sunnuntai 7. elokuuta 2016

Elokuun valo on lempeä

Ruukkuniitty on rehevöitynyt ja on aika kiva, ehkä vien sen talveksi kasvihuoneeseen. Ei olisi ollenkaan hassumpi parvekkeellakaan tälläinen mininiitty

Nyt muistan taas miksi pidän niin paljon syksystä. Auringonvalo on lämmin, pehmeä ja kultainen.

Alppikärhöillä uusi kevät; ne ovat mahtavia kun ne kukkivat aikaisin keväällä ja uudelleen syksyllä, kaiken lisäksi kasvavat rutikuivassa hiekassa


Joskus sitä tekee järkeviä juttuja vaikkei sitä muista, haaveilin tähän kohtaan oranssien Keisarienkruunujen kukkiessa lisää orangea ja toden totta muistan nyt viime syksynä kuopanneeni tähän tiikerililjan sipulin. Sehän leviää itusilmuista joten toivottavasti joskus näitä on paljon tässä kohtaa (siis noin sadan vuoden päästä)

Kivikkoa on tullut laiminlyötyä monta vuotta. Mullan lisääminen on jäänyt ja se näkyy joissain reppanakasveissa ...muutama kasvi tuntuu kuitenkin viihtyvän onneksi laiminlyönneistä huolimatta. Toinen niistä on Kalliovuortenkataja Sky Rocket ja toinen Kornik-pallolehtikuusi


Japaninvaahteran sadekesän jälkeinen asu on vihertävä. Olen hiljalleen inventoinut kasvejani ja huomannut nyt monen kasvin kadonneen, yksi kuolleista on tämän vieressä kasvanut köynnös Akebia. Nyyhkis. 


Mukavasti levinnyt sen sijaan on Rodgersia eli Sormivaleangervo,  jonka lehdenmuoto on mahtava. Ajattelin muuten kun sain ekan puutarhani, että mitä vaan muuta, mutta ei ainakaan ever angervoja. No joo, onhan niitäkin sitten hiljalleen tullut, pari viikkoa sitten fyndäsin vielä ojanpohjalta Valkopajuangervoakin rajalle..


Tämä uusi kasvi Syyskaunosilmä (nimi lapusta) on tosi kivan näköinen, vähän kuin minikokoinen päivänkakkara, jolla on kosmoskukkamaiset varret. Kukan väri on kylmänkalpea lila. Ei hassumpi ollenkaan kun kukkii syksyllä

Keijunkukat oikein heräävät loistamaan syksyn valossa


Köynnösukonhattu on hassu, ei kovin kaunis todellakaan, mutta ehkä vähän jännittävä


Tajusin vasta ettei Jaloängelmä kukkinut ollenkaan tänä kesänä. Harmi. Se kun oli niin hieno. Tennari pääsi näköjään myös kuvaan. Tässä se kuitenkin on ja viereen siirsin vielä varjopenkissä kitukasvaneen valkokukkaisen ängelmän

Ompsuissa on vähän väriä jo ja piirakkahimo iskee, onneksi naapurin jättipuusta tippuu omenia meidän puolelle, meillä kun on vain tämä yksi omppu. On kaupunkitonteissa hyviäkin puolia :)

Ruusupömpelin luona Koristeomena Tammisaari, Saarnivaahtera ja Laikkukirjokanukka. Aloin huvikseni taivutella koristeomenaa ruusupömpeliin, ihana ajatus istua omenankukkien alla. Tosin keväinen haaveeni istua täällä kuohuviinia nauttimassa oli kuolleena syntynyt ajatus; meillä oli ensimmäistä kertaa paljon hyttysiä

Punahatuista pidän hurjan paljon, jotkut niistä näyttävät hassuilta, tämä on varmaan White Double delight. Kaksi vuotta sitten kylvetyt punahatut ovat tehneet salaatin kokoisia lehtiä, mutta eivät kuki vieläkään. Odotellaan.

White Swan kitkuttelee varjossa, roosat Magnus-punahatut eivät ole vielä kukassa, ne ovat tosi myöhäisiä. Ja omia hattulemppareitani. Pinnailen jatkuvasti Pinterestissä toinen toistaan jännempiä punahattuja. Tämä perenna on tosi iso juttu maailmalla, mietin vaan miten hyvin sopii tänne Pohjolaan myöhäisen kukintansa vuoksi

Syyskimikki on ihana...dramaattisen tumma alusta loppuun. Meillä on normisti liian kuivaa tälle kasville, se on selvästi nauttinut sateisista kesistä ja on tehnyt monta kukkavanaa. Senkin kukinta on aika liian myöhäinen tänne pohjolaan

Syyshortensiakin jo miltei kukassa,myös näitä mattimyöhäisistä. Tämä on sellainen pensas, jonka muistan parhaiten lapsuuden syksyistä ja kuinka ihastelin niitä kaikkialla pääkaupunkiseudulla sukuloidessa. Ei taida olla asuntoaluetta, jota se ei kukoistuksellaan kaunistaisi.

Ja Hong Kongista ostin Mustilanhortensian (jo toisen kerran, eka kuolla kupsahti) varjopenkkiin, siirsin sen tieltä Mustaherukan everestille. Parempi näin päin. Epäilen, että tulin levittäneeksi liikaa tuhkaa saunanpesästä kaikkialle puutarhaan. Huono homma joidenkin kasvien suhteen.

Olen kultapiiskufani. Mutta niitä ei voi kovin läheltä koskaan ihailla saamatta kärpästä nenäänsä, triljoona ötökkää pörrää niissä. Se on lempikasvini keltaisista, tähän kuvaan tuppautui mukaan uusi kasvi Preeria-angervo, näissä on jostain samaa. On vähän pakkomielle yrittää parittaa keltaista ja roosaa, tavallaan ne eivät sovi yhteen, mutta jotain niissä kuitenkin on...

Paraatipenkkia dominoi nyt syysvuokkojen lehtimassa, niiden hopeisia nuppuja nousee hissukseen lehtien päälle

On aika uskomatonta miten hyvin viime syksynä ostetut pallotuijat ovat kestäneet ruukuissa koko vuoden. Ovat siis yhä istutusruukuissaan. Ja kovan talvenkin selvisivät suojaamatta.

Sitten lopulta luovutin: en päässytkään Pohjantähtiruususta eroon vaan se versoo ja versoo uutta pergolassa. Alkuperäinen kasvi muutti äitini puutarhaan. Siirsin uudet alutne pihan puolelle kaariporttiin, jossa ei menesty oikein mikään köynnös hyvin (johtunee jättipaksuista koivunjuurista). Koetellaanpa nyt sitten pohjantähden kestävyyttä :)

Kävin Anttilan loppuunmyynnissä ja löysin huiput kitchit pionivalot, nyt on talvi pelastettu. Kesäkukat keräsin kompostiin, nyt on siistiä ja fiilis kuin aloittaisi puhtaalta pöydältä.


Kimppu syysleimuja, kuin puhtaan pyykin tuoksu eikä hassumpi kesto leikkokukkana maljakossa

Kaipaan jo sitä alkukevään toiveikkuuden tunnetta. Kun tuntuu, että koko pitkä kasvukausi on edessäpäin ja kaikki on mahdollista. Onneksi tulee uusia keväitä, mikä ihana tunne. Mutta jos nyt viettäisi tämän elokuun ensin. Ampiaiset kiusaavat puutarhassa. Aamut ovat olleet vilpoisia, +10 astetta ja aika sateista ollut taasen. Aurinko on kuitenkin paistellut useimpina päivinä. Aamulla metsän läpi oikoessa olen syönyt vähän mustikoita ja puolukoita aamupalaksi (toivottavasti ei ole joku koira just kusaissut mättäälle). Aamulla heräsin rankkasateeseen ja pinnistin heti yöpaidassa vesiä kauhomaan (valuvat yli astioista kellariin jos ei ole tarkkana). Iltapäivällä tasoitin rinteen huolella joten nyt hauista kivistää. Talon ja puutarhan kanssa naimisissaollessa kunto pysyy kohdillaan. Vaalean vihreää & Saaripalsta -blogeihin lämmin kiitos haastamisesta, seuraavaksi niiden kimppuun. Jee. Vielä kun ehtisi tehdä kierroksen puutarhapäiväkirjoissanne - avoimen puutarhapäivän kunniaksi -niin olisi hyvä.

23 kommenttia:

  1. Melkoisen valaisimen olet ostnut! Siinä sitä on ikikukkaa koko talveksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! On kyllä vähän mauton, todella :)

      Poista
  2. Elokuun valo on tosiaan kultainen ja lempeä ja sopii hienosti puutarhasi tunnelmaan.
    Kaunista uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
  3. Lempeän suloinen elokuun postaus - kiitos siitä!
    Löysit ihanan yhdistelmän tuosta kultaisen keltaisesta piiskusta ja vaaleanpunaisesta preeria-angervosta. Minusta se on huippuihana!
    Jestas mikä valaisin - ikuista kesää on nyt tarjolla terassilla koko syksyn ja talven ajan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Irene! Kiva kun pidät yhdistelmästä! Kyllä on hieman mauton ja hurja "jouluvalo"

      Poista
  4. Onneksi syksylläkin saadaan nauttia vielä kukista. Itse odottelen punahattujen ja syysleimujen kukintaa. Nuo valkoiset hatut näyttävät todella tyylikkäiltä. Oikein pelkään jo ensimmäisiä pakkasöitä, jotka sinetöivät lopullisesti kesän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Mari! Nyt teilläkin varmaan hattuset ja muut kukkivat. Minäkin vähän kammoksun pakkasia, pian ne tulevat..hui

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  6. Ihanasti kuvailet syksyä. Vielä on monia kasveja nupuilla ja minä jännään, että miten ehtivät kukkia.
    Viime viikolla olin hetken kateuden syövereissä, kun kunnolla tajusin, että meidän monet SYYSkukat ovat jossain keskiKESÄn kukkijoita.
    Kohta alkavat minunkin hatut kukkia. Ihania ne ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Toivottavasti kukkasesi ehtivät kukkimaan. Tuo on ihan totta, että meidän syyskukat ovat vaikkapa ruotsissa kesäkukkia. Sellaista on täällä peräpohjolassa, nyyh...

      Poista
  7. Voi vitsit kuinka ihana lamppu! Juuri sopivan kitsch :). Minunkin mielestä pinkki ja keltainen sopii kumman hyvin yhteen, ovatkohan ne vastavärejä.. on vähän tosiaan jo syksyn tuntua ilmassa. Tuntuu että heti kun kuukausi vaihtuu elokuuhun, ilma raikastuu ja vähitellen kylmenee ja pimenee, suuri ero heinäkuuhun :/.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elmeri! Pikkuisen karmea, mutta käyttöön tulee. Kummia värejä, ei ole vastavärejä mutta oudon kiehtovia. Syksyä on ollut, niin se vain on, mutta ainakin minä ihan tykkään...kiitos käynnistäsi!

      Poista
  8. Ihana pinkki sävy syysleimuissa. White Double Delight on jännittävä! Kylvin myös punahattuja keväällä, taimet ovat ihan miniatyyrisiä vielä. Katsotaan jospa tilanne kohtentuisi ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Onnea punahatuillesi, ensi vuonna ovat jo varmasti reheviä!

      Poista
  9. Punahattut ovat kyllä ihania, mutta kovin lyhytikäisiä ainakin meillä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Voi että, onko niin? Minä en ole huomannut niiden katoavan :/

      Poista
  10. Ostin sormivaleangervon, olen siitä monta vuotta "haaveillut"
    Jos tuolla lampulla ei karkota syysmasennusta, niin ei sitten millään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatuska! Ihana kun sait sormivaleangervon! Jouluvalot ovat kyllä aika kesäisen mauttomat :)

      Poista
  11. Aika jännää kun olit koko alku kevään ja kesän hitusen edellä kasvien kasvuvauhdissa, mutta nyt tuntuu, että meillä on jostain syystä kiritty:) Syysvuokot ovat kukkineet jo vaikka kuinka kauan ja samoin hortensiat. Sulla on niinkuin just hyvin! Keväällä onkin kiirus näkemään kaikki ja nyt vois sitten tosiaan himmailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Juu meillä on satanut koko kesän, se vähän verottaa menoa. Mutta minulla on kyllä tosi myöhään kukkivia syysvuokkolajikkeitakin.

      Poista
  12. Kuvissasi on kaikissa todellakin ihana valo. En ole aikaisemmin elokuun valo-oloihin älynnyt kiinnittää edes huomiota. Muistan vain entuudestaan, että yöt alkavat olla jo pimeitä. =D Heh, huvittaa tuo sormivaleangervo-juttu. Niin sitä tosiaan mieli vaihtuu monien kasvien suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon KesäKukka! Kääk, yöt ovat kyllä pimeitä. Kumman usein mieli muuttuu, mutta ehkä hyvä niin:)

      Poista