torstai 11. joulukuuta 2014

Kuusi kuvaa kesästä

Punaisen lammen kultakala -pioni heinäkuisessa puutarhassa

Sain kesähaasteen Maria K:lta Puutarhassa -blogista, kiitos kovasti!

Kesäkuussa satoi 30 päivää. Pakenimme risteilylle Tukholmaan. 
Löysin ihanan pienen & rauhallisen paikan Tukholmassa, aivan kuin Bodomin murhaniemi (hui).
Kesäkuun alussa Tukholmassa kukki Ruusuorapihlaja. Ei satanut, muttei paistanutkaan.

Heinäkuussa oltiin läkähtyä yli 30-asteisiin päiviin.

Mikä kontrasti. Kuvat ovat molemmilta kuukausilta (elokuu edustaa minulle jo syyskuukautta). Kuvia on etupäässä muualta, olen hieman kyllästynyt ottamiini kuviin ja ehkä vähän puutarhaanikin (puhumattakaan jutuistani, koittakaa kestää).  Ei meillä kesällä kauheammin tapahtunut mitään, pelattiin jalkapalloa etupäässä ja oleiltiin kotona kun ei sitä mökkiäkään ole (siitä unelmoin kyllä). Ulkona on juuri nyt aivan kamalaa ja podetaan influenssaa. Joten vähän kesää myrskyn keskelle. Kuusi kuvaa on muuten makuuni liian vähän, taisi tupsahtaa muutama liikaa. 
Heinäkuussa löysin oman unelmapaikan "Ryysyrannan". Kyseessä on setäni omistama joenrantapaikka Lohjalla (täällä on vain rähjäinen sauna ja erinäistä rojua koska setäni on hieman McGyver-tyyppinen eikä koskaan edes ole joenrannalla). Kaikki on vähän rempallaan ja heinittynyttä, mutta pulikoitiin siellä omassa yksityisyydessä ja rakastuin paikkaan tulenpalavasti. Matala joenranta on kaunis. Mietin jo päivänliljapenkin paikkaa. No, ei tästä omaa tule eikä ole kesämökkiin varaa joten mökitön elämä jatkuu (ellen tapa setääni ja väärennä testamenttia, anteeksi huono huumori...). Saahan sitä unelmoida. Virtaavassa vedessä on kyllä sitä jotain, en ole niinkään järvi/meri-ihminen, mutta joet, aah...
Äidin puutarhassa kukoistavat kärhöt, tuo sininen on isäni istuttama vähän ennen kuolemaansa, se kukoistaa rehevänä ja on rakas (varmaankin Multi Blue, pinkin nimeä en valitettavasti tiedä)
Kivirakkaus periytyy, äidin puutarhasta tämäkin
Äiti tykkää dramaattisesta, tämä on varmaankin Netty´s Pride -lilja
Ryysyrannan kaamea kesäpaviljonki :)
Heinäkuisen pergolan sisäänkäynti. Luojan kiitos tämä kiikkerä kaariportin tekele on nyt historiaa ja tilalla on tukeva portti. Pikkuisen kirpaisee tuon oikealla kasvavan Pohjantähtiruusun näkeminen. Se on nyt poissa. Naurattaa tuo sinkkiämpäri, tulee mieleen mummolassa ollut laskiämpäri yöpisuja varten. Lupaan ettei ole meillä siinä käytössä vaan rikkaruohoja varten...
Heinäkuun helteillä maalattiin ahkerasti. Tässä pylväs hohtaa hetken valkeutta. Ensi kesänä olisi pergolan vuoro. 
Kesän alussa sain viimeinen tehdä ensimmäisen varjokukkapenkkini joka näytti heinäkuussa tältä. Kukkaan ehtivät ensimmäisenä kesänä Syysvuokko ja Katvio. Ensi kesältä toivon Jaloängelmän ja Valkokletran kukintaa (jos ovat hengissä). Lisäksi tässä kasvaa Saniainen, Jouluruusu, valkokukkainen Varjohiippa, Perhosorvokki Freckles ja Mustilanhortensia
Olihan kesässä vähän ruusuntuoksuakin...

11 kommenttia:

  1. Iki-ihania muistoja sinulla! Joki on kaunis ja varmaan mahtava uida siellä! Mukavaa viikonjatkoa!

    VastaaPoista
  2. Ihanat kuvat ja jutut, oli kiva nähdä kuvia äitisi hurmaavasta pihasta ja Ryysyrannasta, joka myös hurmaa omalla tavallaan. Mustaa huumoria saa aina viljellä (vaikka on tietysti riski, että joku ei ymmärrä että se on huumoria, mutta vastuu on vastaanottajalla silloin ;-))
    En usko, että kukaan lukijasi on kyllästynyt juttuihisi, anna tulla vain :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Hih, hyvin sanottu tuo, että vastuu kuulijalla. Luotan siihen. Kiitos jos et ole kyllästynyt vielä!

      Poista
  3. Ryysyrannat on katoavaa historiaa...vai onko....
    Pakko kertoa tarina ; pari kesää sitten lähdettiin siskon kanssa historiamatkalle lapsuuden kesämaisemiin syvään Savoon Ryysylään....ja mitä vielä...yhtään rakennusta ei ollut jäljellä ei edes kivijalkoja tontilla olleesta kolmesta rakennuksesta..vain timoteitä ja horsmaa. Mikä pettymys ( no edellisestä käynnistä oli n 35v aikaa).
    Puutarhassa pitää olla pisupaikka....
    Lisää vaan juttuja ja kuvia...Kiva näitä on lueskella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leenapojat! Ihana tarina vaikkakin vähän surullinen. Ajattelen vielä, että ette löytäneet ihan oikeaa paikkaa. Jospa siellä jossain on vielä jotain piilossa. Pappani teki samantyylisen Karjalanreissun ja heille kävi samoin. Rankka paikka. Kiitos jos jaksat lukea juttuja.

      Poista
  4. Oi työ ootte ollu sitten ihan meijän kylällä pulikoimassa:) Tulehan ensi kesänä poikkeamaan meilläkin jos liikut maisemissa, olis mukava tavata!
    Ihana tuo varjopenkki, valkoinen varjohiippa, ooh <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Teidän kylillä oltiin! Kiitos kovasti kutsusta, ilman muuta olisi mukava nähdä sinut ja ihana puutarhasi. Äitini asuu Lohjalla nykyisin nimittäin. Kiitos varjopenkkikehusta myös.

      Poista
  5. Joskus kyllästyy itse otettuihin kuvia. Ihan sama ilmiö on itselläkin ollut aina välillä. Jatka vain kuvien sekä juttujen kanssa. Ja paljon toipumisia teille influenssasta. Itseni rokotutin, mutta sekään ei kai oikein tältä erältä taida suojata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Joo, itsensä kanssa joutuu aina olemaan, tukalaa. Kiitos paljon tervehtymistoivotuksista ja kiitos kun jaksat lukea. Rokotus olisi varmaan ollut hyvä juttu.

      Poista
  6. MIten ihania muistoja sinulla on kesästä! :)

    Isäsi istuttama kärhö on kaunis muisto hänestä.
    Toivottavasti se elää ja kukoistaa kauan muistuttaen isästäsi ja hyvistä hetkistä.

    VastaaPoista