Ruusuisia unelmia

 

 

Kasveihin liittyvät intohimot vaihtelevat täällä, nyt on ollut havaittavissa ruusukuumetta.

Ostin hienon ruusukirjan ja tämän parissa on vierähtäneet hetket ennen nukahtamista. Monta upeaa ruusua jo haaveissa. William Shakespeare on kyllä tosi kaunis ja muutama muukin ihan tumma ja kerrottu (Falstaff ja Munstead wood)kiinnostaisi. Katsotaan nyt ensin talvehtiiko ensimmäinen Austinruususeni täällä.

 

 

Jouluksi taas kaikki orkideat kukkivat jälleen, perinne joka tekee onnelliseksi

Joulupöydässä minusta ruokaakin tärkeämmät ovat kukat. Jouluksi haaveilen tänä vuonna kermanvalkoisista ruusuista. Jos löytyy. Ja ilman neilikoita ei oikein tule joulua. Ihanimpia kaikista ovat olleet kuitenkin anemonet. Kukkakauppojen valikoima täälläpäin on aika suppea.

 

 

Ulkona on melkoisen harmaata, aurinko välillä pilkahtelee. Pikkuinen hopeakuusi on korkeiden perennojen runtelema

 

 

Lumi tuli hetkeksi ja suli pois. Olen kuitenkin huojentunut, nyt voi nähdä jouluruusun kukkivan

 

  

 

Tuhlailen joulukukkiin, Plantusta tälläinen Atsalea -kukkapuu, yritän hoitaa hyvin jotta saisimme pitkäaikaisen ilon

 

 

Olen ihastunut vanhoihin kukkakahvikuppeihin kynttilätuikkuina

 

 

Vesihyasintista pilkistää pieni alku

 

Tulisi jo pian joulunpyhät ja loma-aika!

Syreenit ja hyasintit

 

Kultapieni, nuppuseni, lasikellon alla

Käyn välillä kurkistelemassa Jouluruusua

 

 

 

Ihastuin ensimmäistä kertaa Hyasintteihin leikkokukkina. Kauneimmillaan ovat nuppuisina joten kukinnon voi surutta leikata maljakkoon ja siirtää sipulin odottamaan kevättä.

 

 

Mahonia on onneksi tuuheentunut leikkauksista, ihana kasvi varsinkin talvella kun alppiruusutkin riiputtavat lehtiään niin Mahonia on ryhdikäs. Lohduttava korvike Orjanlaakerille josta vielä haaveilen.

 

 

 

 

Kasvihuoneesta ei tullut viehättävää oleskeluhuonetta vaan talvisäilö...

 

 

Vanha pieni punainen kelkka ja piskuinen joulukuusi, talvitunnelmaa

 

 

Pienoiskasvihuone peittyi lumeen, tässä edustapenkissä kasvaa kolme syreenipensasta, odotan jo niiden kukintaa. Tässä kuvassa Moskovan kaunotar, jonka kasvutapaan olen hieman pettynyt, ei ollenkaan niin kaunismuotoinen kuin moni muu Syreeni. Hurmaava kukinta onneksi pelastaa. Vierustoverina on kirjava Sensation -jalosyreeni.

 

Hyasintteja erilaisia...

 

 

harvakukintoisia...

 

kerrottuja..

 

Lumikuorrutus tuli. En hajonnutkaan vaikka niin luulin :) Onhan tuollainen pieni lumipeite toisaalta viehättävä ja sitäpaitsi kelkalla on jo viiletetty tuhatta ja sataa. Hyasinttien tuoksussa nautiskelen. En ole ennen tajunnutkaan miten paljon tuoksu & ulkonäkö muistuttaa Syreenin kukkaa, aivan kuin suurennettuna versiona. En yhtään ihmettele kuinka entisaikaan on hyödetty Syreeneitä kukkaan jouluksi! Ja onhan tämä vuodenaika on loistava siksikin, että rakastan glögiä.

 

Jännä miten puutarhaunelmat kasvavat eksponentiaalisesti talven etenemisen myötä. Nyt jo katselin paikat uusille Syreeneille. Betonimuuria vasten olisi oiva paikka useammalle vartetulle Syreenipuulle. Haaveilen vanhoista Helsingistä löytyneistä kannoista (joita ei vielä ole tuotannossa yleisesti?). Uskomattoman kauniita, niitä voi tirkistellä täällä

 

http://www.hongistontaimisto.fi/syreenitvanhat.htm

 

Viime vuonna ostin samaiselta taimistolta pitkään himotun Likusterisyreenin Margretebergin markkinoilta. Oli jotenkin liikuttavaa kun kasvin mukana sai käsinkirjoitetun tilinumeron maksua varten...

 

Toistaiseksi muurin luona on vasta yksi vartettu Syreeni. Betonimuurin päälle olisi myös rakennettava aidanne. Puuhaa riittää tuleville vuosille.

Puutarha ja seksi

 

(Kukkia rakkaaltani)

Epätodellinen otsikko vai mitä?

Mietin joskus millaisia puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset ovat, elävätkö kenties puutteessa vai onko sukupuolielämä sitä vastoin villiä ja miten se näkyy puutarhassa. Millainen möyrijän luontosuhde mahtaa olla? Hih.  Luonnossa "sitä" tapahtuu koko ajan, kasvit yhteyttävät ja kai ne madotkin siellä puuhailevat. Ehkä mietin liikaa, joutavia. Joka tapauksessa puutarhanhoito ON mielestäni luonnollisen seksikästä ja varsinkin puutarhanhoitoa harrastavat miehet kiinnostavat. Kai niitä on?

Kunnioituksesta puutarhaa kohtaan pukeudun usein "parhaimpiini" pihahommiin, mekko ja mieluusti sipaus meikkiä tai tuoksua korvan taakse. Olenhan rakkaani kanssa ja silloin tahdon olla parhaimmillani! Toisaalta toivon, että puutarhani rakastaa minua sellaisena kuin olen eli saan sipsutella sinne aikaisin aamulla yöpaidassa, tukka pörrössä. Hyväksynhän minäkin puutarhani sen kaikissa olomuodoissa, kevään kukkeudesta talven kuolleisiin hetkiin. Meillä on hyvä suhde! Toki välillä kangerteleekin, jokin piirre ärsyttää, mutta hei, sehän on vain elämää.

Jos joskus joudun jättämään puutarhani niin sydämeni särkyy, mutta tässä iässä ja tällä elämänkokemuksella jo tiedän, että aina tulee uusia puutarhoja.

Vaaleansininen kevät

 

Vanhaa maatiaiskantaa oleva Saksankurjenmiekka Kuusaman ryhmyistä oksaa vasten, taustalla Kaunokkeja (usch)

 

Aika pelottavaa, mutta kevään odotus on osaltani alkanut. Ei voi mitään, yhtäkkiä on puutarhakirjat hiipineet joululehtien ohitse kärkisijoille ja pyörin hetken jo taimistojen sivuilla. Löysin vain Särkän perennataimiston, jolla taitaa olla valikoima esillä talvisinkin. Kertokaa ihmeessä lisää paikkoja jos tiedätte, anon :)

 

Huh, tästä tulee pitkä odotus. Jospa kevät tulisi tänä vuonna ennätysaikaisin..? Toiveissa on hyvä elää. Talvi ei ole vielä edes kunnolla alkanut.

 

Väreistä vielä. Viime vuonna olin innostunut lilasta, nyt taitaa olla vaaleansinisen vuoro. On mukava rakentaa puutarhaa väriteemoittaan, antaa tunteiden viedä ja ajelehtia mukana. Onneksi ostin viime syksynä  Unelmatädykkeitä, jotka ovat suloisen vaaleansinisiä. Pienenä lempikukkani oli Lemmikki. Siinä onkin juuri oikea vaaleansinisen sävy, täydellisen kaunis. Ehkä on aika palata lapsuuteen hetkeksi.

 

 

 

Sisäänkäynnin luona..tähän penkkiin olisi joskus pakko takertua ja ideoida, toistaiseksi upotan vain syksyisin lisää erilaisia narsisseja Pikkutalviomereen

Tarhavarjohiipan pieni kukinta on jännittävä, orkideamainen. Lajike on Lilafee, sopi hienosti yhteen villitulppaani Flavan kanssa, joka ei ole kuvassa vielä avautunut kylmänsävyisen vaaleankeltaisena

Laventelinsininen Bleu Aimable oli ihana

 

Ja vielä kauniimpi Mustaseljan, Varjohiippojen ja Viiruhelpin seurassa

Ja Bleu Aimablen yllä Tumma Kaunotar -purppuraomena

 

Erittäin makea nuppuisena!

 

Musta perjantai

 

 

 

Valkoisia liljatulppaaneja ja narsisseja, toisessa kuvassa valkoinen Punatähkä, Poimulehteä ja Syyskimikki.

 

Betonimuuriin olen kiintynyt todella, voisin valaa näitä lisääkin pihan täyteen luonnonkivien pareiksi. Hienointa on vielä kun betoni vanhetessaan saa sammalpeitteen ja muuttuu kauniin patinoituneeksi. Jotkut pitävät vaikutelmaa likaisen näköisenä (mitä se onkin) mutta jotain siinä vain on. Tänään on musta perjantai toisella puolen palloa, sellaisen ottaisin mieluusti tännekin. Joululahjat on kyllä kaikki jo pulkassa ja osittain paketoitukin :)

 

Purppuraomenapuiden ja Tuomipihlajien hurmaa

 

Tämä on vuodenaika jolloin nautin puutarhasta sisäisesti, juon Seljankukkaglögiä piparien kyytipoikana. Hoivailen Iris -vauvaa. Hypistelen vanhoja siemenpusseja arvioiden mahdollisuuksia. Pelkään kevättä, jos ei sipulikukkia nousekaan riiviö-riikinkukkojen ansiosta. No, pitää vaan opetella asennoitumaan toisin, tulee uusia keväitä.

 

Vanhoista kuvista tulee joskus surulliseksi, niin kuin nämä jo kadonneet valkoiset Särkyneetsydämet Arovuokkojen parina

Joskus mietin puutarhaakin, että onko tekemäni muutokset hyviä vai olisiko ennen ollut parempi. Vaikea sanoa.

 

Kuin ilmaan lehahtelivia perhosia (Laikkukirjokanukka)

 

Ennen kun en vielä omistanut puutarhaa, ostin paljon leikkokukkia. Nyt en enää, suren lapsekkaasti sitä, että ne on leikattu jostain elävästä kasvista enkä raaski. Tulppaanitkin ovat minusta kauniimpia puutarhassa kuin muutaman hassun päivän ajan maljakossa. Mitä haaskausta!

Ja kuten aina, haaveilen kasvipuodista joka olisi nonstop auki talven. Voin odottaa kevääseen, mutta haluaisin varmistaa loputtoman kasvitulvan.

Vihersisustamista

 

Kannoin pienoiskasvihuoneen sisään, sisällä hyasinttiruukku ja kynttilöitä, tunnelmanluoja...vaikka tuo riikinkukko tuntuu hieman väärinsijoitetulta kun kerran popsi kukkasipulinikin

 

 

Vihersisustusta...taulun kehykset viherkasvista

 

 

 

Nurkkauksesta tuli hurmaavan talvipuutarhamainen

 

 

Pieni romanttinen gustaviaaninen asetelmapöytä, sain hellyyttävän miniorkidean lahjaksi, olen aina haaveillut sellaisesta

 

 

Oikea kasvihuone näytti eräänä aamuna tältä, onneksi pakkanen kesti toistaiseksi vain päivän

 

 

Sydämiä ystäville ja ohikulkijoille

 

 

Punainen amaryllis, ihan yhtä kaunis kuin valkoinen

 

 

Tasetit kukkivat loistavan kauan ja tuoksuvat, lupaus keväästä!

 

Kuistilla tunnelmointia ja uusi pienoiskasvihuonehankinta

 

Nautin näiden pienten asetelmien iloista, kukista ja kynttilöistä

 

 

"Vesihyasintti" on ainakin kasvattanut kunnon juuret ja hatun alta pilkistää jotain ihan pientä, ehkä onnistuu sittenkin

 

 

Sitten tuhlailuihin. Minulla on vimma kerätä pienoiskasvihuoneita. Nyt löytyi ihana (käytetty) ja kaunis yksilö, tuon jouluksi sisään ja feelistelen asetelmin. Nyt kasvihuone vielä odottelee oikeassa kasvihuoneessa ulkona. Söpöt nuo käpykoristeet ja väri on hienostunut harmaanruskea.

 

 

Louise Odier (Bourbonruusu) on vielä aivan vihreä, toivottavasti talvehtii kuitenkin, ensimmäistä vuotta vasta mennään

 

 

Jäljellejääneitä Chilejä ajattelin tuhlailla kukka-asetelmiin

 

 

Piha on täynnä sammalta, hieno juttu.

 

Vihreä maa tuo kevään lähemmäksi vaikka jo kylmenee. Touhusin tänään jopa puutarhassa :)