perjantai 2. helmikuuta 2018

Helmikuu....


...ja olen tulossa hulluksi! Aktiivimallin mielenosoitus pakotti ottamaan vapaapäivän, joka kului hirveän tylsästi lumitöissä & siivotessa. Loppuajan surffasin eri puutarhanettikauppojen sivuilla haaveksimassa. Viikunan käsi vilkuttaa ja toivottaa tulevan kasvukauden tervetulleeksi 🌱

Talvella elämänjanoni sammuu lähes kokonaan, mutta tiedän, että kevään tullen tahdon taas elää täysillä.  Elämä helpottaa taas,  kun valo palaa aikaisiin aamuihin. Nyt on vain loputon pimeys...Usein tuntuu, ettei valoisa aika riitä, kiiruhdan askeleitani. Olen siis vain mennyt ja yrittänyt olla ajattelematta talvea, pimeyttä, työtä ja kaikkea sitä mikä vie energiaa, muttei korvaa sitä millään. On ihana tavata kohtalotovereita, ovatko hekin sitten kenties kaamosmasisihmisiä vai mitä, mutta muita jotka puhuvat tästä samasta puolen vuoden raskaudesta🌱

Olen tyytynyt kukittamaan kotia. Olen pysynyt kaukana puutarhakirjoistakin, sisustanut sen sijaan olohuonetta ja porraskäytävää. Maalannut ja tapetoinut. Ollaan rampattu Ikeassa, kierrätyskeskuksessa ja kukkakaupassa. Olen katsellut kukikkaita mekkoja alennusmyynnissä, mutta jättänyt ne ostamatta. Vietin herkuttoman tammikuun. Se oli kiperää.🌱

Töissä olen mennyt jokaiseen kokoukseen ja kissanristäisiin. 15 vuoteen en ole käynyt missään tuollaisissa, jättänyt juhlatkin väliin. Vaikka olen seinäruusuna seisonut, olen kuitenkin ollut jossain. Kokeilen nyt tätä lähestymistapaa kaiken kotona oleilun maksimoinnin perään.🌱

Olohuoneeseen asentuu parhaillaan hillitty kirsikankukkatapetti. Niin kaunis minusta. Rullat lojuneet jo useamman vuoden keittiössä.🌱
Ikeasta vielä kirsikankukkatauluja kevätikävään
Kukkalasinaluset sain ystävältä, nyt on hyvä fiilis siirtyä kahvikupin kanssa olohuoneeseen
Ystävän kanssa olemme yhdessä hankkineet siemeniä. Olen niistä hyvin iloinen ja hypistelen pusseja tämän tästä

Kuistilla kasvit ovat hyvin heränneet kevääseen, persikkapuuhun puhjennut ensimmäinen lehti
Olen tunnelmoinut keväisillä väreillä & kukkasilla
Talvella tulee tehtyä aina edullinen puutarha-aiheinen löytö. Tällä kertaa löytyi Ikean puutarhasetti kympillä. Perheemme pinkin ystävä tuumasi, että muutoin kivat, mutta kauhean väriset. Ehkäpä harkitsemme vielä setin maalaamista...
Kirsikkapuun oksia maljakossa kaiken harmauden keskellä
Onnenpensaan keltaista kukintaa saamme ihastella pian maljakossa
Ihan uuden kasvukauden ensimmäisiä sisätiloissa on Viikuna. Pensas alkaa olla lähes kaksi-kolmimetrinen, alan vakavasti harkita tämän istuttamista ulos, ehkäpä maahan kasvihuoneen sisälle (haluan maavaraisen lattian tästä syystä, koska haaveilen kukkivasta kasvihuoneesta)
Useamman vuoden kasvihuoneen pohjalla kasvanut vironmuratti on selvinnyt talvista hyvin kasvihuoneen suojissa ja on kaunis talvivihreä
Lunta on tullut ja mennyt. Jänikset ovat herkutelleet ruusuilla ym. puutarhassa. Annan sen tehdä, mutta puut suojaan aina.. Joulunpyhinä pikkulinnut alkoivat laulaa ja ovat jatkaneet sitä...voi meitä onnellisia kun saamme nauttia konserteista puutarhassa

Ulkona on niin harmaata ja mustavalkoista, apeaa. Kaipaan niin värejä ja tuoksuja. Mustarastaan kanssa yhdessä ihmetellään talvea. Hän on hyvin mustasukkainen pihapiiristään (asuu pikkuisessa puutarhassa nimittäin), kiusaa pikkulintuja, mistä en ole ilahtunut, mutta hellyn heti kun lintu lurittelee kevätlaulunsa talven keskelle
Iloitsen myös tänä talvena usein nähdyistä lempparilinnuistani punatulkuista, niin söpöjä ovat
Pientä vihreä on paviljongissa nähtävissä: kauniisti kuihtunut Ruusunätkelmä
Eiffel on lähes peittynyt lumeen ja paraatipenkki uinuu talviuntaan
Herkkä keijunmekko kuihtui sisäänkäyntiä somistamaan talvellakin. hui kuvasta huomasin, että meillä on vielä joulukranssi ovessa. Sammutan "kaamosvalot" tänä viikonloppuna...
Sisäänkäynnin luona marjakuuset ovat lumen pusertamia ja mahonia & orjanlaakeri somistavat vielä penkkiä talvellakin. Perhoangervo on ihastuttava talvikasvi pienine kukkanypelöineen
Odotan hetkeä kun voin siirtää esikasvatustuoksarini tähän istutuslaatikkoon 🌺

22 kommenttia:

  1. Sinullahan on siellä hyvät silmut kasveissa .Ja punatulkkuja mitä ei ole näkynyt .Kevättä täällä odotellaan ,Minäkin olen ostanut todella paljon kukkia sisälle ja vähän laittanut kotia keväisempään asuun. Mutta hyvää loppuviikkoa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Ei täälläkään aina ole punatulkkuja, ovat niin ihania lintuja. KUulostaa todella hyvälle tuo kukkien ostaminen, niin oikein. Onnellista viikonloppua sinulle!

      Poista
  2. Voi tuota sanojen soljuvaa virtaa - ja tosiaan, teillähän vihertää ulkona ja kuistilla, kukoistaa olkkarin seinillä! Silti vaan auringon ja lämmön kaipuu on kova ja me puutarhurit olemme kanssasi tässä riuduttavassa kevään odotuksessa! Kunhan se saapuu, on se sen arvoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Pirkko! Ihana kuulla, että odottelet myös kovasti kevättä :) Se on varmasti kaiken odotuksen arvoista, olet niin oikeassa!

      Poista
  3. Onpa mukavaa kuulla sinusta. Näin sivusta katsottuna sinulla on enemmän kevättä ympärilläsi kuin ennalta näyttää. Ihastuttavia hiirenkorvia ja monenlaisia lupauksia.
    Minäkin kaipaan värejä. Mustavalkoisuus tai pikemminkin harmaus ei ole laisinkaan innostavaa.
    Päivät ovat kuitenkin pidentyneet. Tänään oli vielä viideltä, jos ei nyt enää valoisaa, niin ei pimeääkään. Kevät tulee. Usko siihen ja saat siitä voimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Between! Ihana kuulla, että kaipaat värejä, voi kun tulisi pian kevät. Maaliskuussa sitten viimein helpottaa onneksi :) Kuukausi vielä! Onnellista keväänodotusta sinulle!

      Poista
  4. Kaunis kirsikankukkatapetti ja samoin nuo saman aiheiset taulut. Kaikenlainen kodin sisustaminen varmasti piristää mieltä kevättä kohti mentäessä.
    Mukavaa helmikuun jatkoa sinulle ja valoa päiviisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu Vuokko! Ihanaa, kiitos. Sisustaminen, sellainen pienimuotoinenkin, piristää kovasti arkea. Onnellista helmikuuta sinulle myös!

      Poista
  5. No, voi sinua! Oletko kokeilut kirkasvalolamppua, jotkut saavat siitä valoisuutta päiväänsä? Mustarastaan laulu on niin hienoa. Helli vaan sitä yhtä pihassasi. Meilläkin linnut jo laulavat. Voisit suunnata katseesi jo kesään ja miettiä, mitä kaikkea tulevana kesänä teet. Hyvää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Kokeilin yhden talven, en huomannut mitään eroa. Taitaa luonnonvalo olla se ainoa ja oikea, ja se lämpö. En jaksa vielä kesää ajatella kun talvi jatkuu vielä pari kk, täytyy vaan odotella. Onnellista viikonloppua sinulle!

      Poista
  6. Oih, miten paljon uutta kasvua, silmua ja vihreää sinulla jo onkaan, tuo kuistisi on oiva paikka. Meillä kuistilla kasvit paleltuvat. Pian mustarastas jo laulaa, niin uskon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sirkku! Kevättä voi onneksi vaalia kuistilla. Voi, saisitko eristettyä kuistia jotenkin ettei menisi pakkaselle? Saisit sinne kasveja?! Mustarastas on jo laulellutkin :)

      Poista
  7. Ihanan avoin kirjoitus. Minulla ei tuota vaivaa ole, mutta tästä sinun kirjoituksestasi tajusin, että se on hyvin todellinen niillä, jotka kärsivät pimeydestä. Voi että! Me ihmiset olemme niin erilaisia. Kiva kuulla, että paljon olet jo tehnytkin pimeyden voittamiseksi. Kevät, kesä ja valo ovat aina vain lähempänä. Hyvää helmikuuta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauliina! Olet sitten onnekas! Olen huomannut, että varsinkaan heillä ei ole, jotka pystyvät valoisaan aikaan hyvin ulkoilemaan. Töissä päiväsaikaan käyvillä on rankempaa. Onneksi seuraava vuodenaika on kevät! Onnellista helmikuuta sinulle!

      Poista
  8. Tsemppiä, helmikuu on jo kevätkuukausi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! Ei nyt sentään helmikuu, nythän pakkaset vasta alkoivat. Maaliskuu ehkä, mutta tuskin vielä sekään. Huhtikuussa sitten helpottaa!

      Poista
  9. Täällä kohtalotoveri, samaistun tuntemuksiisi. Kylmyys ja pimeys, ne ovat sanoinakin jo niin toivottomia. Mutta toivo elää, vaikka vain ihan pienenä vihreänä silmuna meissä! Kaikesta huolimatta kuvasi ja tekstisi toivat keväisen tuulahduksen ja ihanan odotuksen tunteen, tuo hellyttävä viikunanlehtikin tuossa vilkuttaa. Myös kirsikankukat olohuoneen seinillä
    <3, odottelen tuota samaa sisustusinnostusta omaankin kotiini.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Ihana kuulla kohtalotoverista! Kevät on onneksi lähellä jo, vielä pahimmat pakkaset kun kestetään. Kiitos paljon sinulle kommentistasi. Minäkin odottelen sisustusbuumiasi :)

      Poista
  10. Odotan kevättä yhtä innokkaasti kuin sinä. Talvi ei ole ollenkaan minun juttuni. En ole koskaan pitänyt hiihtämisestä.
    Valitsin vuosi sitten makuuhuoneeseeni tuon samaisen kirsikkatapetin enkä ole siihen kyllästynyt.
    Sinulla vihertää ihanasti terassilla. Olet jo napsinut onnenpensaan oksia sisälle. Oma onnenpensaani ei kukkinut viime keväänä ollenkaan. Toivon, että se on kuitenkin vielä hengissä. Yleensä raaskin leikellä noita terttuseljan oksia ensimmäiseksi sisälle. Ne ovat aikaisia ja koristeellisia keväällä.
    Linnut jo kivasti laulelevat. Kuulin tortai-iltana myöhään töistä tullessa huuhkajan huhuilua. Voi kunpa se asettuisi lähimetsään.
    Toivon, että helmikuu vilahtaa nopeasti ohitse! Tsemppiä helmikuulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Ihana kuulla, että on muitakin ei-talviurheilun lumoissa olevia...sinulla onkin sama tapetti! Ihanaa! Minunkin onnenpensaani kukinta oli onneton viime keväänä, ne jatkuvat pakkaset...toivotaan, että tänä keväänä kaikki on toisin. MIten tunnelmallista onkaan tuo Huuhkajan huhuilu. Voimia sinulle myös helmikuulle!

      Poista
  11. Kaunis tapetti, kirsikankukkia ei vain voi olla liikaa;)

    VastaaPoista
  12. Kiitos paljon Pioni! Olen niin samaa mieltä :)

    VastaaPoista