lauantai 20. lokakuuta 2018

Kasvishoppausta omassa puutarhassa, haasteita & viimeisiä ilonpirskahduksia

Voi miten se meni niin nopeaan, syksy siis. Nyt jäi vaan pimeys ja lähes kaljut puut jäljelle. Hauskuus on ohitse. Voisin aloittaa uuden kevään vaikka heti. Tähän aikaan vuodesta kasveista kiinnostaa eniten havut ja amaryllikset. Keskityn juuri nyt elämän ylellisyyksiin, kuten viikottaiseen kukkakimppuun, kaamosvaloihin, talvikukkiin & sohvalla peiton alla haaveiluun. Silti tuntuu haikealta ja tahtoisin istuttaa jotain. Erityisinnolla odotan nyt ensi kevättä ja uuden kirsikkani Hally Jolivetten kukintaa 🌸
Onneksi on kuitenkin amarylliksiä ja niiden ekoja nuppuja, ihanaa, ja tuoksukynttilässä kardemumman tuoksu
Palataan näihin puutarhahommeleihin hetkeksi. Omat suosikkini havuista ovat Kartiovalkokuuset ja marjakuuset. 
Unelmani alusta asti on ollut havuaidanteet, joiden seurassa on pehmentävää pensaskasvillisuutta. Yleisvaikutelma ei ole ihan niin tylsä ja siten on myös syysvärejä. Ja kun muutenkin rakastan monilajisia istutuksia erittäin paljon! Ensi kevään unelmaprojektini on sisäänkäynnin penkin pienimuotoiset muutostyöt (ja minun tapauksessani muutos tarkoittaa lähinnä uusia kasveja...). Tahtoisin penkkiin lisää suurikokoisia marjakuusia, joita siinä kasvaa ennestään joitakin. 


Syysrähjäisessä kokonaisuudessa oli omaa charmiaan, kuihtuneita hortensian palloja sun muuta
Kartiovalkokuusen viereen istutin aikoinaan keltajapaninangervon sillä ajatuksella, että niiden muodot ja värit sopisivat hyvin yhteen
Olen yrittänyt kääntää kurssiani hieman sen suhteen, etten aina ensimmäiseksi ryntäisi taimistolle ostamaan jotain. Sehän on tietysti todella ihanaa, mutta ei ollenkaan järkevää kulutuskäyttäytymistä. En edelleenkään tarkoita, etteikö olisi oikein fiksua ja kukkaroystävällistä hyödyntää esimerkiksi taimistojen syysalennukset ja hankkia kaikkea sellaista kivaa, mistä saisi pulittaa pitkän pennin kevätpuolella. Mutta olen kuitenkin päässyt harrastuksessani sille tasolle, että jos keksin kohdan joka kaipaa uutta kasvia, kierrän ensiksi puutarhani kriittiset prillit nenällä ja mietin voisinko kenties "ryöstää" itseltäni jonkun kasvin. Järkevää, eikö totta? Lopputulos ei välttämättä ole se tyylikkäin ja optimaalisin, mutta olen muutenkin sitä mieltä, että tyylikkyys on yliarvostettua ja usein jopa kuolettavan tylsää...mieluummin runsas ja jännittävä kuin tyylikäs ja pelkistetty, on siis mottoni. Kelpaa elämän ohjenuoraksi tarvittaessa

Syysväri&havuyhdistelmiä löytyy sisäänkäynnin yhteydestä. Rykelmässä kasvaa erilaisia angervoja ja hopeisia havuja. Lisäksi yksi Hemlokki. Keltainen puu on päärynä. Tähän pyrin laittamaan jotain ekstraa. Usein siirtäen muualta puutarhasta. Tässä on ollut kokeilussa verikurjenpolvi ja se on viihtynyt hyvin, vaikka multaa tässä ei ole ollenkaan.

Tässä talven kynnyksellä olen kääntänyt katseeni useammin kuin kerran ryöstöviljelemään omia kukkapenkkejäni. Esimerkiksi Verikurjenpolvi sai siirron kauhurinteeseen, johon selvästi tarvittiin jotain muhkeaa ja ryöppyävää. Kurjenpolvi ei lukeudu suosikkeihini, mutta onhan sen kuivuuden kesto aivan parasta a-luokkaa ja lisäksi syysväritys on erittäin kaunis. Itse asiassa se soveltuu jopa paremmin hiekkamaahan, jossa säilyttää pallonpyöreän olemuksensa paremmin kuin multavassa paraatipenkissäni. Alkukesästä se on kaunis, kuin vihreä pallo, mutta ensimmäinen rankkasade piiskaa sen aivan littanaksi ja vihastun aina sille, kun liiskaa mennessään monia hopeaperennojani alleen.
Ehkä lämpöisen kesän & syksyn päätteeksi saatetaan saada nähdä narsissien kukinta. Olisihan se ilo!
Tänne aidan viereen rajalle olen istuttanut serbiankuusia, isotuomipihlajaa ja nyt viimeisimpänä (keväällä) suurikokoisia alppiruusuja. Tästä tulee juuri sellainen monilajinen istutus, jossa on tarkoitus olla jotain ympärivuotista vihreää, värikästä & kukkivaa, Oikealla oleva punainen on koristeomppu Royalty. Itsekseen tänne on lisukkeeksi kylväytynyt saniaisia ja kieloja, mitkä sopivat hyvin satumetsämaiseen tunnelmaan
Rajalle istutin tänä syksynä lisää pari serbiankuusta ja tontilta löytyneitä isotuomipihlajoita niiden väliin. Vasemmalla on koristeomppu Musta Rudolf  (epäilen, että lajike on sama kuin muualla maailmassa kutsuttu "malus Rudolph"). Koristeompulla on nätti lehdenmuoto- ja väri, mutta muutoin on melkoisen mitätön, pienikokoinen ja kukinta aika niuho. Ollut koristeompuistani se mihin olen joutunut eniten pettymään.  Suosikkini lähes 10 vuoden kokeilujen jälkeen on Makamik ja kakkosena Royalty ja Dolgo. Ensimmäinen runsaskukkaisuutensa & luotettavan kukintansa vuoksi jälkimmäinen oikeasti aina tumman ulkomuotonsa ja kauniin tumman kukintansa vuoksi. Dolgo on vain täydellisen ihana muuten vain... Vuosia olen tutkaillut koristeomenatietoutta kirjoista ja netissä ja valitettavasti turhan usein tieto kopioidaan toisesta firmasta, ilman todellisuusperusteita. Se on harmi.

Takaisin asiaan....nämä serbiankuuset tulevat peittämään "joskus tulevaisuudessa" naapurin rumaa kuusiaidan jämää. Tietysti juuri, kun olin saanut rehattua kuuset ja yhden tosi lihavan katajapensaan autolle yltä päältä ravassa ja neulastenpistoissa, niin autoradiosta tuli sopivasti puutarha-aiheinen ohjelma, jossa todettiin havujen istutusajan olevan auttamattomasti ohitse. Jaahas. Itse en jaksa olla niin rajoittunut puutarhatouhuissani, että noudattaisin kuun nousuja ja laskuja ja ilmeisesti siksi usein meneekin hommat niin pahasti pieleen....

Tässä vielä näitä havu&värikkäät pensaat -yhdistelmiä, joista nautiskelen
Aronia&tuijakombinaatio
Purppisheisi Diabolo & Dart´s gold plus taustalla rusokirsikoita ja ennen kaikkea suuri rakkauteni liuskekivet
Pilvikirsikka ja suuret kuuset
Syksyn viimeisiä auringonsäteitä...
Osasto pitkään lehdessä kituuttavat...tarhavarjohiipat. Nämä jäävät muuten aina aleen, niitä löytyy alepöydiltä runsaasti. Ei ilmeisesti kovin houkutteleva kasvi? Itseäni kyllä polttelee, moneen otteeseen ostanut syksyisiltä alepöydiltä, viimeksi Orangekönigin, oranssikukkaisen hiipan.
Purppisheisiangervo tosiaan pysyy kauan lehdessä ja sitten viime hetkinään saa punaisen nätin värin,  tässä kaariportin molemmin puolin. Pallovaahtera kärsi kesän kuivuudesta hiekkamaassaan, mutta on nyt alkanut puhkeamaan lehteen. Voi hölmöläistä. Yhä enemmän alan himoamaan metsäpuita, joten nyt olisi pidettävä maltti matkassa, meillä on jo minitontilla paljon isoja puita...
Ihana kalpea kaunotar, valkoinen syyssahrami....hieman jo sateiden tainnuttama, iltahämärissä hohtava. Miljoonannen kerran istutin muuten kauhurinteeseen, jossa harva kasvi jaksaa menestyä. Onhan tämäkin tapa kuluttaa rahansa, vähän kuin heittäisi rahansa toivomuskaivoon* 

*Tästä päästäänkin jutun aiheeseen eli kauan sitten saamaani haasteeseen (kiitos Hiidenkiven puutarhassa!) puutarhan rytökasoista (sen lisäksi kiitos Puutarhan lumolle, jonka puuhaaste odottaa yhtä, olen niin hidas). Usein tuntuu, että koko puutarha on yhtä ongelmapaikkaa, kuten esimerkiksi kauhurinne. Lyhyesti siitä vielä, kyseessä on siis lähestulkoon pystysuora rinne, johon olen kokeillut istutella vaikka mitä. Paikka on rutikuiva ja aurinkoinen, sadevesikin usein vain pyyhkäisee tästä ylitse. Parhaiten tässä toistaiseksi menestyneet maanmyöntäiset katajat, huonommin maksaruohot, (mitä ihmettele, eivätkö pidä kenties kaltevasta pinnasta) Parhaiten sopeutunut kasvi on itsekseen tullut Mäkimeirami (jota en tietenkään istuttanut, enkä halunnut rinteeseen). En jaksanut etsiä rinteestä kuvia, en ole muistanut kuvata sitä miesmuistiin.

Olen oppinut osittain ummistamaan silmäni ongelmilta ja rumuudelta ja keskittymään kaikkeen kauneuteen. Estetiikka on tärkeää elämässä. Tietysti nyppii välillä kaikki, mutta silloin pakenen sisätiloihin. Puutarhani kun ei kuulu täydelliset puutarhat -kategoriaan millään mittapuulla tai kenenkään silmin eikä se ole edes tavoitteena.

Siinä siis ainoa vinkkini jos ongelmakohdat puutarhassasi riepoo:
Yritä istuttaa jotain kaunista rumaan kohtaan. Sen jälkeen unohda täydellisyyden tavoittelu/kontrollifriikkiys. Ne eivät kanna ihmistä eteenpäin eivätkä tee ketään onnelliseksi. Itse olen oppinut tämän elämässä...
Pitkään lehdessä kituuttaviin kuuluvat syreenit, jotka hohtavat syksyisessä iltapäivässä erityistä valoa
Jouluruusumaa on paljastunut kuunliljojen lässähdettyä, nuppuja on lähinnä valkokukkaisissa. Tällä hetkellä kukkivat /ovat jo kukkineet jouluruusuista 4-5 vyöhykkeellä olevat ruusut, täällä etelässä voidaan odottaa kukintaa joulun tienoilla ja "pääsiäsjouluruusuilla" eli kevätpuolella kukkivilla maalis-huhti-toukokuussa, ilmoista riippuen
Kasvihuone on puhdistettu ja somistettu joulua varten. Ekat glögipartyt pidettiin täällä jo tänään...valitettavasti rajussa syysmyrskyssä yksi lasi rikkoontui, pitäisi hankkia jotain väliaikaista korjaussarjaa. Nyt vain verho roikkuu suojana. 
Syksyistä tunnelmaa...
Peruukkipensas tulee myöhään lehteen, mutta vastaavasti pitää viime hetkiin asti kiinni lehdistään...
Lähestyvän kevään merkkejä! Aikaisin keväällä kukkiva myrkkylilja kurkistaa maan pinnalla...samoin ihan pieniä lumikellon alkuja löytyi. Mitään haittaa aikaisesta kasvuunlähdöstä ei ole koskaan ollut, pikemminkin päinvastoin, päästään nauttimaan aikaisemmasta kukinnasta ensi keväänä 

28 kommenttia:

  1. Hianosti havut ja ruskapuskat korostaavat toisiansa. Ai, sullon oranssi variohiippa. Son kans mun hankintalistalla. Soot aloottanu jo joulunorotuksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Toivottavasti löydät oranssin! Tämä on Muhevaiselta ostettu. Meillä on ihan kreisi jouluperhe, pojatkin rakastaa joulua :D Joulunodotus on alkanut jo aikoja sitten, heh.

      Poista
  2. Hienoja syksyn värejä, kirpakoita kuten syksyllä kuuluu ollakin. Tästä oikeasta istutusajankohdasta juttelin juuri puutarhamyymälässä kun ostin alesta hortensioita. Myyjä oli sitä mieltä että saattavat jopa juurtua jos syksy jatkuu näin lämpöisenä. Joten ehkä havutkin kestävät myöhäisen istutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Varmasti pensaat juurtuvat hyvin, minulla on kokemusta loka-marraskuisesta, joskus jopa joulukuisesta pakkasen keskellä istuttamisesta ja hyvin on käynyt. Havut mukamas herkempiä, en oikein jaksa uskoa. Tämä nyt vain on jotain mitä hoetaan meille :)

      Poista
  3. Upeat kuvat puutarhasi ruskaisista näkymistä!
    Minäkin olen aloittanut kaamosmasennuksen karkotuksen istuttamalla amaryllisten sipuleita. Tilasin niiden sipuleita netistä viisi erilaista. Ai, että kun ihminen jaksaa vuosi vuoden perään innostua aina joulun lähestyessä noista rylliksistä.
    Mistä olet jo löytänyt nuppuisen rylliksen?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Puutarhamyyrä! Kyllä!! Tiedän, että rakastat amarylliksiä, ihanaa :) Upea kukinta tulossa sinulla siis. Minulla on myös sipuleja kasvamassa, vanhoja ja uusia. Nämä pikkuiset nupulliset ovat ihan kukkakaupasta (Raparperin alla) ostettu. Kukkakaupoissa näitä on jo tovin näkynyt

      Poista
  4. Kauniita kuvia ja havujen ja koristepensaiden yhdistelmiä. Havut ovat minun mielestäni lähes välttämättömiä puutarhassa ja niiden tärkeyden huomaa viimeistään talvella, jolloin ne tuovat niin kaivattua vihreyttä puutarhaan.
    Täälläkin on kaksi amarylliksen sipulia istutettu. Toinen miniältäni lahjaksi saatu ja toisen kaivoin kukkapenkistä, missä se vietti kesän sipuliinsa kukintavoimaa saamassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Kruunu Vuokko! Aivan välttämättömiä ovat, samaa mieltä. Mutta ei pelkkää havua vaan mieluusti kaikkea muutakin :) Ihana kun sinulla on amaryllikset tulossa!

      Poista
  5. Voi, miten kaunista ruskaa puutarhassasi on vielä! Ihanasti kaikkia eri värejä <3 Sisäänkäynnin yhteydessä oleva penkki on hieno! Pidän erityisesti kivistä, mutta onhan tuo syysvärityskin aivan upea. Havut ovat kauniita ja tuovat selkeyttä kasviryhmiin. Kiitos haasteeseen vastaamisesta! Erinomainen puutarhafilosofia sinulla, voisin itsekin ottaa oppia siitä :) Oletko muuten kokeillut kauhurinteessäsi lyydian- ja keltamaksaruohoa sekä pallomehipartaa ja kattomehitähtiä? Tuntuu, että ne pärjäävät ihan missä vain ja ovat nättejäkin. Leppoisaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Ja kiitos paljon vinkeistä. Jostain syystä maksaruohot eivät tajua tässä pystysuorassa rinteeessä levitä, ovat vain läikkinä siellä täällä :( Mehitähtiä on myös jonkin verran. Tarvitsisi jonkun todella peittävän ja leviävän kasvin, mutta mikään ei ole tajunnut vielä ryhtyä sellaiseksi :)

      Poista
  6. Runsas ja jännittävä - se on tavoitteesi! Olet onnistunut täydellisesti, jopa tämä postaus on sitä!
    Sisäänkäynnin läheisyyden keltasävyinen RYKELMÄ on hurmaava, vielä noiden kulmikkaiden lohkareiden keskellä. Ihanaa sunnuntaita satumetsään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Pirkko, olet niin ystävällinen ! Rykelmä on muuten ihana sana, vain jotkut ihastuttavat ihmiset kuten sinä käytät sitä :)

      Poista
  7. Oi miten ihana pitkä kirjoitus, mutta ongelmana on se, että kaikki asiat, joita tuli mieleen, ehtivät unohtua yhä uusien asioiden tullessa mieleen :-D
    Tuo runsas ja jännittävä (puutarha, elämä, ihminen) on kyllä ihan täydellinen ohjenuora! Siis voi että, olen niiiiin ikävöinyt blogiasi ja tätä filosofointiasi. Onneksi palasit!!
    Samaa mieltä kontrolloinnin tarpeesta: anna mennä, niin kaikki voivat paremmin. Kontrolli-ihmisellä ei liene itselläänkään mukavaa, mutta ikävää kontrolli-ihmisen seurassa on yleensä kaikilla muillakin. Rento ja (elämän kaoottisuuden) hyväksyvä on parasta seuraa itselle, muille ja puutarhalle, tästä olen ihan vakuuttunut.
    Hei, meidän saaren kalkkikaivoksilla kasvaa verikurjenpolvet aivan pystysuorissa kallionseinämissä, kallion halkeamissa - täydellisempää kasvia kauhurinteeseesi saa ehkä hakea kissojen ja koirien kanssa. Yksi tosi hyvä rinnekasvi on muuten köynnöshortensia, oletko jo kokeillut sitä, menestyisikö?
    Ihanaa, narsissia! Ja kevätmyrkkistä! Iik, mahtavaa!
    Nuo ruskakasvit yhdistettynä havuihin ovat mahtavan hyvännäköisiä, olet niin oikeassa jälleen kerran.
    Kiitos Sametti Hortensia tästä blogilukuelämyksestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos itsellesi Saila! Kiitos kiitos! Ei kukaan jaksa kontrollointia pidemmän päälle, siihen väsyy. Olen kanssasi samaa mieltä tuosta kaoottisuudesta ja rentoudesta. Sen takia kanssasi on niin hyvä olla :)

      Ai kauhea, en sitten pääse koskaan eroon kurjenpolvista, never. Kiitos kuitenkin kun kerroit tuosta kaivoksesta. Tosiaan siellä saarella on se kalkkikaivos, oudon kiehtovaa... Köynnöshortsu oisi mahtava, mutta tähän porottaa aurinko suurimman osan päivästä...ehkä vinkistäsi kokeilen silti :)

      Poista
  8. Puutarhassasi on vielä paljon vihreää ja toisaalta kauniita syksyn sävyjä. Höh mikä radio-ohjelma väärään aikaan :D Mutta muistaakseni teillä on hyvin lämmin piha, joten tuskin havut ottavat nokkiinsa.
    Ryöstöretket omaan puutarhaan ovat fiksuja. Niiltä löytää usein puutarhassa jo hyvin menestyviä kasveja. Vaikka toki taimistoretket ovat kieltämättä kivoja myös :)
    Mukavaa syksyn jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu käynnistäsi! Tuli tosiaan se radio avattua väärään aikaan :) Kokeillaan silti...Taimistoretket ovat kyllä silti parasta hupia, onnellista syksyä sinulle toivotellen!

      Poista
  9. Minä pidän myös havuista ja kyseisistä kartiovalkokuusista ja marjakuusista. Mökillä olevat marjakuuset ovat peurojen herkkua. Ovat kalunneet latvaan asti puhtaaksi . Pienet tupsut on jäljellä. Onneksi on kaksi muuta vielä aidan sisällä puutarhassa . Oletko kokeillut kauhurinteeseen tuoksukurjenpolvea . Minä olen istuttanut sitä paljon jyrkkään rinteeseen mökillä . Istutan sitä kuokan kanssa ja tikapuilta käsin . Tikapuiden avulla kitken myös rinteen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Kiva kuulla, että ovat suosikkejasi! Voi harmi, että ovat myös peurojen herkkua. Auttaisiko aitaaminen? Tuoksukurjenpolvi on hyvä vinkki, haju vaan ällöttää, mutta kiitos paljon kuitenkin vinkistäsi. Nauratti vähän tuo tikapuupuutarhanhoitosi, aika mahtava juttu! Hyvä sinä!

      Poista
  10. Ihana puutarhafilosofia sinulla, yhdyn siihen täysin! Liiallinen kontrollointi on tuskaisaa ja tuhoisaa sekä ihmisten että kasvien kasvatuksessa. Elämä on suuri mysteeri, jota voi ihailla ja ihmetellä, mutta ei lopulta hallita. Uskomatonta, että ensi ensi kevät pilkistää maasta jo nyt, keskellä syksypimeää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa! Ihanaa, yhdyt!! Kauniisti sanoit tuon mysteerijutun ja sehän on ihan totta :) Kevättä pukkaa vaikka emme edes tiedosta sitä. Kiitos paljon kommentistasi!

      Poista
  11. Kauniita kuvia syksyisestä puutarhastasi! Havut tuovat kasviryhmiin ilmettä ja ovat hienoja talvellakin. Minulla on toivelistalla kartiovalkokuusia, olen niistä haaveillut jo muutaman vuoden, mutta niille suunnittelemani kohta ei ole vielä ollut ajankohtainen muuttaa nurmikosta istutusalueeksi. Iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! Kyllä sinä vielä ehdit, puutarhurointi on niin pitkäjänteistä työtä, jonain päivänä istuttelet vielä kartiovalkokuusia puutarhaasi :) Onnellista viikkoa sinulle myös!

      Poista
  12. Huomasin eräästä toisesta blogista sinun palanneen 'linjoille'! Olin ottanut blogisi pois seurantalistaltani, kun hävisit jonnekin. Nyt lisäsin sen taas. Tervetuloa! Minulla on kaksi serbiankuusta, jotka ovat kasvaneet tosi nopeasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma, mukava kun olet täällä! Pidin luovan tauon, täällä taas, kiitos! Kiva kuulla, että ovat nopeakasvuisia. Minulla tuntuu kasvavan hitaasti...

      Poista
  13. Minustakin syksy meni vikkelään, liekö johdu siitä, että roikuin kiinni kesässä niin kauan. Nyt, kun puut ovat ropsauttaneet lehtensä maahan (niitä syreenejä lukuunottamatta) niin mieli tekee jo jouluun valmistautua.. Mukavaa lokakuun loppua sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viherrilli! Meni kyllä jotenkin nopsaan ja kesähän oli ihana...joulu tulee ihan justiinsa! Ihanaa...onnellista syksyä ja lokakuuta sinullekin!

      Poista