Jotain vanhaa, jotain uutta ja jotain kuollutta (+etanatesti)

Omenankukkien aikaa. Aamurusko.

Yritän tehdä minikukkapenkkiä. Kaivelin nurmikonjämät pois ja mylläsin, lisäsin vähän multaa ja istutin Ruusupionin paikalle. Toiveissa siintää tehdä vielä penkin reunukseksi pieni aidanne iisopeista. On alkanut tehdä mieli myös kuolanpionia. Ikävä uutinen taitaa olla se, että sweetheart rose taitaa myös olla kuollut ja pikkulehtisyreeni ehkä myös. Yksi ranskanruusu näyttää myös täysin hengettömältä (toivottavasti juuresta tulisi jotain, villiruusukin kelpaisi, koiranruusulleko nämä vartetaan, ehkä). Hetkeksi ote herpaantuu ja pitää tehdä surutyötä. Sitten voi taas jatkaa.

Koristeomenat ja tavalliset omenapuut kukkivat. Epäilin tähtimagnoliaa kuolleeksi, mutta se tuli lehteen. Sain viimein tarmonpuuskan ja istutin kuistilla talvehtineen magnolian paraatipenkkiin.

Pionikuumeilua on hyvä harrastaa ennen pionien kukintaa...nuppuja näkyy valkoisissa ja pinkeissä pioneissa. Ne ovat aina niin hurjan korkeita, että yltävät bambusängyn ylle. Yöpöydällä lepuutan pionikirjaa.

(kuvat menivät vähän randomilla, suonette anteeksi, en vain jaksanut järjestellä niitä oikein)

Kasvihuoneen kesäperennakylvöt ovat itäneet, nämä ovat Linum perenne, Sinipellavaa

Kivikossa Mantelikirsikka kukkii. Kirsikoita ei haitannut viime talvi eikä sadekesä. Omenoiden kukinta on kauniimpi kuin vuosiin. 

Syysvuokot ovat nousseet paraatipenkissä

Tulppaanien kukinta on huonompi kuin moneen vuoteen ja villitulppaanit ovat hyvin myöhässä, mutta samapa tuo, kunhan kukkivat. Suloinen ja niin pieni kelta-pronssinsävyinen Tulipa Batalinii Bronze charm  

Dark freckles -perhosorvokki

Ruusumantelia söivat jänikset, teki vain yhden sievän kukan, kaverina hällä Candy Prince-tulppaani, karkkiprinssi

Primula auricula Skylark

Dolgon tähtikukat

Haikea hetki...kuunliljat nousevat, kevät on ohitse...

Ruusupömpelissä juhannusruusut tunkevat väleihin..nuppuja...

Cheal´s weeping -koristeomena on tehnyt ylipitkän oksan, jonka kääntelen pionitukiin aidanteeksi

Tuomipihlajaportissa alppikärhö kukkii

Tumma Kaunotar on hitain koristeomenoistani, se on vielä nuppuinen

Vanha lempparikasvini Sammalleimu tuoksuu kiduttavan hyvältä...(tuoksukurjenpolvi sen yllä löyhkää), pionit ovat nupulla ja rusokirsikka kaartuu niiden ylle kauniisti

Salaisessa lehdossa Alpina Plena-kärhö on alkanut kiipimään juuri niihin Rusokuusaman oksiin joihin sen tahdoin nousevan

Hopa on jotenkin tummempi kuin aiemmin, kaunis kuitenkin

Tänään vasta huomasin, että naapurissa on samanlainen, mutta iso ja vanha...on hauska katsoa niitä keittiön ikkunasta peräkanaa kasvamassa

Kauniit lehdet tällä Taikapähkinällä, sen kukinta jäi vähän tyngäksi talvella

Peruukkipensas herää tosi myöhään, kuten aina. Taustalla kukkii Tuoksumatara, nykyisin yksi supersuosikeistani ja lisäilen sitä pitkin pihaa. Rakastan sen tuoksua tuoreena (raikas), kuihtuneena tuoksuu vielä miltei paremmalta: vastaniitetyltä heinältä, kesältä.

Kullero  kalervonpojat joiden taustalta nousee tummalehtiset Syyskimikit. Pikkuisen outo yhdistelmä, mutta kiva. Keppi kuuluu Madame Lemoine-ruusulle, se voi onneksi hyvin. Samoin sen vieressä kasvava Helenanruusu Lykkefund

Dolgon tähtikukat vielä lähikuvassa

Jo haalistunut, kukinnan lopussa oleva Makamik

Akileijojen aika alkaa...

Ihana riippakoristekirsikka, japaninkirsikka

Toinen kirsikka, Kanzan, herää viimein

Erstaakin kukkii kauniisti

Tämän kevään löytö: vaaleanpunainen kielo

On hyvin romanttista kun kirsikoiden ja omenoiden terälehdet varisevat tuulessa.

Olin tässä kerran iltakävelyllä ja näin kotiloita menemässä asfaltoidun tien päältä kohti kosteaa niittyä. Tuli mieleen erilaisia vaihtoehtoja etanaongelmaan:

a) tapa minkä ehdit. Kylve puutarhasi täyteen ferramolia sun muuta kasvintorjunta-ainetta (silläkin uhalla, että ne aiheuttavat syöpää sekä sinulle että eläimille), kitke, siivoa, raivoa, näe uhkakuvia. Lietso hysteriaa puutarhaystäviesi parissa ja pese jokaikinen juurenpalanen joka puutarhasi kynnyksen yli tulee (jos näet naapurin tulevan puutarhamyymälästä, vaadi saada suorittaa kotilotarkastus). Aseta kesäkeittiöön erillinen kiehuntalevy jonne jatkuvasti tiputtelet löytämiäsi kotiloita ja päästä joka kerta kaamea nauru kun tiputat kotilon kiehuvaan veteen. Jos näet espanjansiruetanan, suorita välittömästi harakiri.

b) torju hellemmin. Täytä kaikki kuopat mullalla ja hiekalla (etanat kun tekevät mieluusti poikaset kosteisiin notkelmiin). Tee puutarhastasi auringon tyyssija ja kuiva kuin aavikko. Asettele olutansoja sinne tänne (jos etanat kuolevat, niin ne kuolevat ainakin iloisessa huppelissa).Hyysää kotiloita syöviä lintuja raahaamalla selkä vääränä siemenseoksia ja rasvapatukoita kaupasta. Ohjaa kotilot hellästi kotterostaan kohti naapurin kuunliljapöheikköä.

c) hyväksy, että lehtokotilot kuuluvat suomen luontoon siinä missä sinäkin. Pyrit pitämään puutarhan suht siistinä ja aurinkoisena, mutta suodatat vaaleanpunaisten silmälasien läpi sen tosiasian, että kasvejasi on maisteltu ja niissä on reikiä joiden läpi päivä paistaa iloisesti. Sen suurempaa tuhoa etanat tuskin aikaansaavat, vai saavatko? Heittäydy aurinkotuoliin aurinkolasit silmilläsi ja drinkki kädessäsi ja anna kotiloiden maiskutella.

Herkkä Kalvaspikarililja

Minkä sinä valitsisit näistä kärjistetyistä visioista? Tämä oli siis vitsi :) Itse en ole vielä päättänyt, toistaiseksi kauheaa riesaa ei ole ollut niin en ole vielä täysin hysterisoitunut. Mutta toisaalta en tunne ketään muutakaan kenen puutarhan olisi etanat täysin tuhonneet. Pari kaivuria ja miespuolisia henkilöitä tiedän kyllä, jotka ovat useitakin puutarhoja pistäneet matalaksi. Seilaan siis päivästä riippuen a) ja c) kohtien välimaastossa. Mutta totuus on, kun kevät etenee niin talvivahingot ja koloistaan ryömivät tuholaiset vievät energiat niin tulee hetkellinen puutarhanotkahdus. Talvella kun ehtii kuvitella vaikka mitä. Minulla kiertokulku menee niin, että ekaksi iloitsen kaikista ihanuuksista mitä maasta nousee, saan elämäniloa ja sitten seuraa puutarhamasennus. Sitten sieltä taas noustaan kohti keskikesää.

Ihan parasta on omasta puutarhasta poimitut pikkukimput.

Aina eka kerta

Puutarhapäiväkirjaan kuvia kukkivista puista & pensaista (ja muistakin). Kerrottukukkainen kirsikka Kiku-Shirade-Sakura kukkii sateessa. Jotkut näistä kukkivat ensimmäistä kertaa, toiset monetta, mutta aina tuntuu kuin näkisi ne ensimmäisen kerran. Sydän pamppailee.

Miniatyyrilehdossa on rauhallista, mitä nyt naapurin kissat tykkäävät makoilla täällä usein. Istuttelen tänne Kaarisyreenin alle pikkuhiljaa kukkivan maton. Tässä etualalla on se uusi Keijunsilmä (luonnonkukka) sen vieressä keväältä jäänyt esikko (mieleen on jäänyt eiffelin jalan juurella kasvavat ihan tavalliset esikot eri väreissä) ja sen vieressä Kaukasianpitkäpalko, jonka siirsin toisaalta.

Kalvaspikarililjan istutin syksyllä, nyt se on aloittamassa kukintaansa. Kaunis, mutta hieman hankala tuollainen pitkähkö varsi, joka pitää tukea. 

Pikkuruinen penkki toimii kissavessan estäjänä, sen alla nimittäin kasvaa suosikkituoksuorvokkini, se pinkki. Siinä on nyt ekaa kertaa nuppuja, ihanaa. 

Hopeansävyinen Sander´s blue -kartiovalkokuusi on vastustamaton tehdessään uutta kasvustoa, hopeanhohtoista

Pergolassa kukitaan

Prunus avium Sunburst eli imeläkirsikka (joka on viime keväänä istutettu ja noin metrin mittainen) ja ensimmäinen pieni kukkanuppurykelmä

Pilvikirsikan helmikukkia tuulessa 

Ensimmäinen koristeomenan kukka avautui, Makamik on aina ensimmäisenä kukassa

Pergolan portti kukkii; molemmin puolin istutetut Marjatuomipihlajat ovat miltei kohtaamassa toisensa kaaressa, vihdoin!

Niiden lomassa kasvaa sinikukkainen alppikärhö, joka on supertäynnä nuppuja. Ilmeisesti näitä pitää kurittaa, viime kesänä jouduin riipimään sen rumasti alas vanhasta kaaresta ja asettelemaan rikkinäisenä uuteen

Andenken av Ludvig Späth tai sitten Sensation -syreeni on nuppuvaiheessa

Samoin pergolan erittäin tummakukkainen Tumma Kaunotar

Aunen päärynä on kerrankin täynnä kukkia, ihanan näköinen

Hennon vaaleanpunaiseksi muuttuu kuriilinkirsikka vanhetessaan

Mahonia on hätkähdyttävän keltainen

Sen vieressä, marjakuusten alla kukkivat narsissit ja kevätkaihonkukat

Tämä on se ihanin vuokkoni Pink delight, kuva ei välitä sen hennon vaaleanpunaista väriä. Sen olemus on hyvin kerrottu.

Ensimmäinen kärhönkukka avautui paviljongissa sateeseen, se on luumunvärinen Ruby

Illat ovat hämäriä, maljakossa kukkakaupasta ostettu tuoksuherneen oksa ja ystävän tuoma pinkki hortensia

Puutarhassa riittäisi hommaa. Ruusut ja muutkin puskat kaipaavat leikkaamista ja siivousta olisi jatkettava pikimmiten.