perjantai 28. elokuuta 2015

Puutarhajuttuja perjantaille

Puutarhan jos voisi myös säilöä, pakastaa ja hillota. Tuoksut vakuumipakata. Toin sisälle kukkia sateesta kuivumaan ripustimeen. Pieni kesä kuistilla. Sinne siirtyy iso osa puutarhaaelämää pian. Mietin miten voisi taas viheriöittää sisätiloja talven ajaksi hippusen lisää.

Puutarhan anti voi olla muutakin kuin syötävää tai juotavaa. Tuoksumuistoja, hetkiä ja kuivakukkia. Minusta tuntuu, että puutarhani antaa takaisin kaiken sen rakkauden minkä sinne vuodatan.
Ostin Ikeasta kaksi rumahkoa amppelia (halpaa, 5 euroa kpl) kuistille, en hoksannut kuvata, mutta näkyy tässä oikealla vähän. Toinen on varattuna Keijunmekolle ja toinen Kelloköynnökselle. Ilmoja ja säätietoja on pian tarkkailtava tiivisti jotta ehtii pelastaa sisälle pelargonit sun muut. Aika menee niin nopeasti, kun selän kääntää ehtii pakkaset tulla. 

Koska puutarhaton kausi lähestyy on tulilla uusi tapettiprojekti. Varmasti jotain lehtevää/kukkaisaa makuuhuoneeseen -sopivaa tapettia ei ole vielä löytynyt - mutta sain tapetoinnin syntymäpäivälahjaksi. Aion seikkailla tapettiviidakossa ja kun se oikea löytyy, sen tietää.... Täytyy tuoda puutarha sisään kaikella tapaa.

Tälläisen kanervan ostin Havucallunan nimellä, toden totta näyttää aivan havulta, ihana syvänvihreä väri

Kesäkylvöt siirsin maahan, kasvihuoneessa kasvatetut. Valkoinen Myskimalva oli helppo kasvatettava, nuppuja jo tekee

Maariankelloja tuli samasta paljusta vähän liikaa, mutta laitoin ne nyt kaikki kuitenkin paraatipenkkiin ensi kesää odottamaan

Syyssateet ovat kai sitten alkaneet. Ja syksy on ehkä eniten pienten projektien aikaa. Keväällä kaikki on niin uutta ja kiinnostavaa, mutta syksyllä lakastumisen alkaessa alkaa tehdä mieli luoda uutta. Paraatipenkin uudistus etenee aina kaistaleittain, jokin alue aina vuosittain. Olen hidas muutoksissa. Nyt lähtee pois ruohosipulit ja tilalle saan jotain kaunista. Ehkä syysalesta vielä löytyy...tai sitten keväänä. Tyhjässä kohdassa on nyt kaksi pientä kellokukkaa ( Italiankello ja Kääpiökello, molemmat vaaleansinisiä) ja tupas Pikkuhietaliljaa (hetken aikaa mietin, että muuttuiko tässä mikään, liljan lehdet muistuttavat niin paljon ruohosipulia).

Niiden vierellä Lemmikkien siementaimet kukkivat vaikka on jo miltei syyskuu

Aika hurmaava on Giardina -köynnösruusu, laitan vielä kuvan kun avautuu täysin. Hyvin kerrottu, terälehtiä on monessa kerroksessa. 

Pidän sateesta, menen silloin mielelläni kävelylle ja kaivelen puutarhassa itseni multaiseksi, ei haittaa vaikka kastuu. Ajatukset juoksevat kuin unelma pisaroiden hakatessa kalloa. Sisään on mukava tulla ja tunnelmoida kynttilän valossa. Pihan perällä salaisessa lehdossa Tammenlehtihortensia on kasvanut, ostin sen keväällä. Kukkinut ei ole, taimistolla huomasin sen kaverien kukkivan...eh, olisi ehkä kannattanut ostaa kukkivana.

Omia omenia ei vieläkään, nyyh...koristeomenoita kyllä. 

Kuunliljapenkereen pionitukiin olen kietonut koristeomenan yhden ylipitkän oksan. Tulee sellainen säleikköpuutunnelma.

Syksyä on ilmassa. Rusokirsikan ensimmäinen punainen oksa.

Pergolassa tuoksuu jo Katsura. Tänä vuonna aikaisin. Vain tälläiset jo lakastuneet ja vähän ruskistuneet lehdet tuoksuvat. Eri lähteissä tuoksua kuvataan leiväksi, piparkakuiksi, imeläksi...minusta tuoksu on kuitenkin hattaran. Linnanmäki tulee mieleen joka kerta. 

Sisälle voi vielä tuoda kimppuja puutarhasta. Ruusuja, hortensioita...

syysleimuja, tuoksuherneitä. Pakastimesta löysin hernepussin alta vanhan pihlajanmarjatertun jonka talletin jäälyhtyjä varten. Tänä syksynä jätän kyllä pakastimen rauhaan. 

15 kommenttia:

  1. Onneksi syksyä on vielä pitkästi edessä. (En ole kyllä kesästäkään vielä päästänyt irti.) Tulee vielä paljon kaunista; tuoksuja ja värejä. Ja sisälle voidaan tehdä vaikka mitä viidakkoja, vaikkei se ihan sama ole. Mutta menee parempaa taas odotellessa. :)
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Ihana, että tulee syksy, talvi vaan pelottaa. Kyllä kesää saa vielä ilolla viettää :) Onneksi aiks menee aina niin nopsaan. Iloista viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Kauniisti pisarat kimmeltävät kuvissasi. Tosiaan täytyy olla tarkkana säätietojan ja taivaan kanssa, pakkanen valitettavan usein yllättää, tänään juuri mietin vierashuoneen pöytää, se pitää raivata pelakuille jälleen, vierashuoneessa on viidakko, ei haittaa, yövieraita ei ihan joka viikonloppu ole kuitenkaan.

    Reippaita siementaimia Sinulla, Maariankello on suosikki. Suosikki on myös tuo tammenlehtihortensia. Tuntuu että suosikit sen kuin vain lisääntyvät koko ajan!

    Nyt on kimppujen aika, kukista voi niin monella tapaa nauttia! Upea tuo ruusunkukka! Kauniita kuvia!

    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Tarkkana on pakko olla. Ihanalta kuulostaa teidän vierashuoneenne, onnekas on se joka saa siellä yöpyä jatkossa pelakuiden kanssa! Maariankello on aika suloinen, minulla ei ole koskaan ollut. Suosikit minullakin lisääntyvät jatkuvasti! Aurinkoa viikonloppuusi myös!

      Poista
  3. Pitäisi joskus muistaa säilöä kesää talteen. Olen vain sellaisessa aika huono. Onneksi sentään on kuvat. Ja oma ja muiden blogit. Ja kirjat. Vaikka niistä ei saakaan tuoksuja talteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Minäkään en ole ihan säilömispro, mutta mielikuvissa...Onneksi on kuvat meillä!

      Poista
  4. Ai kaaheeta, syysvärejä! Vaikka sinun puutarhassasi ne ovat kauniita, sulla on niin paljon ihania syysävärikasveja. Saariston armollisuus tulee esiin syksyllä, joka saapuu hyvin hitaasti, syysvärit ovat alkaneet mantereella aina viikkoja aiemmin kuin merellä. Onneksi.
    Voi että miten ihana synttärilahja: tapetointi!! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Minusta syysvärit on miltei parasta syksyssä. Saaristo on kyllä varmasti ihana ja uniikki paikka syksylläkin. Tapetointi oli kiva, olen haaveillut siitä pitkään!

      Poista
  5. Todella kaunis ja ihanan värinen Giardina ja tuo havukalluna puhuttelee värillään ja havumaisuudellaan oitis. Nautitaan tulevasta syksystä ja sen väreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Nautitaan ilman muuta, sinulla on se ihana kukkapihasi ja ne upeat kärhötkin!

      Poista
  6. Kyllä ne vielä kukkii - hortensiat. Ja oikeita omenoitakin tulee aikanaan. Syksy on kivaa aikaa, kun voi hissuksiin valmistautua seuraavaan kevääseen.
    Hyvä kun muistutit. Piti minunkin ottaa muutama kukka kuivattavaksi.

    VastaaPoista
  7. Kiitos Riitta! Ja kiitos rohkaisusta! Syksy on aivan ihana. Talvi vaan niin julmetun pitkä. Kuivakukat sitten lohtuna :)

    VastaaPoista
  8. Voi että näitä sun ihania tunnelmapaloja, mitä jaat täällä! Nuo kukat tuossa yrttitelineessä ovat kuin sadusta ja kukat pikku maljakoissa. Mustakin sateisessa puutarhassa on melkein ihaninta puuhastella, kasvit juovat ahnaasti ja vihertyvät silmissä, multa on muhevaa ja kasvien siirtely ja rikkaruohojen kitkentä helppoa. Illan kruunaa todellakin tunnelmointi kynttilöiden valossa, ikkunoista rakasta puutarhaa kurkkien.

    VastaaPoista