maanantai 20. huhtikuuta 2015

Tuhannen ja yhden yön unelmia

Se aurinkoinen kevät palasi. Heräsin taas henkiin horroksesta. Muistan taas miltä tuntuu kun jokainen päivä tuntuu juhlalta. Kasvijuhlalta. Virittelin lisää verhoja ja lyhtyjä ja pääsin tuhannen ja yhden yön tunnelmiin.
Huomasin aivan pienen Iris reticulata Harmonyn muiden alla. Tämä on aiemmilta vuosilta. Ei enää kovin uhkea, mutta kuitenkin söpö.
Ja hurjan pieni on myös Balkaninvuokko jonka väristä ei oikein osaa sanoa, onko tuo nyt sininen vai roosa. Sama määrä nousee kuin olen istuttanut jonakin vuonna, eivät ole ainakaan lisääntyneet. Mutta hellyyttäviä omalla tavallaan ovat.
Ja tulin niin onnelliseksi kun löysin vaaleanpunaisen Pink delight -valkovuokon lehden. Olen ostanut tämän jo vuosia vuosia sitten huutonetistä! Ei ole yhtään levinnyt, mutta on suloinen. Joka vuosi harkitsen sen siirtämistä parempaan paikkaan, mutten uskalla. Kerrotun arovuokon (Elise Fellman) lehtiä löysin myös, voi kunpa se kukkisi.
Ja kompostinurkkauksessa ihan tavallinen metsästä itsekseen levinnyt valkovuokko avautui. Kyllä tavalliset valkovuokot ovat aina ihania vaikka vuokoista on ties minkälaista erikoismuotoa saatavilla.
Sinivuokot ovat kukkineet pitkään. Yleensä ovat jo lopettaneet kun valkovuokot aloittavat. Kun valkovuokot miltei lopettavat niin on keltavuokkojen kukinnan vuoro. Tämä itsekseen tullut sinivuokko kasvaa rutikuivassa kohdassa suuren kotikatajan alla johon ei tule pisaraakaan sadetta. En taida tätäkään raaskia siirtää. Tahtoisin niin kovasti valkoisen! 
Huikean taivaansinisestä on muuttunut farkunsiniseksi pikkusinililja

Taivaansinistä on nyt muutenkin paljon scillojen vuoksi. Ja tummahelmihyasintit ovat levinneet taas hirvittävästi, niitä puskee joka penkistä.
Lopuksi vielä salaiseen lehtoon. Sain edistettyä kompostinurkkaa aika lailla viikonloppuna. Pienet polunaihiot tein kivillä, näkee vähän mistä kannattaa polkuja tehdä, mihin jalka luontaisesti asettuu. Kuvassa on sisäänkäynti paraatipenkistä, vasemmalla vuokkoja, oikealla esikkoja ja ne uudet jouluruusut. Yksi särkynytsydän oikealla puolella ja vasemmalla uusi kiurunkannus ja sinivuokko.
Ihan pihan perällä on vastaistutetut ja siirretyt kasvit, Pikkujasmike, Tammihortensia, minipieni Koreanpihta sekä itse väkerrellyt marjapensaspuut viherherukasta ja punaherukasta (aika kurjan näköiset vieläkin monen vuoden jälkeen) sekä raparperia sun muuta. Siirrän tänne vielä jossain vaiheessa metsämansikkaa ja tuoksumataraa maanpeittokasviksi. Valkokukkaisen kärhön tahtoisin vielä istuttaa kiipeilemään kuusamiin.
Kaivelutöissä paljastui iso kivi jonka päälle toin pienen enkelin...pitäähän salaisilla paikoilla olla suojelupyhimys
Tänne leikkimökin takaseinään johon pikkualue rajautuu virittelin jo lyhtyä ja autotallista löysin hyllyn. Pieniä tauluja voisi myös ripustaa. Tälläiset pienet sisustusprojektit ovat niin mukavia. Eivät vaadi paljon eikä tarvitse olla hienoa. Tulee ihan lapsuuden leikit mieleen.
Nyt näyttäisi siltä, että aarteeni selvisi kissan vessakäynnistä. Unelmissa täytän lehtoni vuokoilla ja orvokeilla. Tässä on aarteeni, roosanvärinen Coeur d´Alsace -tuoksuorvokki. Tykkään kovasti kaikesta ranskalaisesta niin olisi hienoa kerätä tänne kaikkea pientä ranskalaista (tai ainakin nimistä). 
Kuistilla kylvin lehdon perukoille tarkoitettuja digitaliksia ja illakkoja (joista suomalainen perennakirja kovasti varoitteli, leviää kuulemma liikaa). Oli vaan niin pieniä siemeniä, etten nähnyt niitä ollenkaan ja tässä tulos. Varoittava esimerkki.
Ystävältä sain tuliaisiksi Tanskasta hienon keksipurnukan josta tuli kukkaruukku

12 kommenttia:

  1. Oi miten ihania kasveja ja kuvia! Jotkut perennat leviävät kuin rikkaruohot;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit. Niin leviävät, joskus tuskastuttaa :)

      Poista
  2. Ihana kukkaruukku <3 ja kaikki muukin! Kevät on tosiaan yhtä juhlaa, varsinkin kun aurinko paistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. Keväällä on juhlat joka päivä :)

      Poista
  3. Ihania pieniä ihanuuksia. Ei aina raaski tai uskalla siirtää kasveja, kun ei tiedä, miten käy. Ihailen tarmoasi, kun olet jo noin pitkällä salaisen lehdon rakentamisessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. En uskalla en, onko sinulla sama ongelma? Kiitos, mutta en ole ollenkaan tarmokas, valitettavasti.

      Poista
  4. Innolla odotan kuvaa vaalenapunaisesta valkovuokostasi, kuulostaa herkulliselta :) Minäkin tänään bongasin balkaninvuokon nuppuja, mutta palloarovuokkoani ei näkynyt, vähän pelkään että olen sen onnistunut kaiveluissani tuhoamaan. Toivottavasti sinulla se kukkii, on aivan ihana kukka sekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello. Laitan kuvan mikäli kukkii, viime vuonna ei mielestäni kukkinut. Palloarovuokko minuakin ihmetyttää, en ole ollenkaan varma löysinkö sen. Minulla sama kaiveluongelma. Pakko saada uusi jos se on kupsahtanut, onko sinunkin?

      Poista
  5. Voi ihana näitä kevään pieniä kukkijoita, kevät ei olisi mitään ilman näitä! Tuo kukkaruukku on kerrassan söpö, orvokki on siinä kuin nenä päässä. Autuaallinen aurinko on hellinyt meitä onnellisia ihmispoloja, huomennakin ilmeisesti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria. Ei olisikaan, nämä on ihan parhaita! Ihanaa, että teillä paistaa aurinko!

      Poista
  6. Hyvältä näyttää, vielä tuohon kukkia niin se on pieni salainen puutarhasi!

    VastaaPoista