perjantai 8. elokuuta 2014

Myöhäiskesän pihakierros

Pergolan myöhäiskesän tihentynyttä tunnelmaa, Katsuraa, Koristeomenaa, Ruusuja...


Eilen oli kauhuleffamainen ukkosmyräkkä. Suljin tuulen pieksemää ikkunaa ja ovi rävähti auki, sisään satoi ja esineet vaihtoivat paikkaa. Hetken luulin, että naapurin kaksinkerroin taipunut kuusi kaatuu. Sitten yhtäkkiä myrsky oli ohi, yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. Vettä kuitenkin saatiin, kasvit hymyilevät tänään, joskin maan tasalta. Ja niiden omistaja on myös iloinen. Sateen jälkeinen ilmanraikkaus on vertaansa vailla. Sipulikukkakuvastot ovat hiirenkorvilla, mutta ostopäätöksiä en saa tehtyä. Pitää vielä harkita uudemman kerran.


Ilmassa kuitenkin tuoksuu ensimmäistä kertaa syys. Viereisillä pelloilla kypsyy vilja. Luin muuten taannoin, että suurin osa etelän ohrapelloista päätyy oluen tekoon. Katson nyt peltoja eri ajatuksin. Meillä tosin kasvaa vehnää.

Maanpeiteruusu Fairy on herttainen pikkuruusu
Jalokello Fuji Pink, suloinen syyskello joka kukkii yleensä myöhään
Ne pinkit punahatut eivät kuki vielä, mutta valkoiset kukkivat, ihania! Rakastan näitä suuresti! Vaikka toinen on harvahapsi ja toinen miltei kalju...
Tällä kesäkukka Poutapilvellä on ikää jo viisi vuotta (käsittääkseni toiselta nimeltää Harsotyräkki, tyräkkikasveihin kuuluva). Talvetan sen kuistilla. Joskus mietin onko tämä jo pihiyden huippu talvettaa kesäkukatkin..mutta olen myös niin hentomielinen etten raaski niitä koskaan nirvaista hengiltä syksyn tullessa
Pylväspihlaja toipui tuholaisistaan ja marjat kaunistavat sitä, kerään ne myöhemmin jäälyhtyjä varten pakkaseen jos suinkin yllän sinne yläoksiin (tikkaat valmiina). Tuholaisongelman vuoksi en suosittele ketään istuttamaan pihlajia kotipiiriin, houkuttelee omenapuihinkin tuhohyönteisiä. Hieman sama juttu Tuomien kanssa. 

Puut ovat kasvaneet kovasti tänä kesänä. Olen iloinen siitä, pidän hyvin paljon isoista, elämää nähneistä puista. Pihassamme kasvaa yli satavuotias (todistettavasti kuvista) koivu, oikealla on vanha Tammi ja taustalla kuusia ja mäntyjä. Tulee niin turvallinen olo. 
Pihankin alkuvuosina istutetut puutkin ovat kasvaneet kovasti, kuvassa kaunotar Rusokirsikka joka oli ihan pikkuinen istutettaessa

Paikka ilta-auringossa kasvihuoneen viekussa. Lähellä tärkeimmät: kottarit ja suihkepullo, nenässä Tuoksuherneiden imelä tuoksu
Osa pihasta on punaista kivituhkaa, tämä on zeniläinen hiekkalaatikkoni...jos riepoo niin menen hetkeksi haravoimaan kuvioita ja olo helpottaa, vähän sama efekti kuin metsässä liikkuessa
Norjanangervo ja uusi kiveys kasvihuoneen luona
Nauhusrumilusten aika myös :)
Syksy on todellakin tulossa, sen todistaa pieni punerrus Piippuköynnöksen lehdissä. 

5 kommenttia:

  1. Eilinen myräkkä katkaisi meiltä kuusen! Onneksi metsään päin.

    VastaaPoista
  2. Vau miten ihana jalokello! Tuota täytyy katsoa läheltä, muuten missaa koko kauneuden.
    Hurja ukkosmyräkkä! Onneksi ei ikkuna tai ovi mennyt rikki, toivottavasti ei mitään muutakaan.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin jyrähteli eilen ja saatiin ihan kokonaista 2 mm vettä. Kyllä on nyt niin kuivaa:( Vaikka ihmeesti kasvit kuitenkin jaksavat!

    VastaaPoista
  4. Onneksi myräkkä ei tehnyt muita tuhoja. Naurattaa tuo nauhusrumilus-sana. Olen vältellyt nauhuksia ostamista juuri tuon saman asian takia. En pidä niitä oikein kauniina.

    VastaaPoista
  5. Voi että Pioni, onneksi ei kaatunut pihaanne! Meilläkin naapurissa rytkähti pari puuta.

    Saila, ehjänä pysyi. Kellokukat olisi kivoja, on alkanut kiinnostaa. Onkohan sekin mummoutumisen merkki..

    Minna, hirveän kuivaa on ollut, nyt alkaa taas sadeperiodi näemmä.

    Vaaleanvihreää, hih joo en suosittele hankkimaan nauhuksia. Nämä on pihan alkuperäisiä niin en raaski luopua mutten ihan hullusti niistä tykkää.

    VastaaPoista