sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Hopean sävyjä

Luulin, että istutusajat ovat jo ohitse, mutta sain isänpäiväyllätyksen. Kaksi hopeanhohtoista Kartiovalkokuusta (Picea glauca Sanders Blue). Meniköhän tässä nyt jokin väärin (toisaalta tuntuu usein, että saa olla lapsille sekä äitinä että isänä samaan aikaan) ?. Eli sain taas istuttaa onnellisena. Olen aivan hulluna kaikkeen hopeiseen juuri nyt, kasveihin, paljetteihin, glitteriin...kasvihuoneeseen oli pakko ripotella pieniä hopeatähtiä kynttilöiden somisteeksi.

Tänään olikin yllättävän lämmin, kuumenin toppatakissani (+10). On kosteaa ja mutaisaa, mutta silti mukavaa kun voi vielä siivoilla paikkoja & silputa oksia.
Kartiovalkokuusen hopeinen versio on aika hellyyttävä. 
Ihan kuin pikkukuusi olisi aina kuulunutkin tähän lammenrantaan, suuren kiven edustalle
Kivikosta sain poimittua suurimman osan märistä lehdistä pois, käsityönä aina teen. Neilikoita ja Sammaleimuja on pakko alkaa jakamaan ensi vuonna, ryöppyävät yli laidan ja vievät jo liikaa tilaa.
Pikkuisen väriä löytyy kivikon luota, Kurjenpolvien ja Tarhavarjohiippojen herkkuvärejä nimittäin. 
Kukkalaatikkojen pikainen talvikoristus havuilla
Toisen hopeakartiovalkokuusen istutin pienoislehtoon. Kuten sanottu, metsäpuutarhat ovat niin trendikkäitä,  minulla tämä piskuinen alue on vielä aika hyödyntämättä, teen hissukseen. Vielä ei kasva muuta kuin valko- ja keltavuokkoja sekä esikkoja. Teen tälläisen minimaailman, pikkukuusia ja muuta miniatyyriä.  Käyn läheisessä metsässä aina opiskelemassa miltä lehdossa näyttää ja pohdin mitä omastani tulee. 

Alueen ylle varjoa luovat kaksi vanhaa Rusokuusamaa ja vaaleanpunainen Kaarisyreeni. Peremmälle täytyy puikkelehtia oksien välistä kuin salaisesta portista. Olen istuttanut rajalle muutaman aronian ja tahtoisin vielä joskus lisää kuusia ja tuijia. 
Tässä kuvattuna "rytökasalta" eli leikkimökin takaa kompostikasojen luota. Alue on siistittävä lähiaikoina, jos vaikka leudot ilmat jatkuisivat jouluun asti niin saisin vielä paljon tehtyä. Nurkkaus on vielä aika lailla hyödyntämättä, mukavaa, että pikkutontilla on vielä sellaisia jäljellä. Tulevaisuuden projekteja. 
Toiseen suuntaan teen pienen kivipolun joskus leikkimökin vierustaa kohti kompostikasaa. Oikealle jää Iris-päivänlilja-varjoliljapenkki ja leikkimökin edustalla pieni viljelyskaulus jossa lapset voivat viljellä mitä tahtovat. Tänä vuonna se jäi ensimmäistä kertaa tyhjäksi, taitaa jo pelit viedä voiton viljelyltä. Laitoin yhden saamani Kirahvinkukan tilalle, olisi hauska nähdä sen parimetrinen kukinto leikkimökkiä vasten. 
Kolmen suuren pensaan alle jää varjoisa tila, jonne valoa siilautuu jonkin verran. Metsämansikoita & Pikkutalviota tässä vain. 
Pensaiden juurille istutin tänä syksynä Lumikelloja ja jotain muutakin, mitähän se oli...
Kaivelutyön satoa; kiviä löytyi lisää
Kasvihuoneen tunnelmia. Siivosin vähän ja nautiskelin kynttilöistä.
Hyasintti lasikellon alla, alkukesästä vielä tarjottimella kukkineet punaruusut ovat keltaisia nykyisin
Paraatipenkin rujoa kauneutta ja omenapuussa killuva kynttilä olivat seuranani hetkeä ennen hämärää

8 kommenttia:

  1. Hienot kuusen taimet. Kyllä nuo kelpasi istuttaa!

    VastaaPoista
  2. No olipas hieno yllätys, en edes tiennyt tuollaisia hopeaan taittuvia kartiovalkokuusia olevan! Ja miten ihanaa, että puutarhanne kätkee vielä noin mielenkiintoisia valloittamattomia sopukoita. Hyvä idea tuo ideoiden poimiminen metsästä!

    VastaaPoista
  3. Tuo Sanders Blue on niin ihana, mulla on yksi. Tosi hyvin on pärjännyt täällä ja kasvanutkin ihan reippaasti!
    Sait kyllä oikein mainion isänpäivälahjan ;D
    Sulla on siellä vaikka mitä ihanuuksia, lehtoja ja salaisia portteja.....

    Meitäkin sitten lumet häipyivät!

    VastaaPoista
  4. Pikkuinen puutarhasi on ihana. :)

    Mielenkiinnosta kysyn, onko sinulla jo paikkaa, mihin laitat jaetun neilikan? :)

    VastaaPoista
  5. Suloista ! Hopean väriset kasvit ovat ihastuttavia. Minkä verran puutarhallasi on kokoa ? Monimuotoinen se ainakin on.

    VastaaPoista
  6. Kiitokset kommentistasi Maria K!

    Maria, minäkään en ennen tiennyt hopeakartioita olevan. Söpösiä.

    Suvikummun Marja, oi, sinulla on jo tälläinen ihanuus, pitää tulla kurkkimaan tarkemmin! Hienoa, että pääsitte lumesta eroon. Isänpäivä on näköjään äitienkin päivä :)

    Anni, kiitos. Ilman muuta saat Neilikkaa jos tahdot. Olen Lauralle luvannut Paratiisipalaseen, mutta kyllä sinullekin riittää. Palataan asiaan!

    Leenajapojat, hopea on tosiaan ihanaa. Voi apua, en tiedä tarkkoja neliöitä, pikkuinen tämä on, olisiko jotain 500-1000 väliltä?

    VastaaPoista
  7. Metsäpuutarhat kuulostavat aina niin ihanilta, pienetkin. Ja sulla siellä oleva aluskasvillisuus kuuluu ehdottomasti lehtoon, ihanat näkymät keväällä.
    Aika kivaa että marraskuussakin voi vielä istuttaa kasveja, tosin täällä ei ole enää mitään paikkaa mistä niitä hankkisi. Mutta ainahan voi kitkeä rikkaruohoja kun maa ei ole jäässä. Meilläkin nyt siis taas lämmintä ja mulla loppuviikosta pari lomapäivää...

    VastaaPoista