perjantai 11. syyskuuta 2015

Vaahteroita, kelloja ja intiaanikesää

Uuden Emerald Lace -japaninvaahteran istutuspaikkaa (3 euroa!) etsin jonkin aikaa -ajattelin sitä kivikkoon -mutta koska tuo väritys on niin sopiva paraatipenkkiin niin sekin päätyi sinne, kiven luo. On aika pitsisen oloinen kasvi. Nähtäväksi jää miten talvehtii.
Seuralaisena sillä on tumma Kääpiöperuukkipensas, eri mausteisen sävyisiä Keijunkukkia ja Kellokukkia ja hopeisia perennoja


Koreanvaahtera ei ole parissa vuodessa kovin paljoa kasvanut, on edelleen tosi pikkuinen. Mikä on kyllä hyvä, koska se kasvaa paratiisipenkissä. Pian se saa kauniin ruskavärityksen.

On syksyisen rappeutunutta, kaunista, mutta kulunutta kauneutta, Mustaselja ja kumppanit...

Maitokello päätti kukkia uudemman kerran, kukat ovat vaaleanpunaisia kellokukkia

Jokin kello tämäkin, pitää kaivella muistikirjoja ja tutkia tarkemmin, tuli vähän yllätyksenä hänen olemassaolonsa...

Sisäänkäynnin luona kelloja soittavat Keijunmekot

Hyvin pikkuinen Kääpiökello kukkii minikokoisin taivaansinisin kukin, tämä on kesän uusi hankinta

Viikon kaunottaren tittelin vie yhä Hopeasyysvuokko, ihailen sitä kaikissa valoissa, pimeässä hohtaa kun outolintu, aamuauringossa kuin silkki ja illalla hehkuu outoa ominaisvaloaan. Kukkakärpäset tai mitkä lie kansoittavat sen keltaisen ytimen aamusta iltaan. 

Muistuttaa kovasti ainoata Japaninvaahteraani  (Dissectum Garnet) joka kasvaa kivikossa. Luulen, että se on vähän pioneerikasvini, istutin sen ensimmäisenä vanhaan pihaani ja sama juttu tässä puutarhassa. 

Uusia Jalokellon kukkia avautuu päivittäin, kauniin läpikuultavia, auringon paistaessa kääntävät kasvonsa sitä kohti kuten minäkin teen
Koreanperhosvaahtera on hento, kuin pienoisvaahtera. Se oli kyllä jo kertaalleen korkea huitula ennen jänisten talviruokailua. Hyvin pian on taas talvisuojausten aika.

Pidän paljon vaahteroista, mutta tilaa niille ei kauheammin ole joten onneksi pieneen pihaan voi istuttaa näitä pensasmaisia vaahteroita ja pienoispuita. Kuten tämän jo nyt hieman kulahtaneen Pallovaahteran, sen lehdet ovat kellastuneet kuten aina syksyisin. Kätevä puu, pienehkö pallomainen latvus vaan kepin päässä. 

Syksy on saapumassa puutarhaan kunnolla, villiviini on jo punainen

Ja hitsi; löysin kesällä istuttamani Muuritatar -köynnöksen, se on hengissä jee vaikka unohdin sen tyystin enkä edes istutuskastellut. On alkanut kiipiä pitkin vanhaa mäntyä. Toivoa on. 

Olen ollut vähän talvimasennuksessa, Aurinko on paistanut, mutta talvi on nyt lähellä ja tuntematon pelottaa. Olisin niin tahtonut sipulit istutettavaksi tässä mielentilassa, mutta eivät ole tulleet vielä. Miten joskus tuntuu, että elämässä menee kaikki aina pidempää tietä? 

15 kommenttia:

  1. Kivoja kuvia. Liila kellosi näyttää ihan pisamakellolta.

    VastaaPoista
  2. Voi sentään, eikun vain häntä pystyyn siellä, vielä on niin ihanan lämpimiä ja aurinkoisia päiviä tulossa<3 :)
    Hain eilen oman sipulitilaukseni ja istutinkin jo muutaman pussillisen. Joukossa oli joitakin ihan mätiä ja homeisia sipuleita:( Onneksi lupasivat lähettää uudet tilalle kun tänään soitin ja valittelin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Onneksi on tosiaan vielä lämpöä ja aurinkoa, ihanaa. Voi kurja, että sait surkeita sipuleita. Hyvä jos saat uudet! Mistä tilasit sipulit?

      Poista
  3. Kauniita pikkupuita nuo vaahterasi ja niissä lehtimuodot ovat hyvin hurmaavia! Kuinkahan ne menestyisivät täällä III-vyöhukkeellä? Syysvuokko on kyllä todellinen kaunotar syyskukkijoiden joukossa! Komppaan Kruunu Vuokkoa, pisamakellolta näyttää vaaleanpunainen kellosi! Kauniita kuvia olet jälleen ottanut, herttainen ja tunnelmallinen kuva keijunmekosta! Oletko ajatellut D-vitamiinia, se saattaisi helpottaa oloasi! Meillä D-vitamiinitankkaus aloitetaan kohtapuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. kukkasipuleita meilläkin vartoillaan!

      Poista
    2. Kiitos Saila! Nyt en ole ihan varma vyöhykkeistä, mutta nuo Koreanvaahterat ovat ainakin kestäviä kolmoselle asti. Ei kai voi tehdä muuta kuin kokeilla? Kiitos tuosta d-vitamiinivinkistä, pitää taas pian aloitella sen kanssa. Toivottavasti sipulisi saapuvat pian!

      Poista
  4. Sipuleita odotetaan täälläkin kärsimättömästi, olisihan tuossa noita hereteostospussejakin, mutta en oikein haluaisi aloittaa istututusurakkaa ennen kuin koko sipulisatsi on täällä. Ymmärrän tuota talvimasennusta ihan täysin, itselläni oli kanssa sen oireita jo, nyt ne ovat taas helpottaneet vähän. Se on sellaista aaltoliikettä. Parempi, kun koittaa vaan aktiivisesti torjua koko ajatuksen talvesta. Marraskuu erityisesti on mielestäni jotain ihan hirveää! No, kyllä me siitä talvesta selvitään, on ennenkin selvitty. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos KesäKukka! Voih, sielläkin vielä odotellaan. Istutttaminen ei olekaan ihan yhtä hauskaa sitten vaikka tässä innokkaana odotellaan. Hyvä jos talvimasiksesi on helpottanut! Minulla vielä jytää ja jyllää se takaraivossa. Marraskuu on kyllä paha, ja tammikuu on minun kiirastuleni. Kyllä me selvitään taas :)

      Poista
  5. Ihania vaahteroita (niin kauniita ja syksyyn sopivia värejä) ja kelloja! Molempia toivon omaan puutarhaan lisää, kunhan ehditään ja jaksetaan paneutua aiheeseen.
    Sipulitilauksen saapumista odotellaan täälläkin. :)
    Ehkä pitkän ja kauniin loppukesän ansiosta minua ei vielä ole syksyn ja talven tulo ahdistanut, mutta minua ovat aina syksyn pimetessä auttaneet ne klassiset keinot, pieni itsensä hemmottelu ja... joulun odotus.
    Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Kyllä, pikkuhiljaa lisää kaikkea ihanaa...sipulit sielläkin odotuttavat. Joulunodotus onkin ihana asia, hyvä vinkki! Sitähän voisi aloitella vaikka heti. Mukavaa viikonloppua ja viikkoa sinne!

      Poista
  6. Puutarhassa sinulla on kyllä kaikkea kaunista, vaikka joskus elämä tuokin vastoinkäymisiä. Kuvaa keijunmekosta on ihana. Toki paljon on muitakin ihania kasveja siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Elämä on kyllä välillä...hirveää. Mutta taistellaan eteenpäin kukkien voimalla!

      Poista
  7. Tämä sinun blogisi on kuin karkkikauppa, aina kaikkea ihanaa houkutusta!! Toivottavasti japaninvaahterasi talvehtii. Vaahteroissa olisi kaikkia upeita yksilöitä, jotka eivät täällä selviä. Ehkä ihan hyvä, tulis vaan haalittua niitäkin, heh.
    Aurinkoa päiviisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin Kurjenkello! Minunkin tekee aina mieli kaikkea kun käyn blogissasi. Vaahteroista ei tiedä, ties vaikka selviäisivätkin. Kannattaa kokeilla. Syksyn alesta saa aina halvalla kokeiluun.

      Poista