Kuvia viikon varrelta - ennen tulvintaa

Clematis Fascinationin nuput ovat tosi tummia, miltei mustia

Tästä piti tulla kiva yhdistelmä: William Guinness -akileijoja, Unelmatädykkeitä ja vaaleankeltaisia Iriksiä. Noh, Guinnessit eivät ihan ehtineet ajoissa. Puutarhassa on niin paljon sekavia yhdistelmiä ja värisotkuja tällä hetkellä, se on keyvttä hupia itselle.

Black Tulip-magnolia on elossa, vaikka ylin latva taitaa olla jäätynyt. Nyt täytyisi enää selvittää miten ja koska näitä leikataan.

Musta Rudolf-koristeomena on sievä, erityisplussaa näistä liuskottaisista lehdistä, jotka ovat hyvin punaisia. Kasvaa penkin takaosassa niin etten ole edes muistanut sen olemassaoloa, on niin nuori vielä. Elämä edessäpäin  (toivottavasti).

Syysesikko Primula capitata mooreana kukkii (en oikeastaan tajua miksi tätä kutsutaan syysesikoksi kun kerran jo kesällä kukkii)

Odottelen jo kovasti hortensioiden kukinta-aikaa, tässä pallohortensia jo muodostamassa täydellisen pörhelöitä nuppujaan. Pallohortensia on ainakin oma hortensialempparini aikaisen kukinnan vuoksi.

Paraatipenkin keskivaiheilla on kukintataukoa, tässä kohdassa kasvaa angervoja ja heiniä ja tuo valkoinen angervo, joka on sekin tullut itsekseen. Istutin tähän vaaleanpunaisia angervoja joskus muinoin, jotka kukkivat vain harvakseltaan. Eivät näes pidä kuivasta kovinkaan paljon.

Itseasiassa pidän paljon tästä itsekseen tulleesta kasvista, taitaa olla tuikitavallinen töyhtöangervo? Sehän on kuin pitsiä. Tätä näkee paljon maaseudulla, mutta kai se sopii tänne kaupunkipuutarhaankin.

Jasmikkeiden kukinta on heinäkuun iloja. Nuppuja näkyy jo. Tämä on Kameliajasmike, kasvihuoneen luona.

Kasvihuoneen perennakylvöjä: vasemmalla roosaa lemmikkiä ja vihdoin oikealle puolelle on ilmaantumassa jotain: kissankelloja. Pitkä itämisaika heillä.

Hemlokkikin on elpynyt, nyt on vain jäljellä enää minikokoinen havu

Perinteiset Keisarinkruunut (toiset sanoo ruskolilja, itse olen lapsena oppinut sanomaan keisarinkruunu) ovat päättäneet tulla puutarhaan ihan itse ja asettautua rutikuivaan kauhurinteeseen. Tervetuloa vaan. Viime vuonna oli vain yksi tupsahtanut itsekseen ja toinen kaveri on tullut tänä vuonna. Olin ajatellut jättää tämän kasvin hankkimatta, mutta näin tässä kävi. Kun katselin kuvaa niin tuli mieleen, että tiikerililjat olisivat tosi makeat näiden kanssa.

Pitkään kuolleelta näyttänyt Pensaspioni on (suffruticosa Chu Wu) on havahtunut: nyt vasta luin, että tämä on hirveän arkajalka, tulee menehtymään ensi talvena ellei tee jotain outoja suojaustoimenpiteitä, näin väitti pionikirja. Hui hirvitys. Tieto todellakin lisää tuskaa.

Äitini oli tehnyt meille kaksi hauskannäköistä linnunpönttöä, pitäisi keksiä hyvä paikka niille. Pihassa pyörivät oravat huolettavat. Pergolan pylväästä kuuluu taasen vimmattua päivä päivältä kovenevaa piipitystä, pian lentävät taas pesästä

Loch ness-mustavadelma on elpynyt jipii. Viime vuonna teki ensi kertaa marjoja, jotka eivät ehtineet kypsyä ennen pakkasia. Kukat olivat kyllä hyvin kauniit, vaaleanlilat.

Neilikat kukkivat, yleensä vasta heinäkuun puolella, tuoksuvat makealle

Hurjan korkeita ovat tänä vuonna Gilleniat, Perhoangervot, sisäänkäynnin luona

Kaikki kesäkukat eivät -onneksi -kuolleetkaan apulaisen lapioniskuihin. Kosmoskukkia tulossa, keltaisia.

Vartettu pikkulehtisyreeni eli syringa microphylla superba (meniköhän oikein näin ulkomuistista) toipuu sekin iloksemme. Leikkasin koko kuihtuneen kruunun pois. Joku halpakaupan jämäpuu oli tämä, mutta kauniit vaaleanpunaiset syreeninkukat

Asteritkin aloittavat. Vieläkin etsin asterilajiketta joka varmasti kukkisi syksyllä, tuntuu etten koskaan löydä sellaista. Aina ehtii talvi tulla ennenkuin asterit avaavat kukkansa. Erittäin mieluusti ottaisin lajikevinkkejä vastaan, olisi mukava saada syksyllä kukkiva asteri puutarhaan.

Apua. Hukumme veteen. Puutarha kylpee ja kylpee. Viime yönä oli hurauttanut sademittarin täyteen ja sade piiskaa yhä rajuna. Nyt kömmin peittojen alle ja luen hetken puutarhakirjaa sateen rummuttaessa peltikattoa.

Hetkiä puutarhasta

Onnea on viikonloppu ja kaksi päivää puutarhan kanssa. Eroahdistus oli jo ehtinyt mennä pahaksi viikon mittaan. Alkuviikosta sain jo pari mieltä kaihertanutta kasvia vaihtamaan paikkaansa. Oli kunnon kitkentäviikonloppu, ystävänikin kiiruhti apuun. Kuvassa on akileija Ruby port, viime kesän siemenkylvöistä

Kasvihuoneen luona neilikan tuoksua...

Ja vielä syreenin tuoksua kun myöhäisemmät puistosyreenit ja Paliblin -pikkusyreeni kukkivat

Kamera vetelee viimeisiään, pahoittelen naarmuisen linssin riipimiä ja hieman kärsimättömän ihmisen ottamia kuvia. Minulla ei ole enää minkäänlaista rimakauhua tämän blogin suhteen, kirjoittelen tänne mitä vain ja kuvatkin ovat niin ja näin, se ei varmasti ole lukijalle aina niin iloinen asia.

Ruusupömpeli on peittymässä kasvustoon

Ideoita eri ruusupuskista sen ympäristöön pyörii päässä jonottamassa

Pömpelin vieressä Laikkukirjokanukka kukkii

Raskainta puutarhuroinnissa on kun teen kaiken mielestäsi oikein ja istutat kasvin hyvään paikkaan, käytät tunteja sen ihailuun ja hoitamiseen ja sitten se menee ja kuolee. Jäljelle jää vain epäonnistumisen tunne.

Miksiköhän joudun jatkuvasti kirjautumaan lukijaksi uudelleen samoihin blogeihin, joihin olen jo aiemmin liittynyt bloggerissa? Voikohan blogin omistaja heittää minut pihalle, hih vai eikö sittenkään hah?  Eli jos huomaatte minun katoavan lukijoistanne niin en ole todellakaan eronnut yhdestäkään blogista omaehtoisesti. Kauhean monimutkaista. Yritin noita asetuksiani tiirailla, mutten löydä mitään kummaa niistä. Ja tietääkö joku miten tuonne google-puolelle saisi vastattua kommentteihin? Tumpelo kysyy. En saanut nyt vastattua edellisen kirjoituksen kommentteihinkaan vaan meni toistuvasti jumiin. Yritän huomenna uudelleen.

Missä muuten sormustinkukat mahtavat olla tänä vuonna? Ruusukkeita löytyy, mutta ei kukkavanoja. Vaikka ovat kaksivuotisia niin yleensä ovat kyllä kukkineet vuosittain. Kaipaan niitä kovasti.

Pergolassa pilvet vaihtavat väriä ja seilaavat ohi, tuulenpuuskat vavisuttavat puita ja pylväistä kuuluu suloista piipitystä, poikaset siellä kasvavat.

Meidän sähkölangalla istuu metsäkyyhkyset, jättävät tuollaisen ihmismäisen hajuraon usein toisiinsa

Tämä on kaikenkaikkiaan hyvin onnellista aikaa kun puutarhasta voi poimia niin paljon kukkia kuin sielu sietää.

¨

Rusokirsikka on tehnyt kirsikoita

Samoin Kuriilienkirsikka, nämä eivät ovat ole varmaan kovin hyviä. Oikeat kirsikkapuut eivät tietenkään onnistu tekemään satoa vaan ovat täynnä kaiken maailman järsiviä hyönteisiä. Mistä muuten tietää olevansa puutarhaihminen? Kun päivän päätteeksi rintsikoista löytyy oksia ja neulasia ja tukkasi on täynnä kuolleita ötököitä.

Ystävän kanssa joimme kuohuvaa kitkennän ja leikkelyn lomassa, kaverin hyvästä asiakaspalvelusta saamastaan palkintoputelista. Enimmäkseen kyllä kuulee puhetta huonosta asiakaspalvelusta.

Poimulehtiä & Orion-kurjenpolvia, perinteinen näkymä. Tänä vuonna on taas kaivettava Poimulehteä pois. Minulle voi ilmoittautua jos tarvitsee verikurjenpolvea tai poimulehteä...

Roaltyakin joku käpristää, mutta se on silti kauniin tummanpuhuva

Saniaisia & Mahoniaa

Alkaa olla hyvin väsynyt olo. Töissä väki vähenee ja tahti kiihtyy ja (mini)lomaan on vielä neljä viikkoa. Seuraava iso odotuksen kohde on juhannus ja kolmen päivän vapaa. Niin ja pionien & ruusujen kukinta.

Tämä kohta on "maalausyritelmä", nyt siinä on vihreää ja valkoista ja ihan vähän keltaista.

Lidlin pionit maljakossa lievittävät pionien kukinnan odotuksen ikävää

Nukahdin linnunlauluun

Iltaisin kun menemme nukkumaan, Mustarastas istuu savupiipun päällä ja laulaa. Laulanta tuudittaa miellyttävästi uneen (ja viime hetkellä kädestä kirpoaa joku puutarhakirja kopsahtaen lattialle). Juuri näitä kesän ääniä kaipaa talvella kun on vain lumen hiljaisuutta. Aamuauringosta löysin kutistuneen Espanjansinililjan varjopenkistä. Katsotaanko mitä muuta puutarhalle kuuluu?

Haaveilen juuri nyt punaisista kukista. Punainen väri  potkii eteenpäin. Sitä siis lisää. Verihanhikki aloittelee kukintaa juuri energisoivan punaisena.

Pian tulee punaista tilkka lisää kun Palavat rakkaudet alkavat kukkimaan Piippuköynnöksen alla. Iloisen onnistuneita omia siemenkylvöjä vuosien takaa. 

Vaaleanpunainen Kaarisyreeni kukkii jotenkin vaimeammin tänä vuonna, leikkimökin ylle kaartuneena

Kukkivat kiviportaat muuttavat muotoaan kun väleihin kylväytyy perennoja itsekseen, tänä vuonna paljon tähtiputkia ja akileijoja

Tänään satoi rivakasti ja nyt tuulee. On runsasta ja rehevää. Olen rakastunut puutarhaani uudelleen notkahduksen jälkeen. Tarkistin viime syksyn ostojen voinnin tänään, ostopäivä on ollut 4.10. ja vähän sen jälkeen olen ne istuttanut maahan. Pari päivää sen jälkeen tuli ensimmäiset pakkaset (6.10).

Kellokuusama kuivatti tai jäädytti paljon oksia talvella, mutta on piristynyt. Ruotsalaiset kutsuvat tätä kivemmalla nimellä "paradisbuske". 

Lumikin suuren lehden alla piilottelee pieni syksyn aleostos happomarja, joka sekin kuivatteli oksiaan, mutta on tehnyt uutta kevään mittaan

Lisää aleostoja: Nietospensas Strawberry fields ja kaverinsa valkokukkainen plena jäätyivät kumpikin viime talvena, mutta ovat elpyneet ja ekat kukkanuppuset on "mansikkapellossa"

Viime kesän uusi kärhöhankinta Fascination on tehnyt ekoja kukkanuppuja myös, siitä iloitsen erityisesti, koska oli minusta niin upea viime kesänä

Kiinanlaikkuköynnöksen omenankukat pergolassa

Viime kesänä sain äidin puutarhasta tuppaan vaaleansinistä kurjenmiekkaa, tämä Iiruska on varmaan siperiankurjenmiekkaa

Ruosteviini on peittämässä pergolaa ja suojaa jonkin verran taas sateelta. Lumikärhö taisi kuolla, sitä vähän suren ja etsin korvaajaa

Myös Cecile Brunner-köynnösruusu kuolla kupsahti, New Dawn sen sijaan valmistautuu kukintaan

Söpöjä roosansävyisiä nuppuja on myös Mustaselja Black Lacessa

Paraatipenkin keskivaiheillakin on jotain tummaa. Syyskimikit ovat nousseet korkealle Kuunliljojen ylle

Niiden vieressä ruusu nuppuilee, sekin viime kesän hankintoja, näitä madameja...Hardy

Kasvihuoneen kesä on hieman kummallinen, siellä kasvaa kesäkukkien siemenkylvöjä, ulkoilevia amarylliksiä ja perennakylvöksiä

Apilat tuoksuvat jo pikkuisen everestin päällä

Juhannusruusut jo varistelevat terälehtiään

Hopeanhohtoa löytyy paraatipenkistä parhaillaan. Hopeakartiovalkokuusi sai uudet entistä ehommat neulaset ylleen.