tiistai 5. syyskuuta 2017

Kukkasomistetta & kuistielämää

Vaikka juuri intoilin auringonpaisteesta niin enimmäkseen taas puhaltavat syystuulet ja sade piiskaa ikkunalaseja. Syksyn tullen elämä siirtyy pois puutarhasta, sisätiloihin ja kuistille, joka on kuin puutarhan ja olohuoneen välimuoto. Enää ei tarvitse värjötellä kesämekoissa, voi tepastaa villasukissa ja katsella ulos. Haaveillen uudesta keväästä.

Kuvia sisäänkäynnin luota ja verannalta. Siirtymäriittiä sisään ulos.
Sisäänkäynnin luo kerään kukkaruukut rykelmiksi, ihasteltaviksi.

Kauniin keijunmekon alta on juhlavaa marssia sisään

Hiljalleen kesän mittaan keijut kietoutuvat pylvääseen, on ihana vaihdella kesäköynnöksiä joka vuosi, mutta tunnustan hieman jääneeni keijuun koukkuun

Ulkoillessaan Viikuna on piristynyt taasen hienon notkahduksen jälkeen, keväällä teki jo ensimmäiset viikunat tämä kyseinen yksilö, Bornholm-viikuna. Bornholm on muuten aika hieno paikka, saari, joka kuuluu Tanskalle. 
Kukkaportaalle kerään kukat ihasteltavaksi ohikulkiessa. Tänä kesänä ja syksynä väreinä on ollut rauhallista vihreää ja valkoista. Kukkaporras on ollut paras ostos ikinä, Citymarketista muistaakseni


Syksy ei tule ilman syklaamia, vaikka onnistun yleensä kastelemaan sen ennemmin tai myöhemmin pilalle
Murattiorvokki on myös jo aika vanha, mutta viihtyy selvästi parhaiten ulkona, kuistilla näivettyy elpyäkseen jälleen heti kun pääsee ulkoilmasta nautiskelemaan
Kiukkuisen näköinen pieni kukka
Poutapilveä & kerrottua Lumihiutaletta. Poutapilvi on jo 5-vuotias, talvetan sen kuistilla. Aika helppo talvetettava on ollut, ei vaadi paljon tilaa eikä hoitoa
Tädykkeet on syyslempikukkiani (tuo lila etualalla), ostin tämän jo heinäkuussa. Ruukussa vasemmalla ulkoilee sarcococca confusa (onko tällä suomenkielistä nimeä, en tiedä)
Minigarden on unohtunut alahyllylle jo vuosia sitten...
Pienet tädykkeet kuuluvat myös syksyyn, säilyvät kauniina pitkälle talveen. Irlanninnummikanerva on usein säilynyt siistinnäköisenä koko talven. Kaupassa oli upeita uutuuskanervia, jotka muistuttivat ulkonäöltään havuja. Ostin kuitenkin vaan näitä budjettikasveja, jotka ovat nekin mieluisia
Kuten upea pronssisara (K-raudassa 2 egeä), kuin tukkapehko
Muratit ovat aina hyvä ratkaisu. Ihastelen aina siskoni muratteja, joita hänellä on vuodesta toiseen upean rehevinä sisäkasveina! Itse saan jossain vaiheessa talvea usein kupsautettua nämä sisätiloissa. Siskoni salainen ase on hyvin niukka kastelu, eli hän kastelee kun muistaa (jos muistaa, yleensä ei)


Säleikköön laitan aina siemenestä jonkun kesäköynnöksen, tänä vuonna Hyasinttipavun ja Ruusupavun


Tässä ruusupapu, kirvat kurittivat näitä pitkään, mutta vihdoin aloittavat kukintansa
Kuistilla elämä on ihanaa..pyrin keskittymään tunnelmointiin, radio pauhaa ja nypin kuihtuneita pelargonin lehtiä. Tiedättehän sen norjankielisen ärsyttävää sanan, jolle olen allerginen.. hygge...eikös joku sanonut, että sen suomalainen vastakohta on kalsarikännit
Istuin tässä taannoin kuistilla ja katselin myrskyn tuloa.  En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa. Ensin tuli tuuli, sitten sade, seuraavaksi rajut salamat, jotka löivät tauotta ja lopuksi raju syöksyrintama joka löi kaiken ylitse kaataen puita. Ihanaan naapurin Haapapuun iski salama pirstoen sen. Luonnon voiman edessä mykistyy.
Tahtoisin täyttää kuistin viherkasveilla, mutta kaikki eivät viihdy niin viileässä (pidän talvilämmön noin +10-15 asteessa). Kasveja ja kokeiluja on tullut ja mennyt...unelmat ovat viihtyneet aika hyvin.
Pelargonit ovat aika väsyneitä, mullanvaihto ja lannoitus on jäänyt. Kukkivat pikkuiset kuitenkin.
Perjantai-iltana usein kotiudun töistä hieman ärtyneenä...väsyneenä pitkästä viikosta. Silloin otan sakset käteen ja noudan puutarhasta kimppuja ja mieli kohenee. Uskon vahvasti, että ihmismieli tarvitsee kauniita asioita (mitä kukin sitten kauniiksi kokee). Pian ei saa puutarhasta enää poimittua kukkia, siirryn tukemaan kukkakauppoja...aamuisin ei voi enää viedä kukkia tienpientareelta töihinkään, se on haikeaa...
Iltaisin kuistilla on lähes romanttista...usein päädyn tänne lauantaisaunan jälkeen viettämään aikaa kasvien parissa
Lähipiirini kärsii taudista nimeltä lyhtykuume. Kärsin siitä itsekin, hypistelin jo lyhtyjä kaupoissa

Mahtava hopeaköynnös, näitä oli alunperin yksi, jonka jaion kahteen ruukkuun, on hieman rehevöitynyt siitä onneksi
Ulkoilma tekee usein ihmeitä myös viherkasveille. Tämäkin jonkin sortin palmu, jonka ostin markalla joskus (muistoja markka-ajalta!!) oli talven aikana tiputtanut lähes kaikki lehtensä ja riiputti käyrää latvaansa apeana. Muutama viikko ulkona ja hän on kuin uusi
Tässä kuvassa taitaa olla ikkunanpesu käynnissä. Kuistilla niitä ikkunoita riittää...
Lankaköynnös on aina perinteisen kiva, mutta talvella sisätiloissa tämäkin roskaa hillittömästi
Hengissä vielä...seetripuu. Vein jokin aika sitten sateisiin ulos

Tänä vuonna koitan olla pelastamatta kuistille jokaikistä kesäkukan raakiletta.
Niittykukkia, puutarhan kukkia...uusi lintutaulu kirpputorilta
Kesää ja syksyä säilön kotiin, kuten pienen Juudaksenpuun lehden lasilevyn väliin ihasteltavaksi
Ikkunan edessä laatikoissa on perinteikkäästi pelargoneja
Keittiön ikkunasta voi ihastella yli satavuotiasta järeää koivua ja hempeitä 50-lukulaisen oloisia pelargoneja. Koivu kesti taas myrskyn
Kuvasta ei välity, mutta ensimmäistä kertaa kasvatin aprikoosinväristä tuoksuhernettä...ihana oli...lajike oli Juliet (tietysti ostin tälle kaveriksi lajikkeen Romeo!)
Perunaakin saatiin. Tummansininen lajike on Blue Congo. Sisältä on aivan tumma ja raidallinen. Kaunis.
Ja valkosisustainen kesäperuna luomulajike Bambino (oli hurjan hyvää!). Pehmeä, makoisa ja pyöreä



Kuistilla on ihana istua sateella ja tuulella. Saan näistä vaakalaudoista ja valkoisesta väristä beach house-tyylisen olon. Kun oikein kuvittelee!
Olohuoneeseen tuli uutta tunnelmaa uusien viherkasvien & julisteen myötä (pioneja!)

Syksyn tullen kärsin maljakkokuumeesta. Haaveilen leikkokukista ja kirjojen täyttämästä syyslomasta. Ja taimistoaleista.

Syksyn tullen vaihdan vähän tummempiin sävyihin. Plantusta löytyi edullisesti tämä art deco-henkinen tuikkuastia
Näin syksyllä kuistilla on tuoksun vuoksi usein syysleimuja
Toinen huonekuusi tuolla nurkassa on säilynyt vielä söpönä, isommasta on tullut aika rotjake
Sekalaisia kukkakimppuja on kiva poimia kuistille
Pojille kasvien muilutus futisaiheisena :)
Testauksessa uusia talvivaloja, tämä on kiva, vintage -henkinen 

Ovesta kun astuu ulos on näkymä aika askeettinen:
Oviaukosta näkyy suuria puita, joista niin kovasti pidän. Nyt joku varmaan ajattelee, että olen ihan mennyt sekaisin kun kokoajan suollan tänne blogiin kaikkea turhaa, mutta löysin oikeasti tämänkin kirjoituksen tuolta luonnosten seasta ja viimeistelin. Koittakaa kestää! 

22 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus, josta selvästi huomaa miten nautiskelet syksystä ♥

    VastaaPoista
  2. Kuistille on hyvä tulla pakoon sykysn tuulia ja sateita - myös kasvien. Oma kuistini täytyy aina äärimmilleen ruukuista, vaikka kuinka yritän pitää sisustuksen simppelinä. Mutta kuisti on kyllä mieletön ilo syksyllä ja talvella, vaikka sekaan ei itse enää mahtuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Reetta! Ei kai kuistilla tarvitsekaan olla niin siistiä, kukkia vartenhan se on...kyllä sinne sekaan mahtuu :)

      Poista
  3. Niin kauniita kuvia. Kuisti on viehättävä. Ja tuo keijunmekon kukinta on upeaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli A! Kiltisti sanottu, kiitos paljon!

      Poista
  4. Minustakin todella ihana kirjoitus ja varsinkin kuistin ylistys. Jos jotain kotiini lisää haluaisin, niin lasikuistin. Sinulla on taito luoda tunnelmia, joissa kasveilla on olennainen rooli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between! Ne lasitetut terassitkin ovat niin kivoja, sellainen teille? Kiitos paljon todella ystävällisestä kommentistasi!

      Poista
  5. Olipa kiva postaus ja mikä määrä kauniita ja tunnelmaa tihkuvia kuvia. Tuo sisääntulokuva on erityisen ihana ja kutsuva.

    VastaaPoista
  6. Ihastuttava tuo keijunmekkoinen sisääntulo. Muutenkin kaunista tunnelmaa täynnä postaus.

    VastaaPoista
  7. Ihanaa tunnelmointia ja fiilistelyä.
    Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ihmismieli tarvitsee kauneutta ympärilleen. Siitä tulee niin hyvä mieli. Pikkuiset kukkakimput ja kynttilät ja ihanat viherkasvit ja muut ovat ihan parhautta. Niiden avulla moni vähän kurjempi asia elämässä unohtuu ja menettää merkitystään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irene! Kauneusarvot ovat elämän yksi tärkeimmistä asioista rakkauden ja läheisyyden lisäksi! Mukava kuulla, että olet hengenheimolainen :)

      Poista
  8. Olipa ihanana virkistävä postaus, hurmaavia kuvia ja ideoita ja iloista, poistiivista syystunnelmointia! Usko tai älä, ihan sain pari ideaa toteutettavaksi, niin mukaansa tempaava oli tämä syysunelmasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Ihana kuulla, että innostuit! Olisi kiva kuulla mitä ideoita sait :)

      Poista
  9. Suloista ja romanttista ❤
    Tykkäsin lyhdyistä ja Keijunmekko on saanut runsautta viime näkemän 😘
    Ihana kirjoitus.
    Haaveilla saa ja pitää!
    Ollos huoleton että kirjoittelusi ja kuvat olisivat tylsiä. Höpsö 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Leenukkainen! Ilman unelmointia elämä olisi niin tylsää. Nyt unelmoin Onnikisun syysvierailusta, ehkä saamme hänet käymään. Kiitos kun jaksat lukea vaikka tunnen itseni kamalan tylsäksi kerrassaan ♥

      Poista
  10. Ihanaa :) Tuommoinen porras mun on pitänyt jo keväällä väsätä, tuo sun porras näyttää tosi kivalta :) Mukavaa viikonlopun jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Viherrilli! Tee ihmeessä jos jaksat, on kyllä näppärä! ILoista viikonloppua sinulle!

      Poista
  11. Mikään kasviaiheinen juttu ei ole turha:)
    Aivan ihana tuo keijunmekko, munkin pitää muistaa laittaa sitä ensi kesänä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Ei tosiaankaan ole :) Keijunmekko on kyllä ihana, varsinkin näin syksyllä!

      Poista