Niinpä niin, kuten varmaan kaikilla puutarhureilla, aina välillä mielen valtaa kasvihuonekuume tai pergolakuume tai vastaava. Kasvihuonekuume kupliikin jo pinnan alla. Mutta pergolat, apua, onko mitään ihanampaa..? Korkeat, kauniit pilarit, viilentävä vihreys köynnöksistä, jokin kaunis kukkiva köynnös...sellainen on pergola unelmissani, kujanne joka johtaa jonnekin ja jonka uumeniin voi piiloutua.
Unelmissani pergola on tehty mustasta raudasta, mutta realistina "se meidän pergolamme" on tehty puusta ja maalataan joko mustaksi tai valkoiseksi. Tänä kesänä olen päättänyt pergolan rakentaa, en tiedä vielä miten osaan tai miten hermot kestävät, mutta totisesti! meille! tulee! The pergola! Hihi...
Siskoni kutsuu tätä projektia "perkoilaksi"..
Yksi haavekuvatus pergolasta, ihan netistä napattuna. Luulen, että toivepergolani on yksinkertainen rakennelma, joka tulee kellarista/saunasta tulevan oven eteen suojaamaan näkymää naapureihin ja antamaan ryhtiä korkean talon siluetille. Mielellään sellainen roomalaisfeelis saisi mielellään tulla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti