Tuoksuköynnöskuusama
Tiedättehän sen tunteen kun näkee ihanan puutarhan tai kasveja ja tietää ettei voi saada samaa omaan puutarhaansa vaikka kuinka kovasti tahtoo? Tunne on varmaan useimmille tuttu edes joskus. Itselläni kyseisen reaktion saattaa aikaansaada jokin Ruotsin Skånen upeista puutarhoista jossa aidanteet ovat pyökkiä tai likusteria ja kasvit vaikkapa amerikkalaisia erikoisuuksia. Jotka eivät täällä menesty eikä niitä edes saisi käsiinsä helpolla. Mitä vanhemmaksi tulen huomaan kadehtivani vähemmän. Olkoon sitten elämänviisautta (koska tietää kaikella olevan kääntöpuolia) tai vain elämänjanon sammumista (heh)?
Kateusreaktion kohteeksi jouduin kuitenkin tässä taannoin. Yksi pieni tähtimagnolia siihen tarvittiin. Ja nimenomaan ne kukat. Sain tuntemattomalta viestin, jossa epäiltiin että a) kasvi on vastaistutettu maahan b) talvetettu muualla ja tuotu vaan kehuskelumielessä esiin (tähän mielikuvitukseni ei edes riittäisi). Viesti oli aika ilkeäsävyinen. Käsittääkseni Tähtimagnolian kukinta ei ole kovin tavatonta täälläkään. No niin tai näin, minulle tuli siitä vähän paha mieli koska olen pohjimmiltani herkkä ihminen. Kaikenlainen kilpailu on minusta etupäässä vastenmielistä ja näissä puutarhahommissa olisi mukavinta jakaa sitä hyvää minkä itse kokee eikä ole minulta pois jos muutkin nauttivat samoista kasveista vaikkapa, päinvastoin. Toisten onni on omakin onneni. Kadehtiminen kuluttaa turhaa energiaa, mieluummin itse iloitsen toisten menestyksestä kasvimaailmassa.
Sellaisia ajatuksia tänään pienten puutarhayksityiskohtien säestyksellä.
Kiinanlaikkuköynnös
Kivimuurilla ja portaiden väleissä Kivikkokilkkaa ja Sammalleimua
Nuokkutähdikki, jotenkin todella kaunis ja erikoinen, kukkii vuodesta toiseen, pidän tästä aivan valtavasti!
Clarkinkurjenpolvi Kashmir White, isot kukat
Peittokurjenpolvi Biokovo
Moskovan kaunotar haalistuu melkein valkoiseksi kukinnan lopussa
Alppikärhö, haaleansininen, on kukkinut kauan ja hartaasti
Maljakossa avautuneet Pionit, näyttävät minusta hieman Felix Crousselta, onneksi kukinta pihassa on vasta edessäpäin.
Onneksi tosiaan pionit eivät sentään vielä kuki, tai siis jotkut pionilajit kyllä kukkivat... mutta kun tähän aikaan vuodesta alkaa jo kaikenlaista ihanaa olla jo takanapäin, iskee haikeus.. vaan ei kademieli, paitsi ehkä jonnekin eteläiselle pallonpuoliskolle, missä kevät on kohtapuoliin edessä!
VastaaPoistaMutta jos kaikki pionitkin kukkisivat samalla kun omenapuut ja syreenitkin, niin sen hetken jälkeen koittaisi todellinen romahdus ;-) Sitä ei hevillä kestäisi.
Voihan ihme, mikä siinä on, että pitää ilkeitä viestejä lähetellä jopa sellaisesta asiasta kuin kukkivasta magnoliasta!! Kyllä täytyy ihmisellä olla todella paha olla omissa nahoissaan, että tuollaiseen ryhtyy. Yritä olla pahoittamatta mieltäsi, vika ei todellakaan ole sinussa! Voimia <3
Magnoliaa kadehtii kaikki näillä leveyspiireillä. =) Minulle ainakin kuvat magnoliasi kukista toi ilon ja haaveen, että joskus minullakin...
VastaaPoistaJos joku viitsii ilkeyksissään tuollaista kirjoitella, voit antaa asian olla omassa arvossaan.
Ole aidosti onnellinen ja ylpeä kukkivasta kasvistasi. On ihan oikein, että onnistumisiaan näyttää.
Häntä pystyyn!
Minäkin kadehdin magnoliaasi, mutta ihan positiivisesti, jos niin voi sanoa. Siis haaveilen kovasti omasta, en vain tiedä raaskinko kokeilla, taimitarha tässä aika lähistöllä sellaista nimittäin myy. Menen sinne huomenna, katotaan kuinka käy;)
VastaaPoistaNo höh! KOmppaan edellisiä, netistä löytyy näitä nimetttömänä esiintyviä tyyppejä, jotka haluaa sanomisillaan vaan loukata ja provosoida. Tai sitten sillä oli oikeasti tosi huono päivä jonka se halusi jakaa muillekin. :( Ei kannata ollenkaan antaa arvoa tuollaiselle.
VastaaPoistaTämä puutarhablogiystävien kateus on semmoista haikeutta ehkä enemmän kuin virallista kateutta; haikeutta siitä miten joku kasvi saattaakin olla ihana, ja kuinka lähellä on mahdollisuus että itsekin sellaisen voisi hankkia, ja myös puhdasta iloa kauneudesta ja siitä että joku on onnistunut jossain , jota asiantuntijat pitävät toivottomana - se väläyttää toivon kipinän kaikille jotka ovat huokaisseet magnolian kohdalla, että voi, tuolle puutarhani on liian kylmä.... Sitten kun näkee toisen blogissa jotain ihanaa, huokaisee vaan että "IIIIhana!" Ja hiljaa mielessään, että "MInäkin haluun..." - semmoisesta positiivisesta kateudessta on puutarhablogiystävien kateus tehty. :)
Jätä ihan omaan arvoonsa moiset viestit ja unohda ne!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKiitos ihanat kommentoijat kun paneuduitte asiaan ja soitte lohdutusta. Saila, Riitta Jylhä, Pioni, Laura ja Taina!
VastaaPoistaAivan ihana termi Laura tuo "posititiivinen kateus". Tietysti on tosi kiva jos muutkin saavat Magnolian menestymään ja kukkimaan, varsinkin pohjoisessa, sataverroin helpompaa se täällä etelässä on.