Eräänä myöhäiskesän päivänä tulin katsomaan myynnissä olevaa rintamamiestaloa vuodelta 1957 ja olin heti myyty. Se oli
rakkautta ensi silmäyksellä. Paikka oli paratiisi.
Valitettavasti siitä paratiisista ei ole enää siitä paljoa jäljellä koska suurin osa tontista on myllerretty, viereen rakennettu uusia korskeita taloja ja monet vanhat rakennelmat on purettu niiden tieltä. Sellaista on elämä. Tonttimaa on niin valtavan arvokasta, että vain harva helmi enää säilyy ellei ole paksua kukkaroa/perittyä maata taustalla. Mutta ei se haittaa, tämä talo&puutarha on minulle "se oikea" ja paikka on oma henkilökohtainen paratiisini. Ei milliäkään liian pieni tai iso, vaan juuri sopiva. Ja haluan uskoa, että olen sopiva tälle paikalle, toivon, että teen sille hyvää. Rakkaudella.
Kivikko syntyi paikalle josta revittiin kaikki kaunis ja vanha pois uusien talojen vuoksi. Sydän itki verta, mutta niinkuin elämässä yleensä, on suunnattava katseet eteenpäin ja mietittävä kuinka saada eniten irti olemassaolevista palasista. Kiviä oli jonkinverran jäljellä joten teimme kivikon. Osa kivistä on pyöritetty, kieritetty, raahattu kynnet verillä, siinä ohessa hikoiltu litroittain, ja itketty kivien väliin litistyneitä sormia. Osa kivistä on vedetty lähemmäs narun päässä autolla hulluna kaasuttaen, apinanraivolla. Oikeastaan odotan koska koko rakennelma romahtaa mahdottomuuteensa, mutta siinä se kumma kyllä tönöttää vuodesta toiseen paikallaan, pidän sitä elämääni kohdanneena ihmeenä. Mikään ei luonnollisesti tunnu niin hyvältä kuin itse tehty. En ole koskaan unelmoinut kivikosta erityisemmin, mutta nyt kun minulla sellainen on niin olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman. Kivien lämpö mahdollistaa monen aran kasvin kasvattamisen. Lisäksi luonnonkivet ovat uskomattoman kauniita. Muuri on koottu vanhoista katukivistä, epäsäännöllisen muotoisista luonnonkivistä, päällyste on singeliä ja kasvit on istettu hiekansekaiseen multaan (jätemaata jota on raavittu kasaan kottikärryillä roudaten).
Äidiltä sain heti alussa ison kasan tuntematonta vaaleanpunakukkaista neilikkalajiketta joka muodostaa selkärangan koko kivikolle. Hopeanharmaalehtiset neilikat viihtyvät loistavasti kivipenkissä. Saatan olla joskus kärsimätön luonne, mutta puutarhassa yllättäen jaksan melko hyvin keskeneräisyyttä ja rakastan sitä tunnetta kun voi kerroksittain lisätä kasveja ja alue muotoutuu hiljakseen uudenlaiseksi. En tahdo heti valmista enkä onnistua heti.
Ensimmäisenä vuonna istutin vain neilikat ja muutaman mattomaisen kevätkukkijan. Joka vuosi laitan jotain lisää, pientä tai suurta, pensasta tai sipulikukkaa. Toisena tai kolmantena vuonna pakottauduin investoimaan katteeseen ja pitkään harkittuani päädyin singeliin. Valinta jota en ole katunut. Kaunis ja loistava kate pensaille ja perennoille. Kaiken lisäksi ikuinen (en ole lainkaan perinteisten puusälökatteiden ystävä, ne ovat minusta epäesteettisiä). Reunukseksi halusin rautaisen ketju-aidan, se löytyi K-raudasta.
Aika usein pidän itseäni huonona pihanlaittajana ja jotenkin saamattomana joten on ihan hyvä välillä luoda katse taaksepäin, ei vain tulevaan. Silloin ehkä tajuaa kättensä jäljet paremmin. Eli tolkuttomasti kuvia seuraavaksi. Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti :)
Tästä lähdettiin kuutisen vuotta sitten
Ekana vuonna istutin vain lahjaneilikat ja muutaman kevätperennan (istuttamiseen liittyy hauska muisto, istutin huhtikuussa kun alkoi satamaan sakeasti lunta ja naapurissa työskennellyt mukava vanhempi virolainen työmies tuli oikein katsomaan ja kysyi olenko varma siitä mitä teen, hih, en kyllä ollut mutta sitkeitähän kasvit ovat, yhä hengissä)
Pikku hiljaa lisäsin kasveja aina kun onnistuin löytämään, fiiliksellä menin ja istutin sitä mikä tuntui hyvältä, tässä Golden Torch lajike Happomarjasta, samalla istutin Japaninvaahteran jonka vahingossa katkaisin lapiolla, huh. Multaa ei tässä penkissä oikeastaan ole, vain hiekkaa ja kiveä ja sitäkin hintsusti, ohuehko kerros. Tiesin heti alussa, että sopivien kasvien löytäminen tulee olemaan kokeilua ja takaiskuja tulee. Pidän tätä koelabranani.
Alkuvuosina istutin myös Isotuomipihlaja-aidanteen ulkopuolelle kovaan kivensekaiseen hiekkaan, halusin vihreyttä ja suojaa. En ole kastellut aidannetta, kasvuunlähtö on ollut suhteellisen hidasta
Myöhempinä vuosina kasveja alkoi kerääntyä alesta, tässä Pallolehtikuusi Kornik. Istutin kolme pikkupuuta rinnakkain, Hernepensaspuun, Riippapajun ja tämän lehtikuusen. Riippapaju menehtyi ja tilalla kasvaa nyt paremmin kuivuutta kestävä pienoispuu Mongolianvaahteraa
Ehkä vuotena kaksi tai kolme Onnenpensas muutti kivikkoon. Jänöt mutustelivat sitä pahoin alussa, mutta jostain syystä jättävät sen nykyisin rauhaan. Viime vuonna istutin Pallokerrian kokeeksi kivikkoon. Pallokerrian sanotaan olevan erittäin talvenarka joten kyseessä on kokeilu. Tänään huomasin jänisten syöneen siitä suurimman osan. Katsotaanpa keväämmällä onko hengissä.
Kuvassa jo edesmennyt Riippapaju ja valkokukkaisia perennoja ja pieni pilarikataja ja muutama havu
Ohuina rankoina ostetut kapeakasvuiset kolme Pylväshaapaa oli pakko saada istuttaa tähän vaikka aina moni piti ideaa huonona. No, tulevat vuodet näyttävät miten homma etenee, itse pidän haapojen havinasta ja tunteesta minkä ne antavat tuossa kohtaa.
Aloin lisätä heiniä pikku hiljaa
Isotuomipihlajan kukintahetki on ihana kevättuokio
Myöhempinä vuosina olen lisännyt ruosteisen minilintualtaan ja perennoja, tässä Pikkuiriksiä ja Päivänliljoja vauvataimina
Jossain vaiheessa tuli inspiraatio istuttaa Marjatuomipihlajat kaariportiksi
Kukkasipuleita olen upotellut hiekkaan vaihtelevasti, osa viihtyy, osa ei. Isotähtihyasintti kukki kerran ja poistui takavasemmalle. Villitulppaanit sen sijaan todella viihtyvät ja lisääntyvät, samoin Rusolaukat
Ystävältä sain isohkon Vuorimännyn
Kulmauksessa on omat lempparivärisekoitukseni
Ja hieno miniaidanne Elsan lempituoli-putiikista
Mantelikirsikan kauniit kukat
Kivikon reunaan on pompsahtanut itsekseen Saniainen
Alesta löytyi kerran myös Punapeikonpähkinä Red Majestic
Viime vuosina kivikko alkaa täyttää sille ladattuja odotuksia, kasvit sulautuvat toisiinsa ja ryöppyävät yli laidan
Varhaisena keväänä Hernepensas ja Onnenpensas vieruskavereina
Palloesikko viihtyy yllättäen kivikossa erittäin hyvin
Onnenpensas kukkii kultaisena
Isotuomipihlajien ylenpalttista kukintaa
Pikkukurjenmiekka
Toiseen suuntaan, taustalla kapea Kataja Sky rocket jota väitetään todella talvenaraksi. On talvehtinut ok
Pallolehtikuusi
Japaninverivaahtera päättää kivikon pergolan päässä
Uudempia tuttavuuksia; Kultakaari
Kolme Pylväshaapaa, oikealla ylhäällä lasikuisti, kunnon tähystyspaikka!
Viime vuoden lisäykset ovat syksypuolen kukkijoita, Syyshohdekukka
Aurinkokaunosilmä
Keskikesällä kivikko räjähtää vaaleanpunaiseksi Minetteruusun ja vaaleanpunaisten neilikoiden myötä
Sädepäivänhattu
Syksyllä kivikko on herkkuvärien kruunaama
auringon paistaessa
Syksyväreissä, Villiviinin toivon jonain päivänä peittävän koko korkean sokkelin
