Vihreys saapuu

Ihanat neljä vapaapäivää. Puutarha puhkesi jo osittain kauneimpaan vihreyteen. Abeliophyllum distichum 'Roseum', vitipensas (ja valkokukkaiseksi onnenpensaaksikin kutsuttu), on kasvanut kauan puutarhassa. Kukinta runsastuu kun viimein suojaukset toimivat hyvin. Portti teki ihmeitä. Kaikki kasvit ovat täysin koskemattomia tänä vuonna. 

Pensaat vihertyivät ja vuokkojen sini läikehtii niiden alla.

Kirsikankukkien nuput ovat niin pulleita, muutama ehti avautua tänään. Kuvat ovat muutaman päivän takaa. 

Prunus 'Accolade' (Prunus sargentii and Prunus x subhirtella), kaksi kappaletta paviljongissa & monta rusokirsikkaa. 

Hiekalla on kaunista vaaleanvihreää. Koivuihin tuli lehdet tällä viikolla. Käsittelin puuritilät harmaalla öljyllä, tuli kivat.

Onnenpensaat ovat niin valmiina. Minulla on tämä iso huiskilopensas, jossa lämpimänkeltaiset kukat ja pikkuinen kanariankeltainen. Yleensä olen hyötänyt onnenpensaita maljakossa pääsiäiseksi, mutta tänä vuonna ei oikein tuntunut tarpeelliselta. 

Tänä vuonna en yhtään jaksanut pääsiäistä, väsyin kaikkeen vouhkaukseen, keltaiseen ja narsisseihinkin, koko juttuun. Ainoa myönnytys oli pääsiäiskoristeltu suklaakakku & lapsen koulusta tuoma ohra. Puput hukkuivat suklaaseen. Olen helpottunut, että pian tämä on ohitse.

Jalavat ja pajut kukkivat, vaahterat ovat aloittamassa..

Sarjatähdikit ovat herkkiä.

Kevättähtiputki on shokeeraava näky

Persikkatyrnillä oli käsittämättömän upeat kultaiset nuput

Prunus × subhirtella 'Autumnalis Rosea', vielä pieni..kukkii kahdesti vuodessa, myöhään syksyllä ja aikaisin keväällä. Prunus subhirtella on kevätkirsikka ja sana autumnalis viittaa tietysti syksyyn. Erittäin sopiva nimi kirsikalle.

Istutin joskus keinun ympärille posliinihyasintteja - ja muitakin pikkusipuleja. Nyt nurmikko kukki sievästi.

Kaikki on vähän niin kuin aina, tarhakylmänkukat & palloesikot kukkivat. 

Kasvihuoneessa kymmenen vuotta kasvanut kääpiöpuu persikka (Prunus persica 'Bonanza'). Kukkii keväällä persikan sävyisin kukin. Hedelmiä ei ole vielä tehnyt, mutta ainakin tällä kertaa kasvihuoneessa piipahtaessani siellä hyrisi mehiläinen.

Taimistoilla olen tiiviisti käynyt, mutten ole vielä ostanut mitään. Ihastelin tätä polkagris-omppua.

Suloiset nuput. Pitää käydä katsomassa tätä taimistolla uudelleen, kun se kukkii. 

Omassa puutarhassa aleostoksessani koristeomena Van Eseltinessä on myös kauniit kukkanuput.

Taimistolla ihastelin kukkivaa persikkaa. Epätodellisen ihana.

Kippistin keväälle, niin kuin joka kevät🥂

Huhtikuu kuukausista julmin?

Sinivuokot ovat tehneet eri värisiä ja eri sävyisiä jälkeläisiä puiden alle. 

Keväällä kaikki toistuu aina vähän samassa marssijärjestyksessä. Siemenkylvöt-toiveikkuus-sipulikukat-kasvihuoneen pesu-taimistojen avajaiset-vihreys.

Huhtikuussa tapahtuu paljon muutoksia.

Luonnonmukaisen puutarhan kanssa eläminen on tosi kivaa ja jotenkin stressitöntä. Jos ei pihahommat nappaa jonakin vuonna niin luonnon kiertokulku jatkuu eikä ole silti mitään hätää. Ei mitenkään tarvitse olla hyppimässä jokaista rikkaruohoa. Kauneutta on silti niin paljon tarjolla. 

Tänä vuonna aion taas esimerkiksi istuttaa syksyllä pari sipulikukkaa ja hankkia ikkunoiden eteen partsiruukkuihin alepelargoneja. Viime vuonna jäi väliin.

Aion juoda viiniä kasvihuoneessa kun kirsikankukat kukkivat. Nauttia kauniista hetkistä niin paljon. 

Tänä vuonna saimme aikaisen kevään. Lähes kaikki aikaisista kukkijoista on jo lopettanut ja mielen täyttää toukokuisen vihreyden odotus. En ole millään jaksanut taas kuvata iänikuisia krookuksia ja muita pikkusipuleja. Ne on nähty niin sataan kertaan.

Istun tuulta ja kylmää paossa kasvihuoneessa niin kuin joka kevät. Kasvihuoneen kevätkuntoon siivoamisessa auttoi ystäväni. 

 Näsiä valitettavasti kuihtui, tuoksui ihanalta 🩷 Minulla on nyt myös pieni valkoinen näsiä. 

Viikko sitten herukat & kuusamat olivat tässä pisteessä.

Peikonpähkinä on söpö pörrökukintoineen

Odotan paljon kirsikoilta; niissä on pulleat kukkanuput

Helmikuun alussa ulos istuttamani orvokit ovat selvinneet lumista ja vaihtelevista pakkasista. Ihailen niiden sietokykyä kovin. 

  Pikku Provence on tällä hetkellä melko kalju. Hopeapäärynä ja heinät heräävät myöhään. Heinäkuume jatkuu tänäkin vuonna eli aion istuttaa niitä lisää hiekalle. Irlanninkataja on säilynyt ihailtavan vihreänä. 

 Kasvihuoneessa on öisin öljykynttilä lämmittämässä ja päivisin aivan liian kuumaa. Muratti on lähtenyt kiertämään kasvihuonetta sisällä ja ulkona. 

Kirsikan nuput paviljongissa🌸🍒

 Kirsikoita riittää 🌸🫣💕

Joka kevät käyn tunnelmoimassa etukäteen kasvihuoneessa kukkivia kirsikankukkia Viherpajalla Vantaalla 🌸 Ja ostan jonkun erikoisen viherkasvin. Tänä vuonna liuskalehtisen kirjavan kultaköynnöksen.

Pyykkinarulla kuivuu kaunis kukkalakana. Ulkokuivatuskausi on käynnistynyt. 

Espoossa on ympäri vuoden auki olevia gelatokioskeja merenrannalla (kuva on Matinkylästä). Tyttäreni urheasti söi mangojäden helmikuussa biitsillä, kun meri hohkasi hyhmäistä kylmyyttä. Kevät on asenne - vaatii sitkeyttä uskoa, kun sää koettelee. Osa taimistoista on jo avannut ovensa. Haaveilen taimistovisiiteistä🪴

Kumpulan kasvitieteellinen

Luonnoksista löytyi lisää aloitettuja juttuja. Julkaisen nekin pois. Onpa näitä jäänyt julkaisematta. 

Kumpulan kasvitieteellinen puutarha on paikka, jossa tulee vierailtua säännöllisesti. Silti se on aina yhtä maaginen ja häkellyttävä kauneusarvoiltaan. Poistun sieltä aina inspiroituneena ja onnellisena. Olen muutoin huonohko puutarhamatkailija, mutta kaupunkien puistot ja kasvitieteelliset ovat usein helposti saavutettavia, ihania paikkoja, joissa piipahdan usein. Muutoinkin rakastan kartanopuutarhoja. Toisin kuin Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, on Kumpulassa sisäänpääsymaksu. 

 Kumpulassa ilmaantunut käynneille uusi syykin, kun poikani aloitti opinnot Helsingin yliopiston Kumpulan kampuksella (onko viherhörhöys sittenkin jättänyt jäljen?). Kuvassa näkyvä rakennus on Kumpulan kartano 1800-luvun alkupuoliskolta. Niin kaunis. Rakennus ja ympäröivä alue on nähnyt useita jännittäviä vaiheita ja omistajia. Nyt paikan omistaa Helsingin yliopisto. Kumpulan kartanon laakso on vanhaa merenpohjaa.

Yleensä kuljen kasveja tiiviisti tarkkailemassa, mutta tällä kertaa maltoin ottaa yleiskuvia alueesta.  Etualalla on vihannes- ja kulttuurikasvien tarhaa. Puut ovat suuria, alue linjakas. Kasvitieteellisen puutarhan perustaminen vanhalle kartanoalueelle on kyllä tosi hyvä idea. 

Levennetty joenuoma kimmeltää puiston keskivaiheilla. Uoma on alun perin Kumpulanpuron sivuhaara ja se laskee mutkikkaita reittejä pitkin Vanhankaupunginlahdessa Itämereen.  Alue on kuin oma vihreä vyöhykkeensä urbaanin kaupungin sykkeessä.

Olen aina pitänyt jännittävänä näkymää taustalla, jossa näkyy kantakaupungin viimeinen talorivistö Vallilassa. Kumpuilevat puurykelmät kerrostalojen ja puiston välissä ovat siirtolapuutarhoja. Alueiden välissä huristaa Vallilanlaaksossa raitiovaunu, jonka reitistä käytiin pitkät oikeustaistelut.

Puutarhan hedelmätarha oli upea ja eri lajikkeet hyvin esillä. Käydessäni puut notkuivat satoa, joten oli erityisen hauska nähdä kaikki eri muotoiset ja väriset hedelmät.

Kasvitieteellisissä puutarhoissa on oman kokemukseni lähes aina kauniita vanhoja rakennuksia. Kumpulan rakennukset ovat peräisin kartanon ajoilta.  Tässä talossa on yliopiston geologian kokoelma ja tutkailtavaa riittää. Viehättävällä lasikuistilla on pelargoneja kuin mummolassa konsanaan.

Purppurapunalatva ja haaleankeltainen kivitalo, upea yhdistelmä. Oli pakko kuvata, kun kasvi on nykyään yksi suursuosikeistani. Syksyn korkeat perennat ovat ihania.

Puutarha on valtavan kaunis, luonnollinen ja aurinkoinen. Kasvit ovat todella hyvinvoivia. 

Lampea ihastelen aina, ja sen rannoille istutettua kasvillisuutta. 

Mahtava piippuköynnös kiipeili korkealle. 

Valoja ja varjoja, eksoottisia puita ja kasveja.

Kumpulanpuron ongelmana on ollut puron alkulähteillä Pasilasta ratapihasta lähtöisin olevat saasteet. Kaupunki on kuitenkin tarttunut hulevesien hallintaan käsittääkseni ympäristönsuojelullisin toimin. 

Vanhat agaavet ja ruukuissa ulos tuodut kasvit somistivat kartanoa. Jos kasvitieteelliset fiilistelykuvat kiinnostavat niin seuraavaksi julkaisua odottaa Kaisaniemi ja Tartto.