RAUTAYÖT

Kesäkuussa on yöpakkasia usein. Vanha kansa puhuu rautaöistä. Ensi viikolla niitä saattaa olla taas. On kyllä todella koleaa. Tunnustan tänne heti mitä olen tuhlaillut.

Nimittäin valkoisen kaarisyreenin ja valkoisen Alba Luxurians -kärhön kuolleiden edeltäjiensä tilalle. Tähän oli pientä painetta hommata jotain nopsaan kun naapurinäkymät ovat lähellä. Ystävä oli onneksi mukana makutuomarina, itselläni on välillä niin vaikea tehdä päätöksiä.

 Ruusupömpelillä on romantiikkaa. Rakastan muuten Juhannusruusun tuoksua, se on niin raikas verrattuna moneen makeanimelään hienompaan ruusuun.

Eka Nora Barlow-akileijani, niin ihana, kiitos tästä ystävälle! 

Uusi "kukkapenkki" kasvihuoneen edessä. Jaoin Iiisopin tuhanneksi pikkupalaksi tuohon edustalle. Keskellä kasvaa Ruusupioni ja sen alle laitoin siemenkylvöistä jo jonkin verran kasvaneet Sinipellavat. Kylvin niitä lisää kasvihuoneeseen. Huomaan, että meillä on kaikki aina vähän romuromanttisesti rempallaan, mutta kumma kyllä se ei haittaa tällä hetkellä ollenkaan. Olen kai löytänyt sisäisen hippini.

Ilahduin ja kauhistuin kun löysin pienestä puutarhastani uuden istutusalueen...kasvihuoneen takana olevan pläntin, jossa ei kasva muuta kuin rikkaruohoja. Männyn alla on kuivaa. Tästä haaveilen varmaankin ensi talven pitkinä tylsinä odotuksen hetkinä. Tuossa Männyn juurella on muuten hengissä Kelasköynnös. En olisi uskonut, en muistanut kastella sitä kertaakaan, en edes silloin kun istutin. Reppana.

Samalla pihakierroksella keksin, että voisin jatkaa pionipenkkiä koko matkalta kuunliljapenkereeseen. Miten pelottavan kutkuttava ajatus. En ole vielä päässyt yli siitä sivu suun menneestä tillipionista. 

Kukkakaupassa repsahdin kahteen kesäkukkaan, suloinen Peikonkakkara (päivänkakkaran luonnollisempi versio) ja morsiusharso. Niittykukkatunnelmaa sisäänkäynnin luokse. Maasta kaivoin ruukkuun vielä yhden vaaleanpunaisen mansikan taimen. 

Kuistilla istun huonekuusen alla ja haaveilen jo syksyn kukkasipuleista

Punainen Mårbacka kukkii ihanasti

Samoin kuin perintöpelargoni (roosa) ja valkokukkainen Kronprinsesse Mary -pelargoni. 

Nyt en päästä itseäni taimistolle hetkeen. Olen kiukkuinen itselleni tuhluroinnista. En, vaikka takaraivossa kolkuttavat pionit ja ruusut. Pitää varmaan sulkeutua häkkiin ja heittää avain pois.

Puutarha juo

Puutarha on juonut ahnaasti jokaikisen taivaalta putoavan pisaran. Kuukauteen se ei ole saanut sadetta ja aurinko on porottanut. Ihana katsoa kun kultaseni saa viimein hörppäistä janoonsa. Ruusupömpelillä on juhannusruusuja, uudet ruusujen taimet ovat kirvojen kansoittamia, mutta muutoin kai ihan ok kunnossa. Ajattelin hetken istua pömpelissä ruusujen tuoksussa, mutta hyttyset ajoivat minut heti pois

Tienpientareilla lupiinit ja heinät kukkivat. Kuuntelimme suvivirren ja kuljimme samoja pientareita kotiin. Koulun pihalla oli viehättävä ruusu, en tunnista tätä. En voinut jäädä tarkemmin tutkailemaan kun herrat kiireiset kirmaisivat kesälaitumille. On ihana kuljeskella ja katsella villikukkia ja ruusuja kaikkialla.

Onneksi perunat kukoistavat vaikken ole kertaakaan kastellut. Sadevesi on ollut jo viikkoja loppu

Tuoksuherneissä nuput ennätysaikaisin, lämmin alkukesä syyllinen. Tämä on kuitenkin Lathyrus Azureus, upea sininen Peltonätkelmä

Salaattia napostelen jo leivän päällä. Kasvihuone etupäässä kukkii ehkä tänä vuonna, olen kylvänyt etupäässä kesäkukkien ja perennojen taimia sinne. Mitään muuta hyötykasvia en oikein jaksa kasvattaa, tuntuu, että noiden ihmistaimienkin kanssa on niin hirveä urakka ja niin usein tunnen epäonnistuneeksi siinä hommassa

Eiffelin luona tänään: Purpetta-tulikukkanen

Ängelmät aloittelevat kukintaansa

Viiniköynnökset kiipeilevät paviljongissa

Talon alkuperäisasukkaat, shokkioranssit unikot kukkivat, tämä on yksinkertainen versio, kerrottujakin on

Keltapäivänliljat ja Irikset yhteisessä penkissäni olivat joskus unelmani ja olen hyvin onnellinen kun  saan nauttia yhdistelmästä joka kesä. Rakastan keltapäivänliljojen tuoksua...

Ja tahdoin kovasti tähän yhdistelmään varjoliljoa kun ne minusta sopivat niin hyvin mukaan, tänä vuonna eivät kukikaan samaan aikaan

Juudaksenpuusta leikkasin kuihtuneet oksat pois...tunnustelin kädellä mikä vaikuttaa ihan kuivalta. Toivottavasti hän kestää näin rajun leikkauksen

Olen iloinen ruusujen henkiinheräämisistä, tämä on köynnösruusu Giardina

Pihan perällä, salaisessa lehdossa on viimein kosteutta. Uusi penkki on Jyskin alest

Sen alle pitää saada kukkia: istutin keväällä ostetut esikot penkin alle, vähän kuin eiffelin tornin juurella Pariisissa

Syysesikko meinaa alkaa kukkimaan kesällä

Useamman vuoden olen miettinyt tummanpunaisen pionin hankintaa. Ja mietin vieläkin enkä löydä oikein sopivaa. Vaikka ajattelin etten hanki enempää pioneja niin nyt kärsin kovasta pionikuumeesta. Töissäkin  kaikki ovat juuri tehneet pionipenkin/suunnittelevat sellaista/surevat sen menettämistä. Pionipenkki on todellinen klassikko. Meidän pikkumökillä täällä Espoossa on pitkä pionirivistö yli 50 vuotta vanhoja pioneja. Joku käy sieltä aina varastamassa niitä. Miten surullista sekin.


Tällä viikolla tajusin ettei tämän kesemmäksi tule. Heitin sukkahousut kaapin perukoille. Yhtä Lapin kesää se on periaatteessa täällä etelässäkin.

Kyllä täällä tarkenee

Kesäkuu. Hellettä, kuivuutta, väsymystä, kukkia. Ensimmäinen sipulikukkakuvasto saapui. Kurjenmiekkoja, Syreenejä, luonnonkukkia. Sisä- ja ulkolämpö pyörii kolmessakympissä. Ei ainakaan tarvitse palella...

Iris nylon ruffles, kermankeltainen ja taustalla Unelmatädykkeitä, jotka ovat levinneet paljon, alussa oli vain yksi

Tämä Kurjenmiekka on puutarhan harvoja alkuperäisiä asukkeja, se ei ole kukkinut moneen vuoteen. Oikein tumman lila.

Iloitsen Tähtimagnolian heräämisestä, kahtena viime vuotena se on kukkinut 28.5. alkaen, Tänä vuonna avasi ensimmäisen lehtensä tällä viikolla.

Kanzan (kirsikka) sen sijaan yllätyskukkii

Vähän huono kuva, mutta ensimmäinen pilkullinen/läikikäs akileija, hauska

Tähdikit ovat sellaisia sipulikukkia, jotka liikuttavat minussa jotain. Sarjatähdikki

Ylpeä omasta siemenkylvöstä: tämä on minipikkuinen  Nukkeakileija

Akileijoja kasvaa muurin rakosissakin. Useimmat niistä on tänä vuonna sinisiä

Siperiankurjenmiekka. Tunnustan, etten oikeastaan ollenkaan tykkää näistä kurjenmiekoista...en tiedä miksi niitä sitten kuitenkin on muutama puutarhassa

Tämäkin on tullut itse, Tulikellukka paistattelee kesäpäivää muurin luona

Istutin maahan kuistilla talvehtineen Callicarpa-pensaan, nyt se kukkii sievänä

Holger-syreeni

Eiffelillä tänään: Nuokkutähdikkejä

Moskovan kaunotar -syreeni vielä avautuneena, sen kukinto on kerrottu

Eiffelin vierustaa: metsämansikoita, Pink panda-mansikoita ja akileijoja...näiden kukkiessa ohi alkaa ranskantulikukkien ja ängelmien vuoro.  Jostain syystä tahdon, että tässä on aina lilaa ja pinkkiä.

Näistäkään en kauheasti välitä: Alliumit...

Kiinanlaikkuköynnös pergolassa, en ole ihan varma, mutta epäilen lumikärhön olevan kuollut. Se tarvitsee korvaajan ehdottomasti

Kylvin tähän joskus vuosia sitten Morsiusharsoa, se on viihtynyt...mitään muuta en koskaan saa viihtymään tässä rutikuivassa penkissä

Kesälomahaave: maalaan pergolan oven. En osaa valita väriä, osaatteko te?

Pionit ovat korkealla bambusängyn yllä jo

Tuoksuköynnöskuusamat kukkivat, niiden tuoksu on ihanan makea

Juhannusruusu avasi ekat ruusunsa ❤