Romanttisia kesäjuttuja

    Talvesta hyppy kesään... (Painan "julkaise"= vanhoja kesäjuttuja, jotka unohtuneet luonnostilaan)

Pikkuisen puutarhan romantiikkaa kuluneelta kesältä.

Pastellivärit ovat hyperromanttisia. Eiffeltorni somistautuu vaaleanpunaiseen perhoangervoon.  Kuin halpisversio sitä oikeaa tornia ympäröivistä vaaleanpunaisena kukkivista luumupuista (eivät kuulemma ole kirsikoita).

Luonnonkukat🥀. Pikkupöytää kissankellot pitävät jo otteessaan. Aika söpöä! Hiekkakentältä löytyy jatkuvasti uusia pikkutaimia. Ehkä kissankellot vielä valloittavat koko puutarhan?

Kukkatuoksut viettelevät. Alkukesän päihdyttävää rehotusta pursuilee villi penger, jossa luonnonkukat & ruusut kukkivat yhdessä syreenien kanssa. Juhannusruusu on itsekseen levinnyt alueelle. Tämä on juhannusmaisemani, jossa hipsin yöpaidassa poimimassa kukkia ruusujen raapiessa säärtä. Täällä tuoksuu kielot, ruusut ja syreenit voimakkaasti.

Sekoitus kaikkea tuoksuvaa, pikkusyreeni-ruusut-kanukka ja apilapellosta kasvavia luonnonkukkia. Vain vahvat pärjäävät rehotuksen keskellä. Pursuileva penger on täynnä elämää. Viime kesänä näin täällä  ensimmäisen kerran raitarantulin (Suomen suurimman hämähäkin!). Oli vaikuttava näky, hetken hengittelin.

Antiikki-vanha-kulunut kauneus. Vanha rautasänky toimii ruusutukena. Yllättävän toimiva ja suojaa talttahampailta.

Herkät ruusut. Alkukesästä sängyssä kukkii hentoinen rosa pimpinellifolia 'Single Cherry'. 

Hieman myöhemmin kukkii toinen hentoinen; villiruusu Rosa virginiana (kiiltoruusu). Ruusujen terälehdet ovat kuin silkkipaperia, näitä ei oikein kannata poimia maljakkoon.

Sängystä kurkistaa uusi ruusu, syksyinen aleostos.

Rosa Gallica 'Skeda', väri oli hurjan erikoinen, vähän mystinenkin. Toinen kuva varjosta.

Talon sokkelia vasten kasvavan Duchesse de Montebello -ranskanruusun lannoittaminen kannatti, se kasvoi korkeutta, talvehti hyvin hirmuisen talven ja kukki runsaammin. Kasvatan tätä köynnösruusuna.

 Joskus kylvettyjä klematiskukkaisen akileijan siemeniä.. kukkii yhdessä pionin Paeonia 'May Lilac' kanssa. Pionin kalpea lilansävy on erityisen sievä. Olen huomannut, että erityisesti vaalea lila taitaa olla suosikkivärini puutarhan kukissa. Niitä on yllättävän paljon loppujen lopuksi. 

Minilehdossa kukkii vaaleanpunainen Lathyrus vernus, lehtokasveja. Näitä kasvaa paljon ympäröivässä luonnossa, täällä Espoossa kun on niin paljon luonnonvaraista metsää. Puutarhaani ilmaantuu jatkuvasti kukkia ympäröivästä luonnosta, mikä on todella romanttista. Yhtäkkiä kiviportaiden luona kasvaa jokin uusi luonnonkukka.

Syringa 'Belle de Nancy'. Oi että oli kaunis, ensimmäinen kunnolla vaaleanpunainen syreenini. Lemoinen taimistolta Ranskasta alun perin tämäkin. Kaksi kuvaa, jotta sen kauneus välittyisi eri valossa. Ranskalaiset ruusut ja syreenit ovat romantiikan huipulla. 

Ihastuttava kaarisyreeni muodostaa kehykset liuskekivikäytävälle kaartuessaan kaiken ylle.  Pienet, tuoksuvat sopet missä tuoksut ja tunnelmat tiivistyvät ovat hyperromanttisia. Pyykkinaru sotkee tunnelmaa hieman.

Romantiikkaa kuvastaa erityisen hyvin lyhyet ohikiitävät onnenhetket kuten kukkivien puiden kukoistus herkissä väreissä. Ensiksi kirsikoiden, myöhemmin kesällä syreenien kukinnot. Kukat ovat kuin silkkipaperia. Onkohan ylipäätään niin, että romantiikkaa löytyy eniten pienistä hetkistä..?