Colchicum autumnale ~ Myrkkylilja

Kyllä vain - olen näihin ihan hulluna! Ja nyt ne kukkivat. Kuvassa on Waterlily, joka puski maasta valkoisena, mutta alkaa hiljalleen muuttumaan taivaallisen kauniiksi vaaleaksi lilaksi.

Colchicum autumnale -nimikin on musiikkia korville. Kuvat eivät tee näille oikeutta (olen niin huono kuvaaja), luonnossa ovat paljon kauniimpia. Suomalainen nimi on hurmaavan murhaava (siitä alaston impi -nimestä en oikein pidä, jotenkin groteski) Ruotsiksi nimi on Tidlösa - ajaton ja englanniksi Meadow Saffron - niittysahrami. Näillä voisi toden totta tehdä murhan kuten eräässä lukemassani romaanissa. Myrkky on kolkisiiniä, arsenikkiä muistuttavaa ainetta. Näitä ei siis kannata napostella.

Tosiaan ensimmäisen kerran ostin vuosi sitten tälläisen ryttyisen sipulin jostain alekorista aivan rusinana, tietämättä siitä sen enempää. Istutin sen aika myöhään (varmaan joulukuussa) ja unohdin koko jutun. Seuraavana syksynä pysähdyin niille sijoilleni tullessani töistä väsyneenä. Mikä kumma on tuo eksoottinen lumpeenkukka, joka loistaa kuin jalokivi kukkapenkissäni kun kaikki muu on jo lakastunut? Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nyt kerään näitä yhden sipulin vuosivauhtia...joku voi varmaan pitää näitä aika mitättöminä pikkukukkasina, mutta minä pidän pienistä ja herkistä.

Rosy Dawn, on roosansävyinen, tummenee ilmeisesti vanhetessaan. Hyvin pikkuinen on hän.

Agrippinum on tämän vuoden ostos, istutin sen noin kaksi viikkoa sitten ja nyt se kukki. Kukka on pilkullinen tai ruudullinen, riippuu miten tämän nyt tulkitsee.

Tämä albo on esiintynyt kuvissa jo aiemmin kun se aloittaa aikaisemmin kuin muut myrkkyliljat. Tänä vuonna kaikki tuntuvat olevan hieman normaalia aikaisemmassa kun ollut niin ihanan lämmin syksy. Jossain on vielä kerrottu valkoinen alboplenum, onkohan se tuhoutunut viime talvena?

Hauska yksityiskohta näiden suhteen on, että mikäli puutarhassa kasvaa luumupuu, joka ei tuota satoa, kannattaisi sen juurelle istuttaa myrkkylilja. Se kun stimuloi luumua tuottamaan hedelmiä. Pitäisi kokeilla, minulla olisi passeli luumupuukin.

Kuin marmoria on puutarhan perällä kasvava Syklaami, odottelen josko se vielä kukkisi. Kukat ovat kai roosanlilat.

Ja postissa saapui vielä yksi unohtunut sipuli: valkoinen Varjolilja, aika muhkea ja suloinen, kuin artisokka. Se oli kostea ja tuoreen oloinen joten rynnistin istuttamaan sen heti kun luin, että kuivuvat hyvin herkästi. Näitä varjoliljojakin tahtoisin kerätä myös, tunnen myös niitä kohtaan jonkin sortin intohimoa. Viime vuonna ostin pari Marhanliljaa, jotka kasvattivat vasta tänä vuonna vartta (väriltään niiden pitäisi olla tummia). Luinkin, että se on niille aivan tyypillistä käytöstä, kukintaan voi mennä tovi. Kaikki kuitenkin kai kuuluvat Lilium Martagon -ryhmään, minusta varjolilja on vain nimenä niin paljon kauniimpi kuin marhanlilja. -

Syyssipulien istutus, valkoista kukintaa & pari uutta pensasta

Sipulit on maassa ja olo huojentunut. Tulppaanit jyskättiin maahan ystävän avustuksella. Maa oli hyvin kuivaa ja raskasta kaivaa kuivuusperiodin myötä. Tuli mieleen lapsuusmuistot kun vanhempani istuttivat aina sipuleja rautakangella....Olen onnellinen siitä, että istutusurakka on tältä vuodelta ohitse (nyt kun tajuaisi olla repsahtamatta alelaarien luona sitten myöhemmin). Kevään tekeminen on niin hauskaa (madot vaan hieman suutahtivat) ja jokaisen sipulin myötä hoimme ystävän kanssa kuinka paljon jo kevättä odotamme.

 Lista muistiin: Tulipa Paul Scherer, Apricot Impression, La Belle Epoque, Concerto, Continental, Apricot Foxx. Eli värikokeiluna aprikoosi-lähes musta.

Aloitin myös peittelyurakan, metallikellon ylleen sai Koreanperhosvaahtera, joka syötiin aika huolella ekana talvenaan. Tämän verkotushomman tahdon viedä päätökseen viimeistään ensi viikonloppuna.

Erityisen iloinen olen Tähtimagnolian elpymisestä. Se näytti keväällä niin kuolleelta, että pelkäsin pahinta, se on ollut jo niin kauan minulla, etten tahtoisi luopua. En tiedä onko magnolian kukkasista haaveileminen turha unelma.

Syyslöytöjä: roosa säleikkö rikkoutuneen tilalle, 60 cnt. Ruusu on Duchesse de Montebello

Äidiltäni sain taas uuden pienen Kotakuusaman, joka kukkii parhaillaan. En tunne näiden sielunelämää, minnehän kannattaa istuttaa...

Valkoisena hehkuu Honorine Jobert -syysvuokko, kukat sillä pikkuisen riekaleina

En tiedä mikä tälle on tullut, aiemmin lila Waterlily syysmyrkkylilja on yhtäkkiä muuttunut valkoiseksi. Ehkä sateet olivat sille liikaa. Mutta kaunis on valkoisenakin.

Syyskimikkiin avautuu uusia vitivalkoisia kukkia, haistoin tätä ensimmäistä kertaa. Erikoinen tuoksu, kuin vessanpesuaineen ja kielon sekoitus.

Ja ne uudet ostokset. Kaikki oli jo 50-70% alennuksessa (Kukkatalossa) ja ostin koko kesän kaavailemani jutut. Rusotuomipihlajan täydennykseksi Isotuomipihlajarivistön päätteeksi, näkösuojaksi

Kaunis syysväri oli jo taimistolla kehittynyt. Näillä on niin vaatimattomat elinolosuhteet, pelkkää kiveä ja hiekkaa, mutta kasvavat siinä urheasti. Olen tosi kiitollinen siitä.

Ja ostin vielä toisen,  Sirotuomipihlaja Ballerinan. Itseasiassa olen haaveillut tästä kasvista reippaat kymmenen vuotta! Luin siitä kerran yhdestä puutarhakirjasta ja rakastuin välittömästi. Nyt kun se oli puoleen hintaan niin raaskin sen ostaa. No, mikäs tässä on nyt niin erityistä? Ei kai juuri mikään..kaunis valkoinen kevätkukinta ja sävykkäät pronssinpunaiset lehdet koko kauden. Tuomipihlajat ovat minusta vastustamattoman kauniita siksi, että ne ovat luonnonmukaisen oloisia, eivätkä tee numeroa itsestään. Tykkään ostaa pensaita syysalesta, ne ehtivät vielä hyvin juurtumaan. Perennoja en enää syksyllä haluaisi ostaa, minusta eivät oikein kotiudu enää talvea vasten. Ystäväni muuten osti parvekkeelleen kokeeksi Sinisateen. Wow.

Kun istutin tätä puskaa niin naapuri huikkasi mitä teen ja kerroin korvaavani kuolleen puun. Naapuri huokaisi stressaantuneena, että niin pitäisi, mutta kun on niin paljon muutakin tekemistä..usein tuntuu, että moni on niin stressaantunut ja väsynyt, minäkin olen. Voisipa vaipua talviuneen.

Katsura on aivan mielettömän energisoiva kasvi, saan tästä niin paljon iloa aina kun kuljen ohitse. Tai oikeastaan levittelin vielä pyykkejä narulle sen vieressä.

Ihan mahtava on ollut tämä Summer wine-Heisiangervo hehkuessaan syksyn auringossa

Koko päivän seuraa pitää aina tämä kaveri. Illalla juoksee sähkölangalla ja pysähtyy jyrsimään tammenterhoa. Pojalta olin anellut, että hän poimii koulumatkalla tammenterhoja, joissa on vielä "hattu" kiinni (olisin tahtonut glitteröidä ne joulukoristeeksi). Niitä olikin aimo kasa, joka jäi hetkeksi kuistin kaiteelle. Kuinkas kävikään, hetkeä myöhemmin ne olivat kadonneet. Katsot siis myös varkaan muotokuvaa.

Sisään raahasin vielä kaikki pelargonit, murateista tein sisäkukkia ja jynssäsin astioita taseteille. Talven tuloon täytyy valmistautua.

Tuokioita puutarhassa - luonnon värityksiä ihastelemassa

Syksyssä parasta on värit ja tuoksut, ihan omanlaisensa tunnelma. Nyt on jo myöhäissyksy, lehdet ovat alkaneet varista hiljalleen. On ollut ihana lämpöinen ja sateeton jakso, josta olen nauttinut paljon. Kierrellyt ja kaarellut puutarhassa kameran kanssa - tässä kuvia - ensi viikko tuo varmaan parhaat syysvärit kasveihin jos vanhat merkit pitävät paikkaansa. 

Myöhään syksyllä kukkii enää muutamat rakkaat, tämä kolmikko kuuluu intohimokasveihini, sydämessä läikähtelee todella kun näen heidät yhdessä. Keijunkukka, Myrkkylilja ja Syysvuokko

Eiffelin tienoo syksyisenä: Nukkapähkämöä. Hopeahärkkiä ja Keijunkukka

Sirotuomipihlajan syysväritystä ja tuoksuherne. Kaikissa tuomipihlajoissa on oikeastaan kaunis syysväri

Taivas oli vielä niin sininen kun tähyilin Mantsurianjalopähkinän ja Pilvikirsikan välistä

hento syysväri Ruusumantelissa, miltei roosa

Jokin maksaruoho kasvaa kivikossa ja on tosi kaunis. Jostain syystä ostan aina alesta kituuttavia maksiksia. Joku variegata -lajike varmasti on, mutta tekee aina välillä vaaleanpunaisia ruusukkeita.

Yksi superhyperlempipensaistani Mantelikirsikka saa kauniin syysvärin, pilkullisen ja punervan. Huomaan hakeutuvani hanakammin lempikasvieni pariin kuin turvaa hakien, kyse on kai menettämisen pelosta talven edellä.

Investoin uuteen lyhtyyn Koiramäen pajutallilla, oli minusta niin hieno kunnes mies sanoi, että  "näyttää käsikranaatilta"

Näitä aurinkopäiviä sitten talven harmaudessa oikein janoaa. Sisäänkäynnin yhteydessä on pelkkää vihreää. Mahonia, uusi Orjanlaakeri (joka on ihan samannäköinen kuin mahonia), saniaisia ja Perhoangervo. Hieman kiihdyin kun luin, että perhoangervosta on olemassa vaaleanpunakukkainen lajike. Kevääksi olen istuttanut tähän alle sipulikukkia ja yhden valkoisen  kevätkaihonkukan, joka viimein alkaa kunnolla levittäytymään kuten toiveissa oli.

Viime talvesta kärsi eniten Villiviinit, ovat vasta kesän mittaan elpyneet ja ovat kyllä normaalia kitukasvuisempia

Mongolianvaahtera leiskahti ja pudottelee jo lehtiään, sen vieressä kasvaa itseasiassa yksi (minusta) erikoisimman syysvärityksen saava kasvi: onnenpensas. Vielä se on maltillisen vihreä, mutta muuttuu pian kelta-lilaksi. Ei itseasiassa kukkinut tänä vuonna ensimmäistä kertaa ollenkaan. Taisi olla kova talvi.

Katsura on ihana....se on aina kaunis. Tuo alempi rutistunut lehtioksa tuoksuu jo hattaralta. Mustaseljan kanssa kasvaminen tuntuu toimivan ja sopivat kyllä hyvin yhteen muutenkin.

Ystävältä sain synttärilahjaksi Kirsikkasorvarinpensaan, hän oli sen ihan itse valinnut ja istuttikin vielä

Japaninvaahteran väri menee syksyllä aluksi beigempään suuntaan ja pakkasyön tullessa leimahtaa puna, sitten lehdet putoavat jo

Meidän huikea omenasato tältä vuodelta: yksi amorosa -omena kääpiöomenapuusta

Salaiseen lehtoon penkin alle istutin keväiset esikot toukokuussa. Nyt penkillä voi istua ja kurkistella esikon kukkia.

Syysvärit ovat niin kauniita, murrettuja ja lämpimiä. Tässäpä pergolassa väriyhdistelmä, joka on lempisekoitukseni. Mustaselja, Varjohiippa ja Harmaakäenkukka (ja toiselta puolelta pihaa omin luvin tulleet Samobor-kurjenpolvet). Eli musta, pronssi, vihreä ja hopea.

Erikoisempia syysvärejä saavat nämä ihan tummat kasvit kuten Juudaksenpuu. Keltaista ja oranssia.

Viikon huomio: puutarhanhoito on kamalaa. Kitkin ja raivasin, nokkoset polttivat, törmäsin kotioloihin ja ällöttäviin toukkiin. Nenä alkoi vuotaa. Revin itseni ruusupuskaan. Kahvin jälkeen pää alaspäin touhuaminen alkoi närästää. Lapset keskeyttivät sen tuhannen kertaa. Tulin huonolle tuulelle. Ehkä ihan hyvä, että se talvi on tulossa, ehtii taas tuudittautua ruusuisiin unelmiin puutarhasta. Kuka hullu tätä lajia edes harrastaa, kertokaapa te siellä ruudun tuolla puolen olevat :)

Syyskimikki ehtii tänä syksynä kukkia, ja se tekee onnelliseksi. Aina se ei ehdi

Maljakkoon poimin vielä kesäkukkia: kosmoksia, tuoksareita ja näitä astereita

Viimeinen kukkija puutarhassa on kerrottu Syysmyrkkylilja. Se vasta pilkistää hieman. Luin juuri dekkarin, jossa uhrit myrkytettiin tällä kasvilla. Jännittävää. Tutkailin säätiedotteita ja huomenna ajattelin laittaa loput sipulit multaan. Uusia en ole ostanut onneksi. Tulppaanit siis vain. Sää on kylmennyt ja kylmenee yhä. On hyvä hetki istuttaa. 

Missä villiruusut kasvavat

Ruusupömpelin ensimmäinen kesä

Suurin odotuksin tuli lähdettyä ruusuisen unelman tekoon.  Sadekesä hieman sotki suunnitelmia, projekti nytkähti kuitenkin eteenpäin. Villin penkereen kuuluu luonnollisesti ollakin villi. Penger on pikkuinen tila, jolla ei oikeasti ole muuta virkaa kuin olla vain (sen alla on paraatipenkki). Täällä kasvaa nyt ruusuja luonnonkukkien (apila, puna-ailakki, akileijat yms.) ,  ohella:

*ruusupenkissä kasvaa Japaninköynnösruusu ja Punalehtiruusu sekä muutama korkeampi Juhannusruusu

*sen jalkojen juuressa molemmin puolin kasvaa kerrottu vaaleanpunainen Tornionlaaksonruusu (ystävälle lämmin kiitos)

*ruusupenkin edustalle on istutettu vaaleanpunainen Nukkeruusu ja ihana tummanfuksian värinen yksinkertainen Single Cherry -ruusu sekä paljon Juhannusruusuja

Villin paikan ruusujen tulee olla konstailemattomia ja kauniita. Näin sotkuisalla paikalla joku ryhmäruusu näyttäisi varmaan eksyneeltä, rassukka. Juhannusruusut ovat alkaneet punertaa. 

Penkin korkeudelle ehtivät köynnöstelevät ruusut ensimmäisenä kesänään, niiden keskinäisen kisan voitti punalehtiruusu

Ruusupömpelin ylle kaartuu puita, Vuorijalava ja koristeomenapuu. Ensimmäistä pidän vähän kurissa leikkauksin, se on tullut tontille itse.

Koristeomenapuu Tammisaarta aloin taivuttelemaan ruusupömpeliin, penkin taustalla on valkoisia syreenejä ja kaksi vaahteraa, Saarnivaahtera & Mongolianvaahtera

Tässä Tammisaari ja Saarnivaahtera ja taustalla näkyy Laikkukirjokanukka

Ja tulihan tänne se vitosen heräteostoskin, Lemon Dream -clematis

Luonnonkukkien ohella penkereellä kasvaa marjoja: mustaherukkaa, viherherukkaa, mansikoita ja mustikoita. (Ajattelen jo niitä vuosia kun olen vanha mummo enkä jaksa viittämetriä kauemmas ovesta, nappaan sitten ensimmäiset marjat suuhuni heti ensiaskelten jälkeen).

Löysin penkereelle vielä yhden unelman, joka on ollut harkinnassa jo vuosia (olen välillä liiankin harkitsevainen). Neilikkaruusun, valkoisen.

Hirmuisen kärsivällinen saa kyllä olla, ei ollut paras ruusukesä joten odotan innokkaasti tulevia kesiä ja ruusunkukkia.