perjantai 5. kesäkuuta 2015

Operaatio vuohenkello

Vielä hetken on koristeomenoiden ja tulppaanien aika. Ja miljoonien vuohenkellojen!

Tänä kesänä aion olla valppaana. Yritän pitää kurissa Vuohenkelloja ja Vuorikaunokkeja. Ovat aika hillittömiä levitessään. Operaatio vuohenkello on alkanut. Olen riipinyt niitä jo kaksin käsin. Ajattelin poimia myös molemmista jatkuvasti kukkakimppuja etteivät ainakaan ehtisi siementää. 

Välillä tuntuu, että elämä on yhtä siivoamista. Tänään siivosin vaihteeksi pihalla. Siirtelin tavaroita paikasta toiseen ja keräsin kuivia myrskytuulen pyörittämiä lehtiä ja oksia pois. Näkymä ei oikein muuttunut. Luin pihasuunnittelija Eva Wuiten järkyttyneen suomalaisten pihojen ruokottomuudesta. Lelutkin jätetään lojumaan pihalle leikkien jälkeen. Koin piston sydämessäni. Meilläkin tavarat lojuvat pihalla usein hujan hajan. Kadehdin energisiä ja järjestelmällisiä ihmisiä. Ja todella harmi, etten syntynyt minimalistiksi. 


Akileijojen aika alkaa, tämä pikkuinen on Kääpiöjapaninakileija Aquilegia flabellata roosansävyisenä. Tänä keväänä ostin sille valkoisen kaverin joka kukki jo. Sinisiä onkin ilmaantunut itsekseen. 


Ja tämä Kulta-akileija on lehdon suojissa. Odotan jo jännityksellä akileijojen
  erilaisia värejä ja muotoja (paikoista puhumattakaan) tänä vuonna.


Alppikärhö Pink Flamingo pergolan lähellä kaariportissa kukkii vaaleanliloin kukin, kerrottuja nekin. Purppuraheisiangervon ja keltalehtisen Heisiangervon seuralaisena. 


Helmipensas (lajike on the bride eli se pienempi ja lamoavampi versio) avautui hurjaan myrskyyn. Kunnioitan todella. Myrsky oli aika hurja. Keinukin lensi ilmassa, onneksi ei päin kasvihuonetta kuitenkaan. Sähkökatko kesti miltei päivän. Sähkölinjoille oli kaatunut puita. 


Helmipensaan valkoiset kukinnot avautuneina, sen kukkiessa tajuan vasta kunnolla, että on kesä. 
 

Pyreneittenkurjenpolvi Bill Willis kukkii nyt ensimmäistä kertaa, suloinen sinikukkainen, lehdistö pysyi talvivihreänä


Euron viime syksyn aleostos Deutzia scabra plena eli Nietospensas kasvaa ihan kivipenkereen edustalla suojassa. Toivottavasti kukkisi joskus, olisi ihana nähdä ne valkoiset kukat. 


Kauniit lehdet on Amerikantaikapähkinällä ( Hamamelis virginiana) joka sekin lymyilee kivimuurin lämmössä. Ehkä vähän heisimäiset.

Mantelikirsikka eli Prunus glandulosa alba plena avautui sekin myrskyn silmään, ihana pikkuinen kirsikkapensas jolla kerrotut kukat. Kaunis. Tästä on olemassa myös vaaleanpunakukkainen versio. Olen ostanut sen kevätmessuilta monta vuotta sitten. 



Siperiankurjenmiekkojen pensselit ovat kauniita, kukintaa odotellessa iloa näistäkin.

Perhosorvokki Dark frecklesin pisamanaama 

21 kommenttia:

  1. Minusta on aika ihanaa, että et syntynyt minimalistiksi :-D En varmaan olisi blogisi seuraaja, jos näin olisi päässyt käymään... puutarhasi on ihana! Hmm, joka puolella lojuvat lelut, työkalut, koiran pallot ym. kertovat siitä, että pihalla eletään ja tehdään kaikenlaista. Pihan ei useinkaan ole tarkoitus olla näytöspiha.
    Upeaa kukintaa! Hui miten pitkä sähkökatko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila. No onneksi en syntynyt minimalistiksi, muuten mekään emme tuntisi toisiamme ja se olisi harmi!

      Poista
  2. Joo, minä olen samaa mieltä; puutarha vaatii runsautta ollakseen kaunis, ja vähän boheemia pitää myös olla! Voi ihanuus näitä uusia kukkia, koko ajan jotain kaunista puhkeaa kukkaan ja sen vuoksi ei oikein onneksi ennätä surra niitä jo kukintansa lopettaneita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Runsaus on minustakin niin ihanaa, boheemius vähän hullua ehkä. Uusia kukkia myös hommattuna hih :)

      Poista
  3. Meillä näkyy kyllä, että pihaa käytetään ja minulla varsinkin näkyy, jos joku projekti on kesken. Onneksi puolisko on hyvän naamioimaan omia projektivarastojaan, niitä nimittäin riittää myös. Minimalistisena puutarhasi olisi hieman toisenlainen, tuskin mitenkään yhtä kukkiva ja kaunis. Jatka samaa linjaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää. Hyvä tuollainen naamioijapuoliso! Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään kukista, heh. Kai tämä tästä vaan pahenee...

      Poista
  4. Miksi rajata runsaus pois, jos siitä nauttii. Paljon ihania pikkupuita pihasi pullollaan. Mikäs sen parempaa. Sekaan mahtuu lelut ja rojut, eikä yhtään häiritse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta. Hyvin sanottu! Kyllä tänne juuri ja juuri mahtuu :)

      Poista
  5. Vuohenkello tosiaan leviää...Kitkenyt olen ja aina niitä vaan riittää. Lapset leikkii ja leluja löytyy meiltäkin. Eikä sitä todellakaan jaksa jatkuvasti siivoilla ja kytätä, että kaikki on tip top. Onhan noi mun kasvitkin vähän sikin sokin, joten ehkä sopii ideologiaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello. Kauheasti leviää, kaikki paikka täynnä sitä. Ei tosiaan jaksa kytätä siisteystasoa, kerran täällä vaan eletään :)

      Poista
  6. Ihania kukkia! Tällä kertaa ihastuin erityisesti akileijoihisi.
    Minäkin olen sitä mieltä, että varsinkin lapsiperheessä puutarha on ihmisiä varten eikä päinvastoin. Sitten ikäihmisinä voimme hoitaa täydellisiä puutarhojamme... :)
    Huomiseksi on taas luvattu kovaa tuulta. Riittäisi jo, kasvienkin kannalta.
    Mukavaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Eläkkeellä voisi tosiaan ahkeroida sitten, jos krempoilta pystyy. Jatkuva tuuli on kyllä oikea riesa.

      Poista
  7. Kauniita kukkijoita pihallasi. Operaatio vuohenkello on myös täällä menossa ja se on alkanut jo muutama vuosi sitten. Sitä vuohenkelloa on joka paikassa, vaikka ahkerasti nyhtään taimia pois ja katkon kaikki kukat alkuunsa. Puutarhan "siivous" on loputonta työtä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annekatariina! Teilläkin sama operaatio, huh huh. Onko vähenemään päin? Loputonta todella..

      Poista
  8. Meilläkin oli aikoinaan lasten leluja pitkin pihaa, kuka niitä nyt jaksaa kesken leikkien pois kerätä, syskyisin ennen lumentuloa yritettiin...
    Ja nyt pihalta löytyy puutarhatyökaluja;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni. Ihanaa, toivoa siis on, että lelujen määrä vähenee :)

      Poista
  9. No niin siellähän on ollut ihan kamala myräkkä, ei se tänne asti noin hurjana kyllä yltänyt. Varmasti aika harvinaista, että teillä on noin pitkään sähköt poikki? Meillä täällä maalla tuo on aika tavallista :)
    Minunkin nietospensaani on ihan saman näköinen, hengissä siis vahvasti, vaikka alkuun näyttikin nihkeältä.
    Voi tuota mantelikirsikkaa, aah rakastuin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna. On täällä aina välillä sähköt poikki. Ei ole maaseudun ylellisyyttä :) Nietospensas olisi niin ihana nähdä kukkivana, toivotaan, että onnistumme!

      Poista
  10. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  11. Elämisen jälki saa minustakin näkyä! Lapset ovat pieniä niin vähän aikaa! Upeita kukkia. Meilläkin vuohenkello ottaa laukka-askelia. Melkein kukkivana lähtee mielestäni helpoiten juurineen:)

    VastaaPoista
  12. Olen viime aikoina paljon miettinyt, mikä tekee joihinkin puutarhoihin sen hyvän tunnelman. Olen tullut siihen tulokseen, että se on elämä. Vaikka puutarha olisi viimeisen päälle sliipattu, mutta siitä puuttuu elämisen ja olemisen meininki, se ei ole kaunis eikä viihtyisä.
    Täälläkin muuten taistellaan vuohenkelloa vastaan. Sitkeä sissi vaan nousee, vuosi toisensa jälkeen, paraatipenkistä.

    VastaaPoista