Syyskuu - kasvukauden retrospektiivi & aleshopping

  Voi kiitos Teille kaikille mukavista kommenteistanne, jotka jätitte edelliseen kirjoitukseeni 💝 

Oli lisäksi huojentavaa lukea, että monet teistä suhtautuvat optimistisesti blogien tulevaisuusnäkymiin. Ja ennen kaikkea kiitos kun jaksatte käydä täällä lukemassa. Siitäkin huolimatta, että juttuni kyllästyttävät usein jopa itseäni. 

Ensimmäiset vaaleanpunaiset - tai vanhan roosan - sävyiset auringonkukkani (Pro Cut Plum) 🌻

Muutoin tänä vuonna juuri mitkään siemenestä kylvämäni kukat eivät olleet sitä mitä pussissa luvattiin. Olen siitä vähän kiukkuinen. Seuraavassa retrospektiivissä tuokiokuvia tältä kasvukaudelta ja uusia kasvihankintoja

Olen shopannut muutaman alekasvin. Koko kesän kärsin kasvihimoista, mutta oli pakko odottaa alennusmyyntejä.  Minulla on yhä talvivihreiden kasvien kuumeilukausi. Joten sisäänkäynnin vieressä kasvavat Mahoniat saivat ikivihreän kaverin. Mahonia nitens 'Cabaret'  kukkii - toisin kuin aiemmat mahoniani - syksyllä. Mahoniassa on parhaillaan kukkanuput. On upea kasvi ja olen niin onnellinen kun sain tämän istuttaa. Mahonioihin voisin hurahtaa, mutta valikoima on Suomessa erittäin suppea. Mahonioiden alta siirsin pois saniaisia pihan perälle ja istutin tilalle pienilehtisen & ja ikivihreän Vuorenkilven (Bergenia 'Pink Dragonfly'). Talvihreäkuumeilu on saanut arvostamaan vuorenkilpiäkin ihan uudella tavalla. 

Lisää talvivihreyttä: Lumiritvaminttu (Prostanthera cuneata). Typerä nimi vaan, omituinen. "Alppiminttu" on talvivihreä pensas, joka on nimensä mukaisesti sukua mintuille. Ruotsiksi nimi on erittäin kuvaava suomennettuna: alppiminttupensas.  Istutin kasvin paviljonkiin. Ihanaihanaihana. 

Iloisia asioita löytyy ennestäänkin: ikivihreä muratti ja raatihuoneviini (vasemmalla, jonka yllä se "tavallinen" villiviini) talvehtivat yllättävän hyvin, vaikka talvi oli aika kova. Pergola on niille suojaisa paikka. Raatihuoneviini olisi unelmieni kasvi, se on vain ikävän talvenarka. Raatihuoneviinin lehdet ovat kiiltäviä ja kauniita. Muratti on pysynyt yllättävän tuoreena vaikka ensiksi oli kuivaa ja sitten märkää. 

Syksyllä ihastelen koristeomenoita ja niiden eri sävyjä. Tammisaaren omput ovat tummimmat kaikista. Mustarastaat ovat olleet viime aikoina puutarhassa omenoiden kimpussa. 

Muistoksi vielä loppukesän kukkia ja aurinkoisia hetkiä jonkin ajan takaa. Syksyllä tulee hinku tehdä syysasetelmia vaikka se on tavallaan ihan turhaa. Poistohintaisista kesäkukista sain pienen asetelman paviljonkiin, vaikka oikeastaan menin ostamaan syksykukkia. 

Paviljonki on oikea koelabra; tässä kasvaa sitä sun tätä. Uusimpana marjakuusia ja persikka, sekä muutama valkopyökki. Eilen huomasin jo ensimmäisten syysmyrkkyliljojen nousseen mullasta ja kukkivan. Olen istuttanut muutamia tähänkin. 

 Edellisvuotiset syyssyrikät istutin ensimmäistä kertaa maahan kellarissa talvettamisen sijasta ja ilahduin, ne talvehtivat ja kukkivat parhaillaan. 

Lisäksi on ollut muutamia kasviyhdistelmiä, jotka ovat olleet edukseen. Ohotanmaruna, metsäasteri, verijapaninvaahtera (dissectum garnet) & taustalla tarhakotakuusama (My Monet). 

Valkokukkainen metsäasteri on myös herkkä ja kaunis muiden kasvien keskellä. 

Tumman purppuran ja hopean yhdistelmä toimii niin hyvin. Tässä kuvassa myös verijapaninvaahtera & koiruoho. Koiruoho on lintujen ja minun suosikkikasvini.   

Ja kolmas samaa sävymaailmaa noudatteleva yhdistelmä: Peruukkipensas (joka kukki ensimmäistä kertaa, love it) ja tosi hurmaava vaaleankeltakukkainen Villanukkajäkkärä  (Anaphalis triplinervis 'Schwefellicht'). Olen nukkajäkkäröiden (jälleen kerran niin ruma nimi, jolla mitä kaunein englanninkielinen nimi "pearly everlasting" ja ruotsiksikin "pärleternell") fani ja toivon, että olisi myös vaaleanlilakukkaisia saatavilla. Kukinta-aika on todella pitkä ja varret napakat, täydellinen kasvi mielestäni. Erittäin helppo nyppäistä pois mikäli leviää liikaa ja vastaavasti helppo juurruttaa. 

 Munstead Wood -Austinruusu kukki paljon myöhemmin kuin normaalisti. Luin, ettei tätä enää tuoteta. Harmillista, upea ruusu. 

Tiibetinkoirankieli 'Mystery Rose' eli kiinalainen lemmikki osoittautui kauniiksi kesäkukaksi ja helpoksi siemenestä kasvatettavaksi.

Lempikasvini syysvuokko, jonka kukinta jatkuu ensipakkaseen asti. 

Pitkästä aikaa kuva mistä kaikki alkoi: kauhistuttavasta rinteestä, jossa ei kasvanut alun perin mitään ja maa oli raavittu pystysuoraksi kaivurin kauhalla. Hikinen urakka ollut, mutta vihdoin tässä kasvaa jotain. Kokonaisuus on koottu vuosi vuodelta etupäässä alekasveilla, joten ihan kaikkea ei ole tinkimättömästi voinut valita. Maa on rutikuivaa ja huonoa, sadevesi osuu tähän vain harvoin. Maa murenee helposti alta pois, joten olen kaivanut rinteeseen "taskuja", joihin kasvit on istutettu, koska isompiin maanmuokkauksiin en kykene. Vasemmalta oikealle: kupariheisiangervoja, alla suikerovihmaa (jonka jänikset syövät joka talvi, mutta elpyy hyvin), keltajapaninangervoa (on onneksi levinnyt itsekseen), idänvirpiangervoa, päärynäpuu, japaninhemlokki, pari kärhöä, norjanangervo, syreenejä, hopeisia havuja, korkea puu on verivaahtera ja viimeisenä rivissä kasvaa rinneangervo. Itsekseen tähän on kylväytynyt ketoneilikkaa eri väreissä. Taustalla kasvaa jättikokoinen kotikataja, joka talvella on pääroolissa yhdessä aluskasvillisuutena kasvavien tuivioiden kanssa. 

Olen tosi innostunut kasvien leikkelystä ja onneksi pienestäkin puutarhasta löytyy aina jotakin trimmattavaa. Tätä rinneangervoa yritän muotoilla pyöreäksi. 

Verivaahteralla on vaikea kasvupaikka, mutta toistaiseksi se on yhä hengissä.

Kanadanhemlokki kasvaa erittäin kuivassa, tuulisessa  ja aurinkoisessa paikassa. Varsinkaan puutarhavuosien alussa en jaksanut ollenkaan pohtia vyöhykkeitä/ kasvupaikkoja ja muutenkin olin erittäin optimistinen. Näin jälkikäteen iloitsen ajanjaksosta. Muutenkin luulen, ettei kasveille annetut kasvupaikat ja ohjeistukset useinkaan pidä paikkaansa, erityisesti silloin kun niitä lainataan ulkomaisista lähteistä. Oman kokemukseni mukaan täällä pohjolassa kasvi saattaa viihtyä erilaisessa kasvupaikassa. Näin kävi Hemlokin kanssa. Kauneinta tässä havussa on surumielisen riippuvat oksankärjet.  

Päärynällä on ollut rankkoja vuosia, kun useampi iso auto on ajanut sitä päin ja seurauksena on ollut pahoja runkovaurioita. Kerran sattumalta todistin tilannetta ja päin ajanut auton kuljettaja häipyi paikalta vähin äänin. Itse en voisi koskaan toimia noin. Onneksi päärynä on kaikesta huolimatta selvinnyt, olen voidellut haavakohdat vahalla. Tänä vuonna se kukki runsaasti ja uskomatonta, mutta totta: puuta vuosia kiusannut Päärynänäkämäpunkki katosi viimeisimmän törmäyksen jälkeen. Hyvä päärynävuosi on muutenkin kuulemma. 

Niin lämmintä on ollut, että ikkunat on voinut pitää avoimena. Haikeaa on kuunnella ulkoa kantautuvia lintujen kokoontumisajoja ja lähtöjä. Ikuistan tännekin hetken, kun olohuoneessa on valoisaa ja ikkunasta näkyy vihreyttä. Pitäisi laittaa puutarha talvikuntoon ja istuttaa kukkasipulit.

Rypälesatoa paviljongissa, Swenson red -rypälelajikkeesta. Köynnös on kasvanut avomaalla suojaamattomana ja tuottanut säännöllisesti satoa. Lajikkeen on luonut ruotsalaiset sukujuuret omaava Elmer Swenson Minnesotan yliopistossa, mistä juontuu sen talvenkestävyys. Minnesotassa on aika kovia talvia. Parasta viinirypäleissä on mansikan maku. 

Vieressä kasvava Riesling-viiniköynnös on ollut sen sijaan kitukasvuinen. Kesällä löysin toisenkin rieslingin eurolla ja istutin sen etupuolelle. Viiniköynnökset ovat niin kauniita vaikkeivat tuottaisikaan satoa. 

Yritän kovasti luopua kasvien talvettamisesta ja ruukkukasvatuksesta ulkona (=yksinkertaistaa elämääni ja pitää koti siistinä). Ikeasta muutama vuosi sitten ostettu jättikokoinen (yli 180 cm) oliivi talvehtii kuitenkin asuinkellarissa ilonamme. Kerrassaan järjetön hankinta, mutta aika näyttävä kesäsomiste. Hauskasti jättiverbena on siementänyt samaan ruukkuun, joten verbenat talvehtivat samalla. Lisäksi talvetan vain sinisateen & lyijykukan kuistilla. 

Sinisade on tehnyt pitkiä lonkeroja, mutta ei ole valitettavasti kukkinut. 

Ginkgo Bilopa eli Neidonhiuspuu on hengissä salaisessa lehdossa..pian se on kauneimmillaan kullankeltaisena. 

Loppuun  etupäässä alekasveista tehty istutus hiekkakentälle kasvihuoneen kulmalle. Keväällä hankkimani Hopeapäärynä on istutuksen pääjuttu, sen lisäksi alesta löytyi sininata ja sypressi. Viime vuoden alesta ostettu hento huitulapensas on huntukorpipaatsama.  Keväällä nähdään mahtaako uusi istutus olla hengissä. 

Isosiniheinä Molinia arundinacea 'Black Arrows', jolla mustat heinät. 

Jos voi muuten summata kuluneen puutarhakauden niin siinä on ollut parasta uusien kasviaidanteiden teko tuijista ja valkopyökistä. 

Kurkkasin äsken alas pergolaan. Amurinviini punertuu. Syksyisiä hetkiä 🍁

Kulunutta kesää hyvästelemässä

 

En ole saanut kirjoitettua tänne vaikka on ollut kaunista. En ole vain jaksanut avata konetta muutoin kuin työajalla.  Olen taas raivaussiivonnut vuoden mittaan kertyneet kasat, pitänyt kirppistä ja maalannut. Lukeekohan tätä edes enää kukaan..? Taitaa aika olla blogeista ajanut ohitse, pitäisi varmaan lopettaa tämäkin.

Kesä on tuntunut pitkältä syksyltä. Kesän saldona liuskekivilattia valmistui paviljonkiin ja se on mielestäni todella upea. Kiitos miehelleni, joka tämän urakoi. Kivistä innostuneina totesimme, että laitamme hiljalleen koko hiekka-alueen liuskekivetykselle. Jaksamisen ja rahavarantojen mukaisella tahdilla. 

Istutin kaksi pyökkiaidannetta ja tuija-aidan, jotka toistaiseksi ovat selvinneet. Aitakuumeilen jatkuvasti (avoimet näkymät ovat kauheinta mitä tiedän). Likusteriaidanteen leikkasin vielä alas; se kasvaa tuskastuttavan hitaasti, mutta on ihastuttava muutoin.

Talvivihreähurahdus poiki alppiruusuja liuskekivikäytävän luokse, ne ovat jotenkin selvinneet kuivuudessa.

 Käytävällä on jotenkin viehättävä tunnelma ja alue vihreä ympäri vuoden. Vaikka aita on jo korkea, luikertelee jostain kuitenkin riittävästi aurinkoa köynnösruusuille. 

Kaikki on taas kasvanut paljon ja puutarhasta on tullut yhä enemmän kurissapidettävä. Japaninverivaahtera on kasvanut hurjan isoksi. 

Istutin paviljonkiin unelmieni kasvin eli persikan. Prunus persica ’Rubira’ on upean tummalehtinen. Tämän vuoden trendikasvi olikin persikka, joten ajan hermolla ollaan. Kasvihuoneessa on vuosia ollut persikka ’Bonanza’, ei viihdy kovin hyvin. 

Ihme kumma liian aikaisin kylvetyt tomaatit, paprikat ja esikylvöskesäkukat selvisivät huhtikuisista ilmoista. En millään uskonut onnistuvani. Kirsikkatomaateista kylvin Indigo rose, Sunpeach & Red Cherry -lajikkeita ensimmäistä kertaa, joten opiskeltavaa riittää kasvatuksessa. Taimia tuli tietysti aivan liikaa vaikka jaoin niitä pois auliisti. Ehkä ensi kautena viisaampana. Löysin jo ensi kevään siemenet 60 centillä. Napostelupaprikan lajike on Snacking purple. 

Kesäkuun lämpö joudutti tuoksuherneet nopeasti kukkiviksi, läkähdyttävän ihana aprikoosin sävyinen 'Juliet' ja alakuvassa 'April in Paris' ovat lempilajikkeitani. Tällä kertaa otan siemenet talteen.

Monta vuotta olen yrittänyt keskittyä kuivuutta kestäviin kasveihin, mikä vaatii luonteenlujuutta taimikaupoilla kaikkien houkutusten äärellä. Kestävimpiä kuivuudelle ovat olleet hopeiset kasvit. Tässä kuvassa on Tyrnin ('Hikul') lisäksi Loistosalviaa (Salvia nemorosa 'Schwellenburg') ja Mäkimeiramia. 

Kylvän tosi usein punahattuja niiden helppouden vuoksi. Kuitenkaan en lähes millään saanut onnistumaan Rohtopäivänhattuja, lukuun ottamatta yhtä taimea. Nyt se kukkii surumielisen kauniina. Lajike on Echinacea pallida 'Hula Dancer'. Kastelin sitä alkukesästä hieman ja nyt se on tuollainen kerrostalon korkuinen verrattuna muihin kuivuudessa kasvaneisiin kasveihin. 

Ultimaattista kuivuutta kestävät myös neilikat, marunat, mäkimeiramit, keijunkukat & iisot.

Joskus olen kylvänyt sekaan vaaleanpunaista laventelia hietaneilikoiden seuraksi. Hirmuisen suloinen ja pieni. 

Erittäin hyvä kuivuudenkesto on myös kääpiöperuukkipensaalla. Uusimmat lisäykset kukkapenkkiin ovat heinät (Hopeatoppo ja Ikikaura). Hentoinen kasvi kuvassa on kivikkokäenminttu, se on mielestäni fantastinen (oikeasti minun ei pitäisi tehdä kukkapenkkejä ollenkaan, koska niistä tulee aina yhtä kauheita). 

Kukkivat kiviportaat..eivät onnistu kovin hyvin. Mutta taistelen eteenpäin. Maaliskuussa löysin jo alesta kolme pientä ikivihreää kääpiöalppiruusua (Rhododendron 'Microhirs 3' Bloombux), jotka istutin tähän kiviportaiden viereen.  Kivimuurissa asuu Lumikko, tuli nuuhkimaan varpaitani, kun levitin pyykkejä narulle. En ole koskaan ennen nähnyt lumikkoa. Ehkäpä kukkasipulini mutustellut hiiripopulaatio on ainakin mennyttä? Tänä kesänä näin ensimmäistä kertaa myös hurjasti surisevan syreenikiitäjän. 

Kukkiessaan kääpiöalppis oli oikea kaunotar. 

Kukkivat pensaat saavat sukat pyörimään jaloissa; Tarhanietospensas 'Strawberry fields'

Viime syksyn alelöytöjä: Huntukorpipaatsama (Rhamnus frangula 'Asplenifolia'). Pensaan alla kasvaa timjamia. Alan hiljalleen istuttaa kasveja talon edustalla olevalle hiekkakentälle ja kokeilen miten ne viihtyvät. Minulla on tietty visio, jonka rakentamiseen tulee kulumaan tuhottoman paljon aikaa, rahaa ja kyyneleitäkin. Näen mielessäni kuivuutta kestäviä eksoottisia kasveja, liuskekiviä, vaaleaa singeliä. Tuoksuvia kasveja, ranskalaista tunnelmaa. Viime vuonna istutin paatsaman, tänä vuonna hopeapäärynän ja ensi vuonna ehkä jotain muuta mitä alesta löytyy. 

Vaikka välillä puutarhafiilikset lässähtävät, nostavat kasvit nopeasti suosta. Ja istutuskokeilut ovat puutarhanhoitoharrastuksen suola.  Syystamariski kukki ensimmäistä kertaa, oli todellinen wow -elämys. Huomisesta ei kuitenkaan voi tietää. Oman kokemukseni mukaan talvenarat kasvit voivat viisikin vuotta kukoistaa, kunnes seuraa kuolinisku usein talven kautta. Viime talvi oli yllättävän suopea; ei tullut mitään menetyksiä ja köynnösruusutkin säilyivät vihreinä ylös asti. Myös maahan viime tipassa siirtämäni Syyssyrikkä selvisi. En oikein millään jaksaisi enää talvehdittaa kasveja sisällä ja ruukkukasvatuksestakin olen aika pitkälti luopunut. 

Syyspuolen kasvit ovat ehkä kuitenkin parasta mitä tiedän, joten iloitsen lempiperennani syysvuokon kannan elpymisestä pahan toissatalven jälkeen. Hopeiset nuput! Punahatut ovat myös suursuosikkejani, joten iloitsen, kun niiden kukinta on hiljalleen vasta käynnistymässä. Odotan niin paljon perhosia 🦋