat. Nykyisin tuntuu tosin, että ne kylmimmät yöt koetaan maaliskuussa. Mutta kunhan pääsee pihahommiin ja on kylliksi valoa saatavilla niin olen onnellinen. Helmikuinen aurinko lämmittää toista poskea ja viima jäätää toista. Säilyy hyvin tasapaino. Jänöt ja muut metsän eläimet ovat mutustelleet ja oleskelleet puutarhassa, jälkiä ja jätöksiä löytyy joka pensaan alta. Tässä Punapeikonpähkinän alla. Nuorempia oksia oli hieman maisteltu. Minulle suurinta hupia on nuppujen ja silmujen tarkkailu, hitaasti ne valmistautuvat kevääseen talven keskellä.

Leikkelin pensaita ja tuija-aitoja suurella innolla. Aurinko tuo niin paljon iloa ja potkua. Nyt käsiä korventaa, mutta ainakin se johtuu fyysisestä työstä. Tunnen kuinka talven kangistama ruumiini huutaa, kiljuu ja mouruaa puutarhatöiden perään.  Lunta on vielä aika lailla, mutta pälvipaikoissa voi tavata vanhoja tuttuja kuten vaikkapa tämän sinivuokon, hieman pakkasen pureskelemana. Vanhojen, jo unohtuneiden ystävien näkeminen ravitsee myös sielua. Riehaannuin jo niin, että ripustin kesäverhotkin ikkunaan.

Talven lempinäkymiä on kasvihuoneen sisääntulon luona paviljongille päin (johon yritän tehdä luonnonmukaista porttia kahdesta valkokukkaisesta syreenistä). Syreeni on ehdottomasti paras talvipensas, se antaa niin paljon toivoa vihreine nuppuineen. Jostain syystä jäniksetkin ovat aina jättäneet ne rauhaan. 

Toinen yksi harvoista, kullanarvoisista pensaista on Näsiä (tämä ihan luonnonkantaa oleva), siinä jo lila kukkanen hieman kurkistaa avautuneena, on niin hirmuisen aikainen kukkija. Pensaani on äidin Näsiästä otettu pistokas, teki juuret pelkkään keppiin. Lisäyksen pitäisi siis olla suht helppoa. 

Taikapähkinän kukinta jumiutui jouluiseen, kukka-aihiot ovat samassa kuin tuolloin. Suloinen se on silti. Haaveilen aina mielessäni talvella kukkivista puista ja pensaista, se vasta olisi ihmeiden ihme täällä pohjolassa. 

Leikkuusarkaa löytyy vielä vaikka kuinka, kuten ikuisuusprojekti Rusokuusamista. Ovat aina vähän epäsiistin ja sotkuisen oloisia talvella, mutta puhkeavat hyvin aikaisin lehteen. 

Minulla on kokonainen tylsä penkki täynnä Mehitähtiä. Ovat kyllä kauniita huurteisina. Mukavinta on kun voi poimia alkuja ruukkuihin tarvittaessa. 

Betonimuuria vasten paistattelee Köynnöshortensia ja paisuttelee nuppujaan. Tämäkin tulee hurjan aikaisin lehteen, varmaan johtuen lämpimän muurin tuesta. 

Paviljongin tuolin alta löytyi pieni kaistale vihreää sammalta, sain tästä hurjan paljon riemua

Eiffelkin kurkistaa jo lumen keskeltä, muutoin kaikki piipposet ovat peittyneet rapean lumen alle

Tähtimagnolialla on oma turkki päällä, se onkin hyvin viisas kasvi. 

Black Tulip -magnolia -ressukka on raottanut turkkiaan, en usko, että se on kovin hyvä idea vielä...en yllättyisi jos se on kuollut

Sisääntuloluiskan luota lumi sulaa aikaisemmin ja yksi aikaisemmista puskista lehteentulon suhteen on Lamoherukka. Muutoin en ole hullusti näiden fani, mutta aikainen vihreys on tietysti tosi tervetullutta

Yksi puolikuntoinen Varjorikkoni on tehnyt kaksi vauvelia, iloinen perhetapahtuma

Aikaisimpien joukossa köynnöksissä on Tuoksuköynnöskuusama. Viime talven se säilyi kokonaan lehdessä ja vihreänä, mutta tänä perustalvena ei siitä ole puhettakaan. 

Pidän pään kylmänä, mutta sydämen lämpimänä.

Pensaita ja kukkia sisätiloissa

Mikään ei ole masentavampaa  kevätodotuksen kourissa olevalle kuin ikuinen lumisade. Toisaalta mikään ei ole toivoa antavampaa kuin haave kirsikkapuiden kukinnasta. Koko viikon lauloi aikaisin aamulla Mustarastas puutarhassamme niin, että kevät tuntui olevan lähellä.

Kukkakaupassa olin läkähtyä magnolian oksien, syreenien kukintojen ja toinen toistaan ihanampien kukkien äärellä. Ostin vain tämän kolmen euron nipun vaaleanpunaisen kirsikkapuun oksia, pysyen näin rimaa hipoen viikkobudjetissani (pöydällä näkyvä vitonen on lapsen lomaraha, itselläni ei lomaa ole vaikka alan tuntea olevani sen tarpeessa).

Ei sitä kevättä vielä ollutkaan tarjolla vaan runsasta lumetusta joten päätin yrittää tehdä kevättä itse kasvipöydän muodossa. Kevätpöytä.

Kaikkea keväistä kuten helmililjoja ja otin muutamia pelargonin pistokkaita

Hortensiaa...

 

Krookuksia, jotka olivat unohtuneet syksyllä pussiin

Lisää helmililjoja, kerrottuja. Tätä on ollut jännä seurata. Oli minulla vain pari viikkoa autotallissa ja kun lämpötila meni pakkasen puolelle niin hain sisälle. Kovin pitkää, kylmää ja pimeää lepojaksoa eivät siis saaneet, mutta ei se näytä tahtia haittaavan onneksi.

Ja lisää helmililjoja, valkoisia...taustalla kuistilla talvehtineet havut, Hopeapinja ja Kartiovalkokuusi.
Havujen talvettaminen sisätiloissa ei ole ollut yhtä helppoa, tahtovat kuivahtaa helposti. Hopeapinja juo ja juo, mutta on toisaalta oikein hyväkuntoinen. Valkokuusi kuivattaa ja kellastuttaa alaoksiaan, mutta on vielä hengissä. Hernesypressi on ollut oikein helppo sisällä.

Parhaiten viihtyy tietysti Huonekuusi joka kasvaa suht vauhdikkaasti. 

Hortensiat ovat piristyneet ja alkaneet kasvaa. Välillä talvetan hortensioita, näitä ihan tavallisia ruukkuversioita. Se on ollut mutkatonta, pitävät pienen lepokauden ja sitten elpyvät maaliskuuta lähestyttäessä.

Pensaiden kasvattaminen sisätiloissa on hauskaa. Aluksi kiikutin niitä kellariin talvehtimaan, mutta olen jättänyt ne nykyisin kokeeksi kuistille, laiskuuttani vain. Kuistin sisälämpö on talvisin 10-15 astetta, normaalihellekesinä jopa 30 astetta...Kovin montaa vuotta en uskalla samaa pensasta sisällä pitää, mutta syksyn alesta voi ostaa aina jonkun uuden pienen. Kuvassa olevan villikirsikan istutan kuunliljapenkereeseen muiden kirsikoiden seuraksi.

Tämä pikkupensas on Callicarpa Bodinieri, luullakseni Suomeksi sen nimi on Purppurahelmimarja. Se on ollut jo pari vuotta kuistilla kun en oikein tiedä uskallanko sen istuttaa maahan vai en,

Uusia lehtiä avautuu Magnoliaan, taustalla näkyvä verililjapuu on jo seitsemänvuotias, se pääsee taas viettämään kesää ulos. En hoida näitä pensaitani mitenkään erityisesti muuten, olen laiskimus.

Viikuna tuo kevätfiilistä lumen keskelle

Ja pientä kasvustoa näkyvissä kylvöksissä

Ystävältä sain suloisen ystävänpäiväkukan: kerrotun minisantun. Minulla nämä aina kuolevat, oivoi.

Keittiössä istun ja katson haaveksien ruusupömpelin läpi kasvihuonetta. En ole käynyt siellä edes joulun jälkeen

Puutarhassa lumikelloreppana painuu yhä syvemmälle lumeen. Olin ajatellut leikellä pensaita ja havuja viikonlopun ajan, mutta nyt kaikki aika meneekin lumitöihin. Täytyy olla vain sitkeä.