maanantai 8. elokuuta 2022

Elokuu

Myöhäiskesää eletään, ilmassa tuoksuu syksy ja ensimmäinen syysvuokko avasi nuppunsa. Syysvuokko on lempikukkani. Kiitokset kesälle kukkasineen 💖  Tänä vuonna emme ole oikein puutarhan kanssa kukoistaneet. Toivottavasti ensi vuosi olisi hehkeämpi. Vaikea talvi, kevään puuttuminen ja kolean sateinen kesä on nakertanut iloa pois. Perhosia on ollut poikkeuksellisen vähän ja juttelinkin perhosasiantuntijan kanssa, joka totesi, että perhoskato on totisinta totta tänä vuonna. Kurjaa.

Ilonaiheita ovat tarjonneet siemenestä kylvetyt kuivuutta kestävät kärsämöt. Minua kun kiinnostaa oikeastaan enää kuivuutta kestävät kasvit (=ei tarvitse stressata sataako vai ei). Sävyt ovat puuterisen pehmeitä ja täydentävät kauniisti perennapenkkiä. Erityisesti vintage-sarjan värisävyt ovat osoittautuneet upeiksi. Tässä kuvassa on kuitenkin Achillea sibirica ssp. camtschatica 'Love Parade' - siperiankärsämö (ruots. krypröllika) hyötykasviyhdistyksen siemenistä. Värisävy on puuterinen hennonlila. Tänä kesänä olen ihan yllättynyt miten paljon tuota värisävyä löytyy kukkapenkeistäni ja ylipäätään niin paljon hempeää. En ollenkaan muistanut kukkapenkkieni olevan tälläisiä. Onkohan ne värikkäämmät kuolleet pois?
New vintage rose, vanhan roosan sävyinen sopii hyvin yhteen hopeisten sävyjen kanssa.
Colorado mix -kylvöksestä sain kauniita vanhan roosan ja kermanvaalean sävyisiä kärsämöitä. Tuoksu vie aina lapsuuteen, kirpeän mausteisena se muistuttaa kesistä niityillä ja pientareilla kukkia poimimassa. 
Achillea millefolium New Vintage Violet. 
Kesäisin teen usein puutarhan antimista metsämansikkakakkua ja ihmettelin, kun kaikki marjat on jatkuvasti syöty. Syyllinen löytyi pian. Ihana oravanpoikanen. 
Koko kesän pikkuinen ollut kaikessa mukana, käy juomassa uudesta lintukylvystä (hyvä hankinta oli). On ollut hauskaa seurailla oravan touhuja. 
Orava nukkui kukkapenkissä tai nurmikolla. Mamia ei näkynyt. Varjeltiin tätä koko kesä bengalinkisulta, kunnes eräänä iltana kissa tuli ja nappasi pienen tuija-aidasta. Itku tuli meille kaikille. Vaikka olen kissojen ystävä niin ehkä ei ole kovin hyvä juttu, että saavat vapaasti tallustaa?
The syyllinen...syötävän söpö pikkupeto.

Syyskimikki teki aikaisin kukkanuput, ehtii ainakin kukkia tänä sesonkina jälleen. Viime vuonna  lämpimän kesän jälkeinen kukinta oli erityisen hyvä. Ihastelin siemenkotia vielä lunta vasten kevätpuolellakin. 

Paviljonki on ollut aiempaa suojaisaisampi pensaiden ansiosta. Etoile violette -clematis on jo ohitse kukkinut. Verhot pesty ja taiteltu odottamaan uutta kesää. 

Japaninverivaahtera on kasvanut jo aika suureksi. 

Tummat liljat kukkivat & tuoksuvat hyvälle

Clematis viticella 'Mary Rose'

Clematis diversifolia 'Heather Herschell' (kellokärhö). Herschellin perheestä Oxfordshirestä on nimetty kolme kärhöä  (äidin mukaan 'Heather Herschell', tyttären mukaan 'Arabella', ja perheen isukin mukaan  'Lord Herschell', kärhömestari Barry Fretwellin tuotoksia (Peveril Clematis Nursery at Christow, Devon).  Sama hemmo on risteyttänyt myös kärhön 'Princess Diana'. 

Palaan vielä syysvuokkoihin, jotka kärsivät jäätalvesta, ennen oli 10 itsekseen levinnyttä kasvia, nyt enää 3. Onneksi edes niin. Taimistoilla huomasin, että kaikki syysvuokot on täysin loppu. Talvi tuhonnut varmasti monelta vuokot ainakin täällä pk-seudulla. Se kuukausien jäämassakausi oli vain liikaa. 

Punahatut ovat unelmieni kukkia, odotan aina malttamattomana niiden kukintaa. Kuin ihmeiden kaupalla tämä kerrottu taimiston ihme on selvinnyt taas yhdestä talvesta! 

Muut punahatut ovat omakylvämiä ja paljon kestävämpiä. Tänä kesänä kylvin kasvihuoneeseen lisää valkoisia ja istuttelin jo maahan. 

Se perinteinen Magnus


Talvituhoista puheen olleen; minulle tärkeistä ruusunätkelmistäkin jäi vain pari eloon. Kylvin kesällä uusia. 
Myös yli kymmenvuotias koristeomenapuu Erstaa kuoli. Se oli yllätys. Tuli kiire istuttaa uusi puu, koska koristeomppu oli näkösuojapuu naapuriin. Otin halvimman mitä löysin eli Malus Baccatan, marjaomenapuun. Sillä kauniit valkoiset kukat ja marjat. Olisi suotavaa, että kasvit jättäisivät jäähyväiskirjeen, jossa ilmaisisivat kuolinsyynsä selkeästi puutarhan omistajalle. Nyt saa vain arvuutella oliko syynä talvi/kuivuus/taudit vai mikä..

Jotkut kasvit ovat yllättäneet tänä vuonna, kuten megakorkea (2,5 metriä korkea Thalictrum delavayi 'Hewitt's Double')

Hikul-tyrni on ollut hehkeän hopeinen koko kesän. Korvasin näillä pensailla kurjenpolvia. 

Hopeapenkki tietysti kestää galantisti kuivuusjaksot. 
Eiffel siellä kukkien keskellä...
Hopeaa & ruusunpunaa

Huonolla kuvalla yritän demonstroida millaiseksi aidanteeksi tyrnien on tarkoitus kasvaa. Hieman kyllä mokasin ja ostin loppuun kaksi hietikkopajua säästösyistä, maksoivat vitosen kappale. Tyrnit ovat aika hintavia.

Tuoksuherneet olivat söpöjä, kuten aina. Tämä kermanvaalea lilareunuksinen on April in Paris. 

Elokuu on auringonkukkien. 


Vaaleanlilaa sävyä olen kovasti ihastellut kuunliljoissa & syreenileimussa. Alimmassa kuvassa on ekaa kertaa kukkivana tuoksukuunlilja. Hieman nikottelin kun kuulin, että jotkut leikkaavat kuunliljojen kukat pois...mielestäni hyvin kauniita ovat, maljakossakin. Tämä yksilö vielä tuoksuukin hyvälle. 

Kesäkukkien tilalle laitoin jo syyskukat. Keijunmekko vielä pinnistelee mukana. 
Olen yrittänyt karsia hieman huonolla menestyksellä ruukkupuutarhaa. Ehkä hieman oikeaan suuntaan menossa kuitenkin. Yritän pitäytyä kahdessa suuressa ruukussa. 

Upea peruukkipensas

Imeläkirsikoista tuli hyvä sato tänä vuonna. Ihanan pulleita ja kypsänä tälläisiä joulunpunaisia. 

Innostuin kivitöistä tänä kesänä aivan valtavasti. Rantakiveä ja muutama löydetty kivenpalanen pergolassa. Ajattelin vielä syksyllä asentaa liuskekiviä paviljonkiin. Kivistä tulee niin antiikkinen fiilis.

Olipa työlästä saada tämä kirjoitus aikaiseksi. Töiden jälkeen on aina aivot jotenkin lopussa ja jutut varmaan ihan sekavia. Nyt vain peukut pystyyn - lämmintä ja pitkää syksyä toivoen. 

8 kommenttia:

  1. Meillä saa kesä tuoksua vähintäänkin elokuun viimeiseen päivään saakka. En suostu taipumaan syksyyn yhtään ennen.
    Harmikseni vuosia hienosti kukkineet syysvuokkoni eivät keväällä nousseet. Jokin aika sitten löysin sentään toisesta mukavasti lehtiä, mikä ilahdutti. Ei ehdi kukkia, mutta onneksi on elossa. Tykkään syysvuokosta valtavasti, jonka vuoksi yritin ostaa yhden tai kaksi uutta. Ei löytynyt, kuten sinä kerroitkin.
    Wintage rose-sävyinen kärsämö on tosi kaunis. Kuivuus alkaa olla jokakesäinen riesa, jonka vuoksi pohdiskelen yhä useammin sopivia kuivan paikan kasveja omaan puutarhaan.
    Hewitt´s Double kasvoi todellakin tänä kesänä kohti korkeuksia. Enpä tullut mitanneeksi, mutta vielä ehdin. 2 metriä ainakin täyttyy.
    Meidän kissa ulkoili 17 vuoden ajan aina valjaissa. Kenties se olisi nauttinut enemmän vapaasta elämästä, mutta samalla se olisi ollut monille vaaroille altiina. Halusimme tietää, missä lemmikkimme kulkee. Kohta kolme viikkoa karannutta hoitokissaa etsiessämme olen tympääntynyt loukusta vapautettaviin vieraisiin kissoihin. Maatalossa kissan sopii pitää tallit ja navetat hiiristä vapaina. Tällaisilla tiheään rakennetuilla alueilla kissa on aikalailla lainsuojaton.
    Pitääpä poimia muutama kuunliljan kukka maljakkoon. En ole aiemmin huomannut kokeilla. Kiitos vinkistä! Enkä kuulu niihin, jotka leikkaavat kukinnot pois, koska näkymä on siten fiininpää. Makuja on monenlaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❣️ tottakai saat hyvillä mielin viettää kesää ☀️nyt oli tullut muhevaiselle ja Plantageniin syysvuokkoja lisää. Kipaise sinne 🤗
      Sitä olen just miettinyt miten jotkut uskaltaa pitää kissaa vapaana kun maailmassa on niin paljon kissavihaajia.Kurjaa, ettei sitä teidän kisua ole löytynyt, pidän yhä peukkuja💕

      Poista
  2. Olen surrut perhosien puuttumista, viime vuonna meillä taas oli valtava määrä perhosia. Onneksi on sentään kimalaiset olleet puutarhassa ahkeria, muuten olisi jo itku puserossa.
    Meillä ei ollut samanlaista jääkenttää, mutta lunta oli niin korkealle, että ostin heti keväällä uuden omenapuun jänisten syömän tilalle. Kuulinkin, että nuoria omenapuita on syöty paljon jättilumien takia.

    Harmi, että menetit niin monia syysvuokkoja. Ne ovat kauniita. Nyt minulla on kolme syysvuokkoa hengissä ja kahdessa on nuppuja. Se nuputon saattaa saada ensi vuonna siirron, jos on yhä hengissä. Minulla kesti vuosikausia saada syysvuokot pysymään hengissä, vasta etupihan kukkapenkkien tekemisen myötä (takapihalle iskee aina aikaisin halla), on syysvuokotkin alkaneet pysyä hengissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ❣️ No sama, 🦋 vaan kuuluvat tähän vuodenaikaan. Harmi tuota sinun omppua, mutta hyvä kun et lannistunut vaan hankit uuden🤗
      Hyvä kun sait syysvuokot säilymään hengissä!

      Poista
  3. Syysvuokot ovat todellakin niin ihania ja harmi, että etelän talvi oli niille tuhoisa. Omani näyttävät selvinneen, mutta meillä oli jään tilalla lumikakku.
    Kissoille ei voi sanoa, mikä pikkueläin on suositeltavaa syödä (esim rotta) ja mitä ei (esim pikkuorava), ymmärrän että suru iski oravan kohtalosta.
    Onhan sinulla siellä paljon kaikkea kaunista, vaikka osa lajeista on kärsinyt. Jäähyväiskirje olisi kannatettava idea, mistä sitä muuten voi arvella, mikä koitui kohtaloksi, jos selvää syytä ole nähtävissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Päivi! Kyllä täälläkin osa onneksi selvisi. Kiitokset kommentistasi!

      Poista
  4. Voin samaistua fiiliksiisi. Meillä on satanut niin paljon jatkuvasti, että kesä ei ole edes tuntunut kunnolla kesältä. Toivonkin pitkää, lämmintä ja melko kuivaa syksyä, jotta ennen talven tuloa olisi edes jotain lohduketta. Tähän jos tulisi vielä aikaiset hallayöt ja lisää sateita, niin olisipa masentavaa odotella talven tuloa.
    Minusta nuo pehmeät, pastellisävyiset kärsämösi ovat kauniita. Sopivat niin suloisesti hopeanvärisiin kasveihin. Ja miten ihanat kärhöt sieltä myös bongasin <3 Ensimmäinen punahattukin on meillä jo kukassa vuosien yrittämisen jälkeen. Olen haaveillut noista erikoisemmista, mutta nyt olen tyytyväinen edes siihen perus-'Magnukseen' tai mitä se nyt onkaan, mitä siemenistä olen kasvattanut.
    Lempeää elokuun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Uskon sen, että teillä kesä on ollut kurja. Todellakin toivon teille kaunista syksyä. Hienoa, että olet saanut punahatut viihtymään, kyllä sinä vielä saat niitä lisääkin varmasti :)

      Poista