perjantai 11. syyskuuta 2020

11. Syyskuuta ~

Maisema muuttuu hiljalleen. Pimeys on täällä. Sumeat päivät seuraavat toisiaan & sade vyöryy ylitse jokaisena päivänä. Puutarha on tavallaan syksyisen kaunis ja rähjäinen. Koristeomppujen pauloissa olen aina keväisin ja syksyisin ihastelen yhtä lailla niiden hedelmiä. Useimmilla purppuraomenilla on hyvin tummat omenat, mutta Tummalla kaunottarella hennon roosat. Yöt ovat aika viileitä.
Kirsikkasorvarinpensas on jo hennon roosa. Verkot ovat fasaania varten, mutta niissä olikin liian isot välit..jotain uutta pitäisi keksiä, jottei se taas syö kaikkia sipulejani.
Syysasetelmia olen väkerrellyt piristykseksi
Ostin Jyskistä makeat ruukut, joista en ole ihan varma ovatko ne tyyliäni, mutta yritän muutenkin uudistua monella tapaa. Istutuksessa kahta erilaista tädykettä ja hopealanka
Toinen ruukku on valtavan iso, tähän mahtui muratti, koristeheinä, hopeatammea, sypressi, hopealanka & havucalluna
Ihan viimeisiä kukkijoita, jalokello fuji blue
Joinakin aamuina taivas on vesivärein maalattu
Kreivinkellokanervana kasvi myytiin, todella nätti.
Tammisaaren ensimmäiset omenat, teen näistä vielä sosetta
Ruusunätkelmät kukkivat yhä, nyt jo pimenevissä illoissa, korkealla paviljongin katossa
Dolgon omenista tulee paras sose, oikealla oleva hopeinen kasvi on siemenkylvös Koiruoho, en tajunnut, että se on noin korkea kasvi. Mutta jotenkin kiva se on, pikkulinnut syövät tätä talvella!
Ensimmäinen syysmyrkkylilja lakastui jo, ovat aikaisessa tänä vuonna
Ruudullinen Colchicum aggrippinum lukeutuu aikaisiin syysmyrkkyliljoihin
Kuitenkin se kaunein kaikista on syksyllä Amurinviini
Olohuoneen ikkunasta pergolaan
Rusokirsikka vaihtaa väriä hiljalleen
Maksaruoho Stardust
Rakastan luppioita, niitä tummanpunaisia erityisesti ja varsinkin leikkokukkina. Tässä kuitenkin valkoinen alba
Perhoset rakastavat punahattuja
Taistelen pimeää vastaan tunnelmavaloin
Hopeasyysvuokko on lempiperennani🍂
Katsuran syysvärit & alla kasvavan posliinihopeaviinin kirjavuus
Ilmassa aamuisin aivan syksyn tuoksu. Haikeutta menneestä kesästä. Lintuparvia lentämässä ylitse, lintuparvia sähkölinjoilla. Kokoontumassa hetkeä ennen poislähtöä. 
Prunus accolade keittiön ikkunan alla
Yksi unelma toteutui: paviljongissa roikkuu pieniä viinirypäleterttuja, lajike on Swenson red, Minnesotalaisen Elmer Swensonin risteyttämä. Maun pitäisi muistuttaa mansikkaa, pitäisi maistaa
Havahduin taasen tuen tarpeeseen kesän mittaan - niin kuin joka ikinen kesä. Sateen pieksämät kasvit retkottavat pitkin pituuttaan. Nykyiset tuet eivät riittäneet. Itse väkerretyt tuet ei ole ole esteetikon silmään mieluisia, joten ei auta kuin etsiskellä kaupasta sopivia ja kauniita. Onneksi on näin pikkuinen puutarha. Muutenkin olen puutarhafilosofiassani tullut siihen tulokseen, että vain kiveä ja rautaa tähän puutarhaan. Kestäviä juttuja, joita ei tarvitse olla kokoajan huoltamassa ja uusimassa. 
Lahjaksi sain tämän kauniin ruosteisen ruusutuen, joka toimii heti Rosa madame Plantierin telineenä
Japaninvaahtera on muuttunut sateiden myötä vaaleammaksi
Syyskimikki on ollut tässä jamassa jo kuukauden päivät
Samaa tukisarjaa (Plantagenista) löytyi ruosteiset tukikepit liljoille. Olen näihin ihan valtavan ihastunut. 
Ruosteteema lähti kahdesta viiniköynnösten tukiseinämistä. Niiden kohdalla on kasvamassa erityisen ihania juttuja, käppyrä peikonpähkinä, pieni Prunus Avium (oikealla, josta Sailalle kiitokset!), keväisiä kukkasipuleja ja metsänätkelmiä, jotka ehkäpä jo ensi vuonna ovat kunnon kasvussa (kolmas kesä alkaa niillä)
Kukkivat nyt ensimmäistä kertaa (Lathyrus sylvestris). Hentoisempia kuin Ruusunätkelmät eivätkä ihan niin korkeita. Fanitan suuresti nätkelmiä 🙝 Seuraavat nätkelmän siemenet ovat jo varattuna ensi kesää varten. Edellä mainitusta syystä en kitke kovin ahkerasti hiirenvirnaa ja niittynätkelmää puutarhassani...Tänä kesänä kylvin vain yhtä perennaa, etelänruusuruohoa hennoissa pastellisävyissä, Knautia macedonica pastel shades. Taimia tuli hurjan paljon. Istutin ne kukkapenkkeihin sinne tänne, toivottavasti sopivat.
Paviljonki on nyt onnellisen vihreä
Vielä sokerina pohjalla: rautaiset pionituet. Nyt voi hetkeksi huokaista helpotuksesta, kun tuet on paikoillaan. 
Tänä kesänä keksin hauskan uuden harrastuksen - paviljonkikävelyn. Paviljonki on nurmikolla ja sitä ympäröi kukkapenkki, joten voi kulkea ympäri kukkia haistellen ja ihastellen. Nyt on ollut erityisen ihanaa suorittaa iltakävelyjä liljojen tuoksussa.
Punahatut & syysleimut kukkivat
Auringonkukista saa niin paljon iloa. Kylvin vaaleankeltaisia tänä vuonna, ensimmäinen on Ice Cream
Ja kokonaan vihertävänkeltainen Jade Green
Oli sateinen alkuvuosi, kesä ja syksy, seuraavaksi sateinen talvi edessä. Kestävyyttä vaaditaan.
Kelloköynnös kilkattelee sisäänkäynnin luona

Pienen kukkanupun löysin tästä perennasta, joka ei ole vielä koskaan kukkinut. Kasvi on Vernonia, asterin sukulaiskasvi. Tämän pitäisi kukkia valkoisena.
Tulimarja on ihana kasvi, voi kunpa se viihtyisi puutarhassani jatkossakin
Katsuran sydämiin on mukava päättää syksyinen pihakierros 🌻 
Kiitos seurasta 🌻

10 kommenttia:

  1. Kiitos ruskan värejä pursuavasta puutarhakierroksesta! Ihania nuo amurinviinin ja kirsikkasorvarinpensaan pinkit sävyt. Märkää, kylmää ja pimeää on täälläkin. Ikävää, kun illalla pimenee niin aikaisin, ettei pääse lasten nukkumaanmenon jälkeen käväisemään ulkona. Taskulampun valossa ei ole kiva kierrellä puutarhassa häiritsemässä nukkuvia kukkasia. Ensi yönä ei ennusteiden mukaan pitänyt laskea kahdeksaa astetta alemmas, mutta pahoin pelkään, että kylmä tulee. Nyt oli jo 8,2 astetta seinän vieressä. Pakko oli käydä laittamassa vähän harsoja arimmille. Jospa se ei kuitenkaan pakkaselle menisi... Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna! Kiitos paljon kun tulit mukaan! Voimia sinne tämän pimeyden ja sateen keskelle, on tämä raskas vuodenaika. Toivottavasti teillä ei ollut vielä kovin kylmää, hyvä jos harsoilla suojasit varmuuden vuoksi. Mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
  2. Ah, miten kaunista. Ihania syksyn värejä alkaa jo olla siellä! Täytyykin kurkata omat kirsikkasorvari ja amurinviini. Oho, Prunus avium on jo kasvanut, se oli niin mini silloin, kun sen Ruissalosta sinulle nappasin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saila! Ihanaa kun sinullakin on nämä pinksut! Avium kasvoi tänä kesänä ihan silmissä, se on niin superihana, tuhannet kiitokset sinulle kun toit minulla aina Ruissalosta asti. Happy!

      Poista
  3. Mukava oli kiertää puutarhaa kanssasi!
    Kauniita syysvärejä löytyy jo, ja vielä ihania kukkijoitaki.
    Syysasetelmien teko on mukavaa puuhaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pioni! Ihana kun tulit! Syyskukkien kanssa leikkiminen on ihan parasta, kuten kaikki sesonkikukat :)

      Poista
  4. Tuo ruudullinen syysmyrkkylija, fantastisen upea. Enpä ole ennen nähnyt vaaleanpunaisia omppuja, nyt on nähty. Ovat kuin karkit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kiitos käynnistäsi. Kasvimaailma on jatkuva ihmetyksen aihe meille kaikille!

      Poista
  5. Sinun syksysi on yhtä ihana kuin kesä tai kevät. Uskomattoman taitavasti keräät kasveja, jotka ovat parhaimmillaan syksyllä - tai ehkä ne ovat parhaimmillaan koko ajan! Ihana väriskaala nätkelmästä auringonkukkaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Syksy on rakas! Kiitos, en nyt ihan koe, että ansaitsen kehujasi, mutta lämmittää!!

      Poista