Van Eseltine 🍏

Pitkästä aikaa koristeomenapuuasiaa. Hassusti näin myöhään syksyllä. Marraskuun eka päivä. 

Kävin aiemmin taimistolla katsomassa mihin käyttäisin vuoden minipuutarhabudjettini. Oli hyvät alennusprosentit. Hypisteltyäni tyyliin kaikki kasvit päädyin koristeomenapuuhun, josta olen haaveillut taimistoilla käydessäni ja käynyt ihastelemassa sen kukintaa. Sille oli paikkakin jo katsottu valmiiksi. Ihme juttu, että se oli nyt alessa.


                            Malus 'Van Eseltine' 

(kuva netistä, otin puusta kuvankin, mutta unohdin siirtää tänne...)

• tausta: Malus arnoldiana ja Malus spectabilis -risteymä (risteyttäjä: Glen Parker Van Eseltine, the New York State Agricultural Experiment Station 1930) eli Arnoldinomenapuun ja Kiinanomenapuun risteymä
• muoto: maljakonmuotoinen latvus
• kukinta: suuret ja kerrotut hempeän valko-roosansävyiset kukat
• erityistä: tuoksuva
• koko: pieneen puutarhaan sopiva 
• olosuhteet: I vyöhyke, arka

Perehdyin taas koristeomenatietouteen. Disclaimer: nyt seuraa jaarittelua koristeomenoista (engl. crabapples). Oli kiehtovaa! Koristeomenat symboloivat rakkautta. Historian osalta selvisi koristeomenapuiden olevan kotoisin Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta (jenkeistä risteymät). Aasialaisia koristeomenoita edustavat kiinanomenapuu (Malus spectabilis), siperianomenapuu (Malus baccata), koralliomenapuu (Malus sieboldii) ja japanilainen ruusuomenapuu (Malus floribunda). Koristeomenoiden tiedetty historia on "vain" reilun sadan vuoden mittainen. 

Suomessa kasvatetut koristeomenapuut ovat yleisemmin valkokukkaisia paratiisiomenapuuristeymiä (Malus prunifolia) tai punakukkaisia kanadalaisia risteymiä (Rosyblooms), tai eurooppalaisia punakukkaisia purppuraomenapuita (Malus Purpurea). Purppuraomenapuita lienevät tutuimmat taimistoilla myytävät puut. Monet muista koristeomenoista ovat meillä liian talvenarkoja.

Kanadalaisia talvenkestäviä koristeomenoita risteytti erityisesti hortonomi Isabelle Preston, jonka jäljiltä on olemassa paljon muitakin kauniisti kukkivia lajeja, kuten syreenejä, ruusuja ja siperiankurjenmiekkoja. Siinäpä vasta nainen erityisen miehisessä kasvattajamaailmassa. Kanadalaiset Prestonin punakukkaiset koristeomenat ovat risteymiä (Malus pumila var. Niedzwetzkyana eli punakukkainen tarhaomenapuu ja Malus baccata). Talvenkestävyyttä niille antaa siperianomenapuutausta (eli jälkimmäinen baccata). Maailmalla näitä risteymiä kutsutaan myös nimellä "rosybloom crabapples". En valitettavasti löytänyt täydellistä listaa täältä peräisin olevista koristeompuista ja niiden lukumääräkin vaihteli lähteistä riippuen 15-22 lajikkeeseen. Mutta Prestonin risteyttämiä rosybloomeja ovat ainakin kanadalaisten järvien mukaan nimetyt Makamik, Royalty, Hopa, Cowichan, Nipissing, Almey ja Geneva. Vaikuttaa siltä, että uusia lajikkeita syntyy alueella tehtävän risteytystyön ansiosta edelleen, vaikka Preston on jo kauan aika sitten mennyt tuonpuoleiseen.

Suomen oloissa kasvavat koristeomput ovat peräisin sotien jälkeiseltä aikakaudelta. Kirjanpito ajoilta on heikkoa, joten tarkkaa alkuperää taikka valikoimaa on vaikea jälkikäteen varmentaa. Helsingissä istutettiin ulkomailta tilattuja koristeomenoita kaupungin puistoihin. Jälkikäteen lajikkeita on laajalti tutkittukin.  Talvenkestävyys on ainakin tullut testiin vuosikymmenten aikana. Onneksi näitä on meilläkin kaupan taimistoilla. 

Pikkuisessa puutarhassani koristeomput ovat koristekirsikoiden ohella tärkeimpiä täällä kasvavia puita. Hedelmäpuiden kukinta on yksinkertaisesti niin ihanaa, mutta mitään riesaksi asti olevaa omenatarhaa ei ole tarkoitus perustaa, joten kokonsa, kauneutensa & helppoutensa vuoksi koristeomput sopivat tänne hyvin. Pienistä omenoista pystyy hyvin valmistamaan sopivan määrän marmeladia ja hilloa, tai jättää lintujen syötäväksi jos ei huvita. Omenankukkien tuoksu on lisäksi valloittava. 

Kukkiessaan koristeomenapuut tekevät puutarhasta jotenkin satumaisen. Kaiken arkisen tuskastuttavan vastapainoksi on saatava käyskennellä ruusuisissa unelmissa. Siksi olen ripotellut koristeomenoita vähän joka kulmalle pienessä puutarhassani. Keinun ja kasvihuoneen luona kukki Hopa. Jännä ajatella, että tämäkin puu on Prestonin tuotoksia. 

Suuressa kukkapenkissä Royalty, joka on siis myös kanadalaisen joen mukaan nimetty. 

Pergolassa lisää Prestonin rosybloomeja: Makamik

Pergolassa Tumma Kaunotar, jonka alkuperää ei niin tarkkaan tunneta, joten sitä pidetään kai kotimaisena lajikkeena (löytynyt Linnanmäen omenankukkapuistosta).

Sisäänkäynnin luona marjakuusien kanssa polvenkorkuinen, samaisesta puistosta löytynyt Linnanmäki. Jänis on niin monesti tunkeutunut verkkojen sisään syömään tätä puuta, mutta vihdoin pari talvea on sujunut paremmin ja "Lintsi" kasvaa hyvin taas. Ihanat kaksiväriset kukat. 

Pikkuisen puutarhan koristeomenat tekevät ahkerasti jälkeläisiä ja uusia puunalkuja putkahtelee eri paikoista. Jännittävää nähdä mitä niistä tulee. Ehkä emme pääse enää täällä pian liikkumaan kun puita on niin pirusti joka paikassa. 

Kuunliljapenkereessä riippakoristeomenapuu Cheal´s weeping on aika matala ja söpö. Lajike on kotoisin UK:sta (Joseph Cheal & Sons, Lowfield Nurseries, Crawley) 1800-luvun lopusta. Tarkempaa lajikemääritystä en löytänyt, mikä on aika tyypillistä. 

Malus Tammisaari on tietysti löytynyt Tammisaaresta. Minulla se kasvaa ruusukaaripenkissä. Olen ihan hulluna sen malvanvärisiin kukkiin. Syksyllä puussa on tosi tumman purppuraiset ja näyttävät omenat, jotka pysyvät pitkään oksissa kiinni. 

Dolgo on jo valtava, istutin sen ekana vuonna tässä puutarhassa. Puu tekee parhaimmat hillo-ja marmeladiomenat. Kukinta-aikaan se on täynnä valkoisia suuria omenankukkia. Dolgo on paratiisiomenapuu (Malus prunifolia). Paratiisi-sanana on houkutteleva. Koristeomenoista usein kirjoitetaan eri lähteissä, että osa niistä ei kukkisi joka vuosi, mutta täällä ainakin ovat kukkineet ahkerasti ja säännöllisesti. 

Aiemmin puutarhassa kasvoi myös Erstaa -koristeomenapuu, mutta se jostain syystä menehtyi. Halusin tilalle jonkun muun koristeomenan ja harkinnan kautta päädyin Malus baccata - marjaomenapuuhun sen runsaan kukinnan vuoksi. Puu on vielä aika pieni, mutta todellakin kukkii reippaana ja tekee suloisia pikkuomenoita. 

Upea väriyhdistelmä purppuraa ja roosaa, luonnon väriyhdistelmät ovat parhaita. 

Kukinta päättyy aina alas sataviin vaaleanpunaisiin terälehtiin. Niin romanttista 💗

Nyt sinnikkyyttä tarvitaan, kun pimein kausi on alkanut. En millään meinaa jaksaa nousta aamulla aikaisin sängystä töihin. Yritän hakea lohtua puiden tulevasta kukinnasta. Ehkä tästä oli vähän apua. 

Löysin täältä blogista luonnoksista monia kirjoituksia, jotka unohtuneet julkaista. Haittaako jos tulee välissä kesäjuttuja?