lauantai 24. helmikuuta 2018

Pitkä, haikea odotus

Tähän aikaan vuodesta on jo niin malttamaton ja tahtoisi upottautua multaan. Mutta ulkona viuhuu jäämeren tuuli. Kaipaan niin kevättä ja kukkasia, linnunlaulua, kuumaa auringon poltetta iholla...suunnittelin jo vapuksi uuden mustan keinun virittelyä gardeniin. Rakastan tätä eiffel-torniani, joka tuo palasen kahjoutta pikkuiseen puutarhaani. Olenhan siis francofiili, kaiken ranskalaisuuden rakastaja, kuten olette varmasti huomanneet...
 Puutarhassa lumi on jänisten askelten täyttämä. Kaikkea on maisteltu mitä voi, mutta en sure sitä -onneksi- kovin paljoa. Puutarhanhoito on kuitenkin aina luopumista ja uuden kohtaamista, aina kuolee jotain kasveja, mutta tilalle saattaa saada vielä jotain rakkaampaa. Siitä puhuen, tein jo ensimmäisen kasvitilauksenkin, Magnolia Kobuksen. Tähtimagnolia on rakkaimpani, ja se on kukkinut neljä kertaa puutarhassani viimeisen 10 vuoden aikana. Kauhutalvi lähes tappoi sen eikä viime kevätkään ollut suotuisa, mutta kaunokaiseni kukki silti. Kiitos hänelle.

Hellin alppiruususuunnitelmiani, joihin olen saanut inspiraatiota Tukholmasta. Alppiruusut ovat kasveja, joista en ole koskaan piitannut erityisemmin, mutta otan ne haasteena. Minulle käy elämässä usein niin, että mitä enemmän hämmästelen tai kummastelen  (jopa kauhistelen) jotain asiaa niin elämä heittää taatusti vastaan juuri sellaisen asian ja saan opetella elämään sen kanssa. Aivan oikein minulle.

Otan aurinkoa onnellisena olohuoneessa (poika toi juuri aurinkolasit minulle). Valitsin kauniin pellavanvärisen maalin porraskäytävään ja nyt funffaan (lapsen kiva sana surffaukselle) netissä tapettimalleja, jotka mätsäävät sen kanssa. Olen joutilas, lauantai-iltapäivän rauha on laskeutunut torppaamme enkä joutunut edes laittamaan ruokaa, koska Ikeassa lapset söivät taas ilmaiseksi....(huom. vihaan ruoanlaittoa, mutta rakastan leipomista). Tapasin muuten kerran erään naisen leikkipuistossa, joka oli kamalan ilahtunut kun sanoin hänelle ruoanlaittoinhostani. Nainen tuumasi, että äitien viha ruoanlaittoa vastaan on tabu yhteiskunnassamme. Itse en ole omassa elämässäni tuota huomannut, koska kaikki tuntemani äiti-ihmiset nurisevat samasta asiasta....mutta ehkäpä joissain piireissä sitä ei ääneen sitten lausuta..

Joku on istunut ruusupaviljongissa, orava ehkä...Ruusuja, ruusuja, tahdon istua tässä ruusuntuoksussa kuuman kesäpäivän viileänä iltana.....

Mustarastas massutti leivonnaiseni ja lauloi kiitokseksi lyhyesti, mutta kuitenkin. Ehkä kevät saa meidät rakastumaan toisiimme lisää
Railo vie leikkimökille....lunta on hurjan paljon, kuilun pohjalla saa taapertaa....mutta tosi hyvä kasvinsuojauksen kannalta
Tässä ympyrässä esimerkiksi pensaspioni, se ainoa kasvi, jonka olen kerran suojannut talveksi ja tänä vuonna unohdin tietysti koko asian. Lumi on kuitenkin peittänyt kaiken alleen kuin peitto
Miten kaunis on ollutkaan koko talven viime syksyn alehankintapuu: veripyökki, jonka lehdet ovat pysyneet puussa talven ylitse, tai sitten se on kuollut. Totuuden saamme tietää muutaman kuukauden kuluessa. Näitä talven yli lehtiään pohjolassa säilyttäviä puita ja pensaita on aika vähän loppujenlopuksi. Likusteri näyttää olevan se toinen lehdessäpysyjä puutarhassani

Paraatipenkissä on vain jälkiä lumessa, pieniä kartiovalkokuusia ja syötyjä ruusunpätkiä ja hortensioiden jäämiä, niitä en edes jaksa suojata. Muutoin tässä kuvassa on koristeomenapuut Dolgo, Musta Rudolf, Magnolia Susan, Pikkulehtisyreeni ja Moskovan kaunotar - syreeni. ehkä jotain muutakin mitä juuri nyt en muista...täytyy vain kuvitella kaikki kukoistukseensa
Viherkasvibuumi jatkuu kukkakaupoissa. Minulle on käynyt tässä trendin kurimuksessa vähän hassusti, olen vähentänyt kasvien määrää kotona, nakkasin jopa unelman kymmenen vuoden jälkeen pois ykkösroskaajana. Yksi ihanimmista viherkasveistani on kuitenkin mielestäni tämä hyvin helppohoitoinen Siroliuska-aralia. Ystäväni ihastui tähän kovin ja tahtoi oman syntymäpäivälahjaksi, joten sain ostaa hänelle sellainen, mikä teki hyvin iloiseksi. Antamisen ilo on yksi suurista asioista elämässä, varsinkin jos vastapuoli aidosti ilahtuu.
Talvi ei ollut kovin paha pelargoneille, hyvässä kasvussa ovat eivätkä menneet edes talviunille
Kuistilla persikkapuu on herännyt kevääseen

Esikasvatuksesta en ole tuttuun tapaan lainkaan innostunut. Kylvän mieluummin lähempänä kesää vasta. Viime kesän perennakylvöt kasvihuoneessa onnistuivat superhyvin jälleen, kylmä kesä ei niin haitannut. Perennoista kylvin tähtiputkia, neilikoita ja silkkiyrttejä. Täksi kesäksi olen jo varannut joitakin perennoja kasvihuonekylvöjä silmälläpitäen. Ainakin Erigeron -suvun ("kallioiset") jäseniä. Olen nyt innostunut niistä ja luonnonkukkabuumini ei ole vielä ilmeisesti ohitse.... Tämä on se vuodenaika, jolloin en uskalla edes vilkuilla sääennusteita, menen vain pipo silmillä. Mutta se pahin on varmasti pian ohitse, tammi-helmikuu on pian finaalissa, elämä hymyilee ja minä sen mukana. Olen niin onnellinen, että taasen selvittiin hengissä tänne asti. Maaliskuu maata näyttää, toivoisin!

26 kommenttia:

  1. Jesh, maaliskuu on ihan käsillä!
    Hihii, aurinkolasit. Kaksikielinen ystäväni kutsui niitä pienenä solgrilloiksi. Toivottavasti oli antoisa aurinko/surffiloma :-)
    Voi, tuo Eiffel-torni näyttää ihan järkyltä, kuin katastrofileffasta, kun jääkausi iski.
    Tsempit ja antoisaa maaliskuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Kiitos paljon sinulle, vielä ei kovin keväistä ole, vaikka sitä niin toivoisin..eiffelparka...Iloista maaliskuuta sinulle myös toivotellen!

      Poista
  2. Ihana postaus jälleen! Nauratti ajatus siitä, kuinka istut olohuoneessa aurinkolasit päässä ottamassa aurinkoa. Mietin tänään hetken, keittäisinkö kaakaota ja tekisin pari voileipää, joiden kera menisin pergolan reunalle naama kohti aurinkoa. Ehkä teen niin huomenna. Ei tästä talvesta muuten eroon pääse, kuin elämällä ajatukset keväässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Auringonotto olkkarissa oli todella miellyttävää :) Nyt on ollut niin kovat pakkaset etteivät ulkokahvitkaan ole onnistuneet, nyyh. Tuo pergolakaffittelusi on kyllä loistava idea!

      Poista
  3. Ihanaa, että maaliskuu on ihan kohta täällä. Niiiiin mahtavaa <3 Voi kevät!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskanasen elämää! Onneksi on, ihanaa kevättä sinulle!

      Poista
  4. Tänää oli keittiön klasin mittaris jo plusasteeta. Kyllä se siitä, pikkuhilijaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Voi ihme, onko ollut oikein plussaa! Täällä ei ole valitettavasti pitkään aikaan näkynyt. Vielä kun jaksaisi hetken odottaa...

      Poista
  5. Kevättä kohti männään tiälläkin, vaikka pakkaslukemat ei siltä näytäkkään. Kyllä paljon on jäläkiä hangella sielläkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ulla! Ihanaa, toivottavasti kevät tulisikin joskus...citykaneja ja rusakkoja riittää täällä yllin kyllin...

      Poista
  6. Maaliskuu on kohta. Hoen itse mielessäni vuoden keskilämpöjä. Vuoden keskilämpö ei juuri poikkea edellisistä vuosista. Nämä pakkaset toivottavasti tarkoittavat oikeaa lämpöä kevääseen tai kesään.

    Sinulla on ihana sisäpuutarha.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Onko näin, en itse tajua noista mitään...onpa outoa jos ei kylmä kesä ja nämä kovat pakkaset vaikuta mitenkään. Raskasta aikaa tämä kevään odottelu...lämpöisiä haleja sinne!

      Poista
  7. Joo, toivotaan tosiaan, että maaliskuu jo maata näyttäisi. Vaikka kaunista siellä näyttää talvellakin olevan.
    Meillä alppiruusut ovat tosi karrella, pakkasen vuoksi. Niistä voi hyvin katsella säänmuutoksia. Ja sä voit mittailla lumipeitettä tuon ihanan Eiffel-tornin näkyvyydestä. Puutarhassa pitää mun mielestä olla aina jotain hauskaa ja persoonallistakin. Ne kertovat siitä, että puutarha on osa kotia.
    Ihanaa kevään odotusta ja auringonottohetkiä, vaikka sitten olkkarissa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Toivotaan kovasti, vaikka nyt vaikuttaa aika huonolta. Voi että, miten ne ovat karrella, kärsivätkö jotenkin? Jokaisella on omanlaisensa puutarha ja se on kyllä ihanaa. Ihanaa keväänodotusta sinulle myös!

      Poista
  8. Pelakuut ovat täälläkin hyvässä voimissa..:)

    VastaaPoista
  9. Vai lauloi mustarastas sinulle! Se onkin kauneinta laulua, mitä on.

    VastaaPoista
  10. Tiedätkö, ruuanlaitto on minullekin inhokkipuuhaa, leipominen paljon hauskempaa:) Nyt näyttää tosi pahalta, kun säätiedotus lupaa meille alkuviikoksi reippaasti yli -20 pakkasta, varsinkin yöllä, toivotaan, että herkät kasvimme pärjäävät! Tuo esikasvatuksen minimointi on ihan järkevää, kyllä viime kevättalvi meinasi viedä epätoivoon lukemattomine esikasvatuspurnukoitten kanssa. Mutta sinulla on ihana kuisti, jossa eksoottiset kasvisi jo heräilevät, kivaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Ihana kuulla kohtalotoverista! Oli kyllä todella kylmää, ihme on jos ei tule "siviiliuhreja" puutarhan puolella nyyh. Olitko tosi ahkerana viime keväänä, pitääkin lähteä tutkailemaan blogiisi mitä kaikkea olet kylvänyt :)

      Poista
  11. Oi tuo mustarastaan laulu😍 Se on yksi kevään parhaista asioista. Mustarastaan iltalaulu lähi metsiköstä juuri kevät illan hämärtyessä. Ja vesi tippuu räystäiltä, aurinko on paistan koko päivän ja lumet sulavat niin että ritisevät vaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Minna! Kiva kuulla sinusta :) Mustarastas lurautti varmaan kun sai suklaaherkkua! Kyllä odotamme tuota kuvailemaasi hetkeä, voi kun se tulisi pian...

      Poista
  12. Vai on sinullakin käyneet vieraat puutarhassa nakertamassa. Niin on minullakin, käy kurkkaamassa minun tuhoja jos se yhtään lohduttaa, kun on muitakin kärsijöitä. Kevään odotusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Kyllä, käyvät joka talvi syömässä...toivottavasti sinulla ei kovin pahasti, tulen kurkkaamaan! Kevätiloa sinulle!

      Poista
  13. Kevättä odotan minäkin, niin kovasti

    VastaaPoista