perjantai 15. lokakuuta 2021

Lokakuun hyperpienet ilot

Tosi vähän enää ilonaiheita puutarhassa kun lokakuun puoliväli ylittyy. On niin pimeää ja märkää. Pitäisi viritellä kaamosvalot, en ole koskaan ennen aktivoitunut vasta näin myöhään...

Kun kuunliljat lakastuvat, voi alta löytyä ylläreitä. Kuten tämä orjanlaakeri tosi hyvässä hapessa näköjään.

Jostain syystä puutarhassa näyy paljon leppäkerttuja lehdillä tepastelemassa, kuten tässä höyhenpensaassa

Oi wow, ilahduin kovasti kun sattumalta huomasin taikapähkinän kukkivan, tämä on tapahtunut aiemmin vain kerran. Ei ihme näin lämpimän kesän jäljiltä, ihmeitä voi tapahtua.

Syyskrookuksia ja sahrameja on puutarhassani kasvanut jo aika pitkään ja niistä on iso ilo loka-joulukuun välisenä aikana, ilmoista riippuen. 
Sipulikukkia puskee mitä yllättävimmistä paikoista, kun aina istuttelen niiden päälle vahingossa. Tässä ne puskevat läpi laventelipehkoista, joka muuten kukkii harvakseltaan vieläkin. 
Kesällä en ollenkaan muistanut syyssahrameja, kun lykkäsin kaksi mustaa Obsidan-keijunkukkaa paraatipenkkiin. Oikeastaan ihan hyvä; saavat tukea syyssateissa kaveristaan.

Liikuttavaa, peikonpähkinä on tehnyt pähkinöitä, taidan kokeilla istuttaa nämä maahan ja katsoa tuleeko uusi pensas.

Sipulit on peitelty maan poveen, mikä oli tänä vuonna helppoa. Laitoin ne kokonaan uuteen paikkaan, joten ei tarvinnut pelätä, että viipaloisi vanhat sipulit suikaleiksi..

Kellokuusamasta on tullut iso, kesällä ihmettelin missä kukat kunnes huomasin kurkata yläilmoihin. Yksi parhaista jutuista puutarhassani on se, että monet kasvit saavat pinkin syysvärityksen. 

Muistona kesästä: Kellokuusaman kukinta

Tosi kiva syysväritys on aina myös tarhavarjohiippa Lilafeellä, nätimpi kuin muilla varjohiipoilla. Tämäkin shiftaa pinkkiin. Tuo langan näköinen pinkki verso kuuluu upealle posliinihopeaviinille, joka on nyt selvinnyt kahden talven ylitse. Unelmani on nähdä se vielä kukkivana ja marjovana. 
Tämäkin on kotoisin amurilta. Marjat ovat moniväriset. En jaksa etsiä kuvaa tähän hätään...

Vielä roikkuu koristeomenoita puissa. Tumman kaunottaren herkut vaaleanpunaiset söpöliinit. 

Istutin amarylliksiä & tasetteja. Nyt vähän kaduttaa, etten ole käynyt taimialeissa, mutta ehkä parempi niin. Ostinhan tosin sen femman peruukkipensaan taannoin. Alet on kai vielä käynnissä tosin. Viikonloppuna pidetään haravointifestarit, lähden tästä justiinsa hankkimaan uutta haravaa. 
Viikonloppuja ❤

8 kommenttia:

  1. Kaunista on syksyisessä puutarhassasi!

    VastaaPoista
  2. Minäkin jätin taimialet väliin, olen linnoittautunut sohvalle glögilasin kanssa:)
    Tosin kukkasipulini ovat vieläkin matkalla, toivottavasti saan ne ensi viikolla, että ehdin laittaa maahan viikonloppuna sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anu ❤ Toivottavasti kukkasipulisi tulevat pian!

      Poista
  3. Kaunista on yhä. Kutsuva on tuo ovi. Joskus ei tosiaan muista keväisiä tai syksyisiä aipulijemmoja.

    VastaaPoista
  4. Pimeää ja märkää on. Ja kylmää... Kaamosvaloista tuli mieleen, että meillä on vedetty valot jo valmiiksi ikkunan läpi. En keväällä löytänyt ikkunan aukaisijaa mistään, joten valot jäivät kiepille seinän varteen. Taitaa olla laiskuuden huippu :D Toivottavasti toimivat vielä. Nyt ne olisi helppo vedellä luumupuihin, mutta taidan silti odottaa siihen, että saan jänisverkot viriteltyä. Johdot olisivat siinä touhussa vain tiellä.
    Ihanat nuo syyskrookukset kun puskevat vaikka minkä läpi <3 Yhtä sinnikkäitä kuin keväiset sipulikukat.
    Valoisia ja lämpöisiä juttuja alkavaan viikkoosi, vaikka onkin synkkä ja pimeä lokakuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna ❤ No ei ole mitenkään laiskaa, siinähän ne valot nyt on valmiina sinulla :) Totta, ekaksi parempi viritellä verkot. Voi kiitos samoin sinulle pirteää viikkoa!

      Poista