Lumikello lumessa

Ehdin kerrankin valoisaan aikaan kotiin. Puutarhan jälleennäkemisen iloa latisti hieman sen valkeaksi muuttuminen. Eilen se oli vielä täysin lumeton - nyyh- aina kun päästään lumista eroon niin lisää tulee. Ja sitä tupruttaa taas paljon. Onkohan tämä kevät taas viime vuoden toisinto? Leuto helmikuu, kalsa maaliskuu ja hidas kevät.

Ensimmäinen rohkelikko lumikello on kuitenkin ehtinyt miltei kukkaan. Suloinen.

Yksi lumeton kohta löytyi josta krookukset pilkistävät päivä päivältä isompina.

Paraatipenkin valkoiset krookukset ovat yleensä kukkineet minulla ensimmäisenä. Sieltä ne nousevat.

Näsiä on kasvanut muutamassa vuodessa paljon, aluksi tässä oli vain yksi oksa, se on aikainen, nyt jo kukintavalmis

Piti vähän kaivaa, mutta sieltä kurkistavat Lumikellot Elwesii,  vähän myöhäisempiä kuin tavalliset lumikellot ja isompikukkaisia

Iriksiä nousee jo sieltä täältä, ihanaa

Tässä säleikköpuu Louhisaaren ananas, jonka suhteen vähän pelästyin kun huomasin sen jääneen verkottamatta. Onneksi jänöt eivät ainakaan vielä ole löytäneet sitä. Tänä keväänä tulisi tehdä jotain toimenpiteitä sille, minua vähän jännittää osaanko...

Lämpimällä seinänvierustalla ensimmäinen uusi akileijan lehti on avautumassa, tuo alempi vihreä kuvassa, isompi on Mehitähti

Ruusupömpeli on todennäköisesti ihan ruosteessa jo keväällä, aina sataa...

Tarkkailen tiiviisti jouluruusun nuppua, ei kyllä kovin tummalta näytä, väri taitaa olla vielä yllätys

Ensimmäinen kukka-aihio syksyllä kellariin viedyistä kerrotuista helmihyasinteistä näkyvissä, yksinkertaiset kukkivat vielä

Nyt en malta enää ollenkaan odottaa kevättä, en pysy housuissani. Tilasin pari päivää sitten puupionin Englannista ja se saapui jo! Eikös ole ihana? Kukan värin pitäisi olla musta. Näistä nettishoppailuista ei aina voi olla varma. Minulle käy kyllä muunkin värinen, mutta puupionista olen haaveillut pidempään. Onkohan se kovin vaikea?

Kylvöjenkään suhteen en malttanut enää, iskin käteni heti kotiuduttuani multapussiin & möyhensin multiin ensimmäisen erän omista Keijunmekoista, en tiedä onko siemenet ok, otin ne talteen syksyllä sisään tuodusta keijunmekosta joka näyttää aika kuihtuneelta juuri nyt. Odottelen kuitenkin jos se vielä heräisi eloon kevään tullen. Tajusin ettei kannata enää odottaa kevättä vaan pistää heti hösseliksi! Kylvöjä, mullituksia, leikkauksia....yhtäkkiä kevätkiireet ovat täällä.

Vanhoja puutarhakuvia

Olen jo unohtanut millainen puutarhani on varhain keväällä. Katson sitä kuvista kun ei nyt juuri muuta voi.

Pergolassa keväällä puhkeavat koristeomenan lehdet ja kukkanuput. Pergolassa on kaksi omenaa: Makamik ja tämä kuvassa näkyvä Tumma Kaunotar. Muistan kuinka istututtaessani puita toivoin niin, että ne kasvaisivat nopeasti. Ensimmäisenä talvena Makamik katkesi juuresta kun oli niin reipas lumitalvi että katolta tuli eräänä yönä täyttä vauhtia jäiset lumimassat pergolaan. Itkin katkerasti ja taivutin katkenneen rungon takaisin, voitelin sen korjausvahalla ja laitoin päälle vielä villasukan riekaleen. Uskomatonta, mutta puu elpyi ja on kasvanut aika isoksi ja peittää juuri niitä näkymiä joista haaveilinkin (plus toimii ylimääräisenä pyykinkuivatustelineenä). Unelmat toteutuvat välillä (katolla on nyt lumiesteet). Tunnustan, että minua pidetään välillä hulluna kun istutan niin paljon puita ja pensaita näin pikkuruiselle tontille. Mutta minusta niitä ei vaan voi olla koskaan liikaa, varsinkaan koristeomenoita. Jokaisen on saatava tehdä omat virheensä :) 

Pergolan kukkapenkkiin olen laittanut paljon pikarililjoja. Ne ovat minusta niin ihanan rappioromanttisia. Ihan hirveästi eivät tuosta kuivuudesta pidä, vieläkin etsin tosikuivaa kestävää kasvia (sipulikukkaa) tähän. Kesällä tässä viihtyy harsokukka hyvin, mikseivät ruusutkin.

Kivikon kulmalta voi katsella kevään lempinäkymiä, pieniä Iriksiä ja punaista Japaninverivaahteraa & keltaista Onnenpensasta. Vaahterakin katkesi samoista lumen kurmuttavista vaikutuksista, päärunko on poikki, mutta alkoi versoamaan sivuoksista. Se on niin nätti puhjetessaan liuskottuneisiin lehtiin.

Päärynäpuu Aune tuntuu kukkivan runsaammin joka toinen vuosi. Viime keväänä ostettiin pojalleni oma päärynä, hän tykkää niin kovasti päärynöistä nimittäin. Yritämme saada jatkossa reippaampaa satoa. Päärynä kukkii tosi aikaisin ja sille on hankalahkoa löytää pölyttäjiä. Olen huomannut aikaisten kirsikoiden houkuttelevan pörriäisiä myös päärynälle, siinäkin mielessä kannattaa niitä istutella. Uuden päärynäpuumme (jenkkiläinen Devoe) pitäisi olla itsepölytteinen. Puun pitäisi tuottaa herkullisen makuisia jättipäärynöitä, mikä kuulostaa kyllä hyvältä. Aunen päärynät ovat tosi pieniä.

Rusokirsikka on lempipuuni. Tämä puu kasvaa lapseni tarhan pihalla. On niin söpöä kun lapset kirmailevat näiden kauniiden puiden kukkiessa ja vaaleanpunaisten terälehtien lennellessä ympäriinsä. Jonkun asukkaan koirakin räksytti siellä seassa. Minusta tässä puussa kaikki hipoo täydellisyyttä: rungon kiiltävä kuori, kaunismuotoiset ja väriset lehdet sekä tietenkin herkkä kukinta. Syksyllä se on tietysti kauniin punainen.

Tykkään kovasti myös näistä Balkaninvuokoista. Nämä siniset ovat minulla lisääntyneet paljon, alussa niitä oli noin viisi ja nyt jo pari-kolmekymmentä. Syksyllä laitoin värisekoituksen samaan paikkaan. Mukana pitäisi olla valkoisia ja vaaleanpunaisia vuokkoja. Minulla ne kasvavat kuivassa hiekan sekaisessa mullassa aurinkoisessa ja tuulisessa paikassa.

Syreenien kukintaa odotan niin paljon. Kaksivärinen Sensation on erikoinen. Joka vuosi on pakko saada uusi syreeni.

Puuut ovat elämän ihanimpia asioita! Kirsikkaluumu Matjuuni on sievä kukkiessaan, muutoin sen olemus on aika raasku eikä ole mitenkään ahkerasti tehnyt hedelmää. En tätä oikein uskalla suositella.

Tässä penkereessä siis kasvavat sekä balkaninvuokot että pionit ja suurin osa tulppaaneistani. Kivimuurin ja portaiden rakosissa kasvaa kilkkoja ja kellokukkia. Muurin päällä valkokukkaista sammalleimua joka tuoksuu kiduttavan hyvältä ja tuoksu tulee tuulen mukana paviljonkiin. Jänikset herkuttelevat sillä aina talvisin, onneksi leimu kestää sen. Minulla on sellainen visio, että tahdon penkereen olevan täpötäynnä sipulikukkia ja tulppaanien nousevan alustalta joka on valtoimenaan posliinihyasintteja. Niiden lakastuminen ei haittaa kun koko penkereen täydeltä nousevat tähän näkymään ne raivostuttavat kuunliljat. Myönnettäköön niiden olevan näppäriä kuihtuneiden sipulikukkien jäämien peittämisessä sekä rikkaruohotorjunnassa. Tämä penger on aikaisin keväällä lähes rikkaruohoton, sekin kiitos rehevien kuunliljojen.

Prunus cistena eli Mustaluumu on niin kaunis. Onneksi se sinnittelee. Näitä minulla oli alunperin kaksi, mutta toinen menehtyi kuivuuteen. Rinnetontilla on kuivaa, mutta toisaalta ainakaan useimmat kasvit eivät sitten menehdy talvimärkyyteen. Kaikella on puolensa.

Ruusunätkelmät. Monivuotiset tuoksuherneet, kylvän näitä aika usein, tahtoisin näitä vähän joka paikkaan.

Kysymys kuuluu tarvitaanko verhoja tänä vuonna pergolaan vai jokohan köynnökset hoitaisivat homman?

Tulppaaneja odotellessa. Takavuosien lemppari oli tämä Plumpudding blend -luumusörsselisekoitus. Lila on aika kiva väri puutarhassa. Teemaväri on siis tänä keväänä juuri nämä: vaaleankeltainen ja lila. Istutin onneksi haaleanliloja tulppaaneja ja keltaisia pitäisi nousta vielä vanhastaan. Tuossa takana näkyy everest -kivipenger, jonka perälle on tarkoitus sijoittaa ruusupömpeli.

Kaikkihan rakastavat omenankukkia, eikö...tämä kääpiöomena on Amorosa eikä se ole vielä koskaan tehnyt hedelmää. Siirrettykin se on jo kaksi kertaa, nyt pitää kyllä rauhoittua jotta se saa kasvurauhan

Loppuun vielä pieni vaaleanpunainen söpöliini Koiranhammas. Syksyllä voitin Vaaleanvihreää-blogista lisää koiranhampuleita, ihanaa. Aamuisin linnut laulavat jo kun oikaisen metsikön läpi. Varsinkin aikaisin aamulla Helsingin keskustassa käy ihan kunnon tsirpitys. Olisikohan talvenselkä hieman taittunut?

Kevätmerkkejä ♥

Aika kuluu niin hitaasti kun odottaa kevättä. Olen kyllä ihan asennoitunut talven viettoon vielä. Olen vain hurjan pitkästynyt kun ei pääse puutarhaan möyhimään. Vielä pitäisi muutama kuukausi jaksaa.  Tarkkailen kevään merkkejä iloisena.

Lumikellot kurkistavat sulavan lumen alta, kelit sahaavat, välillä on paljon lunta, välillä ei miltei ollenkaan

Ruusupömpeli saapui riuskan nuoren miehen mukana ja on nyt koottuna odottamassa ruusukesää. Tiedän jo mitkä ruusut tähän tahtoisin. Japaninköynnösruusun ja Punalehtiruusu Carmenettan. 

Pälvipaikoista kurkistaa Iriksiä ja Scilloja. Ihania vaikka nämä rujot multakuvat eivät olekaan muutoin ilo silmälle. Jänikset ovat herkutelleet puutarhassa ihan kunnolla. Hoitoleikkaukset on ainakin hoidettu.

Pihakierroksella löysin  ensimmäistä kertaa  narsissien alkuja

Tummakukkaisen jouluruusun nuppu kurkistaa vetäytyvän lumen alta. Näitä tanskalaiset kutsuvat nimellä "påskeklocka" eli pääsiäiskello. Ne kukkivat myöhemmin kuin valkokukkaiset jouluruusut eli maaliskuussa. Tämä yksilö ei ollut kukkinut koskaan vaikka on ollut minulla jo vuosia, viime keväänä sai siis kunnon kalkkitupsauksen niskaansa=se siis toimii! Jos jouluruususi ei kuki niin anna sille kalkkia.

Krookuksia, näiden kukintaa voikin suotuisten ilmojen vallitessa odottaa jo kuukauden päästä :)

Anteeksi huono kuva, mutta tämä erikoinen laattamaisen leveä mutaatio-oksa on ilmestynyt kivikossa Onnenpensaaseen. Aika hurjan näköinen

Pikkuiset puksipuuni (tulevat pallot) joiden ympärille istuttelin kerrottuja lumikelloja syksyllä, niitä ei vielä näy, tässä kasvaa myös Pikkusinililjoja

Taikapähkinän nuput ovat aika samassa kuin ennen joulua, se kukkii varmaankin nyt keväällä, kumma ettei ole kelvannut jänöillekään

Ihaninta on kun kuvastoja alkaa tupsahdella hiljalleen postilaatikkoon. Hekumoin lisäksi tanskalaisella puutarhalehdellä joutessani.

Villikirsikkaan puhkesi tutut kirsikanlehdet ja se jos mikä lievittää kevätodotuksen kourissa. Mukavaa kevätodotusta kaikille ♥

I must have flowers, always & always.

Claude Monetin sitaattiin identifioidun täydellisesti. Kaipaan aina kukkia.  Kevään teemaväritkin löytyivät kun vähän etsi. Ne ovat haaleanlila ja vaaleankeltainen. Mieluiten yhdessä.

Viime kesä ei ollut ihan paras kukkakesä, toivoisin niin ensi kesänä olevan toisin. Ainakin tupsuttelin maahan paljon kukkivia pikkusipuleja. Olen myös hommannut kukkien siemeniä. En ole hetkeen ostanut leikkokukkia, joulun ja uudenvuoden hemmottelujen jälkeen pidän kuivaa kautta. Nautiskelen kylläkin vielä hyasinteista ja tulollaan olevista amarylliksistä. Kukkia yritän sirotella sinne tänne elämääni. Äsken sekoittelin saunan löylyveteen kukkien tuoksua. Ja hypistelen uuden kukkatapetin pintaa. Se odottaa oikeaa hetkeä päästäkseen seinälle.

Vielä on talvista, mutta villikirsikassa puhkeavat vihreät lehdet. 

Pöydän alta tyhjien sipulipussien joukosta löysin sinne unohtuneita krookuksia -liloja- peittelin ne hellästi multiin

Perjantai on sisäkasvieni kastelupäivä. Kun tulen töistä, sytyttelen kynttilöitä ja kierrän kastelukierroksen. Kolme kastelukannua menee kevyesti keskikerroksen kasteluihin. Veden kerään viikon mittaan aina jos joku tahtoo juoda kylmää vettä niin otan hanasta valuvat haaleat talteen. Näin ollen ei mene pisaraakaan hukkaan. Ekologisuus ennen kaikkea. Orkideat kukkivat taas kauniisti vaikka hoidan niitä huonosti, joskus sitä on onnekas.

Kuivaa kautta on pidetty myös herkuissa, mutta nyt kaupasta löytyi mini-runebergintorttuja. Mikä loistava idea. Varsinkin kukkakirjan kanssa nautittuna.

 Kukkien sijasta olisin halunnut kovasti ostaa jonkun puutarhalehden mutten ehtinyt. Joten täytyy tyytyä kukkahaaveiden kertailuun. Otin siis muistiinpanot esiin ja kukkasipulien saralta on odotettavissa ensi keväänä:

*Pikarililjat (kutakin vain yksi kappale);
Fritillaria:
Davisii (pieni ja suklaanruskea)
acmopetala (kelta-ruskeanpunaraidallinen)
pallidiflora (suurempi vaaleankeltainen)
pontica (vaaleankeltainen jossa vähän punaista)
elwesii (kapeampi kello vaaleankelta-tumma)
*hyasintit: Madame Sophie (valkoinen kerrottu), Woodstock (tumma lila)
*tulppaanit:
villitulppaani Wilsoniana (kirkkaanpunainen pieni tulppaani), Tulipa tarda (keltainen villitulppaani),
Tulipa Candy Prince (haaleanlila tarhatulppaani), Tulipa Spring Green (valko-vihreä tarhatulppaani)
*Krookukset: Cream beauty (kellanvaalea)
*muut:
*Leucojum aestivum (valkoinen Suvikello tai kesälumipisara)
*Ipheion uniflorum (Heinätähti, väristä ei käsitystä)
*Anemone blanda mixed (värisekoitus Balkaninvuokkoja)
*Scilla bifolia rosea (roosa Pikkusinililja)

Kesäkylvöihin olen varannut seuraavat siemenet (etupäässä luonnonkukkakaipuuseen).

Monivuotisia

Myosotis sylvatica Victoria rosea (vaaleanpunainen Lemmikki)
Linum perenne (taivaansininen Sinipellava)
Lathyrus latifolius White pearl (valkoinen Ruusunätkelmä)
Codonopsis pilosula (Kiinanpeikonkello, kermanvaalea köynnöstävä lääkekasvi)
Campanula rotundifolia (Kissankello)

Kesäviljeltävistä annuelleista:

Lathyrus sativus (taivaansininen Peltonätkelmä)
Lathyrus odoratus Cupani (lila-punainen Tuoksuherne)
Lathyrus odoratus Mollie Rinestone (kermanvaalea punaisin aksentein, Tuoksuherne)

Kesäkukkien siemeniä täytyy hankkia vielä muutama pussi.

Tulevaisuuden unelmiin kuuluvat:

Kurkkuyrtin (Borage) viljely, se kaunis sininen kukka
Valkoinen varjolilja
Ruusun tuoksuinen Tuoksupelargoni
Villiruusu

Kiirettä ei  nyt ole, yritän hidastaa vähän tahtia jos vain suinkin kykenen. Näitä minun kuivia listoja ei jaksa varmaan lukea kukaan, mutta laitan tännekin muistiin mitä mahdollisesti on odotettavissa keväällä. Innokkaasti odotan myös, että kirsikkapensaat ja makeakirsikkapuu tekisi kunnon sadon jonain vuonna, samaa toivon ompuilta ja päärynöiltä.

Katsoin vanhoja kuvia vuosilta 2009-2012. Onpa puutarha kasvanut ja muuttunut. Niin minäkin. Tuli haikea olo. Tunnen myötätuntoa sitä henkilöä kohtaan joka olin, kuinka innokkaasti istutin ja odotin kasvien kasvavan. Puut ovat kasvaneet ja lapset siinä sivussa. Nykyisin katson paljon enemmän eteenpäin enkä odota enää niin paljon tapahtuvaksi. Nyt tiedän kaikesta enemmän, mutta aina se ei ole hyvä asia. Muutama vuosi sitten ostin jäämäsipuleita, roosansävyisiä tulppaaneja ja laitoin ne salaiseen lehtooni. Eiväthän ne sinne oikein sopineet.

Yhä teen virheitä vaikka luulen tietäväni ja osaavani paremmin. Elämänmakuisten virheiden keskellä: puutarhani on ehkä kauneimmillaan koristeomenoiden välistä tiirailtuna.

Pitkä matka kevääseen

Viime sunnuntain kukkakauppakierroksella oli aika kuivaa. Paljon alejoulukukkia, esikkoja ja leikkotulppaaneja. Pitkiä rivejä tyhjiä hyllyjä. Siemenhyllyt vaan raahattu esille. Ostin kaksi miniruukkua, toinen sinisiä Iriksiä ja toinen valkoisia krookuksia. Nytpä on kevät lähempänä. Taimistoja syvästi kaivaten...

Tammikuu on hiljainen kuukausi. Paksu lumikerros vaimentaa äänet. Aamupimeys on raskasta, kukaan ei tahdo jaksaa nousta aikaisin. Ihmiset ovat yllättävän hiljaa junassa. Talvipainajainen jatkuu karmeine pakkasineen. Aamulla kohtaan aina kodittoman miehen, luulen, että hän on kävellyt polkupyöräänsä taluttaen koko yön koska muuten paleltuisi. Niin surullista. Toisipa jo helmikuu helpotusta, jos ei, niin talvesta tulee pitkä ja kylmä. Viikonloppuna ajattelin sammutella jouluvalot ja uskoa, että vielä valostuu.

Minä kun olen tälläinen tumpelo niin huomasin vasta, että löytyy sellainen kuin hakusanaluettelo asetuksista. Huomasin, että tänne tullaan hakusanalla talvisuojaus. Voi apua, täältä ei oikein saa niksejä siihen. En suojaa kasvejani mitenkään muutoin paitsi verkotan puut ja tärkeimmät pensaat jäniksiltä. Syksyn lehdet jätän yleensä maatumaan, mutta syysmyrskyt yleensä puhaltaa ne pois. Joten valitettavasti suojausopastusta en osaa antaa (pahoittelen). Testaan pärjäävätkö kasvini oikeasti talvet näin, Ostin kuvassa näkyvän metallisen sängynpäädyn kierrätyskeskuksesta, ajattelin sitä keväällä tuunata puutarhakoristusta.

Tein muuten tosi hölmön jutun, vein kirvojen kansoittamat jouluruusut ja anemonet -15 asteen pakkaseen viideksi minuutiksi. Kirvat kipittivät sen jälkeen pirteinä ylös alas vartta pitkin, mutta kasvit näyttävät tosi surkeilta. Kuolivatko kenties, huonohkolta näyttää. Sitä ennen olin ajanut 7 provadopuikkoa yhteen ruukkuun. Nyt uskon, ettei provadoista ole mitään apua kirvoihin. Palaan mäntysuopametodiin. Amaryllikset kukkivat onneksi yhä kirvavapaina.

Ostin ebaystä kastelukannun. Haws-merkkisen (on kylläkin muovia) ja se oli halpa. Mutta kaunis ja ajaa asiansa.

Citykanit ovat herkutelleet puutarhassa.  Kolme puuta/pensasta oli unohtunut verkottaa, nytpä senkin sitten tein. Aika mieletön on talttahampaiden leikkuujälki Ruusumantelissa. Näin tasaista en saa edes leikkureilla aikaiseksi. Lupasin itselleni olla panikoitumatta näistä joka talvisista herkutteluista. Kuljeskelen lapio kourassa ja mielessäni teen listoja mitä kasvia minnekin. Mitä siirrettävä, ostettava, kylvettävä.

Talven ainoat tulppaanit tässä, leikkotulppaanit tuntuvat niin tuhlaukselta.... Kestävät niin vähän aikaa maljakossa vaikka kauniita ovatkin. Odotan jo näkeväni tulppaaneja puutarhassa kukkimassa.