sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Kaunis päivä


Kaikkialla minne katsookin: pionit...tässä oma suosikkini se tuikitavallinen Sarah Bernhardt, minusta vastustamaton vanhan maailmaa nähneen kiven ja pienten kivikkokilkkojen seurassa...en oikein tajua miksei pioneja tueta tarpeeksi kun niitä niin rakastetaan. Itsellänikin monta vuotta retuperällä. Nyt upeat ja todellakin toimivat ruosteiset Eldgardenin tuet, ennenkaikkea riittävän korkeat, voin suositella lämpimästi (normihinta 8 euroa, itse ostin alesta köyhäläisenä). Marketanpuistossakin pionit olivat ilman kunnon tukia, soo soo. 
Mietin kovasti Kevätpenkin uudistusta, olen toistaiseksi ollut tyytyväinen siihen näin, mutta kun kasvihuone on ilmaantunut viereen niin kaipaan kesäkukkijoitakin enemmän joita olisi mukava ihastella sadeaikaan. Syksyllä kukkii Syysleimut runsaana, mutta Iristen lisäksi ei ole oikein mitään joten päädyin punahattuihin. Siemenkylvöistä on tulossa osa, mutta istutin lisäksi kaksi valkokukkaista punahattua (kuvassa oikealla) Little Angelin ja Double white delightin. Olisi kiva kylvää joukkoon myös tummia Akileijoja ja nähdä miltä kokonaisuus näyttää. Siemenet tai taimet puuttuu vielä. 
Bourbonruusu Louise Odier on kiilaamassa sydämeni ykköspaikalle. Ruusuissa ja pioneissa; mitä kerrotumpi sen rakkaampi. Tulppaaneissa ja narsisseissa päinvastoin. Louise tuoksuu hyvälle, aidolle ruusulle ja väri on kaunis siniseen taittava vaaleanpunainen.
Vaaleanpunainen Isotähtiputki on tehnyt ison määrän poikasia pionipenkkiin, mutta jälkeläiset ovat yllättäen vihreävalkoisia. Sopivat hyvin kyllä pionien seuraan. Ja muutenkin ihastelen aina kun luonto tarttuu toimeen ja järjestää yllätyksiä. 

Kameliajasmike, kaunis ja tuoksuva sekin. Kitukasvuisempi kuin Hovijasmike.

Pionit ja Rusokirsikka, ihanat...
Hurmaavantuoksuinen Hovijasmike
Pallohortensia
Paraatipenkin kärjessä on pitkään kasvanut silmiinpistävä Kultatuija jonka piti pysyä pienenä mutta kasvaa rojahti kunnolla. Vihdoin tartuin toimeen ja kaivoin tuijan pois (siirtyy roskisten luo muiden samanlaisten seuraan), tilalle istutin Black Beauty -Keijunkukan täydentämään keijunkukkaistutusta. Etualalla oleva ranskanliljatuki on tarkoitettu vesiletkun tueksi, en tosin enää kastele istutuksiani. Vain sadevedellä jos on. 
Välillä istutuspuuhia ja kasvihuoneviljelyä jarruttaa tämä kukkanen jonka yksivuotispäiviä juhlistamme kuinkas muutenkaan kuin puutarhajuhlin. Tajusin etten ole ikinä järjestänyt puutarhajuhlia vaikka rakastan puutarhaa yli kaiken ja omistan jo elämäni toisen pikkupuutarhan. On todellakin korkea aika. 

5 kommenttia:

  1. Multa saat tummien akileijojen siemeniä syksyllä, jos haluat.

    VastaaPoista
  2. Voi sentään, puutarhan kaunein kukkanen konttailee kasvarissasi<3 Kun nyt muuten oikein lämpimällä ilmalla kunnolla nuuhkin, niin sain itsekin tuoksua irti kameliajasmikkeestani, vaikka väitinkin sen olevan lähes tuoksuton! Mukavia helteitä!

    VastaaPoista
  3. Niin kaunista <3 Puutarhajuhlat kuulostavat ihanalta, saisipa sellaisiin kutsun itsekin :) Omia puutarhajuhlia ei ihan vielä voi pitää, kun pihamaa on vasta kaivinkoneen mylläämä ;)

    VastaaPoista
  4. Onpa dramaattisen värinen tuo keijunkukka, sopii tuohon penkkiin tosi hyvin. Ei ole kyllä Sarah Bernhardtia ja muita pinkkejä ihanuuksia voittanutta :).

    VastaaPoista
  5. Kauheaa! Nyt on jäänyt tänne vastaamatta. Noloa.

    Kiitos Pioni, ihanaa jos saan siemeniä! Upeaa!

    Minna, Kameliajasmike onkin tosi mieto ettei varmaan tuoksu jos nenä on tukossa tms. Kiitos Sinulle!

    Tiina, kunhan talonne on valmis niin heti puutarhajuhlat sitten :)

    Elmeri, kiitoksia! Sarah on paras!!

    VastaaPoista