Kumpulan kasvitieteellinen

Luonnoksista löytyi lisää aloitettuja juttuja. Julkaisen nekin pois. Onpa näitä jäänyt julkaisematta. 

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on paikka, jossa tulee vierailtua säännöllisesti. Silti se on aina yhtä maaginen ja häkellyttävä kauneusarvoiltaan. Poistun sieltä aina inspiroituneena ja onnellisena. Olen muutoin huonohko puutarhamatkailija, mutta kaupunkien puistot ja kasvitieteelliset ovat usein helposti saavutettavia, ihania paikkoja, joissa piipahdan usein. Muutoinkin rakastan kartanopuutarhoja. Toisin kuin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, on Kumpulassa sisäänpääsymaksu. 

 Kumpulassa ilmaantunut käynneille uusi syykin, kun poikani aloitti opinnot Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella (onko viherhörhöys sittenkin jättänyt jäljen?). Kuvassa näkyvä rakennus on Kumpulan kartano 1800-luvun alkupuoliskolta. Niin kaunis. Rakennus ja ympäröivä alue on nähnyt useita jännittäviä vaiheita ja omistajia. Nyt paikan omistaa Helsingin yliopisto. Kumpulan kartanon laakso on vanhaa merenpohjaa.

Yleensä kuljen kasveja tiiviisti tarkkailemassa, mutta tällä kertaa maltoin ottaa yleiskuvia alueesta.  Etualalla on vihannes- ja kulttuurikasvien tarhaa. Puut ovat suuria, alue linjakas. Kasvitieteellisen puutarhan perustaminen vanhalle kartanoalueelle on kyllä tosi hyvä idea. 

Levennetty joenuoma kimmeltää puiston keskivaiheilla. Uoma on alun perin Kumpulanpuron sivuhaara ja se laskee mutkikkaita reittejä pitkin Vanhankaupunginlahdessa Itämereen.  Alue on kuin oma vihreä vyöhykkeensä urbaanin kaupungin sykkeessä.

Olen aina pitänyt jännittävänä näkymää taustalla, jossa näkyy kantakaupungin viimeinen talorivistö Vallilassa. Kumpuilevat puurykelmät kerrostalojen ja puiston välissä ovat siirtolapuutarhoja. Alueiden välissä huristaa Vallilanlaaksossa raitiovaunu, jonka reitistä käytiin pitkät oikeustaistelut.

Puutarhan hedelmätarha oli upea ja eri lajikkeet hyvin esillä. Käydessäni puut notkuivat satoa, joten oli erityisen hauska nähdä kaikki eri muotoiset ja väriset hedelmät.

Kasvitieteellisissä puutarhoissa on oman kokemukseni lähes aina kauniita vanhoja rakennuksia. Kumpulan rakennukset ovat peräisin kartanon ajoilta.  Tässä talossa on yliopiston geologian kokoelma ja tutkailtavaa riittää. Viehättävällä lasikuistilla on pelargoneja kuin mummolassa konsanaan.

Purppurapunalatva ja haaleankeltainen kivitalo, upea yhdistelmä. Oli pakko kuvata, kun kasvi on nykyään yksi suursuosikeistani. Syksyn korkeat perennat ovat ihania.

Puutarha on valtavan kaunis, luonnollinen ja aurinkoinen. Kasvit ovat todella hyvinvoivia. 

Lampea ihastelen aina, ja sen rannoille istutettua kasvillisuutta. 

Mahtava piippuköynnös kiipeili korkealle. 

Valoja ja varjoja, eksoottisia puita ja kasveja.

Kumpulanpuron ongelmana on ollut puron alkulähteillä Pasilasta ratapihasta lähtöisin olevat saasteet. Kaupunki on kuitenkin tarttunut hulevesien hallintaan käsittääkseni ympäristönsuojelullisin toimin. 

Vanhat agaavet ja ruukuissa ulos tuodut kasvit somistivat kartanoa. Jos kasvitieteelliset fiilistelykuvat kiinnostavat niin seuraavaksi julkaisua odottaa Kaisaniemi ja Tartto. 

Verhotut näkymät & elävät aidanteet

Jatkan kesäjuttujen julkaisemista, joita yllättäen löytyy vaikka kuinka luonnoksista (outoa). En nyt yhtään ehdi paneutua näiden tarkistamiseen enkä mihinkään muuhunkaan. Aloitin uudessa työssä, työmatka piteni eli on aikapulaa ja olen väsynyt. Kai kaikessa joku idea oli, jota en nyt muista. 

 

Puutarhassa on kuitenkin eräs juttu, joka saa aina sydämen hakkaamaan kovempaa.

Nimittäin salaisen puutarhan suljetut näkymät, aidat ja leikellyt pensaat. Voisiko näitä ehkä kutsua  "maisemoinniksi". Kuvassa syreeni verhoaa leikkimökkiä. Näkymä olisi tylsä ilman kasveja. Puut ja pensaat ovat minusta parasta puutarhassa ja aivan välttämättömiä hyvinvoinnille. Voisin hätätilanteessa luopua perennoista, mutta näistä en. Onneksi ei kuitenkaan tarvitse luopua. 

Koska rakastan salaisia puutarhoja ja kavahdan avoimia näkymiä, on joka kulmalla pensaikkoja. Aion jatkaa niiden istuttamista, kunnes pikkupiha on sopivan yksityinen. Hyödynnän nykyään tehtävässä kasvien siirtoja ja pistokkaita. Opettelen vielä tätä hommaa. Into on taas suurempi kuin taito. En ole kummoinen puutarhuri, istutan vain kasveja ja se on niin ihanaa...

Termi "privacy plant" on kiva. Suomennan tämän vapaasti "yksityisyysistutukseksi". Ekoina vuosina istutin (vielä silloin) halpoja aitakasveja -syreenejä, tuomipihlajia, aroniaa ja monia muita. Kasvit ovat kasvaneet jo suuriksi. Erityisesti korkeat aidanteet kiinnostavat näkösuojan vuoksi & tähyilen mieluiten haaveilevasti korkeuksiin. Projekti jatkuu yhä vaikka puutarha on minikokoinen. Täällä tuulee todella reippaasti, joten yritin myös istuttamalla kesyttää tuulta. Vieläkin tuulee, mutta jo hillitymmin. Monessa kohdassa olen istuttanut tupla-aidanteen talvivihreästä ja pensaskasvista.

Ruotsissa opiskellessani ihastuin likusteriin, pyökkiin ja puksipuuhun. Ruotsissa näkee aivan valtavia muotoonleikattuja puksipuita.  Taimistojen aitakasvivalikoimat ovat usein aika samaa. Periaatteessa melkein mikä vain puu tai pensas käy aitakasviksi, ja korkeista perennoista ja köynnöksistäkin saa näkösuojaa. Yksittäisten kasvien ostaminen aitakasveiksi on kuitenkin valitettavan kallista.

Puutarhasta löytyy tällä hetkellä muun muassa seuraavia leikattuja/vapaasti kasvavia aitakasveja: syreeni, tuija, kuusi, likusteri, euroopanvalkopyökki, isotuomipihlaja, angervot, aronia, taikinamarja ja marjakuusi.  Olen aina haaveillut salaisen puutarhan kasvilabyrinteistä ja sellaisen istuttaminen on unelmani. Niitä voin istuttaa vasta kun rinneprojektimme etenee (ehkä ei koskaan). Kasvien leikkely on niin hauskaa. 

Alehaukan mottona aita/aidannekasveissa on ollut: otetaan mikä miellyttää silmää plus edukkaasti löytyy. Piikikäs ja kaunis happomarja rajaa kivikon reunaa. Happomarjoista saa kunnon torjunnan rajalle  Kauniitakin ne ovat värikkäinä. 

Puutarhan vihreät katot on tärkeitä. Pergolassa näkösuojaa tarjoaa Amurinviini, joka vuosi vuodelta ryömii lähemmäs taloa ja on alkanut vanhemmiten tehdä rypäleitä. 

Kukkiva viherseinä koristeomenasta. Puustakin saa tosiaan tarvittaessa aitakasvin leikkaamalla ja taivuttamalla nuoria oksia. Olen istuttanut viereen väreihin sointuvan punalehtiruusun. Täällä penkillä voi istua syreenin tuoksussa piilossa maailmalta.

Korkeaprofiilinen talo näyttää hassulta ilman suojaavaa kasvillisuutta. Tien puolella kasvavat pylväshaavat ja isotuomipihlajat. Isotuomipihlaja on viihtyessään noin viisimetrinen.

Tuomipihlajat ja purppurakoristeomenat ovat tosi kauniita yhdessä.  

Katsura keskellä, tässäkin ihastelen vaalean ja tumman lehdistön & kukinnan yhdistelmää. 

Pylväshaavat ovat korkeita ja kapeita näkösuojia. 

Kuunliljapenkereessä kirsikat toimivat reunuksena. Japaninkääpiökirsikka Prunus incisa 'Kojo-no-mai' on kasvanut tästäkin kuvasta hurjasti. Sen maksimikorkeus pitäisi olla kolmen metrin kieppeillä. Tämä on löytynyt Japanista luonnosta kasvamasta. Nimi tarkoittaa perhosten lentoa. 

Kätkettyä näkymää pergolan luona: Walkerinhernepuu, eri väriset happomarjat ja koristeomenapuut. Hernepuu oli juuri kasvanut muhkeaksi ja peittäväksi kun kattotelineiden asentajat omatoimisesti sahasivat sen ihan tyngäksi. Se vieläkin vähän harmittaa. Kukkiessaan puu on ihan täynnä mehiläisiä. 

Kuistilla on vihreällä kaudella ihana istua, kun ikkunasta näkyy kukkiva koristeomenapuu ja sen alla isoksi kasvanut onnenpensas. Kesällä täällä ei tule niin enää oltua, koska tulee liian kuuma. Kuisti on lämmitetty, joten se on "kesähuone" talvikaudella. 

Toiseen suuntaan katsoessa kauniit korkeat pylväshaavat verhoavat tällä puolen näkymää. Onneksi istutin nämä. 

Perennoista hyvä aidannekasvi on Koiruoho, korkeana ja hopeisena. Kiinnostaisi tehdä tästä istutus johonkin päin pihaa. Olisi omiaan kuivalle hiekalle.

Aidannekasveista erityisiä ovat puiden ja pensaiden riippuvat muodot, joilla voi luoda ihan omanlaista tunnelmaa. Valkokukkainen kaarisyreeni on herkkä. 

Unkarinsyreeni Holger on aika harvahapsi, siksi se on sijoitettuna taustakasviksi.

Likusteriaidanne, jota lisään pistokkaista. Melkoisen hidasta puuhaa, mutta rahaa säästyy. Metodi on tosi yksinkertainen. Likusterin leikkuujätteet tökätään suoraan hiekkaan ja kastellaan=juurtuvat paikalleen. 

Ihan alkuajoista asti rutikuivalla hiekalla kasvanut Suikerovihma. On aika eksoottinen näky kukkiessaan hiekalla ja peittää kivasti kaltevaa rinnettä. Kasveilla voi ihanasti peittää kaikkea epäesteettistä tarpeen mukaan.

Idänvirpiangervot ovat mielestäni tosi kauniita ja perinteisiä. Ja halpoja! Olen istuttanut niitä aika paljon. Joskus alussa intoilin myös keltajapaninangervoista ja ne ovat alkaneet omatoimisesti levitä puutarhassani. Arvostan sitä. 

Leikkimökin takana, pihan perällä on myös näkö- ja tuulensuojana kaarisyreenejä. Niiden alkuja tupsahtelee monesta paikasta. 

Miltä tämäkin kohta näyttäisi ilman kasveja? Eipä juuri miltään.

Valkopyökki on uusin ihastukseni muutaman vuoden takaa. Poimuiset lehdet ovat upeat keväällä puhjetessaan. Olen alkanut istuttamaan kasviaidanpätkiä hiekkakentälle. Jännitän vielä pyökin kuivuudenkestoa. Mutta on niin ihanaa kun lehdet säilyvät kiinni oksissa talven ylitse. 

Aidanne tuomipihlajista..tuoksua, kauneutta ja näkösuojaa..

Verhottuja näkymiä: paviljongin katto kirsikoista ja viiniköynnöksistä

Suuren kukkapenkkini kaareva muoto ottaa syleilyynsä. 

Yritys peittää kuivaa maata: pensaita ja puita, tämä kohta on ikuisesti hieman työn alla. Viimeksi siirsin tähän lisää pensaita toisaalta. Monenlaista siinä kasvaa. Japaninhemlokki ei kärsinyt viime painajaistalvesta, yllätyin. 

Korkeutta, näkösuojaa & tuoksua saa syreeneistä

Söpöä: kulkuväylien katkaisu kauniilla pensailla koska miksi ei. 

Marjakuusia & koristeomenoita matalana aidanteena. 

Tammi ja Verivaahtera, ihanat yhdessä. 

Korkeutta ja söpöjä kukkia: valeakaasia

Kuvailin syreenejä kun kohteeseen ilmaantui hihittävä tyyppi. 

Auringonkilo laineilla ja puiden lehvästön läpi siilautuva valo - kauneimpia asioita maailmassa. 

 Aamuauringon ensisäteet saapuvat puutarhaan suuren tammen takaa. Jotenkin vahingossa juttu kääntyi puiden kehumiseksi enkä pysynyt aiheessa? Aika ilman puutarhaa tuntuu niin pitkältä, ei enää jaksaisi yhtään talvea. On niin harmaata, kaljua ja valjua.