sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syysvuokkoja & uusi puu

Sadekesän jälkeen olisi toivonut kaunista syksyä, mutta sitä ei tullut.  Pian alkaa kaikki tuudittautua talven unosille. Viime hetken unelmia pyöritän mielessäni. Ja ihan pienesti alan haaveilla myös uudesta keväästä kukkineen ja linnunlauluneen. Kuuntelin youtubesta linnunlaulukaraokea jo kevätikävääni. Keski-ikäistyminen etenee uhkaavasti!  

Olen jo syystalven moodissa, istuttelin hyasintteja kynttilänvalossa (preparoituja) ja tunkaisin vähät syyskukkasipulini jo multaan (mitään haittaa en ole aikaisesta istutuksesta huomannut) ja hyvästelin syyskuntoisen puutarhani. Haikeaa luonnon kiertokulkua. Väistämätöntäkin. 

Tänään oli kaunis päivä. Kärsin ikävä kyllä migreenistä eilisestä lähtien mikä pilasi vähän fiiliksiä. Alkuviikosta päätin vastata viimein kiitollisuushaasteeseen, mutta viikon puolivälissä unohdin jo olla kiitollinen, hih. Teistä lukijoista olen kyllä hurjan kiitollinen kun jätätte niin herttaisia kommentteja ja jaksatte lukea näitä juttuja 🌸

Pörriäisten suosikkeja ovat
Viimeisiä kukkijoita puutarhassani ennen syyssipuleja (krookuksia, myrkkyliljoja) on syysvuokot
Koska kyseessä on lempiperennani, olen istuttanut erilaisia puutarhaan. Tämä on muistaakseni puolikerrottu Serenade. Koska kukinta on myöhässä, voi olla, ettei valkoinen Honorine Jobert ehdi kukkia tänä syksynä, se kun on vasta nuppuvaiheessa
Ylisöpöjä
Jalokello on sekin puolikerrottu ja suloisen kaunis näin syksyllä, vanhempi yksilö yksinkertainen vaaleanpunainen on vasta nupulla

Kurkien huudot saattelevat syyspuuhiani, ne kerääntyvät nyt etelä-Suomeen lentoharjoituksiaan tekemään ja pian lähtevät kauas pois, talveksi. Voisinpa lähteä mukaan
Syysmaksaruohot ovat vielä eriasteisia, osa jopa ensimmäistä kertaa mädäntyneitä sateista. Mutta osa terhakkaasti punertaa kohti syksyä
Sekamelskani paraatipenkin keskivaiheilla sisältää mm. Rodgersioita (valeangervoja), tänä kesänä hankin yhden uuden Irish Bronzen, jonka pitäisi hieman punertaa (mitä ei nyt kyllä tee). Tummemman värinen kasvi kuvassa on Valkolatva chocolate, suklaati. Ja on tuolla jossain alla aika kitukasvuisena höyhenpensas...
Pidän näistä väreistä, vihreästä ja purppurasta

Kasvihuoneen seinustalla tukka-heinä & ruosteenpunainen pieni kryssa
Tänä kasvukautena on monesti tullut todistettua sitä ihmettä, kun monen kasvin kukinta ei edisty viikkokausiin. Niin kävi myös tälle silkkiyrtille, joka on ollut valmiudessa jo heinäkuusta alkaen. 

Hortensioissakin alkaa vasta näkyä pientä punerrusta
Liuskekivipolku on liukas sateilla...kohti pergolaa
Pergolassa on pieni kahvittelupaikka
Toisesta suunnasta, tieltä, voi kurkistaa pergolaan
Nyt tuoksuu Katsura eniten, lehtien pitää olla tuollaisia ruskeita ja kuihtuneita, sään mieluiten pouta niin tuoksu voimistuu ihanaksi hattaraksi
Osa puista on jo pudottanut lehtensä ja se tuntuu rankalta
Hurjan kasvuspurtin teki Nietospensas tänä kesänä, samoin vieressä kauniin pronssinpunainen Taikapähkinä
Nappasin kuvan joain iltana kun oli kaunista. Syysleimujen tuoksua ilmassa.

Pohjailma on selkeästi viilennyt. 
Suloinen pieni Paliblin-syreeni, olen leikkaamalla pitänyt sen pyöreänä. Tänä kesänä siirsin sen ylös penkereelle, vähän jännittää mitä se pitää uudesta paikastaan. Minusta on vain niin kivannäköinen ruusupenkin luona
Siellä se nyt kasvaa, villin pöheikön keskellä
Ekaa kertaa siemenkylvöspunaluppio kukkii, olen niin happy...olen kylvänyt tämän ainakin 7 vuotta sitten ja näin kauan meni
Syyskimikki ehtii varmaan tänä syksynä kukkimaan kun sen kukka-aihioista alkaa kuultamaan valoista
Kesäköynnökset kukkivat vihdoin, hyasintti- ja ruusupavut
Tämän kesän ainoa puutarhaprojekti nytkähti minipikkuisen eteenpäin. Istuttelen paviljonkiin puuseinämää noin yhden puun vuosivauhdilla. Tänä keväänä ostin japaninkirsikan

Ja sain ystävältä toisen, tämän pienokaisen Prunus aviumin
Käytiin Kukkatalon markkinoilla ja repsahdin puuhun, Veripyökkiin. Hinnaksi jäi 8 euroa. Perheen mielestä tämä oli älyttömän makea...
Se istutettiin heti villin penkereen loppuun

Vielä nousee onnelliseksi tekeviä juttuja mullasta, myrkkyliljat
Ja syyskrookukset💎

22 kommenttia:

  1. Syysvuokot on ihania, kukat ja ne pikkuiset pampulanuput. Minulla on menestynyt tumma pyökki, on muuten jänisten herkkua.

    VastaaPoista
  2. Veripyökki on upea. Suurimmat sydämen tykytykset tuli kuitenkin kukkiville syysvuokoille. Ne on niin ihania ja vielä ihanampia siksi, kun en ole niitä saanut menestymään. Nyt on yhdessä nuppuja viittä vaille auki.
    Syksy ja pimeys ottaa vähän pattiin, mutta aion nauttia puutarhasta pakkasiin saakka - ja vielä sen jälkeenkin. Pian se kevät taas tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Onkohan lajikkeesi hopeasyysvuokko robustissima, luulisin se olevan kestävin? Toivottavasti tämä sinun yksilösi viihtyisi hyvin :) Kyllä, me nautimme puutarhasta vaikka olisi mikä! Kevät on tulossa :)

      Poista
  3. Upea on veripyökki. Syysvuokot ovat niin suloisia sekä nuo syksyiset näkymät puutarhassasi. Voi ihanuus. Olet kyllä tehnyt ihastuttavia näkymiä moneen paikkaan.

    Kevät oli minulla tänään mielessä. Olin sienimetsässä ja lintujen laulu (joku taistelu kai niillä oli meneillään) ja aurinko toivat kevään mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vaalean vihreää! Syysvuokot ON ihania. Kiitos ystävällisestä kommentistasi! Kevät tulee väistämättä ja miten ihanaa siitä tuleekaan. Linnuista tulee yllättävän keväinen olo, olen huomannut saman :)

      Poista
  4. Niin kauniita aurinkoisia kuvia puutarhasta. Niin tunnelmallinen tuo, missä on valkoiset syysleimut etualalla ja auringonkukat maljakossa pöydällä. Ja tuo pergolakuva, jossa on pöydällä kaunis kukkaruukku. Onko siinä saniaisia vai mitä? Tukka-heinä ja kryssa on hyvä yhdistelmä.
    Miten olet saanut taikapähkinän viihtymään? Onko se kosteassa paikassa? Mun tekee kuolemaa joka vuosi. Ehkä se on liian kuivassa paikassa.
    Veri pyökki on jännän näköinen ilmestys ja syysvuokot niin suloisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Kiitos paljon ystävällisestä kommentistasi! Kyllä täällä aika rähjäistä on jo. Saniainen on, ihan sellainen sisäversio, joka viettää kesäpäiviä ulkona.

      Taikapähkinä on virginiana (amerikantaikapähkinä), olisiko se kestävämpi? Dianea yritin ja se kupsahti heti talvella. On kuivassa paikassa tämäkin kyllä, kivimuurin edessä.

      Poista
  5. Minäkin hankin syysvuokon kaksi vuotta sitten ja nyt siinä on nuppuja. Katsotaan ehtivätkö kukkia.
    Kauniita kuvia puutarhastasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kruunu vuokko! Voih ihanaa, nyt saat nauttia syysvuokosta, kyllä se varmaan ehtii kukkimaan!

      Poista
  6. Syysvuakot olis nii hianoja, mutta, mutta, liian arkoja meille. Kaikki eivät keriinny kukkia ja tappotalavi sitte teki niistäki selevää. Olipas hiras luppio, mutta hyvä ku orotus palakitahan, vihiroonki. Hianon färine veripyäkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Navettapiika! Voi onko niin, oletko kokeillut eri lajeja? Nyyh. Se talvi oli kyllä todella paha! Kiitos kommentistasi!

      Poista
  7. Eikö olekin aina haikeaa, kun syksy tulee? Varsinkin muuttolintujen aurat saavat minut tosi haikealle mielelle. Sanonkin niille aina, että tulkaa keväällä takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma! Syyskuussa ei minusta vielä ole niin paha, nautin tästä. Lokakuu on sitten rankempi. Kyllähän ne linnut sitten palaavat!

      Poista
  8. kesää tekee hitaasti tilaa syksylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi! No ei mitenkään hitaasti, vaan aika vauhdilla kyllä :)

      Poista
  9. Kiva oli lukea taas juttujasi ne viehättää minua. Veripyökki, ihana hankinta. Hyvää alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nila! Mukava kun jaksat lukea! Ihanaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  10. Liuskekivipolku ja pergolanäkymät ovat satumaisen ihania, kasvit ja valo - mistä ihmeestä sait tuollaisen auringon kajastuksen!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Miten ystävällisesti sanottu! Voi että, taisi olla syksyn viime kajastus, kohta pimenee hui

      Poista
  11. Olen viime päivinä jotenkin uppoutunut pikkuiseen puutarhaasi. Omani on aivan toisenlainen, tyhjäksi jäänyt, en ole kahteenkymmeneen vuoteen ehtinyt jaksanut, innostunut puutarhatöistä.
    Pihani on liian avara, liian vihreä, liian keskellä peltoja ja olen koko kuluneen kesän istuttanut kaikenlaista. On ollut tälläinen kesä, on ollut aikaa ja mielenkiintoa. Olen rakentanut kiviaitaa vanhoista porakivistä, istuttanut pensaita, puita ja niiden alle kaikkea mahdollista. Kaipaan purppuraa väriä pihalleni vimmatusti. Täällä ei ole ruskaa, vaikka ollaan paljon pohjoisemmassa, oma pihani on niin vihreä, on satanut paljon ja kaikki on hyvin rehevää.
    Huumaannun pensaistasi, ihanuuksista joita näillä lakeuksilla ei saa pysymään hengissä. Ihana blogi, saa haaveilemaan tasamaa pihan muuttamisen salaiseksi puutarhaksi. Suunnitelmissa onkin, että päällä ajettava ruohonleikkuri jää seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana tarpeettomaksi.
    Ja sitten kun kävelen puutarhan puolelta keskelle peltomaisemaa, niin tunnen suunnatonta onnea tilantunteesta, korkeasta taivaasta ja hiljaisuudesta. Jotain mystistä siinäkin vihreidessä on, etenkin näin sumuisina päivinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kommentistasi ja vierailustasi!
      Nythän sinulla on paras mahdollinen tilanne kun olet innostunut puutarhuroinnista ja sinulla on jo aivan mahtavan kuuloinen puutarha, josta voit tehdä mieleisesi. Kuulostaa todella ihanalta, kiviaidat, pensaat ja puut. Nyt vain ruskakasveja istuttamaan! Vaikka et juuri samoja kasveja saisi pohjoisemmassa menestymään niin on paljon muuta ihanaa, koristeomenat, purppuraheidet esimerkiksi, joista toivomaasi purppuraa saat. Hyvä idea tuo nurmikosta luopuminen suurelta osin. Toivottavasti pääsen joskus kurkistamaan kättesi jälkiä :) Kiitos vielä kommentistasi!

      Poista