perjantai 10. marraskuuta 2017

Marraskuinen puutarharakkaus

Marraskuu on vähän turha kuukausi, mitään ei oikein tapahdu, on pimeää ja lämpötilat sahailee. Voisi vaikka luopua koko kuukaudesta. Innostuisikohan EU ehdotuksesta. Onneksi talvella voi tehdä taidetta, sateenkaaria sinnekin minne päivä ei paista. Tällä viikolla julkkiskarhu Sulokin kömpi talviunille ja nukahti heti. Kuvat on viime viikonlopulta, oli pieni hetki aurinkoa.
Viime viikonloppuna ehdimme vähän puuhailla pihalla, mistä tuli iloinen olo. On vielä jotenkin vehreää. Istutin lisää lumikelloja tähän jouluruusujen lomaan, mistä seurasi puolestaan jotenkin järjettömän romanttinen olotila. Rakkauden puutarha! Odotan jo huomista kun näkee puutarhan ekaa kertaa tällä viikolla päivänvalolla
Pionien varret leikkasin pois, ällöttävä tuoksukurjenpolven löyhkä levisi ilmaan. Näistä pionien juurella kasvavista kurjenpolvista on PAKKO päästä eroon ja istuttaa jotain muuta. Inhoan tuota hajua...rusokirsikka kasvaa tuossa bambusängyllä yllä, kaunis punaruskea runkonsa on rusikoinut sänkyä rikki hieman
Haravointimeiningit jatkuivat vielä, nyt alkaa puut olla lehdettömiä. Taimimyymälästä ostin muutaman pussin alesipuleja, niitä ihan tavallisimpia kaikista. Istuttelin uusille korkkaamattomille paikoille. Taimiston omistajamies sanoi, että nähdään 1.4.! Vatsanpohjasta kouraisi puoliksi ilosta, toinen puoli kauhistelee lähes puolen vuoden odotusta. Onneksi vanhetessa ajankulku nopeutuu. Meneeköhän aika eläkkeellä sitten kuin huvipuistolaitteessa konsanaan
Saunan luona köynnösruusut ovat säilyneet vielä vihreinä

Kivipolut on räfsattu kutakuinkin siistiksi, kukkapenkkeihin lehdet saa jäädä kevääseen. Tänä vuonna en aio suojata mitään, en edes pensaspionia. Kuolee jos kuolee

Kivipolun reunaan olen yrittänyt saada timjamia viihtymään & leviämään ja niiden eteen vielä tarhalaukkaneilikoita (tukkapehkon näköiset oikealla) eri väreissä. Tässä on vain soraa, ei multaa ollenkaan

Sieviä syysvärejä tarjoilee ihan muutama hassu kasvi enää, kuten tämä tarhavarjohiippa
Sumea kuva,  jonka on tarkoitus esitellä naapurista saatuja ihania kiviä. Kivihullun sydämessä läikähtää mukavasti. Kivipiha ei ole todellakaan vaivaton, varsinkaan kun meillä kaikki tehdään manuaalihommina. Nypin paritkin hanskat rikki viime viikonloppuna märkiä lehtiä kivien seasta. Iso urakka aina, mutta kuka sanoi, että puutarhan hoitaminen olisi helppoa. Ei kukaan. 
Kasvihuoneessa pidän talvisin aina öljykynttilää palamassa, lohduttaa ikipimeydessä. Kävi vähän köpelösti halloweenkoristelujen suhteen tänä vuonna, löysin ne vasta jälkikäteen. Kurpitsa pääsi kuitenkin kasvihuoneeseen oleskelemaan
Kasvihuoneeseen siirretyt aurinkokennovalot palavat vaihtelevalla menestyksellä
Suloinen väriävaihtava timantti on lempparini
Vanamo on kotiutunut salaiseen lehtoon (ilman vippaskonsteja tai mitään) ja lähtenyt leviämään. Ihanaa. Olen ihan keväthöperö ja nyt jo tarkkailen ensi kevään merkkejä. En yhtään kaipaa mitään talvenmittaista taukoa puutarhurointiin vaan mieluusti jatkaisin vaikka heti tähän perään
On muuten tosi ihanaa, kun on ollut niin leutoa tovi. Ihastelen näitä tähtimagnolian pörröisiä nuppuja
Muutoin on niin harmaata ja ruskeaa ja valjua. Pienet havut piristävät maanväristä yleisilmettä onneksi, kuten tämä hopeakartiovalkokuusi (muistattehan isänpäivälahjani joidenkin vuosien takaa, hih)
Jouluruusu on noussut hiljalleen pystympään asentoon, kukintavalmiuteen
Villin penkereen drinkkiteline kaipaa selvästi glögimukia tai glögiskumppaa eikös?
Vieläkin nousee maasta syyskrookuksia, nämä upeat ovat artabir -lajiketta. Voi kun ei aina viikonloppuisin sataisi vettä...
Näsiä valmistautuu aikaiseen kevätkukintaan jo nyt, nuput on sillä jo nähtävillä. Taustalla on Loch Ness-mustavadelma, se ei tajua vielä talven tulleen...
Kosteankylmässä puutarhassa jännitän näitä: voisiko alut kuulua Colchicum hungaricumille, eräälle myrkkyliljan unkarilaiselle lajikkeelle (erinäisten vuosien takainen ostos). Jos on, niin värin pitäisi olla kalpeanlila ja kukinnan osua tammi-helmikuun vaihteeseen! Vieressä taitaa olla lumikellon alku, miten onnelliseksi tulinkaan näistä aluista
Ja salaisessa lehdossa nousee mukulasta lehtiä: syklaami pienoinen
Sisällä tarkkailen sipuleja: vasemman puoleinen hyasintti on ollut hatun alla, oikeanpuoleinen ei...ja äskeisen  kuvan serkkukasvi on tehnyt nätit lehdet, muttei kukkia...
Olen keräillyt kauniita lehtiä syksyn mittaan
Talvikoristelin huonekuusen niillä
Joulukukkarumbaa aloittelen
Viikossa hitusen lisää vihreää näkyvissä taseteissa
Jouluruusun tuoksuinen kynttilä & samassa sävyssä kauniita Juudaksenpuun lehtiä
Olkkarissa on tosi hämyisää, poika makaa tuossa soffalla reporankana pitkän viikon päätteeksi. Tuntuu noilla lapsillakin olevan kovat paineet nykyisin. Ei ole kovin pehmoiset arvot vallalla juuri nyt. Onneksi viikonloput ovat vielä meidän. 

25 kommenttia:

  1. Tulipa lepoisa ja mukava olo tästä piiitkästä postauksestasi

    VastaaPoista
  2. Mukavaa viikonloppua tämän marraskuisen pimeyden keskellä ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maatiaiskanasen elämää! Ihanaa vkl sinullekin!

      Poista
  3. Palio kaikellaasta miälenkiintoosta tapahtuu marraskuuski.....ehkä ei sittenkää nii turha kuukausi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! On se silti turha, nytkin satanut koko vkl, ei jaksa....kevättä odotellessa :)

      Poista
  4. Onneksi on joulukukat;)
    Meilläkin ensimmäiset amaryllikset nupuilla ja hyasintinkin ostin jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Joulukukat ovat ihania! Hyasintteja oli tosiaan kaupassa jo!

      Poista
  5. Romantiikkaa. Rakkautta. Ihanaa! Kiva kivipolku. Sitä romantiikkaa viikonloppuusi, vaikka onkin marraskuussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Sitä samaa sinulle toivottelen!

      Poista
  6. Synkästä marraskuusta huolimatta puutarhasi antaa ilon aiheita ja pieniä lupauksia tulevasta keväästä. Kohta saatkin ihailla joulun sipulikukkien loistosta, aika ihanaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari! Lupaukset keväästä tekevät niin onnelliseksi! Voi kun olisi jo kevät! Kiitos ihanasta kommentistasi :)

      Poista
  7. On siellä niin kaunistakin, vaikka ankea keli onkin. Ei sitä sen takia voi marraskuuta heittää menemään. Ja ehkä osuvampi nimi tälle kuulle olisi reporankakuu. Silloin ihmiset saisivat luvan kanssa maata sohvalla, niin kuin poikasi. Ehkä lepo on meille kaikille tarpeen. Itse ainakin tarvitsen sellaisia reporankailtoja, muuten voimat ehtyy.
    Levollisia ja voimaannuttavia reporankapäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Kyllä vain, reporankakuu on juuri hyvä nimitys :) Pimeys tekee kumman väsyneeksi ja jatkuva sadekin nukuttaa. Onnellisia marraskuisia päiviä sinulle!

      Poista
  8. Sinun puutarhassasi on aina piippoja nousemassa - olkoon mikä kuukausi tahansa! Meillä poika pienenä luetteli kuukausia ja marraskuun kohdalla oli kurakuu - nyt se ainakin on sitä! Ihanat tunnelmat olet loihtinut sisälle ja ulos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Olen yrittänyt istuttaa paljon sipuleja, jotta niistä pääsisi pitkään nauttimaan. Suomen säät eivät kyllä ole heille oikein suotuisia vain nyyh. Ihana poikasi on oikeassa! Jatkuvaa kuraa on marraskuu tarjoillut. Onnellista marraskuuta sinulle!

      Poista
  9. Minä en jaksaisi innostua puutarhahommista ilman talviunta ja kylmäkäsittelyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Siinä olemme erilaisia :) Minulle talvi on ihan turha vuodenaika!

      Poista
  10. Ihan samaa ajattelin kuin Pirkko, miten sinulla onkin aina joku piipottamassa ja miten huomaatkin kaikki pikkuruiset alut!? Minulta menee marraskuun ulkoilut niin ohi, kun aina on sen valoisan hetken töissä, ja viikonloput häärää jossain muualla tai sitten on tämä megasade, jolloin en nenääni puutarhaan pistä:) Kevään odotusta ja mukavaa isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Olen yrittänyt istuttaa niin, että pääsisi pitkään nauttimaan sipulikukista. Pienessä puutarhassa alut on helppo huomata :) Marraskuu on kyllä tosi raskasta, kuten sanoit, päivänvaloa ei juuri ehdi nähdä ja ikuinen sade vielä nyyh. Onnellista marraskuuta ja isänpäivää sinulle!

      Poista
  11. Tämän postauksen innoittamana kävin tutkimassa kukkapenkkejä ja löysinkin yhden jouluruusun nupun. Oikea ilon aihe! Mukavaa marraskuun jatkoa kaikesta tästä pimeydestä huolimatta.

    VastaaPoista
  12. Sinulla puutarhassa pilkistelee jo mukavia uusia alkuja. Samaan aikaa siellä valmistaudutaan joulun tuloon. Olohuoneessa on jo joulutähti ja joulukukkia on kiitettävästi tuloillaan. Ja ihanat punaiset Juudaksen syrämmet -pus, pus!

    VastaaPoista
  13. Siirsin jouluruusut pakon edessä kesällä, nuppuja ei näy varmaan vähän aikaan. Juudaksen puu on minulle vieras. Onko se isokin puu? Hienot on sillä lehdet. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
  14. Hyvältä näyttää marraskuu siellä, kauniita kasveja, tunnelmaa, aurinkoakin.
    Minä opin lehdestä tänään jotain tosi hyödyllistä: marrasputken - ulos vain raikkaasta ilmasta nauttimaan! :) Sinnepä nyt lähden, vaikka räntää pukkaa.
    Jaksamista! Ihan kohta on joulu, ja sitten onkin melkein kevät, ainakin siellä teillä etelässä. ♥

    VastaaPoista
  15. Ooh lisää lumikelloja💚 Tapaaminen huhtikuussa tuntuu nyt olevan kaukana tulevaisuudessa mutta aika juoksee nopeaan...

    VastaaPoista