Kaupunkimuistoja

Tummanpuhuva puu on jokin koristeomenista. Upea!



Ihastuttava kivimuuri, jonka vieressä oli tyhjä, kukkien valtaama tontti.



Vaikka tontit ovat suhteellisen pieniä, on niille istutettu paljon isoja puita.



Tässä on sitä jotain...jos voittaisin Lotossa, haluaisin samanlaisen liuskekivimuurin ja Saniaisia.



Oppipojankuja - Lärlingsgränden -kyltti peittyy vihreyteen.

Vanhat rintamamiestaloalueet ovat kauniita. Kuvat on otettu Helsingin Patolasta, Pakilan ja Oulunkylän välistä. Asuttiin ennen lähistöllä ja nassikoiden tarha oli alueella, joten kuljin ihastellen paikan katuja. Puutarhat ovat konstailemattomia yksinkertaisuudessaan. Harmi vaan, että alueen talot maksavat reippaasti yli puoli miljoona euroa, siinäpä syy miksi asumme nykyisin Espoossa. Niitä tavoittamattomia unelmia....

Toivottavasti on ok kuvata toisten koteja ja laittaa kuvia. En ole varma asiasta.

Alue oli jännästi erityistä mikroilmastoa. Kevätkin tuli sinne aiemmin kuin muualle. Todella isoja Kultasateita kasvoi monessa pihassa. On aina helpotus kun kasvillisuus on täysikasvuista, rehevöittää ja peittää näkymiä. Alue on olostunut muotoonsa. Toivottavasti nämä vanhat alueet säilyvät ja säilytetään.

Tunnustus

Ihanalta Marialta tälläinen, kiitos!

1. Milloin aloitit blogisi?
Talvella 2009.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?
Puutarhasta ja kasveista enimmäkseen.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
Ei kyllä niin mikään. Tämä on ihan tavallinen blogi, mutta se on minun. Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampi blogeja, olen vasta päässyt sisään blogimaailmaan. Ehkäpä ainoa mitä keksin, voisi olla hankala tonttimme.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Ajattelin tehdä kuvapäiväkirjaa pihastamme, jotta näkisin miten se kehittyy. Sitten Maria tuli kommentoimaan ja koko hommalle löytyi aivan uusi, innostava ulottuvuus.

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Toivoisin, että osaisin valokuvata. Ulkoasukin voisi olla kauniimpi.

Ennen ja nyt

Ennen


Jälkeen



Tässä kuva ensimmäiseltä keväältä (ylivalottunut, valitettavasti). Annettiin lipputanko pois, että saatiin tilalle koristeomppu Dolgo ja muutama rakas perenna. Mukava mies tuli hakemaan lipputangon. Vuorenkilvet siirrettiin rinteeseen. Minusta tämä oli selkeä kasvojenkohotus pihallemme, mutta sain pahat sättimiset muutamalta taholta lipputangosta luopumisen vuoksi.

Kevään odottelu alkaa pikku hiljaa uuvuttamaan. Kävin taas lapion kanssa myllertämässä kinoksia. Katolta tippuu vesi ja tuntuu vihdoin edes hippusen keväältä. Puumania jatkuu. Kuumeinen himo Lehmuksiin meneillään. Jospa olenkin niin hullu, että istutan tänne ison lehmuksen...naapurit varmaan kuristavat minut sen jälkeen, hihi. Yritän napata ensi viikon työmatkalla kuvia Helsingin puistolehmuksista fiilistelykuviksi.

Paljas sisäänkäynti

Olen mietiskellyt ratkaisua arkielämän dilemmaan. Meidän ovelta on suora näkymä keittiöön. Eli jos ovikelloa tulee soittamaan vaikkapa Jehovan todistajat ja haluaisin leikkiä ettei kukaan ole kotona -nalkissa ollaan! Kovasti tekisi mieli saada jotain näkösuojaa. Löysin tietysti kammottavan rojukuvan, joka kuitenkin valottaa tilannetta aika hyvin. Keittiön ikkunat ovat siis oikealla puolella sisäänkäyntiä. Olen miettinyt pian pääni puhki asiaa. Vasemmalla puolella on kukkapenkki, jossa kasvaa Marjakuusia, Mahoniaa ja Pikkutalviota.

Joku iso & kapeahko näkösuojapensasko (Syreeni?) tuohon? Vaiko pieni säleikkö johon vehreä köynnös? Ei kylläkään poista ongelmaa talveksi. Talon sisäänkäynti on pohjoispuolella ja enimmäkseen kivituhkan peittämää hiekkaa. Suurimman osan päivästä kohta on varjossa.

Eli rakkaat ihmiset, onko teillä ideoita...? Apua tarvitaan...

Viisi unelmaa

Erittäin talvisen päivän jälkeen on antoisaa herkutella unelmilla. Viiden unelman jutun sain jälleen Lauralta Paratiisinpalasesta. Kuvat eivät liity teksteihin, ikävä kyllä.




1. Unelmapuuni olisi Malus Aamurusko eli vaaleanpunaisena kukkiva Helsingistä alunperin lisäykseen löytynyt koristeomenapuu. Olen nähnyt Aamuruskon luonnossa, aih se on niin kaunis, kirsikkamainen. En tiedä minne saan puun mahtumaan tai mistä sen löydän, mutta luulen, että jos saisin ostaa vain yhden kasvin, olisi se tämä.

Haaveilen myös Kultasateesta ja Hevoskastanjasta, mutten usko niitä meille tulevan. Entisellä rivitalonaapurillani oli ihana, iso Kultasade. Kyseisen eläkeläisherrasmiehen kanssa yhdessä ihailimme Kultasadetta. Kannan kuvamuistoa sielussani ikuisesti.



2. On muutamia perennoja, joista erityisesti haaveilen.

*liuskekivikäytävän reunaan, aronioiden alle kun saisi joskus kasvamaan Kissankäpälämaton.
*Tulikellukan & Kultapallon haluaisin myös oikein kovasti. Molemmat ovat olleet loppu taimimyymälöistä useamman vuoden kun olen siellä pyörinyt.




3. Näkösuojapensaita pihamme tarvitsee erityisesti: korkeita kukkivia Syreeneitä ja isoja Rusokuusamia/Sirokuusamia, jotka peittävät näkymät naapuriin ja joiden suojissa saa lymytä salaisessa puutarhassa.

4. Pilarikatajia Provencen tyylisessä muodostelmassa, pienessä mittakaavassa.




5. Osasto erikoisuudet: Tamariski. Ei ole vielä koskaan tullut vastaan eikä varmasti menestyisi, mutta jos joskus näen Tamariskin jossain niin tuskin voin vastustaa kiusausta.



5 Toteutunutta unelmaa



1. Köynnösten peittämiä kaaria ja Pergola. Rakastan erityisesti tavallista Villiviiniä.

2. Koristeomenat. Niihin minulla on pysyvä himo. Jos se vain olisi mahdollista, saisi pihassamme kasvaa niitä paljon. Tummanpunaiset purppuraomenapuut ovat upeita, meiltä löytyy niistä Linnanmäki & Tammisaari.

3. Katsura muutti meille viime syksynä. Hajuherkkiksenä nautin Katsuran lakastuvien lehtien nekuntuoksusta suunnattomasti. Lehdet ovat myös hyvin kauniit, sydämenmuotoiset.



4. Keväiset tulppaanit. Lempinäkymäni on tietysti kukkivat omenapuut joiden alla kasvaa tulppaaneita. On ihana suunnitella erilaisia sipulikukista muodostuvia värimaailmoja syksyisin. Vaikka sipulikukat kaikissa väreissä ovat yhtä ihastuttavia.

5. Hortensiat. Mahtavia pensaita! Erilaiset Syyshortensiat ovat lemppareita. Yhtä muotoilen pikku hiljaa puumaiseksi.

Samalla hengenvedolla toivon kuitenkin, että oppisin nauttimaan kaikesta mitä näen ja koen jo nyt enkä himoaisi jatkuvasti lisää. Kaikkea ei kai tarvitsisi hamstrata omaan pihaan. Ahneus ei ole hyvä asia. Sorrun siihen kuitenkin usein. Unelmia pitää olla....

Harmaata

Tarkemmin ajatellen, löytyyhän sitä harmaata puutarhastakin.

Männyn runko on kauniin harmaa. Hopeahärkki on hieno kasvi, mielestäni korostaa nätisti männynrunkoa.



Kivimuuri on sekin harmaa ja sammaloitunut. Yllätin muuten citykanit järsimässä sammalta muurin pinnasta. Sammal kelpaa näköjään myös koristeomppujemme ohella. Murr.

Meillä kävi erityisen ovela kanijengi, kaatoivat porukalla puun kanaverkkosuojiksen alas maahan ja muut järsivät sieltä suojuksen sisältä puun ollessa maata vasten...ja eläinystävä hommaa kohta haulikon....




Lisää hopeahärkkiä ja pehmoisen harmaata nukkapähkämöä. Ruohosipulissakin on mielestäni pieni harmaanlila häivähdys.



Viiruhelpi on aika harmahtava sekin. Hopeisista hopeisin on kuitenkin vuorineilikka ja sininata kivikkopenkissä. Niistä ei kuitenkaan kuvaa nyt.

Betonia vai kasveja?

Kumpi maisemista saa ihmisen voimaan paremmin? Neuvostogetto vai vihreys?



Vaikka rakastan kaupunkia niin joskus on todella helpotus mennä työpäivän jälkeen kotiin. Ensimmäinen kuva on vanhan työpaikkani ikkunasta. Ihmettelen vieläkin, että ihmiset on keksitty asumaan päällekkäin, alekkain ja sivukkain kerrostaloissa, mikä idea se onkaan. Lintuperspektiivi on raskas, mutta alhaalla kadulla, isojen puiden alla on jo astetta viihtyisämpää. Työpäivän jälkeen on helpotus kotiutua omaan pihaan nauttimaan vihreää. Lisää vihreää ihmisille!

Rusokirsikka (Prunus Sargentii)

Rusokirsikasta asiaa Lauralle :)

Hän on kyllä kaunis ja ihana. Tämä yksilö ei ole se kuunliljapenkissä oleva vaan pihamme toinen rusokirsikka. Hintaa oli 29 euroa. Kuunliljapenkki on aika kuiva, joten kirsikka riiputti kuumana viime kesänä kovasti lehtiään ahkerasta kastelusta huolimatta. Toinen yksilö kasvaa muhevammassa rinteessä ja tuntuu ainakin viihtyvän hyvin. Omat yksilöni eivät vielä istutusvuonna kukkineet. Lehdet ovat todella kaunismuotoiset, isot kirsikanlehdet. Syysvärikin on kaunis, kirkuvanpunainen.

Meillä on lähellä kerros- ja rivitaloalue nimeltään Rastaspuisto, jossa on istutettu pihapuiksi pienille etupihoille rusokirsikoita. Ja voi mikä näky on kun ne kukkivat! Ilma on kuin täynnä vaaleanpunaista vaahtoa parhaaseen kirsikankukkajuhlatyyliin. Seurasin ihastuneena kun jotkut ihmiset mykistyivät tuon näyn edessä. Viime toukokuussa kukinta kesti vain muutaman päivän, koska hellejakso osui juuri kukinta-aikaan. Odotan jo innolla tämän kevään kukkajuhlaa, lasteni tarha on rivitaloissa joten tarkkailen tilannetta päivittäin. Yritän napata kuvia. Toivottavasti joskus kotipihallekin saisi samaa tunnelmaa.

Rusokirsikan nimi on mielestäni erityisen kaunis. Kansainvälinen nimi Sargent´s cherry herättää jostain syystä ajatuksen siirtomaatyyliseen viidakkopukuun pukeutuneesta sotilashenkilöstä. Hih. Puu on kuitenkin kuulemma nimetty C.Sargentin, kuuluisan kasvintuntijan mukaan.

Kuvasta näkyy myös miten ilkeän lähellä naapurin talo on. Rinteeseen on istutettu tupla-aidanne, brabantintuijaa & pihasyreeniä. Syreeni lähti vihdoin hurjaan kasvuun viime kesänä ja toiveissa on, että näkymä on jo osittain peitossa ensi kesänä. Meillä myös tuulee aina, joten olisi mukavaa, että aidanne suojaisi myös vähän.

Kuunliljapenkki

Kuunliljapenkki on keväisin vähän tylsä ennenkuin kuunliljat puskevat esiin. Yritän lisätä vuosi vuodelta lisää tulppaaneita ja muita sipulikukkia sulostuttamaan alkukevättä. Kai sitä on suunnattava Apeldoorn -tulppaanihyllylle pian mikäli ostamani tulppaanit eivät talvehdi. Pionien kanssa yhdessä nousevat Virginiantädyke ja Isotähtiputki, molemmat aivan mielettömän ihania! Minut yllätti niiden robusti koko, kunnon puskia jo loppukesästä. Keskelle penkkiä istutin viime kesänä Rusokirsikan.




Reilu viikko sitten ikivihreä sammalleimu kurkisti jo hangen alta rinteessä, nyt se on enää muisto vain. Lunta ja pakkasta tulee aina vain lisää. Kauhistus mikä määrä rikkaruohoja paljastui kuvasta, muistaakseni jotain kitkin viime syksynä, toivottavasti...

Sydämellistä ystävänpäivää

Mitä olisikaan elämä ilman samanhenkisiä puutarhaystäviä? Todella tyhjää ja yksinäistä. Kiitos teille kaikille ihanaisille, jotka hyrisette siemenpussihyllyillä tähän aikaan vuodesta, pyöritte taimistoilla kiilto silmissänne ja vaihdatte antoisia ajatuksia täällä netissä.

Haleja!

Sain ystävältäni kevään ensimmäisen sipulikukan, vaaleansiniset helmihyasintit.

Lasten siemenet

Unohtui vielä raportoida lasten valitsemat siemenpussit. Mussukat aikoo myös tehdä pienen lasten kukkapenkin jonnekin leikkimökin läheisyyteen, pitäisi keksiä joku idea miten ja millainen penkki niin ahtaaseen paikkaan voitaisiin mahduttaa...?

Äidin ulkovarastosta löytyi kiva kauppajuliste kotimaisista omenalajikkeista. Erittäin likainen!

Puutarhakirjoja

Marian koti ja puutarha -blogista löysin puutarha-aiheisia kirjoja koskevan jutun. Kiitos Marialle kirjainspiraatiosta! Koska rakastan kirjavinkkejä yli kaiken, laitan tänne myös omia kirjasuosikkejani.

Jouduin vähän lavastamaan kuvia, kirjat olivat ympäri ämpäri taloa ripoteltuina, kuinka se on mahdollista....



Puutarhaguru Alangon kirjoja olen kerännyt, mutta tullut siihen tulokseen etten innostu hänen tyylistään. On jotenkin ikävää, että puutarhan pitäisi olla vain tietyntyyppinen ja kaikki muut ideat tyrmätään. Muutoin Kukkapuut ja Puutarhan puut ja pensaat ovat hienoja teoksia.








Elisabeth Kochin Oma puutarhani -kirja vuodelta 1953 on suloinen! Vaikka maailma on paljon muuttunut 50-luvusta, on moni juttu edelleen paikkaansapitävä ja inspiroiva. Ihailen muutenkin Kochin suunnitelemia Helsinkiläisiä rintamamiestaloalueita. Tuohon aikaan puutarha on ollut selvästi erityisesti hyötytarha.

Ruotsalaiset puutarhakirjat ovat kyllä ihania. Mutta kirjoja joissa on suunnilleen joka sivulla leikattuja puksipuujuttuja en enää jaksa. Omat lempparikirjani ovat Christel Kvantin. Erityisesti Ihana pieni puutarha on ikuisuussuosikki. Seuraavaksi haaveilen Eva Robildin kirjoista.

Hirvittävä helmikuu

Pakkaset vievät hulluuden partaalle...tammi-helmikuu ovat kuukausia, jotka voisi poistaa maailmankartalta. Tänään oli tarkoitus virkistäytyä Kukkatalossa, mutta parinkympin pakkaset estävät aika tehokkaasti kukkien kuljetuksen. Vilukissana vihaan näitä helmikuun pakkasia!

Pakko jatkaa kesäkuvilla mässäilyä siis.

Muutamia kuvia sama paikka - eri perspektiivi, läheltä ja kaukaa.
Kuva on otettu ulko-ovelta. Tältä näyttää tosi vanha tuija-aita. Varmaankin brabant -lajiketta. Onhan se kaunis ja tiheä, vaaleanvihreä. Kuva näyttää vinossa olevalta mutta itseasiassa maisema on kallellaan. Olemme pienellä kukkulalla ja pudotus on aika jyrkkä.





Toinen kuvapari tiukka kaarre pergolalta "paraatipihalle". Tiheikkö vasemmalla peittää naapurinäkymiä. Leikkimökin eteen istutettiin omenapuu, toiveissa on puun kasvavan pikku hiljaa varjostavaksi katokseksi mökille. Pienissä yrttiympyröissä kasvaa hernettä, persiljaa ja sen sellaista. Leikkimökin taakse ajattelin tehdä rinteeseen pienen tasanteen jonne voisi istuttaa yrttejä lisää. Syksyn alesta ostin marjapuskia, joista yritän leikellä pieniä puita. Leikkasin jo muut oksat paitsi rungon, jännittävää nähdä onnistuuko projekti.

Vihannesten siemenet 2011

Kerrankin on tullut maltillisesti ostettua vihannesten siemeniä.

Perussetillä mennään tänäkin vuonna siis:

*salaatti; siemenmatto kolmea sorttia (Lollo Bionda, Lollo Rosso, Grand Rapids)
*porkkana; siemenmatto Nantes
*tilli
*persilja, kähärä
*avomaankurkku; Bimbostar
*mansikka; Czerwony & Krem (punaisia ja valkoisia marjoja)
*herne; Kelvedon Wonder

Näistä varsinkin tuo herne Kelvedon on suosikki, todella hyvänmakuinen ja aikainen. Eiköhän näillä pärjätä, täytyy olla kovana kaupassa ensi kerralla kun kuljen siemenhyllyjen ohi....

Ensi vuonna tähän aikaan toivoisin, että kasvihuone olisi pystyssä ja tomaatintaimet kasvussa. Mieheni irtisanoutui Pergolan myötä pihaprojekteista, joten rouva pystyttää omin voimin kasvihuoneen. Hui.

7 asiaa

Tunnustus ja haaste tuli Lauralta Paratiisinpalasesta ja pitäähän toki haasteisiin vastata eli

7 asiaa minusta:

1......elämänasenteeni on huumori, nauran lähes kaikelle, koska muutoin varmaan itkisin kokoajan. Sanoilla leikittely ja asioille nauraminen tuntuu hyvältä. Ihmisenä olen epäkäytännöllinen & Mañana -tyyppinen, saan jatkuvasti taistella itseni kanssa.
2......uskon, että Bodomin murhat teki Hans Assman. Ja toivon, että rikos vielä selviää joskus.
3......olen hulluna puihin. Lempipuuni on koristeomenapuu. Rakkauteni puihin olen varmaankin perinyt isältäni, joka osti perjantaipullon sijasta puun.
4......työurani alkoi mansikkapelloilla mansikantaimia istuttaen. Nykyisin olen valtion virkamies.
5......olen kärsinyt pahasta maailmantuskasta pikkutytöstä lähtien ja edelleen erityisesti lasten ja eläinten pahoinvointi valvottaa minua öisin. Olen herkkä toisten kärsimykselle.
6......olen ollut lähes 30 vuotta kasvissyöjä ja pyrin elämään ekologisesti. Ajetaan kollektiivisella, kierrätetään, mietitään ja tuumaillaan miten maapallon voi parhaiten säästää.
7......Elämäni suurin haaste on äitiys. Murehdin jatkuvasti olenko riittävän hyvä äiti lapsilleni.

Eteenpäin en tätä voi laittaa kun en edes tunne 15:sta blogistia. Kiitos Lauralle!

Unelma - hedelmäpuukaari?

Unelmoin säleikköpuusta, mutten uskalla vielä ryhtyä puuhaamaan sellaista. Taidot eivät varmaankaan riitä. Harjoituskappaleeksi aion ensi keväänä kokeilla tehdä kaaren kahdesta nuoresta piiskataimesta tähän portin ympärille. Harkinnassa on vielä valitako omenapuita vai kirsikkaa. Inhottava lumikuva, mutten löytänyt muuta. Unelmana olisi astella sisään puutarhaan hedelmäpuukaaresta...tuntuupa haave kaukaiselta kun katsoo lumen peittämää pihaa.

Puu-tarha

Lumitöitä tehdessä on ajatuksen karkaavat pihasuunnitelmien puolelle. Totesin jälleen kerran, että puutarhamme kaipaa lisää puita. Sopivan kokoisia erityisesti näkösuojaa ja tunnelmaa antamaan. Oikeasti ei ole mitään ihanampaa kuin puut. Kahdelle uudelle ihanuudelle löysin mielestäni sopivat paikat ja lumityöapuna huhkinut ystäväni antoi siunauksensa hankkeelle. Seuraavaksi voikin kaivaa esiin puutarhakirjat ja aloittaa villin selauksen & haaveilun.

Herkkua on siinä monenlaista

Haaveilen tyylikkään pelkistetyistä kukkapenkeistä...mutta mikä ihme siinä on, että minun "asetelmistani" tulee kaikkea muuta!

Tässä muutama esimerkki rytökasoista. Pitää varmaan mennä johonkin kurssille tai vain opetella tykkäämään sotkuisan villistä tyylistä.







Ehkäpä jo ensi kesänä saan juonesta kiinni ja selvitän kukkapenkit...

Shoppailuja

Ystäväni kanssa tehtiin yhteinen taimitilaus. Tilasin Kirsikkaluumu Punaisen Paronin tuijanurkkaukseen ja jalosyreeni Moskovan Kaunottaren. Punaisen paronin pitäisi olla tummanpuhuva olemukseltaan ja kukkia vaaleanpunaisin kukin, kuten myös syreenin. Kyseistä kirsikkaluumua en ole koskaan nähnyt luonnossa joten tuli ostettua sika säkissä. Jännitystä elämään!

Tulipa

Punaista ja valkoista, Inzell ja Deshima kuunliljapenkissä. Tähtimagnolia on talvehtinut kolme vuotta kuunliljojen suojissa, samoin koristekirsikka Prunus Kanzan. Valkoinen kukkija on Helmipensas.



Punavalkoinen lummetulppaani Heart´s delight.



Tulipa Marjolettii, haaleankeltainen punaisin viiruin, aika korkea.



Liljatulppaani Claudia.

Kaivelin muistiinpanot esiin ja tarkistin mitä on odotettavissa tänä keväänä. Näyttäisi olevan erityisesti lilaa & vaaleanpunaista tulppaania.

*suurpakkaus lilaa Attilaa
*vaaleanpunainen liljatulppaani China Pink
*valkoinen liljatulppaani White Triumphator
*vaaleanpunainen Oullioulles


Villitulppaaneita:
*hunajan värinen Tulipa Turkestanica
*vaaleanlila kreetantulppaani Tulipa Bakeri
*pronssin värinen Tulipa Whittallii
*lila Tulipa Odalisque

Suunnittelin jo kevään 2012 tulppaaneita...persikkainen värimaailma houkuttaa kovin :)

Kevät on keltainen

Niin se vain on, että keltainen väri sopii keväälle. Narsissit ja keltavuokot, odotan teitä!