perjantai 20. tammikuuta 2017

Neljä* kuvaa/Neljä vuodenaikaa

Haasteita. Ihanaa. Kiitos jälleen Vaaleanvihreää & Kukkia ja haaveita -blogeihin! Ilman teitä en varmaan koskaan pääsisi vastaamaan näihin, joten olen erityisen iloinen ja kiitollinen teille! Onni sinänsä, että haasteen myötä kameratonkin pääsee blogiinsa kiinni. Kuvia viime vuodelta...


Tämä ensimmäinen kuva on otettu ystävänpäivänä 14.2.2016.  Lumikello on puskenut itsensä sokerilumen läpi. Kevät taistelee läpi lumen ja jään...



Vuodenaikahaaste onkin mielenkiintoinen. Pidän vuodenajoista, talvi on vain turhan pitkä verrattuna niihin muihin. Tajusin tosin vasta jälkikäteen, että ideana oli valita kai kuvia samasta paikasta eri vuodenaikoina, mutta unohdin koko asian. Ja kuviakin tupsahteli liikaa matkaan mukaan*. Excusez-moi.
Salaisen lehdon toisella puolen on kevätesikkoja ja siperiankurjenmiekkojen varret nousevat kuulaan vihreinä, kuva on toukokuulta, silloin on jo täysi kevät. Tämä kuva harmittaa hieman, en saa näitä esikkoja lisääntymään vaikka tahtoisin.

Kivikossa on aikaisin keväällä onnenpensaan kultaa ja japaninvaahteran punaa toukokuulta tämäkin (vaahtera on dissectum garnet ja onnenpensas lajiketta Week-end). Jotenkin vaan rakastan tuota keltaista ja purppuraa yhdessä. Siinä on munaa!
Ja kivikko hehkuu hehkuu pieniä villitulppaanejaan (little beauty)


Kesällä samassa paikassa neilikat tuoksuvat voimakkaasti (äidiltä saatuja, lajike ei tiedossa, mutta on kulkenut suvussamme pitkään, äidiltä tyttärelle -periaatteella). Katkon niitä mukaan sisälle maljakkoon ja mausteinen tuoksu siirtyy mukana. Pieni osa puutarhaa sisätiloissa.

Kesällä on ihanaa istua paviljongissa verhojen keinuessa tuulessa...nautiskella auringon lämmöstä ja huolettomuudesta, josta talvinen sielu ei tiedä mitään, ei muista eikä haluakaan muistaa. Kuvassa anemoneja, kruunuvuokkoja, nekin ovat upeita maljakkokukkasia myös. Verhon olemus ei välity kuvista, mutta auringonvalossa siihen ommellut paljetit kimmeltävät auringonvalossa kuin timantit.

Syksyllä nautiskellaan väreistä, kuten tästä pallesorvarinpensaasta, jonka syysväri on huikean punainen. Keltaiset ovat Keltajapaninangervoja, joita olen lisännyt muuten ihan leikkaamalla oksan ja tökkäämällä maahan!
Syksyllä kivikossa maisema muuttuu ja lämpö astuu väreihin. Samaiset neilikat ovat jo kuihtuneet, Pallovaahtera vetänyt ylleen keltaista syysväriä, hernepensaan herneet roikkuvat puussa kypsän ruskeina.



Talvella vain odotellaan, haaveillaan ja tallotaan lunta. Ulkona on valkoinen hiljaisuus ja ikkunalaudalla kevätsipulijuttuja. Aina sama juttu. Yöpöydällä on nyt perennakirja ja hiljalleen rakentuu lista kukista, joita tahtoisin lisää kukkapenkkeihini.

Ottaisiko joku täällä kävijöistä haasteen vastaan? Vai olikos tämä ollut jo kaikilla?

27 kommenttia:

  1. Niin kaunis kattaus puutarhasi vuodenajoista.
    Mukavaa alkanutta viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  2. Kauniit kuvat ja ihania värejä! Totta,tuo onnenpensaan ja japaninvaahteran liitto on todella onnistunut! Ai, helmikuussa on jo lumikello puskenut pintaa, mahtavaa. Kohtahan ollaan jo taas siinä vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kurjenkello! Pahaa pelkään, ettei tänä vuonna päästä samaan, pakkaset taitavat jatkua nyyh.

      Poista
  3. Haasteet tosiaan on kivoja! Ja vuodenaikojen vaihtelu meillä Suomessa niin suurta, että näin kuvien välityksellä siitä saa pikakelauksella hienon kuvan!Onnistuit siinä upeasti, ihania kuvia! Kivaa viikonloppua sinulle, SH!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku sinulle! Tuo vuodenaikojen reipas vaihtelu on niin totta. Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  4. Kiva, kun vastasit. Ihania yhdistelmiä löytyy sinulta. Kaikki kasvit eivät suostu lisääntymään itsenäisesti ja toisia saa jakaa tai kitkeä ahkerasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää haasteesta! Kyllä näiden kanssa saa välillä tapella! Typerä esikko kun ei älyä lisääntyä :)

      Poista
  5. Olen itse suhtautunut tähän asti aika nuivasti haasteisiin. Vasta tänä vuonna hieman ymmärsin, että nehän ovatkin ihan ok. Pitäisi tänä vuonna muistaa ottaa yhdestä kohtaa kuva neljänä vuodenaikana. Kun vain muistaisi! Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Ymmärrän tuon ajatuksen, mutta onneksi puutarhakiertokirjeet eivät vastaa tosi maailman juttuja. Vastaa sinä tähän haaveeseen jos et ole jo vastannut?

      Poista
  6. Mielettömän kaunis tuo tuulessa keinuva neilikka. Jokin sulkaneilikka? Sen harmaanvihreät lehdet korostuu mukavasti myös syksymmällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta! Neilikat ovat niin ihania, saat alkuja jos tahdot? Voi olla sulka-, vuori- tai sitten hietaneilikka. Muodostaa kauniin pöheikön.

      Poista
  7. Kaunista! Niin piristäviä nämä kesäkuvat, antavat tuulahduksen tulevasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eeviregina! Kesää on jo niin ikävä...kuvista vain katsellaan...

      Poista
  8. Tuo lumikello on hellyttävän ihana pieni sissi! Tosi kaunis kertomus vuodenkierrosta puutarhassasi, talvella riittää pituutta, mutta keväällä ja kesällä on niin uskomaton voima, kasvu alkaa melkein ensimmäisestä auringonsäteestä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Oli kyllä söpönen. Tänä vuonna ei varmastikaan ylletä samaan. Ihanaa, että uusi kasvukausi on jo alkanut!

      Poista
  9. Ihanat kevätesikot! Mulla ongelmana on se, että en saa niitä itämään. Mur. Ihastuin myös kuvasi neilikoihin, näyttävät ihanan herkiltä.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piparminttu! Eli siis ilmeisesti jotain itämisvaikeutta näissä on vaikka väitetään kovasti leviävän. Neilikat ovat ihania ja helppoja kasveja, talvivihreitäkin vielä. Mukavaa vkl sinullekin!

      Poista
  10. Voi mikä lumikello, sitkiä sissi. Orotan nii, että eres yks kukkiis mullaki. Laitoon kolome pussia maaha. Puna/kelta yhyristelmä on huamiotaherättävä, sekä keväällä että syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Olen varma, että lumikellosi kukkivat! Kolme reipasta pussia :)

      Poista
  11. Kauniita kuvia! Erityisen ihania tuo onnenpensas, japaninvaahtera ja villitulppanit! Mukavaa viikonlopunjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiiu! Oikein ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  12. ...ja kaikki tuo kevään ja kesän kauneus on taas edessäpäin, melkein pakahtuu ajatuksesta. Puutarhassasi ja näissä kuvissasi on keijumaista hyvänmielen tunnelmaa. Tuo neilikka on kaunis ja olen iloinen että se on kotiutunut omaankin puutarhaani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! No luojan kiitos, onneksi on! Keijumaista :) Ihana ajatus. Hienoa jos neilikka kotiutui, sano jos tarvitset lisää!

      Poista
  13. Kyllä näitä kauniita kuviasi olisi katsellut useampiakin. :) Ja kirjoitat niin ihanasti, sinun pitäisi oikeastaan julkaista kirja...
    Neilikkakuva oli minunkin suosikkini. Ajatella että Pikkuiseen puutarhaan mahtuu kukkaniittykin... tai ainakin tuo kuva saa katsojan haaveilemaan ihanasta kesäisestä niitystä ja sinisestä taivaasta.
    Mukavaa uutta viikkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiltistä kommentistasi Sara, se piristi! Olen aina haaveillut romaanin kirjoittamisesta :) Mukavaa uutta viikkoa sinulla myös!

      Poista
  14. Ihanaa että sait tämän haasteen, sillä puutarhaasi on aina mielenkiintoista kurkata!

    VastaaPoista