Luonnonkukkia

Minä (niinkuin moni muu) rakastan luonnonkukkia ja olen vieläkin sitä mieltä, että luonto tekee ne kauneimmat kukkapenkit. Kuvat on otettu työmatkallani aamulla viiden ja kuuden välillä, silloin on vielä vähän hämyisää. Kuvassa on lempiluonnonkukkani Heinätähtimö (ehkä, voi olla myös kevättähtimö). Sitä on tupsahtanut kukkapenkkeihinkin tästä viereiseltä metsäkaistaleelta.

Täydellisen suloisia pieniä valkoisia tähtikukkia. Puutarhassa tasapainottelen luodun ja luonnonmukaisen välillä.

Tuntuu, että vaikka nautin luonnonkukkasista paljon, ei niiden kaikkien tarvitse kasvaa pikkuisessa puutarhassani. Onneksi ympärillä on luonto, josta ammentaa kauneutta sydämeen.

Samalla pienellä metsäkaistaleella on varmasti satakunta tammen taimea. Omat empiiriset tutkimukseni kertovat, että pari edellistä leutoa talvea ovat aikaansaaneet ennenkuulumattoman puuntaimien itämisen ja kasvun. 

Rakastan myös Metsäkurjenpolvia, joita metsät ja pientareet ovat juuri nyt täynnä

Miltei jokaikinen aamu tapaan Mustarastaan samalta oksalta

Ihanan vanhan rähjäisen talon rähjäiseltä syreeniaidalta istumasta

Puolukat kukkivat nyt, mustikoissa on jo marja-aihiot (nami)

Ollaan edellä aikatauluissa, yleensä juhannuksen tienoilla kukkivat Lupiinit ovat jo kukassa (bussiin tulee kyllä aina vimmattu kiire kun tähyilen vaan luontoa)

Illalla omassa puutarhassa koen kontrollin menneen, kaikkialla ryöppyää ja rönsyää, Ihmeissäni katson. Äidiltä saadut Puna-ailakit ovat niin suloisia everestillä

Alaskankleitonialla  on upeat kukat, tähtimäiset ja lilanväriset, täällä se ei ole levinnyt yhtään

Saniaiset valitsevat paikkansa itse

Kuunliljojen alla taivaansiniset Nurmitädykkeet 

Aikaisessa tosiaan ollaan; Päivänkakkarat aloittavat jo kukinnan

Perjantaikimpussa puutarhasta poimittuja Kieloja, Koiranputkia ja Akileijoja (joista useimmat ovat tänä vuonna näemmä sinisiä). Tuoksu seurasi perässäni sisälle.

Lämpimiä värejä

Valkokletrassa on hauskasti aivan samoja sävyjä..

..kuin sen viekussa kasvavassa Emerald Lace -japsivaahterassa

Niiden alla on cappuccino -purppurakeijunkukka. vanhin keijunkukistani. Ja aina niin penteleen edustavana, kesät talvet. Jotkut ne osaa.

Jotain värikästäkin  puutarhasta siis löytyy. Pidän kyllä mausteisistakin sävyistä. Ne sopivat minusta erityisesti syksyn valoon. Siitä puheen ollen -nyyh- keväinen valo on vaihtumassa kesän kypsyyteen, huomasin sen ensimmäistä kertaa tänä aamuna. Kevät soljuu vääjäämättä kohti loppuaan.  Minä en olisi vielä valmis päästämään irti, mutta ei ajankulu minulta lupaa kysy. Luopumisen tuskaa podettava ja mentävä eteenpäin, kohti pioneja ja ruusuja!

Andenken an Ludwig Späth, tumma purppura oh là là

Tulikellukka on oranssi lemppari

En ole ennen huomannut happomarjan kukkia (Golden torch on lajike). Kivikossa on shokkiväritystä, limeä, purppuraa, japsivaahteran tummaa punaa...silmiä särkee.

Mustaselja Black Lace viime talvi sujui hyvin, yleensä on kuivattanut oksan pari, nyt ei yhtään. Eikai se hullu vaan pidä pakkasista?

Peruukkipensas on hyvin viehättävä. Tämä on kääpiömuotoinen. Erityisesti näihin purppuraisiin sopii mielestäni hopea kaveriksi. Rauhoittaa. 

The mourning widow, "sureva leski". Samobor -kurjenpolvi. Leviää, leviää ja leviää. Mutta kun avautuu ja painaa pienet sievät kasvonsa kohti maata, annan kaiken anteeksi.

Ehkei välttämättä se kaunein kasveista, mutta jännittävä. Fritillaria acmopetala

Black Beauty-keijunkukka ja etualalla itsekseen puutarhaan tullut Ruskolilja, joka saa olla siinä vaikken ole siihen ihan hulluna

Pronssia ja siennaa on  Kupariheisiangervo Mindiassa. Joka on oikeasti vahinko-ostos, luulin ostavani sitä ihan tummaa heisiangervoa. Leikkelin näitä taas hieman maljakkoon juurtumaan, euron kuvat kiillellen silmissä.

Ystävä monen vuoden takaa: Tulipa whittallii (muuttanut lie nimensäkin jonkun lautakunnan toimesta, mutta emme nyt välitä siitä. Edward Whittall on kuitenkin tämän löytänyt aikoinaan.) Pronssinoranssi pikkutulppaani on hän.

Rodgersiat ja jaloangervot sopivat minusta niin hyvin yhteen. Ystäväni kysyi tästä kasvista, että ei kai minulla vaan hasista kasva pihassa :)

Ensimmäinen tulppaanirakkauteni josta en ole päässyt yli: Queen of night. Ostin ensimmäiseen pikkupihaani jo. En ikinä kyllästy sinuun, sen lupaan.

Kivikossa leimukukat tekevät jälkeläisiä, tässä kuvassa on miltei koko suku. Äiti on pinkki, isä valkoinen ja poikaset eri sävyisiä liloja (keskellä käppyrä peikonpähkinä red majestic). Leimuja löytyy kaikkialta kylväytyneenä hiekalle.

Munstead wood-ruusu on ainakin hengissä, se on kaunis ja hyvin tummanlila, tuoksussa häivähdys mustikkaa

Ehkä kuitenkin eniten tykkään kunnon punaisista tulppaaneista, sydänalassa läikähtää mukavasti ♥

Katsura on herttainen sydänlehtineen ja pronssin sävyineen

Poika sanoi eilen kun keinuttelimme puutarhakeinussa, että meidän piha on muuten ihan kiva, mutta on liikaa kukkia. Lasten suustako totuus? Kieltäydyn toistaiseksi uskomasta. Olen onneksi tänä keväänä onnistunut hieman toppuuttelemaan itseäni, niin monta ihanuutta on jäänyt taimikaupan hyllylle itkemään. Sydän vuotaa verta, mutta kotona taputan itseäni olalle. Tosin pian ei ole kukkiakaan ellei vesipisaroita ala putoilla, kuivuusepisodi on hyvin paha. Jännitän saataisiinko tänään muutama pisara.

Hempeää kukintaa

Mustaluumu pienenee vuosi vuodelta, mutta kukkii kuitenkin. Se on niin suloinen pikkupensas.

Ruusumanteli

Koristeomenahullun hullut päivät jatkuvat, nyt kukassa on Royalty

Spring Green -tulppaani, se on tosiaan ällistyttävän vihreä

Tumma Kaunotar täydessä kukassa, pergola sai romanttiset kesäverhot

Ja ainoan kesäkukan, pelargonin, halvimman mitä kaupasta löytyi..jostain on vaan pakko tinkiä ja se on valitettavasti kesäkukat. Epätoivon vimmalla otin kyllä pistokkaita omista pelaquista. 

Ilokseni huomasin, että vironmuratti talvehti kolmannen talvensa kasvihuoneessa (lasihuoneessa, josta on pari lasiakin rikki..). Tätä täytyy yrittää lisätä tänä kesänä pistokkaista. 

Varjopenkin nappikukka Morsiusleinikki aloittelee kukintaa...varjopenkki on muuten surkea, kasvit ovat kyllä ihan hengissä, mutta on pakko myöntää, etten ole lainkaan onnistunut tekemään kaunista kukkapenkkiä vaan se näyttää ikävältä. Joskus on niin masentavaa vaikka miten suunnittelee ja yrittää parhaansa niin lopputulos ei kuitenkaan ole hyvä. 

He ovat hyvin sävy sävyyn: Candy Prince -tulpsutin ja  Ruusumanteli

Alppikärhö Willy on herkän vaaleanlila

Ihmeiden ihme: Juudaksenpuu talvehti ulkona

Näky joka sai olon surkeaksi: lapsi oli "istuttanut" hyvässä kasvussa olleet kosmoskukat uudelleen. Ei taida tulla kesäkukkasia meille

Tulppaaneja ja riippakoristeomena, hempeä kevät

Telkkarissa sanottiin ilmaston lämmenneen niin, että pian Tammet kylväytyvät sinne tänne ja kasvavat pian jopa pohjoisemmassakin Suomessa. Olen huomannut...tammenalkuja löytyy kylväytyneenä puutarhasta

Pieni tarhavarjohiippa Lilafee kukkii, melkein kuin orkidean kukka

Tämän näyn tahdon muistaa talvella kun ulkona tuiskuttaa lunta ja paleltaa luita ja ytimiä myöden: mansikan kukat.