Persikkainen syksy

Syksyn kohokohtia; taikapähkinä kukkii

Hurjan myrskyn jälkeen paistaa aurinko. Nyt on niin paljon herkullisia syysvärejä puutarhassa ja ympäröivässä luonnossa. Ystävän kanssa tehtiin puutarhakierrosta ja ihasteltiin kuinka tänä syksynä monet kasveista ovat saaneet persikan sävyjä. Japaninvaahtera näyttää mallia. 

Mantelikirsikka, japaninvaahtera & happomarjat ovat aina tosi cool syksyllä. Mantelikirsikan syysväritys on silkkaa persikkaa. 

Punamarjakanukka on myös yksi näistä persikkaisista syksyn tullen. Se ei vielä kukkinut, mutta joka kevät odotan..Muutoin saunan luo tekemäni kukkapenkki missä kanukkakin oleilee oli vähän floppi, ei kovin onnistunut. Pitäisi ehkä purkaa se vain pois. Toisen seinustalla olleen kukkapenkin purin tänä kesänä pois. Laittelen siihen hissukseen kivetystä. 

Rusotuomipihlaja on todella kaunis ja  lämpimänsävyinen tänäkin syksynä. Se on vihdoin ottanut kasvuspurtinkin, huolimatta surkeista kasvuolosuhteista soralla. 

Pihan perällä, leikkimökin takana on jotain ihanaa - se on Kiinasta kotoisin oleva Kellokuusama. Aasialaisilla on kyllä aina näteimmät syysvärit. 

Villiviini on myös tänä syksynä persikansävyinen. 

Varjopenkin yllä jotain jännittävää; värinvaihtaja

Koreanvaahtera ♥️

Kaikki sorvarinpensaat ovat syksyllä kirkkaanpunaisia ja upeita. Pallesorvarinpensas. 

Helmimarja ei kukkinut tänä kesänä, mutta kukoistaa muutoin. Syysväri on aika herkkä. 

Amurinviini on yhä mieletön. Pinkkiä, punaista & persikkaa. Näkyy kivasti pergolasta olkkariin. 

Rusokirsikat hehkuvat punaisina

Yläkerran makkarista näkyy kirpakkaa punaista

      Keltaista ja punaista. Elämä ilman puita olisi tylsää. 

Leiskuvat värit antavat energiaa ja piristävät mieltä.

Syksyn ainut aleostos: upea heinä, jolla pronssinsävyiset lehdet (Sara 'Prairie Fire'). Talvenkestosta ei ole tietoa tosin. Hinta pari euroa. 

Budjettikransseja puutarhasta.

Ihan minipieni kurpitsa omaa tuotantoa, hädin tuskin näkee. Jätän blossan maistelun väliin tänä vuonna. Whisky ei ole minun juttuni. 

Puutarha on reilussa 15 vuodessa kasvanut niin, ettei kuistia enää näy puskien keskeltä, onnenpensaan välistä kurkistellessa. Joka päivä vastassa on uusi maisema, kun värit vaihtuvat. 

Syyskuu: nekun tuoksua & liljojen kukkia

Usvan seasta piirtyvät puutarhan puut. On kulunut sata vuotta viime kerrasta kun kirjoitin tänne. On ollut kauniita aamuja, kylmiä aamuja, usvaisia aamuja ja kaikenlaista - en edes muista kaikkea. Muuta en oikeastaan ole ehtinyt kuin työn ja kodinhoidon. Hyväksyn, että elämä on tällaista nyt. 

Tämä kuva kertoo tarinaa lämpimästä syksystä, kissankellot & myrkkyliljat kukkivat samaan aikaan. Puutarha on ollut omillaan, mutta silti ihan viehättävä.

Olen pikaisesti laittanut puutarhan talvikuntoon. Tänä vuonna en voi rahahuolien riivaamana istuttaa kukkasipuleja ollenkaan mikä masentaa todella. 

Iloa syksyyn tuovat kaikki erilaiset syysmyrkkyliljat

Niin kauniita

Eri väreissä, olen keräillyt..

Yksinkertaisia ja kerrottuja kaunottaria

Syysväritystä on ollut näkyvissä jonkin aikaa. Eräät kuitenkin leiskuvat punaista. 

Syksyllä kukkiva Mahonia nitens 'Cabaret' ei tänä syksynä tahtonut kukkia, mutta se on kaunis muutoinkin hentoisissa väreissään. 

Viiniköynnökset ovat olleet uhkeita ja punertavia.

Aurinko kultaa vielä puutarhaa

Liukuvärjättyjä näkymiä on monella kulmalla, villiviinit lisääntyvät näköjään myös itsekseen. 

Pallesorvarinpensas punertaa kevätkukkapenkissä, taikapähkinässä on pähkinöitä ja kukkanuppuja samaan aikaan. 

Silosumakki selvisi talvesta! Se on yhä hyvin pieni pensas. Myöhemmin syksyllä siitä tulee kirkkaanpunainen. 

Olen monesti ajatellut, että onneksi istutin kasveja, kun oli vielä rahaa ja kasvien hinnatkin olivat huomattavasti huokeampia. Olen nauttinut puista ja pensaista, jotka kasvavat puutarhassa hiljalleen isommaksi. Euroopanvalkopyökkiaidanne on juurtunut ja kasvaa sisäänkäynnin luona. 

Pyökkiaidanteen voinnista inspiroituneena tein vielä yhden hiekkakenttäistutuksen; siirsin toisaalta lisää valkopyökkejä ja heiniä liuskekivien viereen. Jännittää miten talvehtiminen sujuu ja onko istutus ylipäätään hyvä idea..

Hemlokki on kasvanut hurjasti ja on aina yhtä söpö. 

Katsuran luona leijuu jo herkkunekun tuoksu

Varjopenkki on tuuhevoitunut, Kapealehtikalmia Elf oli ihana kukkiessaan, kuvat jäivät vaan tänne laittamatta. Tässä kasvaa nyt kaikkea sekaisin. 

Koreanvaahteran punaiset versot ihastuttavat syyskuussa. 

Huomenna olisi tarkoituksena verkottaa puutarha talven varalle.  Onnellista syksyä 🍁

Heinäkuun päättyessä hippunen hopeaa ⁕

 Heinäkuun loppu on ollut kuten kesät joskus ovat - paahteinen, kuiva & työteliäs. Kesä oli kuten aina, remppaa ja rästihommia. Puutarha on jäänyt vähemmälle. Elämä jatkuu puutarhassa siitäkin huolimatta. Etupihalle ostin alesta pari matkamuistoa. Sulkapiiskan (Perovskia), ihanan tummanpunaisen syysvuokon & siniheinän. Kasvituen olen joskus ostanut H&M Homesta. 

Mustaseljan siirrän takapihalta etupihalle tähän istutukseen. 

Kun kiveyksen saa asennettua jotenkin nätisti, istutan kasvit tähän. Tarkoitus olla ranskalainen fiilis. Varmaan menee ihan persiilleen tämäkin istutus. Siirsin tähän jo aiemmin taikinamarjaa ja myöhemmin syksyllä loput pyökit siirtyvät tänne aidanteeksi. 

Äitienpäivähortensiat ovat olleet ihanat. Maalasin oven punaiseksi (Beijing temple -punainen). Hyvästi valkoinen ovi. 

Kesäkukkakylvökset ovat olleet ainoita kesäkukkia, mutta se ei ole sittenkään haitannut. ihastuin persikanväriseen Castlewellan-lajikkeeseen!

Ranskalaista etupihaa varten löysin Torista haaveilemani ilmaisen (!!) tuolin. En voi uskoa tätä todeksi. 

Puutarhassa kauneinta juuri nyt on hopeinen kukkapenkki, jossa on vaaleanlilaa seassa. Olen hulluna hopean ja lilan väriyhdistelmään. Vaaleanlilana kukkiva superkuivuutta kestävä kuunlilja ja äärimmäistä kuivuutta kestävä helminukkajäkkärä, josta on tullut rakkain perennani yllättäen ja suuren kukkapenkin luottokukkanen. 

Sen sukulainen ja ihana  vaaleankeltainen kukka: Anaphalis 'schwefellicht', tässä yhdessä peruukkipensaan kanssa.

Kuivuus ei ole onneksi enää ongelma. Hikul-tyrni ja lukuisat hopeaperennat voivat hyvin. Liljat eivät vielä kuki.

Äidiltä saatu nimetön neilikka, jota kasvaa paitsi isossa kukkapenkissä, myös puutarhan joka kulmalla. 

Eiffel - neilikat, heinät, nukkapähkämöt ja marunat. Keskellä mehiläisten suursuosikki. 

Kivikkokäenminttu (Calamintha nepeta 'Marvelette White'). Rakastan tätä kasvia niin paljon!

Hopeareunus on pikkuisen edistynyt, istutin keväällä kylvetyt hopeamarunat tähän, neilikkareunuksen jatkoksi ja hopeisten tyrnien ja pajujen seuraan. On ollut niin hidasta puuhaa rakentaa tätä penkkiä.  Tässä kasvaa myös kuivuutta kestäviä erilaisia mäkimeirameja, iisoja ja sitä perinteistä
vaaleanlilaa syysfloksia (syreeni-)

Suuressa kukkapenkissäni kasvaa nyt vain kuivuutta kestäviä kasveja, kuten eri värisiä kissankäpäliä ja marunoita. 

Ohotanmarunassa on tyyliä, taustalla pitsimäinen japaninvaahtera. 

Keijunkukat ovat nyt varmaankin 15 vuotta vanhoja ja hyvin kuivia kesiä ollut. Väittäisin niitä erityisen kuivuuden kestäviksi. 

Lisäksi penkissa on useita pallohortensioita ja muitakin pensaita & ruusuja. 

Olen uudelleen innostunut heinistä vuosien tauon jälkeen ja jakanut omiani tähänkin kukkapenkkiin. Hopeatoppo ja Ikikaura ovat tosi kauniita auringossa ja tuulessa. Myöhemmin penkkiin tulee vaaleanpunaista syysvuokoista ja tummansinistä ukonhatuista. Olen yrittänyt rytmittää väritystä, mutta kyllä on hiton vaikeaa. 

Toista puolta penkistä hallitsee jo aivan valtavaksi kasvanut valeakaasia. 

Sain kylvöksistäni monta vesimelonia ja olen siitä tohkeissani. Kesäkukka-, vihannes-  ja perennakylvöksetkin sujuivat hyvin. Tomaattia, salaattia yms. tullut kivasti. Korvasin yhden säälittävän penkkiviritelmän kylvetyillä harjaneilikoilla. 

Viikonloppuna hyvästelen kesän ja siirryn duuniin. Kiitos kesä 2024 kaikesta kauniista.

Auringonkukat (Pro Cut Peach), kuva vähän huijaa, luonnossa sävy on persikkaisempi. Odotan niin paljon elokuun kukintaa ja kaunista pehmeää valoa.