torstai 26. toukokuuta 2016

Lämpimiä värejä

Valkokletrassa on hauskasti aivan samoja sävyjä..


..kuin sen viekussa kasvavassa Emerald Lace -japsivaahterassa


Niiden alla on cappuccino -purppurakeijunkukka. vanhin keijunkukistani. Ja aina niin penteleen edustavana, kesät talvet. Jotkut ne osaa.

Jotain värikästäkin  puutarhasta siis löytyy. Pidän kyllä mausteisistakin sävyistä. Ne sopivat minusta erityisesti syksyn valoon. Siitä puheen ollen -nyyh- keväinen valo on vaihtumassa kesän kypsyyteen, huomasin sen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Kevät soljuu vääjäämättä kohti loppuaan.  Minä en olisi vielä valmis päästämään irti, mutta ei ajankulu minulta lupaa kysy. Luopumisen tuskaa podettava ja mentävä eteenpäin, kohti pioneja ja ruusuja!


Andenken an Ludwig Späth, tumma purppura oh là là

Tulikellukka on oranssi lemppari

En ole ennen huomannut happomarjan kukkia (Golden torch on lajike). Kivikossa on shokkiväritystä, limeä, purppuraa, japsivaahteran tummaa punaa...silmiä särkee.

Mustaselja Black Lace viime talvi sujui hyvin, yleensä on kuivattanut oksan pari, nyt ei yhtään. Eikai se hullu vaan pidä pakkasista?
Peruukkipensas on hyvin viehättävä. Tämä on kääpiömuotoinen. Erityisesti näihin purppuraisiin sopii mielestäni hopea kaveriksi. Rauhoittaa. 

The mourning widow, "sureva leski". Samobor -kurjenpolvi. Leviää, leviää ja leviää. Mutta kun avautuu ja painaa pienet sievät kasvonsa kohti maata, annan kaiken anteeksi.

Ehkei välttämättä se kaunein kasveista, mutta jännittävä. Fritillaria acmopetala

Black Beauty-keijunkukka ja etualalla itsekseen puutarhaan tullut Ruskolilja, joka saa olla siinä vaikken ole siihen ihan hulluna

Pronssia ja siennaa on  Kupariheisiangervo Mindiassa. Joka on oikeasti vahinko-ostos, luulin ostavani sitä ihan tummaa heisiangervoa. Leikkelin näitä taas hieman maljakkoon juurtumaan, euron kuvat kiillellen silmissä.

Ystävä monen vuoden takaa: Tulipa whittallii (muuttanut lie nimensäkin jonkun lautakunnan toimesta, mutta emme nyt välitä siitä. Edward Whittall on kuitenkin tämän löytänyt aikoinaan.) Pronssinoranssi pikkutulppaani on hän.

Rodgersiat ja jaloangervot sopivat minusta niin hyvin yhteen. Ystäväni kysyi tästä kasvista, että ei kai minulla vaan hasista kasva pihassa :)


Ensimmäinen tulppaanirakkauteni josta en ole päässyt yli: Queen of night. Ostin ensimmäiseen pikkupihaani jo. En ikinä kyllästy sinuun, sen lupaan.

Kivikossa leimukukat tekevät jälkeläisiä, tässä kuvassa on miltei koko suku. Äiti on pinkki, isä valkoinen ja poikaset eri sävyisiä liloja (keskellä käppyrä peikonpähkinä red majestic). Leimuja löytyy kaikkialta kylväytyneenä hiekalle.

Munstead wood-ruusu on ainakin hengissä, se on kaunis ja hyvin tummanlila, tuoksussa häivähdys mustikkaa

Ehkä kuitenkin eniten tykkään kunnon punaisista tulppaaneista, sydänalassa läikähtää mukavasti 


Katsura on herttainen sydänlehtineen ja pronssin sävyineen



Poika sanoi eilen kun keinuttelimme puutarhakeinussa, että meidän piha on muuten ihan kiva, mutta on liikaa kukkia. Lasten suustako totuus? Kieltäydyn toistaiseksi uskomasta. Olen onneksi tänä keväänä onnistunut hieman toppuuttelemaan itseäni, niin monta ihanuutta on jäänyt taimikaupan hyllylle itkemään. Sydän vuotaa verta, mutta kotona taputan itseäni olalle. Tosin pian ei ole kukkiakaan ellei vesipisaroita ala putoilla, kuivuusepisodi on hyvin paha. Jännitän saataisiinko tänään muutama pisara.

24 kommenttia:

  1. Ihanan paljon tummalehtisiä kasveja sulla. Ai, heisiangervo alkaa tehdä juuria maljakossa, pitääkin kokeilla. :) Queen of Night on tosiaan kaunis tulppaani, minullakin on niitä pari viime vuodesta jääneenä, mutta kukat ovat tänä vuonna pikkuisia. Vai että kukkia liikaa... Minä en ymmärrä edes mitä se tarkoittaa?! =D Voiko niitä olla liikaakin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KesäKukka! Heisiangervoa voi hyvin lisätä pistokkaista, viime keväänä kokeilin. suosittelen! Viime kesä ja talvi oli tulppaaneille kova varmasti. Ehkä jotkut miehet eivät välitä kukista, mutta emme välitä siitä :D

      Poista
  2. Ihan kuin mun ostoslista! Sulla on siellä vaikka mitä ihanaa mistä olen itse haaveillut. Mulla on haavelista mitä pikkuhiljaa hankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati! Hih, sinunko ostoslistasi esittelyssä :) Pikkuhiljaa näitä tosiaan on hankittava, aika kalliita kuitenkin...

      Poista
  3. Ei kukkia voi olla koskaan liikaa, tässä kohtaa lapset ei tiedä :D

    VastaaPoista
  4. Minun lapseni suusta voisi kuulua ihan sama lause. Jos edes huomaa kukkia.
    Ihania kasveja vaikka kuinka paljon sinulla. Ja hienoja kontrasteja ja yhteensopivia värejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Kiva kuulla, että on muita kriittisiä lapsia :) Kiitos paljon kauniista sanoistasi!

      Poista
  5. Tummanhehkuvia, täyteläisiä sävyjä. Ludvig Späth on tällä kertaa in.
    Mietiskelen pieniä somia pensaita, heisiangervoista ehkä Diaboloa. Kupariheisiangervo näyttää viehkolta, ja peikonpähkinä on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Heisiangervot ovat kyllä aika isokokoisia, mihin olet pensaita laittamassa? Kauniita ovat kylläkin. Onnea valintaan!

      Poista
  6. Ihania värejä! Peruukkipensas olis niin nami. 'Black Lace' otti meillä niin nokkiinsa, että voi olla kuollut. En ole uskaltanut mennä tutkimaan tarkemmin. Mitään ei näy, nyyh. Oli jo suuri ja kukki viime vuonna ihanasti. Hahaa, lapset kyllä tietää kaiken... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello! Kokeile ihmeessä Peruukkipensasta. Harmi, että mustaseljasi juroo, voi se vielä herätä juurelta? Odottele rauhassa.

      Poista
  7. Ei voi kukkia olla liikaa. :)
    Sinulla on kyllä uskomaton määrä ihanuuksia. Peruukkipensaaseen minäkin ihastuin. Onpa upea väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Ihana kuulla :) Kiitos käynnistäsi!

      Poista
  8. Ihanan paljon kukintaa sinulla on jo. Hienoja värejä. Kauniit kuvat. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Mukavaa viikonloppua sinulle myös!

      Poista
  9. Hehe, ei voi olla liikaa kukkia! :) Ludwig Späthin pikkupensas on minullakin, voi kun se joskus kukkisi, ainakin kuvissa sillä on hieno kukinto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Mukava kuulla :) Toivottavasti Ludwigisi kukkii pian!

      Poista
  10. Nauratti tuo hasiksen kasvattaminen :D. Ja miksi ihmeessä kukkien jo vakiintuneita nimiä pitää muutella, whittalii on täydellinen, erottuva nimi. Ihanaa leimua sinulla, oikea värimatto tulossa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elmeri! Joo hih, ystäväni pelästyi :) Todella rasittavaa noiden nimien muuttelu ja niin turhaa!!!

      Poista
  11. On sulla valtava kokoelma kasvia. Mun valakokletras ei näy hengenkuhelmaakaa..... siinäkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Älä lannistu, minunkin kletrani heräsi hiljan vasta, odottele rauhassa, uskon, että sinunkin vielä herää!

      Poista
  12. Mahtava kokoelma kasveja. Olet taitavasti istuttanut ne, värit ja muodot pääsevät edukseen. Minäkään en haluaisi vielä päästää kevättä lähtemään...niin kauan sitä ollaan odotettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari kannustavista sanoistasi! Nyyh, surkeaa, että kevät loppuu, ihana kuulla kohtalotoverista!

      Poista